“Töihin mennään tekemään töitä” – Sori pappa, minä en tyydy siihen

”Miten uudessa työpaikassa sujuu?” kysyi 86-vuotias isoisäni ja kaatoi kupillisen pannukahvia.

Vastasin: ”Oikein mukavasti. Töissä on kivaa. Minulla on paljon mielenkiintoisia projekteja ja toimistokin on hyvällä sijainnilla, reilun vartin päässä kotoa.”

Pappani huokaisi syvään ja sanoi suurin piirtein näin: ”Vai että kivaa. Töihin mennään tekemään töitä.”

Suurin ero on ajattelutavassa

Ymmärrän, lähtökohtamme ovat varsin erilaiset. Isoisäni työskenteli rakennustyömailla ripeästi teollistuvassa Suomessa, kun minä tuijotan päivästä toiseen MacBookini ruutua viestintätoimistossa.

Vaikka tapamme tehdä työtä on varsin erilainen, suurin ero on silti ajattelutavassamme. Suhtaudumme työntekoon melko eri tavalla.

Isoisäni teki työtä saadakseen leivän pöytään. Hän ei juurikaan kyseenalaistanut uravalintaansa, työpaikkaansa tai tehtäviään. Työssään häntä todennäköisesti motivoivat ainakin palkka, työn tavoitteellisuus ja haasteellisuus.

”Armeijan jälkeen muutin Pieksämäelle tekemään töitä. Ei siellä mitään tekemistä tai kavereita ollut, mutta töitä riitti. Se oli silloin pääasia”, hän kertoi.

Itse en koskaan muuttaisi tuntemattomaan kaupunkiin pelkän työpaikan takia. Vaikka motivoidun myös työn haasteellisuudesta ja rahasta, vaadin työltä muutakin.

Työtehtävien tulee olla kiinnostavia, toiminnan vapaata ja ympärillä laaja sosiaalinen verkosto. Vaadin työltäni joustavuutta, sillä urani rakentuu arjen ympärille. En ajattele työnteon ainoastaan mahdollistavan muuta elämää. Työ on osa elämääni.

Ihminen on toki muutakin kuin sukupolvensa

En halua yleistää tai tehdä eroja eri ikäluokkien välille. Ihminen on minusta muutakin kuin sukupolvensa. Voin kuitenkin samaistua muutamaan asiaan, kun kirjoitan Googleen ”Y-sukupolvi työelämässä.”

Työlläni pitää olla merkitys, tehtävät tulee perustella ja palaute on elintärkeää. Esimies on minulle kuin valmentaja ja hänen tulee pitää huolta siitä, että työntekijät voivat tehdä oman työnsä mahdollisimman hyvin. Jos joku asia ei miellytä, haastan ja nostan epäkohdat esille. 

Uraputki ei myöskään kiinnosta. Viimeisen 1,5 vuoden aikana olen työskennellyt kolmessa eri yrityksessä: sanomalehden toimituksessa, hyvinvointialalla ja nyt viestintätoimistossa. 

Se ei tarkoita, ettenkö voisi asettua. Mutta olen satavarma, että en saa kakkukahveja tai viikon palkallista vapaata siitä, että olen uurastanut 30 vuotta samassa yrityksessä.

Töissä pitää olla kivaa

Isoisäni koki varmasti lukemattomia onnistumisen tunteita ja ikimuistoisia hetkiä työuransa aikana. Uskon, että hän on myös pysähtynyt pohtimaan kysymystä: Onko töissä kivaa?

Oma ajattelutapani kuitenkin kulminoituu siihen. Töissä pitää olla kivaa. Työympäristön tulee olla lämmin sekä turvallinen. Ystävälliset, sparraavat ja huonoille vitseille nauravat työkaverit ovat tärkeitä. 

Itse asiassa flow-tilaan pääseminen on paljon helpompaa, jos ympärillä oleva porukka ja energia mahdollistavat sen. Haluan myös nauttia työstäni ja saada onnistumisen tunteita päivittäin.

Välillä tuijotan työpaikan vessassa silmäpussejani, huokailen työkaverini musiikkivalinnoille ja olen eri mieltä sisällöntuotannosta kollegani kanssa. Työnteko ei ole aina ihanaa, mutta vaakakuppi kääntyy aamuisin selvästi positiivisen puolelle.

Suosittelenkin pohtimaan: mitä ajatuksia päässäsi pyörii, kun lähestyt työpaikkaasi tai aloitat etätyöpäivän? Jos ajatukset ovat jatkuvasti negatiivisia, asialle kannattaa tehdä jotain, sillä iso osa elämästä vietetään työn parissa.

Olen pappani kanssa samaa mieltä siitä, että töihin mennään tekemään töitä. Mutta sen lisäksi saa nauttia ja pitää hauskaa.

Janette Litmanen

Janette Litmanen

Viestintäkonsultti
janette@korner.fi
040 573 0181

Kansanedustajaehdokkaat: puhutelkaa minua somessa!

Tätä tekstiä kirjoittaessani eduskuntavaaleihin on 2,5 viikkoa. En ole törmännyt kaupungilla räntäsateessa kahvia ja lentolehtisiä jakaviin vanhanajan talkooporukoihin ja hyvä niin. Ääneni ei ole ostettavissa tuolla metodilla. Olen kuitenkin pettynyt siihen, etten ole törmännyt somessa yhdenkään ehdokkaan juuri minulle kohdentamiin poliittisiin sisältöihin.

Olen eduskuntavaalien alla täydellistä kohderyhmää ehdokkaalle, joka haluaa käyttää kampanjaeuronsa järkevästi. Vietän iPhonen ruutuajan mukaan viikossa pelkästään puhelimellani melkein kolme tuntia Twitterissä, lähes saman ajan Instagramissa, yli tunnin Facebookissa ja reilusti yli kaksi tuntia selaimessa.

Tämän runsaan viljelyalan lisäksi maaperäni on varsin hedelmällistä, sillä seuraan politiikkaa ja useita puolueita sekä luen paljon aiheesta. Lisäksi olen ilmoittanut Facebookille lukuisia mielenkiinnon kohteita, joista moni ehdokas voisi ammentaa mielin määrin viestinsä kohdentamiseksi. En kuitenkaan ole joko nähnyt, tai mikä vieläkin huolestuttavampaa, muista useampaa kuin viittä eduskuntavaaliehdokkaan somemainosta. Nekin, jotka olen nähnyt, ovat olleet yleisiä ”tässä minun nimeni ja numeroni” -henkisiä plakaatteja.

Suuressa koossa verkkokalvoille rävähtävä mainos, jossa on ehdokkaan naama, nimi ja numero, on käytännössä ihan sama asia kuin tienvarsi- tai lehtimainos, eli tuulahdus 60-luvulta. Nuo mainokset eivät ole tätä päivää. Ehdokkailla olisi mahdollisuus tarrata minuun kunnon asiasisällöillä. 

Sen sijaan, että ehdokas mainostaa digitaalista tienvarsimainostaan kohderyhmälle ”kaikki yli 18-vuotiaat oman vaalipiirin kansalaiset” hän voisi jakaa somemarkkinointibudjettinsa palasiin. Jos lähdetään tilanteesta, jossa ehdokkaan tärkeimmät teemat ovat työ ja yrittäjyys, on täysin eri asia puhutella esimerkiksi Kaakkois-Suomen vaalipiirin ahkeraa ja yritteliästä savonlinnalaista perheenäitiä kuin Lappeenrannassa diplomi-insinööriksi itseään lukevaa nuorta opiskelijamiestä. Olennaista on myös se, että nämä henkilöt tavoittaa todennäköisesti parhaiten aivan eri kanavissa.

Suurin osa ihmisistä ei tee äänestyspäätöstä paikallisella kauppatorilla, joten miksi uhrata ehdokkaan rajattua aikaa ajamalla kampanjan aikana tuhansia kilometrejä sinne sun tänne vain muutaman minuutin kohtaamisten takia? Järkevä ja kohdennettu somemainonta sekä mietityt sisällöt säästävät ehdokkaan ja hänen kampanjatiiminsä aikaa, mutta antavat myös enemmän aikaa ja ajatusta yksittäiselle äänestäjälle.

Nyt valitettavan usein nähdyt naama, nimi ja numero -mainokset eivät anna äänestäjälle sen enempää kuin se räntäsateessa itseään esittelemättä käteen työnnetty, kosteudesta muussaantunut, tökerösti taitettu flaijeri. 

Ajatelkaa luovemmin, hyvät ehdokkaat. Sitä me äänestäjät haluamme teiltä myös vaalien jälkeen. 

Joel Häkämies

Joel Häkämies

Partneri
joel@korner.fi
045 1032 833