Älä osta mitään, mitä et tule koskaan omistamaan – Jalkapallon Superliiga oli kallis PR-katastrofi

Superliiga kuoli myöhään tiistai-iltana. 48 tunnin vastareaktio koko jalkapallomaailman toimesta teki ilmeiseksi sen, että investointipankkiirien ja lakimiesten tekemät taloudelliset ennusteet eivät toteutuisi. Suurseuroista Chelsea ja Manchester City ilmoittivat jättävänsä Superliigan ensimmäisinä. Dominot putosivat sen jälkeen kerralla.

Sunnuntai-iltana urheilumaailma pysähtyi, kun yksitoista Euroopan perinteistä suurseuraa sekä Tottenham Hotspur ilmoittivat perustavansa uuden sarjan nimeltä Euroopan Superliiga. Superliigan oli tarkoitus korvata näiden seurojen osallistuminen Euroopan jalkapalloliiton UEFA:n alaisiin seurajoukkuekilpailuihin, siis Mestarien liigaan. Taustalla oli suurseurojen halu maksimoida ”huippuottelujen” määrän lisäksi myös tv-sopimuksista tulevat tulot ja kasvattaa näistä urheiluseuroista vielä enemmän globaaleja viihdebrändejä. 

Superliiga kuoli myöhään tiistai-iltana. 48 tunnin vastareaktio koko jalkapallomaailman toimesta teki ilmeiseksi sen, että investointipankkiirien ja lakimiesten tekemät taloudelliset ennusteet eivät toteutuisi. Suurseuroista Chelsea ja Manchester City ilmoittivat jättävänsä Superliigan ensimmäisinä. Dominot putosivat sen jälkeen kerralla.

Koska raha oli motiivi koko Superliiga-projektille, oli se myös ainoa syy sen kuolemalle

Nämä yksitoista suurseuraa (ja Tottenham) perustivat Superliigan taloudellisten laskelmien varaan. Yhdysvaltalainen pankki JP Morgan starttirahoitti hanketta neljällä miljardilla. Tämä rahoitus perustui pääasiassa oletukseen tulevasta tv-sopimuksesta, jonka maksaisivat maailman suurimmat yritykset Amazon ja Disney. Laskelmat perustuivat numeroniilojen ja lakimiesten arvioon siitä, että suurseurojen (ja Tottenhamin) fanit haluavat nähdä ja kuluttaa jalkapallofanituksen kohteita no matter what. Jalkapallo osoitti tämän arvion täysin vääräksi.

Media, poliitikot (Boris Johnsonia myöten), lajiliitot, huippuseurat ja -jalkapalloilijat, pienemmät seurat niin Superliiga-seuroista kuin muualta, entiset huippujalkapalloilijat ja tärkeimmin fanit käänsivät selkänsä Superliiga-joukkueille ja aloittivat sosiaalisessa mediassa, missäpä muuallakaan, täydellisen vastakampanjan. 48 tunnin aikana vastakampanja romutti Amazonin ja Disneyn silmissä potentiaalisten tv-tuotteen tilaajien määrän, ja sitä myötä myös JP Morganin arvion Superliigan arvosta. Seuraavina päivinä tulemme näkemään myös uusia ennusteita näiden seurojen arvosta, ja siten varmasti uutisia omistussuhteiden vaihdoksista.

Jos omistat urheiluseuran, niin mitä oikeasti edes omistat?

Englantilaisia Superliiga-seuroja on yhteensä kuusi, joista puolet ovat yhdysvaltalaisten omistuksessa. Glazerin perhe omistaa Manchester Unitedin, Stan Kroenke Arsenalin ja sijoittajaryhmä Fenwqy Sports Group Liverpoolin. Yhdysvalloissa ammattilaisurheiluseurat ovat viihdetuotteita. Joukkueita voidaan liikuttaa ilmoituksella kaupungista toiseen ja nimi vaihtuu lentokoneessa. Uudet fanit löytyvät hetkessä. Vaikka eurooppalainen jalkapallo on heittämättä samanlaista ja jopa suositumpaa viihdettä, eivät seurat ole samalla tavalla juurettomia tuotteita. Kaikki kaksitoista Superliiga-seuraa on perustettu ennen vuotta 1910, suurin osa 1800-luvun puolella. Eurooppalaisilla jalkapalloseuroilla on syntymästään lähtien ollut merkittävä asema yhteisöissään. Tämän faktan täydellinen huomioimattomuus, fanien ylenkatsonta ja yhteisöllisyyden merkityksen aliarviointi maksoivat nyt sijoittajaomistajille pitkän pennin. 

Myös tiedotuksellisesti Superliiga oli katastrofi. Superliiga oli sovittu seurojen omistajien ja johdon kesken. Pelaajat, valmentajat ja sidosryhmät eivät tienneet siitä mitään. Tiedottaminen haluttiin ajoittaa sunnuntai-iltaan, jotta Euroopan jalkapalloliiton UEFA:n oma tiedotustilaisuus vesittyy maanantaina. Jokainen seura tiedotti Superliigasta identtisillä tiedotteilla. Tämän jälkeen kukaan näistä seuroista ei viestinyt mitään, ennen kuin Chelsea aloitti tiistaina projektista vetäytymisen.

Mitä tästä opimme?

Suuret muutokset eivät tapahdu ilmoittamalla. Jos organisaation arvo määrittyy keskienglantilaisessa työväenluokassa, ei sitä voi sormia napauttamalla vaihtaa aasialaiseen tai amerikkalaiseen keskiluokkaan. Ja toki auttaa jos ymmärtää, että se amerikkalainenkin keskiluokka on ihastunut siihen keskienglantilaisen työväenluokan luomaan yhteisöön. Ja suurin oppi näille Glazereille ja Kroenkeille on: älä osta mitään, mitä et tule koskaan omistamaan.

Joel Häkämies

Joel Häkämies

Partneri
joel@korner.fi
045 1032 833

2021 – Sinusta tulee upea vuosi

Niputetaanpa yhteen vuosi 2020. Tai mitäpä jos ei? Eiköhän jokainen ole nähnyt riittävästi vuoden yhteen summaavia LinkedIn-pätkiä tai blogeja. Me katsomme Kornerilla eteenpäin. Peräpeilit eivät kuuluneet autojemme vakiovarusteisiin.

Siispä heitetään tässä ennusteita ja tavoitteita Kornerin vuodelle 2021:

Tammikuussa meillä aloittaa kaksi harjoittelijaa, Saana ja Line. Molemmat pistäytyivät tutustumassa porukkaan etäpikkujouluissamme. Tammikuussa järjestellään myös tiimejä vähän uusiksi. Vaihtelu virkistää aina paitsi työntekijöitä, myös asiakkaita. 

Lopputalvesta tai alkukeväästä tiedetään paljon enemmän, missä koronan kanssa mennään. Monella meistä on jo kova halu työskennellä toimistolla, mutta ei auta kuin odottaa. Peukut pystyssä rokotteiden pikaiselle saatavuudelle.

Toimistosta puheen ollen: muutamme pari taloa vasemmalle osoitteeseen Korkeavuorenkatu 30. Alakerran Pub Ludvig onkin tullut jo tutuksi. Josko sinne saisi nimikkojuoman? Vähintään ostamme firmalle viskipullon Ludvigin hienoon viskihyllyyn.

Kesäkuussa juhlitaan Kornerin 5-vuotistaivalta. Juhlimistavasta päättää Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri. Jossain kohtaa synttäreitä kuitenkin juhlitaan ihan oikeasti. 

Kesästä tulee pitkä ja kuuma. Juhannuksena kukaan ei huku ja kaikkien yllätykseksi Kotkan Työväen Palloilijat johtaa Veikkausliigaa. Huuhkajat voittaa Venäjän 3–0 Kotkan pojan hattutempulla.

Lomilta palattaessa syksy käynnistyy vauhdilla, ja kaikki halukkaat ovat saaneet kaksi rokotetta koko Euroopan laajuisesti. Korner viettää syyspäiviä Janeten kotikaupungissa Manchesterissa.

Asiakasmäärämme jatkaa kasvuaan, ja vuoden aikana tulleet useat uudet asiakkuudet sekä tapahtumien jatkuminen palauttavat Kornerin liikevaihdon kehityksen koronaa edeltäneeseen aikaan. Korner on vuoden 2021 lopussa jo perinteiseen tapaan yksi Suomen kannattavimmista viestintätoimistoista, ellei jopa se kannattavin.

Kiitokset erityisesti kaikille asiakkaillemme vuodesta 2020. Ilman teitä meillä ei olisi näin optimistiset ajatukset tulevasta vuodesta.

Joel Häkämies

Joel Häkämies

Partneri
joel@korner.fi
045 1032 833

It’s never too late to be what you might have been – Viestintäharjoittelu meillä voi olla elämäsi mahdollisuus

Korner etsii viestintäharjoittelijaa aloittamaan tammikuussa 2021. Valmiin paketin sijaan etsimme jälleen joukkoomme sopivaa persoonaa, jonka kiinnostus ympäröivään maailmaan on korkealla tasolla. Yksittäisistä taidoista arvostamme ongelmanratkaisukykyä.

Valmista ei tule koskaan, mutta aloittamalla pääsee pitkälle

Työelämää ei voi suunnitella alusta loppuun etukäteen, ellet ole lääkäri tai lakimies, jos silloinkaan. Viestintä on ala, joka muuttuu jatkuvasti. Erilaisia spesifejä taitoja ei tiedetä edes tarvittavan, ennen kuin kyseinen tarve tulee eteen. Ja se henkilö, joka pystyy hyödyntämään nuo mahdollisuudet pääsee pitkälle.

Oma matkani tähän pisteeseen on ollut monen sattuman, mahdollisuuksien, sellaisiin tarttumisten ja jopa väärinymmärysten viitoittama. En edes 22-vuotiaana oikeastaan tiennyt, mitä haluaisin opiskella saati sitten ”tehdä isona”. Monen erottavan taidon hankkiminen; itseopettelu, paneutuminen ja jatkuva kehittäminen ovat tarjonneet tilaisuuksia, jotka rohkeasti hyödyntämällä olen nyt yrittäjänä kirjoittamassa tällaista saatekirjettä Kornerin neljännelle harjoittelijalle. Nuo kolme aiempaa ovat muuten meillä töissä.

Tärkein viestini on, ettei valmiita paketteja ole. Tilaisuus tekee varkaan ja mahdollisuus menestyjän. Painotamme tällä kertaa harjoittelijan valinnassa visuaalisuutta, mutta se ei tarkoita, että sinun tulisi olla esimerkiksi valmis graafinen suunnittelija. Visuaalisuus on tänä päivänä paljon enemmän saavutettavissa ja sovellettavissa kuin kymmenen vuotta sitten, jolloin itse opettelin päivätyöni joutoajalla Photoshopin käyttöä.

Voit olla äärimmäisen visuaalinen ihminen, vaikket olisi koskaan käyttänyt piirtopöytää tai suunnittellut logoa lyijykynällä ruutuvihkoon. Me haluammekin tarjota mahdollisuuden oivaltaa, oppia, omaksua ja hyödyntää omia kiinnostuksen kohteita tekemällä niistä taidon, joka määrittää mahdollisesti sinunkin työurasi.

Victoria Concordia Crescit

Meillä porukka on tärkein. Henkilöstöetumme ovat Suomen parhaita. Huolehdimme kaikesta alkaen liukastumisista tammikuisessa kotipihan roskakatoksessa aina työssä jaksamiseen ja työhyvinvointiin. Meillä myös panostetaan porukan urasuunnitteluun: taitoihin, oivalluksiin ja erottautumistekijöihin. Hyödymme siitä toivottavasti itse, mutta tärkeintä on tehdä Kornerista Suomen halutuin ”kasvattajaseura”. Ei suurin, mutta merkittävin.

Kehitymme Timon ja Vellun kanssa esimiehinä muulta porukalta saadun palautteen perusteella. Meillä on joka kuukausi keskustelut työntekijöidemme kanssa, jolloin käymme läpi työhön liittyviä asioita, onnistumisia ja kehityskohteita niin henkilökohtaisella kuin koko porukan tasolla.

Jaettua johtajuutta edellytetään myös meidän muulta porukalta. Esimerkillä johtaminen on kaikkien vastuulla. Harjoittelijakin voi omalla toiminnallaan johtaa.

Miksi jaksaisit tehdä taas yhden videohakemuksen?

Koska harkka Kornerilla voi olla paras mahdollisuus urasi alussa. Älä jätä sitä käyttämättä. It’s never too late to be what you might have been.

Lue lisää viestintäharjoittelusta ja lähetä videohakemuksesi 23.11. mennessä.

Joel Häkämies

Joel Häkämies

Partneri
joel@korner.fi
045 1032 833

Korona toi työmarkkinoille uuden työsuhde-edun – Työnantajat, valmistautukaa etätyöskentelyn pysyvään mahdollistamiseen

Valkokaulusväki on tehnyt töitä pian puoli vuotta etänä. Monessa paikkaa jatketaan ”poikkeusoloja” pidempäänkin. Korner ”palaa toimistolle” elokuun puolivälistä, mutta meille se tarkoittaa montaa uutta käytäntöä. Nämä käytännöt saanevat kysyntää muuallakin. Kannustammekin paitsi muita viestintätoimistoja, myös asiakkaitamme ja heidän kilpailijoitaan miettimään työskentelykäytäntöjään niin pitkällä aikavälillä, että puhutaan pysyvyydestä. 

Meillä palataan Rikhardinkadulle viikolla 34. Olemme kesäkuusta alkaen sallineet työskentelyn toimistolla puolelle porukkaa kerrallaan siten, että toimistolle pitää ilmoittautua edellisenä päivänä. Nyt käännämme tämän käytännön vain toisinpäin. Oletus on, että työskennellään toimistolla, mutta kotiin (tai mihin tahansa muualle) saa jäädä töihin ilmoittamalla. Lisäksi keskiviikosta tulee pysyvästi etäpäivä kaikille.

Moni muukin on varmasti huomannut kevään aikana, että tietyt hommat hoituvat tehokkaammin ja paremmin omassa rauhassa. Lisäksi päivästä on jäänyt työmatkojen aiheuttamat vartit tai jopa tunnit pois. Tämä tuo lisää pelivaraa yksittäisen arkipäivän käytettävissä oleviin 16:een tuntiin. Samalla moni on kaivannut työyhteisön sosiaalista ulottuvuutta sekä asioiden nopeaa hoitumista ja uusien avausten kimpassa ideointia.

Molemmissa on kyse ennen kaikkea käytettävissä olevien resurssien maksimoinnista – siis työnantajankin kannalta parhaan mahdollisen työpanoksen antamisesta. Työnantaja voi huonossa tilanteessa pakottaa työntekijänsä toimistolle. Tämä lisää tässä tilanteessa huolta, pelkoakin, turhautuneisuutta ja tyytymättömyyttä eikä työnantajakaan sitä kautta saa työntekijöidensä parasta työpanosta.

Etätyö on ollut monessa paikkaa mahdollista ja kannustettavaakin jo pitkään. Liian usein on kuitenkin tilanne, että työnantaja näkee perjantaisen etäpäivän tilanteena, jossa työntekijän jalka on jo puoliksi viikonloppu-nimisen oven välissä. Samalla taas työntekijä ottaessaan perjantain etäpäiväksi saattaa tuntea, että ”näinhän se käytännössä on” tai epäilee työnantajansa tai työkaveriensa ajattelevan näin. Näistä luuloista pitää päästä lopullisesti eroon.

Meillä on käytössä liukuva (tai miksi sitä ikinä haluaakaan kutsua) työaika. Jos työntekijä tekee perjantaina kello 13 matkaa mökilleen, niin hän on hoitanut perjantain työt jo tai hoitaa ne ensi viikolla. Lisäksi meillä on tiedossa, että kello 13–15 välillä on turha odottaa videon editointia auton ratin takaa tai ettei videopuhelu onnistu Kustavin laiturin nokasta.

Tästä päästään tärkeimpään asiaan, mitä koronan jälkeiseen työskentelyyn tulee, nimittäin viestintä. Mihin tahansa organisaationne sitten päätyy toimistolle pakottamisen tai etätyöskentelyn jatkamisen suhteen, on tiedon kulkemisen, tiedonhallinnan sekä avoimen ja osallistavan viestinnän oltava kunnossa. Nimittäin jos yksikin näistä on vajaa tai ylimielisesti sivuutettu, on varmaa, että työntekijät lähtevät etsimään näitä toimia hyvin toteutettuina jostain toisesta työpaikasta. Etätyön, tai siis paikkaan sitomattoman työn, mahdollistaminen ja ennen kaikkea onnistunut johtaminen tulee olemaan seuraavien vuosien ykköstrendi työmarkkinoilla. Palkan ja työsuhde-etujen lisäksi työntekijät haluavat joustoa ja luottamusta työn tekemiselleen. Jotkut ovat varmasti valmiita jopa tulemaan palkkapyynnössään alaspäin, jos työskentely on paikasta riippumatonta ja hyvin organisoitua.

Ja me täällä työsopimusten toisella puolella voidaan joko hyväksyä tämä tai ajaa päin seinää. Jos organisaationne tarvitsee apua tämän asian miettimisessä, toteuttamisessa tai kehittämisessä, niin luet oikean yrityksen blogia. Tulemme syksyllä starttaamaan palveluita organisaatioiden parhaan mahdollisen työskentelyn tueksi. Olemme rakentaneet ja hioneet palveluita jo kauan ennen koronaa. Mikäli kiinnostuit, voit olla yhteydessä suoraan allekirjoittaneeseen.

Mukavaa loppukesää kaikille – työn kuvasta, paikasta tai kauluksen väristä riippumatta.

Joel Häkämies

Joel Häkämies

Partneri
joel@korner.fi
045 1032 833

Korner etänä: Nyt jos koskaan on aika ruokkia sielua – ruualla! Nappaa talteen myös huippukokki Antti Lukkarin vinkit kotikeittiöön

Ensimmäisten etätyöviikkojen suurin haaste on ollut päivien rytmittäminen. Kollegani ovat kertoneet, että monena päivänä esimerkiksi lounaan syöminen on venynyt jopa neljään iltapäivällä. Sekä keho että mieli tarvitsevat ruokaa, ja Kornerin epävirallisena ruokaintoilijana olenkin kasannut teille paketin, jonka avulla innostua ruuanlaitosta. Toivon tekstin antavan myös ajatusta hätää kärsivien ravintoloitsijoiden auttamiseen.

Jo kauan sitten televisiossa parasta sisältöä mielestäni olivat kokkausohjelmat. Ramseyt, oliverit ja nigellat. Nyt suvereenisti parasta ruokasisältöä elämääni tarjoilee newyorkilainen ruokamedia Bon Appétit. Ihmisläheinen ote tekemiseen, pidetyt ja hauskat esiintyjät sekä mielenkiintoiset konseptit ja reseptit tekevät kanavasta monen muunkin mielestä tämän hetken parhaan. Koska näin on, esittelen BA:lta mielestäni neljä parasta ohjelmaa.

Gourmet Makes

Bon Appétitin suosion peruskivi, lippulaiva ja…you get the point. Claire Saffritz tekee tässä sarjassa kaikkien tuntemia tuotteita supermarketin hyllyiltä BA:n keittiössä alusta loppuun itse. Claire on tehnyt sarjassaan muun muassa Pringlesejä, Snickersejä, Lucky Charmseja, Twixejä ja Oreoita. Moni herkuista löytyy Suomessa suurempien kauppojen ”Amerikkahyllyltä”.

Trying Everything on the Menu

Alex Delaney istahtaa jonkun BA-kollegansa kanssa ravintolaan, tilaa koko menun, maistaa yhden haukun jokaista ruokaa ja arvioi parhaat makupalat. Ruokaa ei tietenkään heitetä roskiin, sillä kuvausryhmä hoitaa leftoverit.

From the Test Kitchen

Bon Appétitin perinteisin resepti+kokkaus-videosarja. Tähtenä Molly Baz. Poimin teille videon, jonka reseptin kokeilin itse viimeisimpänä – onnistuen siinä sekä omasta että vieraiden mielestä vähintään erinomaisesti: risottopallot eli arancinit.

It’s alive!

Brad Leonen sarja, jossa keskitytään pääosin hapattamiseen. Brad tekee sarjassaan muun muassa graavilohta, hapanjuurileipää, hapankaalia, kimchiä, lista jatkuu pitkänä. Koska kaiken ei tarvitse olla niin vaikeaa, valitsin teille tähän Bradin suolakurkut, jotka itselläkin tekeytyvät paraikaa jääkaapissani.

Toivottavasti joku näistä kolahtaa. Ja vaikka ei kolahtaisikaan, niin

  1. Syökää hyvin – nyt siihen on aikaa. Moni ”parempikin” ruoka valmistuu yllättävän nopeasti.
  2. Tehkää itse ruokaa ja kokeilkaa jotain uutta.
  3. Muistakaa tukea hädässä olevia ravintola-alan yrittäjiä. Valtio sulkee nyt ravintolat muuten kuin takeawayn osalta, joten jos haluat että lempiravintolasi on olemassa vielä koronankin jälkeen, niin tue heitä etenkin nyt.

Eli soita lempiravintolaasi ja tilaa ruokaa. Moni ravintola on laittanut oman kuljetuspalvelun pystyyn ja Helsingissä Wolt on ilmoittanut ottavansa 0% välityksestä, jos tilaa heidän kauttansa ja hakee itse. Myös lahjakortit ovat hyvä tapa tukea nyt ja nauttia ruuasta myöhemmin normaaliolosuhteissa.

Huippukokin vinkit kotikeittiöön

Jotta kotikokkeilu olisi mahdollisimman sujuvaa kysyimme tukholmalaisen kolmen Michelin-tähden ravintola Frantzenin sous chefiltä Antti Lukkarilta vinkit tärkeimpiin työvälineisiin.

Hyvä kokkiveitsi

Et tarvitse koko settiä. Yhdellä veitsellä pärjää yllättävän pitkälle. Erittäin laadukkaan veitsen saat 100–200 eurolla. Netti on pullollaan hyviä veitsikauppoja, joista voit tilata veitsen suoraan kotiisi. Vähintään yhtä tärkeää on kuitenkin pitää huolta veitsistäsi. Jos siis omistat jo omalle kädelle sopivan veitsen, kannattaa googlata veitsen huolto ja teroitus. Oikein huollettu veitsi on käytössäsi monta vuotta pidempään ja sen kanssa työskentely on paitsi mukavampaa ja tehokkaampaa myös turvallisempaa.

Laadukas paistinpannu

Laadukas non stick-pannu vie sinut pitkälle, mutta jos haluat priimaa niin valurauta on numero uno. Kuten veitsissäkin, huolto ja ylläpito ovat taas todella tärkeitä, joten googlaa myös tämä.

Riittävän suuri leikkuulauta

Varmasti yli 95% kotitalouksista omistaa aivan liian pienen leikkuulaudan. Metrilavaa tai hehtaarivaneria ei tarvita, mutta hyvä nyrkkisääntö on, ettei kokkiveitsi ei saa olla suurempi kuin lauta, millä työskentelet. Lisäksi leikkuulaudan alle kannattaa laittaa kostea liina tai jokin muu liukuesteeksi, ettei lauta pyöri ja liiku työskennellessä ja terävän veitsen kanssa homma pysyy turvallisena.

Oikea määrä ruokaa

Digitaalinen vaaka – On hyvä tarkistaa, kuinka paljon vaikkapa lihaa tarvitsee varata per henkilö, niin välttyy siltä, että ruokaa on aivan liikaa tai liian vähän.

Helpota työskentelyäsi

Organisoi keittiösi uudelleen. Tarvitseeko kaikkien häälahjaksi saatujen laitteiden olla esillä? Koska olet viimeksi käyttänyt kuivattua timjamia maustekaapista? Jemmaa turhat välineet ja mausteet sinne minne ne kuuluvat ja näin työskentelysi muuttuu mielekkäämmäksi ja siistimmäksi.

Ja vielä...

Suosi tuoreita yrttejä, laadukkaita raaka-aineita ja uskalla kokeilla jotain uutta!

Joel Häkämies

Joel Häkämies

Partneri
joel@korner.fi
045 1032 833

Brand Turismo – Brändiyhteisöt ja bränditurismi

Monelle on varmasti tuttua puuhaa matkalle lähtiessä tai matkaa suunnitellessa googlettaa kohteesta mahdollisimman paljon tietoa. Perinteisten ”Top 10 restaurants in…” ja ”Top 10 things to do in…” rinnalle on noussut viime vuosina aivan uusi kategoria, nimittäin ”Top 10 instagrammable places in…”. Tällä tarkoitetaan mahdollisimman valokuvauksellisia, ja erityisesti Instagramissa puhuttelevan valokuvauksellisia, lokaatioita. Kävin itse taannoin New Yorkissa ja vierailuni aikana inspiroiduin kirjoittamaan aiheesta.

Ravintoloita tutkiessa yhä useampi ravintola on paitsi suunnitellut sisustuksensa mahdollisimman valokuvaukselliseksi, niin myös itse annokset tai ruokalajit kulkevat nyt Instagram-kärjellä. New Yorkin Manhattanin NoLiTassa sijaitseva Pietro-ravintola on somekuvaajien keskuudessa niin suosittu, että tällä kokonaan vaaleanpunaisella ravintolalla on usein pitkät jonot ravintolan ulkopuolella ihan vain sen julkisivusta valokuvan ottamiselle. Kutsutaan tätä asiakkaiden visuaaliseksi houkutteluksi. 

Pietroa vastaava, tai oikeastaan suurempi, Instagram-kaaos syntyy usein (lue aina) japanilaisen taitelija Yayoi Kusaman näyttelyissä. Helsingin Tennispalatsissakin vierailleen näyttelyn aikana monen meidän Instagram-syöte täyttyi keltamustasta loputtomasta pallomaisemasta. New Yorkin vierailuni aikana Kusaman Infinity Mirror Room avattiin David Zwirner Galleriassa, ja lehdissä varoitettiin jopa yli kahden tunnin jonoista yhden valokuvan eteen. 

Ihmisillä on näkemisen ja kokemisen lisäksi merkittävä tarve viestiä näkemisistään ja kokemisistaan. Ja koska perinteiset valokuvauskohteet, kuten New Yorkissa vaikkapa Empire State Building, Times Square tai Central Park, ovat jo ”nähty” tai niillä ei niin sanotusti erottauduta enään, on haettava jatkuvasti jotain uutta.

Tämänkaltaisen trendin ovat huomanneet myös brändit. Brändit ovat alkaneet suunnittelemaan myymälöiden ja liikkeiden sijasta kohteita. Pelkillä valokuvauslokaatioilla ei tehdä bisnestä, joten sistustussuunnittelun lisäksi tarvitaan brändi, brändiyhteisö ja ennen kaikkea tuote tai palvelu, jonka ympärille nämä kaksi ovat rakentuneet. Sinällään kyse ei ole mistään vallankumouksellisesta. Ralph Lauren avasi ensimmäisen oman liikkeensä Madison Avenuen ja 72. kadun kulmaan vuonna 1986. Liike ei näyttänyt miltä tahansa vaatekaupalta, vaan se oli ensimmäinen kokonaisvaltainen kohde Ralph Laurenin ihannoimasta ja myymästä elämäntyylistä. 

Palataan tähän päivään ja New Yorkiin. Monelle tulee New Yorkista ensimmäisten asioiden joukossa mieleen tv-sarja Frendit. Entinen teleoperaattori- ja nykyinen mediajätti AT&T hankki viime vuonna WarnerMedian ja sai itselleen sitä kautta Frendien oikeudet. Frendien ympärille on muodostunut 25 vuoden aikana merkittävä brändiyhteisö. Tv-sarjan paluulla spekuloidaan jatkuvasti ja sen brändillä myydään kaikkea kahvikupeista alkaen. Kilpailussa striimauspalveluiden tilauksista Frendit on yksi suurimmista tekijöistä asiakasmassojen liikuttamisessa. 

AT&T päätti tarjota brändiyhteisölle jotain merkittävää konkreettisesti ja laittoi Frendien 25-vuotisjuhlavuoden kunniaksi pystyyn erilaisia tapahtumia liikkeissään ja ympäri Yhdysvaltoja. Merkittävin näistä oli Frendien eri lavasteiden pystyttäminen ja ekslusiivisesti AT&T:n asiakkaille näihin pääsyn antaminen. Miksi tämä on merkittävää? ”Frendien talo” on äärimmäisen kuvattu turistikohde Manhattanilla, mutta tämän AT&T:n pop-upin aikana #friends-aihetunnisteen täytti kuvat kuuluisan Central Perk -kahvilan sohvalta, Monican ja Rachelin asunnosta sekä sarjan alkutunnarin suihkulähteeltä. Kyseinen pop-up oli AT&T:lle niin merkittävä asiakashankinnan kannalta, että se päätti jatkaa pop-upia ja viedä sen muihinkin Yhdysvaltojen suurkaupunkeihin. 

Suomessa tällaista brändin ja kokemuksellisuuden yhdistelmää varmasti suunnitellaan useassakin eri toimistossa. Kysymys kuuluu, että ottaako tästä kopin viestintätoimisto, mainostoimisto, tapahtumatoimisto vai sisustussuunnitelija? Vastaus on mielestäni selvä. Ei kukaan ja kaikki. Tarvitaan uudenlaista ”hybridi-osaamista”, sillä monen toimiston sopat päättyvät aina kokki-keittiö-lusikka-soppa -läppään, miten ikinä se nyt meneekään. 

Toistaiseksi mieleeni tulee meillä päin toteutetuista esimerkeistä Valion Sweet Suite hotelli Klaus K:ssa. Tästä vastasivat markkinointitoimisto SEK sekä sisustussuunnittelutoimisto Studio Plenty. Ongelmaksi itselle on jäänyt kyseisestä esimerkistä Valion sekava jäätelökuvio, kun et enää tiedä mikä on Pingviini, Fabriikki tai itse Valio. Lisäksi jäätelöiltä puuttuu brändiyhteisö, eli kyseessä on enemmänkin aiemmin mainitsemani ravintoloiden kaltainen visuaalinen houkuttelu kuin kokemusten tarjoaminen brändiyhteisölle. Suosittelen kuitenkin katsastamaan kyseisen esimerkin, sillä ainakin itselle tämä on jäänyt toistaiseksi ainoaksi. 

Jos yksittäinen bränditurismikokemus kiinnostaa, niin voit lukea reportaasini meikkibrändi Glossierin myymälävisiitistä. Oli melkoisen inspirioiva ja silmiäavaava kokemus tällaiselle jäärälle.

Joel Häkämies

Joel Häkämies

Partneri
joel@korner.fi
045 1032 833

Brand Turismo -reportaasi: Glossier, New York

Matkustin zilleniaalin (nuorempi milleniaali, joka elää jo aivan eri todellisuudessa kuin tällainen perinteisempi milleniaali) kanssa New Yorkiin. Avopuolisoni zilleniaali halusi perinteisten turistinähtävyyksien sijasta nähdä brändituristinähtävyyksiä. Bränditurismilla tarkoitan turismin muotoa, joka kohdistuu brändeihin, brändiyhteisöihin tai brändimielikuvilla luotuihin pakko-nähdä-ja-instagrammata -paikkoihin.

Menimme siis taidemuseon sijasta meikkikauppaan. Koko kauppa oli sisustettu vain sillä tarkoituksella, että sieltä otettaisiin kuvia, jotka myöhemmin julkaistaisiin Instagramissa. Kadotin Zilleniaalin ja ajattelin, että missä täällä on se miesparkki. Siis se jokin, jonka päällä istua ja odottaa siihen asti, että puoliso on mielestään ostanut tarpeeksi. Löysin penkin, mutta siihen istumisen sijasta päätin kuitenkin kierrellä tässä vaaleanpunaisessa lavasteessa.

Ensiksi löysin huoneen, joka muistutti kylpyhuonetta ilman vessanpönttöä. Siis meikkihuone. Vastakkaisilla seinillä oli varmasti jokaisen meikkaajan unelma: suuret peilit, valot, tarpeeksi laskutilaa. Laskutila ja hyllyt täynnä meikkituotteita vapaasti kokeiltavaksi. Koko vuoden vanutupot.

Nainen tutkii meikkejä New Yorkin Glossier meikkikaupassa.

Jatkoin seuraavaan tilaan. Päätyhuone ilman mitään funktiota. Antiikin Kreikan pylväitä, lisää vaaleanpunaista, kaksimetrinen meikkituubi seinällä ja yksi valtavan suuri peili, jonka keskellä luki pienellä meikkibrändin nimi. Glossier. Otin peilikuvan.

Palasin takaisin huoneeseen, jossa suurin osa asiakkaista (myös Zilleniaali oletetusti) oli. Asiakkaat olivat kokoontuneet ständien ympärille. Jokaisen ständin luona oli myös ”myyjä”, jonka tunnisti vaaleanpunaisesta haalarista. Ständeillä olevia tuotteita sai vapaasti näplätä ja kokeilla, toisin sanoen kyseessä oli meikki-buffet.

Istuin kierroksen päätteeksi alas miesparkkiin ja katselin miten Glossierin asiakkaat käyttäytyivät. Kaikessa heterogeenisuudessaan äärimmäisen homogeenista porukkaa. He näyttivät tietäneen, jopa fanittaneen tätä brändiä, josta en ollut koskaan kuullutkaan. He tiesivät miten tässä liikkeessä tuli toimia. He keskustelivat ”myyjien” ja toistensa kanssa. Zilleniaalin ostokset saapuivat vaalenpunaisessa kuplamuovipussissa robottihissillä. Hän kantoi sitä haltioituneena poistuessamme liikkeestä.

Glossierin tuotteita pöydällä.

Mistä muusta kuin shoppailusta tässä oli kyse? Zilleniaali selitti, että asiakkaat muodostavat brändiyhteisön, jossa he tuntevat toisensa tuntematta toisiaan. Tämä seurakunta ei olisi seurakunta ilman kirkkoa. Heidän kirkkonsa on koristeltu uniikiksi ja upeaksi kappeliksi, jossa haluat kertoa olleesi. Tämä vahvistaa kokonaisvaltaista kokemusta osana tätä brändiyhteisöä.

Mitä tähän brändiyhteisön rakentamiseen on tarvittu? Luonnollisesti kiinnostava ja hyvä tuote, hyvin rakennettu brändi ja kohderyhmän puhuttelevuus, mutta ennen kaikkea mahdollisuus asiakkaille kokea ymmärtävänsä toisiaan. Brändi ei ole vain brändi, vaan foorumi.

PS.

Brändiyhteisöistä ja bränditurismista voit lukea lisää toisesta Brand Turismo -blogista.

Lisää kuvia Glossierin New Yorkin liikkeestä löytyy Instagramista.

VIBE. MOOD. GOALS.

Joel Häkämies

Joel Häkämies

Partneri
joel@korner.fi
045 1032 833

Posin kautta lomalle lompsis

Olen paska lomailija, mutta tänä vuonna aion tsempata. Lomalla on tärkeää päästää irti työkiireistä, -huolista ja niiden aiheuttamasta mahdollisesta negatiivissävytteisestä ajattelusta. Lomalla kuuluu olla positiivinen #goodvibesonly. Jotta palaisin elokuussa #sorvinääreen täynnä energiaa, aurinkoa ja hyvää fiilistä, niin listasin itselleni hyvän lomailijan somepäivittämisen #bucketlist:in:

  1. #vacaymode / #lomamode – Vain kohtaamalla pelkosi, voit voittaa ne. Eli siis aion julkaista jotain näillä häsäreillä.
  2. #lomallelompsis – Olen suorittanut varusmiespalveluksen, joten minulla on oikeus käyttää tätä sanontaa. Toki niin on kaikilla niilläkin, jotka eivät sitä ole suorittaneet. Don’t be a hater, me.
  3. Aion julkaista kuvan varpaistani hiekkarannalla tai aurinkotuolissa. Vaikka en kuntoillutkaan talvea ja kevättä ollakseni kesällä #bikinikunnossa tai #kesäkunnossa, niin saatan uskaltautua paljastamaan varpaideni yläpuolelta myös ripauksen sääristäni.
  4. Kesäjuomabumerangi – Ehkä joku rose spritzer mansikoilla #bff:n kanssa.
  5. Kesäinen ruokakuva drool-giffin kanssa insta storyyn. Kesäinen ruoka = joko salaatti, jossa mansikoita tai sitten satunnaisia kasviksia ja lihamöykkyjä ladottuna kahdelle tasolle grilliin. Samaistumispinta-ala yleisöni keskuudessa on Saimaan kokoinen. 
  6. Flow-festival day 1/3, 2/3 tai 3/3 – En tiedä vielä osallistunko, mutta aion silti #festarisuorittaa.
  7. #Mökkilife – Meidän suvussa ei ole enää mökkiä, joten katsotaan mitä järjestyy. Pakko kuitenkin tehdä. Lupasin jo firman blogissa.
  8. Lämpötila laitettuna Instagram storyyn – Sillä juuri minä olen se ainoa, joka sen lämpötilan kokee. Aion kertoa siitä teille kuin mikäkin Mette tai Pekka.
  9. Rusketusraja #sneakpeek – Todennäköisesti sijainti lienee t-paidan hihojen tienoilla. 
  10. Ehdota omasi, toteutan lomallani parhaan ehdotuksen.

Kooste näistä sitten Kornerin Instagramissa lomalta palattuani, ettei tarvitse alkaa seuraamaan meiksimandoliinia Instassa. 

Joel Häkämies

Joel Häkämies

Partneri
joel@korner.fi
045 1032 833

Kansanedustajaehdokkaat: puhutelkaa minua somessa!

Tätä tekstiä kirjoittaessani eduskuntavaaleihin on 2,5 viikkoa. En ole törmännyt kaupungilla räntäsateessa kahvia ja lentolehtisiä jakaviin vanhanajan talkooporukoihin ja hyvä niin. Ääneni ei ole ostettavissa tuolla metodilla. Olen kuitenkin pettynyt siihen, etten ole törmännyt somessa yhdenkään ehdokkaan juuri minulle kohdentamiin poliittisiin sisältöihin.

Olen eduskuntavaalien alla täydellistä kohderyhmää ehdokkaalle, joka haluaa käyttää kampanjaeuronsa järkevästi. Vietän iPhonen ruutuajan mukaan viikossa pelkästään puhelimellani melkein kolme tuntia Twitterissä, lähes saman ajan Instagramissa, yli tunnin Facebookissa ja reilusti yli kaksi tuntia selaimessa.

Tämän runsaan viljelyalan lisäksi maaperäni on varsin hedelmällistä, sillä seuraan politiikkaa ja useita puolueita sekä luen paljon aiheesta. Lisäksi olen ilmoittanut Facebookille lukuisia mielenkiinnon kohteita, joista moni ehdokas voisi ammentaa mielin määrin viestinsä kohdentamiseksi. En kuitenkaan ole joko nähnyt, tai mikä vieläkin huolestuttavampaa, muista useampaa kuin viittä eduskuntavaaliehdokkaan somemainosta. Nekin, jotka olen nähnyt, ovat olleet yleisiä ”tässä minun nimeni ja numeroni” -henkisiä plakaatteja.

Suuressa koossa verkkokalvoille rävähtävä mainos, jossa on ehdokkaan naama, nimi ja numero, on käytännössä ihan sama asia kuin tienvarsi- tai lehtimainos, eli tuulahdus 60-luvulta. Nuo mainokset eivät ole tätä päivää. Ehdokkailla olisi mahdollisuus tarrata minuun kunnon asiasisällöillä. 

Sen sijaan, että ehdokas mainostaa digitaalista tienvarsimainostaan kohderyhmälle ”kaikki yli 18-vuotiaat oman vaalipiirin kansalaiset” hän voisi jakaa somemarkkinointibudjettinsa palasiin. Jos lähdetään tilanteesta, jossa ehdokkaan tärkeimmät teemat ovat työ ja yrittäjyys, on täysin eri asia puhutella esimerkiksi Kaakkois-Suomen vaalipiirin ahkeraa ja yritteliästä savonlinnalaista perheenäitiä kuin Lappeenrannassa diplomi-insinööriksi itseään lukevaa nuorta opiskelijamiestä. Olennaista on myös se, että nämä henkilöt tavoittaa todennäköisesti parhaiten aivan eri kanavissa.

Suurin osa ihmisistä ei tee äänestyspäätöstä paikallisella kauppatorilla, joten miksi uhrata ehdokkaan rajattua aikaa ajamalla kampanjan aikana tuhansia kilometrejä sinne sun tänne vain muutaman minuutin kohtaamisten takia? Järkevä ja kohdennettu somemainonta sekä mietityt sisällöt säästävät ehdokkaan ja hänen kampanjatiiminsä aikaa, mutta antavat myös enemmän aikaa ja ajatusta yksittäiselle äänestäjälle.

Nyt valitettavan usein nähdyt naama, nimi ja numero -mainokset eivät anna äänestäjälle sen enempää kuin se räntäsateessa itseään esittelemättä käteen työnnetty, kosteudesta muussaantunut, tökerösti taitettu flaijeri. 

Ajatelkaa luovemmin, hyvät ehdokkaat. Sitä me äänestäjät haluamme teiltä myös vaalien jälkeen. 

Joel Häkämies

Joel Häkämies

Partneri
joel@korner.fi
045 1032 833

Tänäkään vuonna Oscareissa ei palkittu parasta elokuvaa

Tämä kirjoitus on kirjoitettu Oscar-gaalaa edeltävänä viikonloppuna ilman tietoa siitä, mikä elokuva voitti parhaan elokuvan palkinnon tai kuka valittiin parhaaksi naisnäyttelijäksi. Niillä tiedoilla, jotka sinulla tätä lukiessasi todennäköisesti ovat, ei ole merkitystä tämän tekstin osalta.

Oscar-gaala ei ole gaala, jossa palkitaan vuoden parhaat elokuvat, näyttelijät tai muut elokuva-alan merkittävimmät osaajat. Oscar-gaala on vuotuinen mediaspektaakkeli, jonka tarkoituksena on muistuttaa ihmisiä siitä, että elokuvat ovat edelleen edes jollain tavalla merkittävä osa sekä koko viihdeteollisuutta että sitä, mihin ihmiset vapaa-ajallaan kiinnostuksensa ohjaavat.

Elokuva-ala on täynnä julkkiksia. He saavat palstatilaa perinteisessä mediassa, he pääsevät parhaiden keskusteluohjelmien sohville, he keräävät automaattisesti valtavan määrän someseuraajia ja niin edelleen. Kyllä, ihmisten mielenkiinto kohdistuu elokuva-alan tekijöihin. Jos he ovat julkkiksia. Otetaan esimerkki.

Kun nyt mahdollisesti maanantaina 25. helmikuuta luet tätä tekstiä, niin sekä kotimaisten kuin ulkomaisten uutissivustojen etusivut ovat täynnä Oscar-uutisia. Jos parhaan naispääosan Oscarin on saanut Glenn Close, ei hänen kuvaansa löydy amerikkalaisen tai suomalaisen uutismedian etusivulta. Jos palkinnon taas on voittanut Lady Gaga, on asia päinvastoin. Miksi? Koska Lady Gagaa klikataan useammin.

Uutiset, jotka etusivuilta löytyvät, koskevat ainakin puoliksi pelkästään naisten pukeutumista. Kotimaisissa medioissa toki kerrotaan myös kuinka lähes jokainen palkinto vietiin ”Jasper Pääkkösen nenän edestä”. Kun yleisö saadaan kiinnostumaan elokuva-alasta julkkisten ja vuotuisen pukugaalan nimissä, niin miksei heitä palveltaisi palkitsemalla suoraan yleisön mielestä paras elokuva?

Itse asiassa tänä vuonna ehdotettiinkin täysin uutta kategoriaa, jossa palkittaisiin ”paras suosittu elokuva”.  Bohemian Rhapsody ja Black Panther (sekä suomalaisten mielestä BlackKklansman) olisivat voineet olla kategoriaan sopivat ehdokkaat. Oscareissa palkinnot jakava akatemia haluaa kuitenkin säilyttää illuusion siitä, että palkinnot jaettaisiin puhtaasti laadun – ei suosion – perusteella.

Oscareissa palkitaan parhaat Oscar-kampanjat

Tärkeintä oikeiden peruselementtien (elokuvan laatu) lisäksi on vaikuttamistyö (lobbaus), jota elokuvan Oscar-mahdollisuuksien eteen tehdään. Ei ole ollenkaan tavatonta, että elokuvan Oscar-kampanjan budjetti on jopa kaksi kertaa niin suuri kuin kyseisen elokuvan varsinainen markkinointibudjetti. 

Oscar-kampanjat on aloitettu jo vuosi sitten. Ne ovat työllistäneet ihmisiä, jotka ovat oikeasti ammatiltaan Oscar-kampanjoitsijoita. He opastavat Oscar-toiveikkaita siinä kuinka käyttäytyä oikein, kumartaa oikeaan suuntaan ja kätellä oikealla otteella akatemian oikeita, vaikutusvaltaisia jäseniä. Leonardo DiCaprio ei esimerkiksi osannut näitä asioita silloin, kun hän oikeasti olisi ansainnut ensimmäisen tai toisen Oscarinsa.

Erinomainen suoritus riittää saamaan ehdokkuuden, mutta keskinkertainen kampanja ei riitä saamaan palkintoa. Vaaditaan vaikuttamisen ja kampanjoinnin ammattilaisia, jotka tekevät pitkän päivätyön palkittavan elokuvan tai henkilön eteen. Tämä varmasti monen lukijan mielestä kyseenalainen kuvio on kuitenkin se, joka pitää tämän gaalan itse elokuvaosuuden hengissä. 

Kun tuotantoyhtiöt ovat valmiita mälläämään kymmeniä miljoonia Oscar-unelmiinsa, lisää se itse palkinnon prestiisiä. Siitä tulee valtakamppailu. Ja valtahan on säilytettävä siellä, missä se on aina ollut. Oli kyseessä sitten elokuva-ala tai mikä tahansa muu.

Joel Häkämies

Joel Häkämies

Partneri
joel@korner.fi
045 1032 833