Kornerin työntekijät lasillisella.

Aika rientää, mutta niin riennämme mekin – Kornerin viisi vuotta omin sanoin

Kesäkuun puolivälissä vuonna 2016 tehtiin Kornerin ensimmäinen työpäivä. Aamu aloitettiin edellisen työnantajan puhelimilla, kunnes Jätkäsaaren Verkkokauppa aukesi, ja pääsimme hakemaan uudet laitteet. Tyhjä Liisankadun ateljee-toimisto odotti kalusteita, mutta se ei duunareita haitannut. Kesäisen hellepäivän aiheuttaman myskihärkähien lisäksi ilmassa tuoksuivat nimittäin vapaus, veljeys ja (tasa-arvon sijaan) yrittäjyys.

Aika moni firman pyörittämiseen liittyvä juttu opittiin kantapään kautta, ja taisi siinä olla itse kullakin isoja muutoksia myös yksityiselämän puolella. Timolla tulee varmasti päällimmäisenä mieleen pitkät puhelut tilitoimiston kanssa. Siinä sai selitellä ja opetella. Kädet savessa, sydämet hihoissa. Baby steps.

Vaikka ensimmäiset kuukaudet olivat täynnä tulostimen asennusta, kalusteiden kokoamista, kukkien kastelua ja Vellun soittolistan taivastelua, meillä oli helvetin hauskaa. Rätkätystä riitti varsinkin silloin, kun Timon auto oli kadonnut Liisankadulta työpäivän aikana omille teilleen ja hän oli soittamassa asiasta poliisille. Timo ei kai ollut ehtinyt laittaa yrittämisen lomassa parkkilupiaan kuntoon ja auto oli hinattu parempaan talteen.

Antti Koirikivi, Kornerin ensimmäinen työntekijä
Kornerin ensimmäinen työntekijä Antti sekä perustajat Joel, Vellu ja Timo ensimmäisellä toimistolla.

Toinen vuosi startattiin haikein mielin, kun nuori padawan Antti ”Koiris” Koirikivi kertoi muuttavansa rakkauden perässä maakuntiin. Tuntitöitä tehneet Peetu ja Kaarle paikkasivat parhaansa mukaan, mutta jätkillä oli omat päiväduunit, eikä meillä ollut tarjota pojille kuin mielipuolien puolivillaista. Laitettiin siis rekryä käyntiin, ja sieltä meille tarttui nykyisin jo vanhempana valtionaisena sisäisesti tunnettu Veera. 

Pian Veeran saapumisen jälkeen meillä aloitti harjoittelussa Jussi ja kesäpojaksi palkattiin Myllykosken Pallon kasvatti Saku, suoraan Prahasta vaihdosta. Aloimme myös huomata, että kaikki hiljainen tieto pelkästään meidän kolmen Jedi-mestarin päissä ei ehkä ihan aina välity pelkän voiman välityksellä.

Kakkosvuonna asiakkaita alkoi riittää jo yhden käden sormille ja työyhteisökin muotoutui kovaa vauhtia. Ensimmäinen kehityskeskustelu pidettiin ateljeetoimistomme alakerran terassilla ja jokapäiväisessä työssä otettiin käyttöön monia mullistavia toimistomaailman keksintöjä, kuten viikkopalaveri ja hartaasti toivomani yhteinen kalenteri

Veera Tuhkala, Kornerin pitkäaikaisin työntekijä ja sisäisten prosessien kehityksen edellyttäjä
Kornerin partnerit Vellu, Timo ja Joel sekä viestintäkonsultit Veera ja Jussi.

Kolmantena vuonna käynnistettiin Kornerin ensimmäinen yleinen rekry. Sitä varten piti laittaa jo verkkosivutkin kuntoon. Olihan se kiva, että nettisivuille saatiin muutakin kuin Joelin puhelinnumero. Meille haki niin monta tyyppiä, ettei oikein tiedetty, miten edetä. Lopulta löysimme hakijoiden joukosta viisi kandidaattia, jotka halusimme haastatella huolella. Ja taidettiin teettää ennakkotehtävätkin. Hakijoista valittiin jo ensimmäisenä Laura, mutta viimeisenä haastateltavana saapui Janette klo 17.00. Pitkän päivän aikana oli ollut jo niin monta haastattelua, että suut alkoivat kuivaa. Päätettiin kolmestaan, että otetaan haastattelussa bisset ja tarjotaan Janetellekin. Mikäli maistuu, otetaan sekin meille töihin. Yhtäkkiä meitä olikin jo kahdeksan. Asiakkaitakin taisi olla about sama määrä. Tai siis varmasti enemmänkin?

Kornerista välittyi heti aito, sopivan suora ja hyvällä tavalla erityinen tunnelma. Tämä sai vahvistuksen, kun nähtiin vielä koko porukalla illallisella ennen työsopimukseni alkamista. Ilta päättyi kornerlaisille tuttuun tapaan karaokeen ja heräsin seuraavana aamuna miettien: apua, olinkohan ihan surkea? Vaikka olisinkin ollut, niin senkin jälkeen karaokessa on onneksi tarjottu mikki käteen. Samat bravuurit soi muuten edelleen.

Janette Litmanen, Kornerin karaoke-tähti ja paras työhaastateltu
Kornerin vanha toimisto, jonka seinällä K-logo.

Seuraavaksi oli edessä jotain väistämätöntä. Nimittäin toimiston muutto. Upea ateljeemme oli palvellut meitä hyvin, mutta viides kerros, jyrkät rappuset ja vain kesäisin toimiva hissi – sekä vain yksi wc – pistivät meidät liikkeelle. 

Uusi koti löytyi Rikhardinkadulta. Tila sisustettiin todella kivasti, sillä näyttävän Liisankadun vaihtaminen toimistomaisempaan tilaan edellytti tiettyjä tasaustoimenpiteitä viihtyvyyden ylläpitämisen nimissä. Oliko se sitten kasvanut henkilömäärä, kehittyneet asiakassuhteet vai sähköpöydät, mutta homma alkoi tuntua oikeasti vakavasti otettavalta. 

Muistan kun astuin ekan kerran Rikhardinkadun toimistoon. Liisankadulla oli eittämättä oma tunnelmansa, mutta uudessa toimistossa oli yhtäkkiä jotain je ne sais quoi -tyyppistä karismaa. Muistan jykevät nahkasohvat, tummanpuhuvat seinät, neonvalokyltin, pesäpallomailan sekä lauseen kehyksissä: "We're going to skate to one song and one song only". Voi olla että ne olivat olleet jo edellisellä toimistolla, mutta nyt vasta näin ne. Voisi sanoa, että Simba ei todellakaan ollut enää pelkkä leijonanpentu.

Nina Jakonen, tähän aikaan vielä "kilpailijalla", nykyisin ihan johtajana meillä
Kornerin työntekijät nauramassa yhdessä.

Viides vuosi – lunnin vuosi? Ai mikä lunni? Lunni on uskomattoman sympaattisen näköinen lintu, joka pesii Islannissa. Se on meidän maskotti. Ekasta päivästä lähtien. Nimeksikin piti tulla Lunni Oy, mutta se oli varattu. Ja hyvä niin. Kornerissa on nimenäkin särmää. 

Nimi tulee muuten siitä, että meitä kolmea kutsuttiin vanhassa työpaikassamme sporttikorneriksi. Istuttiin kaikki samassa nurkassa, pidettiin meteliä, ja urheilu määritti sekä työ- että vapaa-aikaa. 

Takana on kaikille erikoinen vuosi, mutta särmä Korner oli laittanut vastuullisena liiketoiminnan harjoittajana sukan varteen pahan päivän varalle. Napattiin meille maailman paras etäharjoittelija Sonja, vaikka alalla yleisesti peruttiin kaikki harkat. Tehtiin kova hyppy älämölötoimistosta etätyöskentelyyn ja pärjättiin siinä helvetin hyvin. Kiitos kuuluu kaikille, mutta on mainittava erikseen Saku, joka teki meillä ison työn sisäisen viestinnän eteen. 

Sopeutustoimia tehtiin koronan aikana vain sen verran, että kiellettiin Jussilta ylityöt. Se jätkä painaa niitä muuten paljon. Ja kaikki asiakkaalle. Kovaa jälkeä ja vahvaa sitoutumista. 

Syksyllä iskettiin taas harkkahaku päälle. Joko me louhitaan timantteja tai ollaan liian huonoja valitsemaan, mutta yhden lisäpään sijasta päätettiin, että meillä aloittaa alkuvuodesta 2021 kolme uutta työntekijää. Kaksi harjoittelijaa Saana ja Line, eli Liine ja Sane, sekä heidän lisäkseen Anni. Uudet tyypit tuovat omat harjoitteensa, ja moni joutui opettelemaan uusia rooleja. Siitä selvittiin yllättävän hienosti. Väliportaita! 

Eikä se siihen jäänyt. Ollaan suunniteltu noin vuosi kokeneemman osaajan palkkaamista. Lopulta palaset napsahtivat kohdilleen, ja Nina aloitti toukokuussa Kornerin asiakkuusjohtajana. Sitä särmäähän meiltä on löytynyt, mutta nyt saatiin mojova annos ryhtiä! 

Pari viikkoa sitten vietettiin omalla porukalla Kornerin synttäreitä. Käytiin syömässä kimpassa niin, etteivät kaikki 12 olleet koskaan tavanneet toisiaan. Se oli ilta se. 

Ollaan aivan älyttömän ylpeitä tästä meidän firmasta, jengistä, töistä, asiakkaista ja nyt myös uudesta toimistosta Korkeavuodenkadulla. Moni on jo sanonut sitä Suomen hienoimmaksi. No, ainakin siellä on Suomen paras viestintätoimisto töissä.

-Timo, Vellu & Joel

Kornerin toimiston kokoushuone.
Kornerin logo valkoisena.

Näkemyksellinen viestintätoimisto.

firma@korner.fi
Korkeavuorenkatu 30A, 3. krs
00130 Helsinki 

+358 45 1032 833

2760275-7

Tietosuojaseloste