Kansanedustajaehdokkaat: puhutelkaa minua somessa!

Tätä tekstiä kirjoittaessani eduskuntavaaleihin on 2,5 viikkoa. En ole törmännyt kaupungilla räntäsateessa kahvia ja lentolehtisiä jakaviin vanhanajan talkooporukoihin ja hyvä niin. Ääneni ei ole ostettavissa tuolla metodilla. Olen kuitenkin pettynyt siihen, etten ole törmännyt somessa yhdenkään ehdokkaan juuri minulle kohdentamiin poliittisiin sisältöihin.

Olen eduskuntavaalien alla täydellistä kohderyhmää ehdokkaalle, joka haluaa käyttää kampanjaeuronsa järkevästi. Vietän iPhonen ruutuajan mukaan viikossa pelkästään puhelimellani melkein kolme tuntia Twitterissä, lähes saman ajan Instagramissa, yli tunnin Facebookissa ja reilusti yli kaksi tuntia selaimessa.

Tämän runsaan viljelyalan lisäksi maaperäni on varsin hedelmällistä, sillä seuraan politiikkaa ja useita puolueita sekä luen paljon aiheesta. Lisäksi olen ilmoittanut Facebookille lukuisia mielenkiinnon kohteita, joista moni ehdokas voisi ammentaa mielin määrin viestinsä kohdentamiseksi. En kuitenkaan ole joko nähnyt, tai mikä vieläkin huolestuttavampaa, muista useampaa kuin viittä eduskuntavaaliehdokkaan somemainosta. Nekin, jotka olen nähnyt, ovat olleet yleisiä ”tässä minun nimeni ja numeroni” -henkisiä plakaatteja.

Suuressa koossa verkkokalvoille rävähtävä mainos, jossa on ehdokkaan naama, nimi ja numero, on käytännössä ihan sama asia kuin tienvarsi- tai lehtimainos, eli tuulahdus 60-luvulta. Nuo mainokset eivät ole tätä päivää. Ehdokkailla olisi mahdollisuus tarrata minuun kunnon asiasisällöillä. 

Sen sijaan, että ehdokas mainostaa digitaalista tienvarsimainostaan kohderyhmälle ”kaikki yli 18-vuotiaat oman vaalipiirin kansalaiset” hän voisi jakaa somemarkkinointibudjettinsa palasiin. Jos lähdetään tilanteesta, jossa ehdokkaan tärkeimmät teemat ovat työ ja yrittäjyys, on täysin eri asia puhutella esimerkiksi Kaakkois-Suomen vaalipiirin ahkeraa ja yritteliästä savonlinnalaista perheenäitiä kuin Lappeenrannassa diplomi-insinööriksi itseään lukevaa nuorta opiskelijamiestä. Olennaista on myös se, että nämä henkilöt tavoittaa todennäköisesti parhaiten aivan eri kanavissa.

Suurin osa ihmisistä ei tee äänestyspäätöstä paikallisella kauppatorilla, joten miksi uhrata ehdokkaan rajattua aikaa ajamalla kampanjan aikana tuhansia kilometrejä sinne sun tänne vain muutaman minuutin kohtaamisten takia? Järkevä ja kohdennettu somemainonta sekä mietityt sisällöt säästävät ehdokkaan ja hänen kampanjatiiminsä aikaa, mutta antavat myös enemmän aikaa ja ajatusta yksittäiselle äänestäjälle.

Nyt valitettavan usein nähdyt naama, nimi ja numero -mainokset eivät anna äänestäjälle sen enempää kuin se räntäsateessa itseään esittelemättä käteen työnnetty, kosteudesta muussaantunut, tökerösti taitettu flaijeri. 

Ajatelkaa luovemmin, hyvät ehdokkaat. Sitä me äänestäjät haluamme teiltä myös vaalien jälkeen. 

Joel Häkämies

Joel Häkämies

Partneri
joel@korner.fi
045 1032 833

Tänäkään vuonna Oscareissa ei palkittu parasta elokuvaa

Tämä kirjoitus on kirjoitettu Oscar-gaalaa edeltävänä viikonloppuna ilman tietoa siitä, mikä elokuva voitti parhaan elokuvan palkinnon tai kuka valittiin parhaaksi naisnäyttelijäksi. Niillä tiedoilla, jotka sinulla tätä lukiessasi todennäköisesti ovat, ei ole merkitystä tämän tekstin osalta.

Oscar-gaala ei ole gaala, jossa palkitaan vuoden parhaat elokuvat, näyttelijät tai muut elokuva-alan merkittävimmät osaajat. Oscar-gaala on vuotuinen mediaspektaakkeli, jonka tarkoituksena on muistuttaa ihmisiä siitä, että elokuvat ovat edelleen edes jollain tavalla merkittävä osa sekä koko viihdeteollisuutta että sitä, mihin ihmiset vapaa-ajallaan kiinnostuksensa ohjaavat.

Elokuva-ala on täynnä julkkiksia. He saavat palstatilaa perinteisessä mediassa, he pääsevät parhaiden keskusteluohjelmien sohville, he keräävät automaattisesti valtavan määrän someseuraajia ja niin edelleen. Kyllä, ihmisten mielenkiinto kohdistuu elokuva-alan tekijöihin. Jos he ovat julkkiksia. Otetaan esimerkki.

Kun nyt mahdollisesti maanantaina 25. helmikuuta luet tätä tekstiä, niin sekä kotimaisten kuin ulkomaisten uutissivustojen etusivut ovat täynnä Oscar-uutisia. Jos parhaan naispääosan Oscarin on saanut Glenn Close, ei hänen kuvaansa löydy amerikkalaisen tai suomalaisen uutismedian etusivulta. Jos palkinnon taas on voittanut Lady Gaga, on asia päinvastoin. Miksi? Koska Lady Gagaa klikataan useammin.

Uutiset, jotka etusivuilta löytyvät, koskevat ainakin puoliksi pelkästään naisten pukeutumista. Kotimaisissa medioissa toki kerrotaan myös kuinka lähes jokainen palkinto vietiin ”Jasper Pääkkösen nenän edestä”. Kun yleisö saadaan kiinnostumaan elokuva-alasta julkkisten ja vuotuisen pukugaalan nimissä, niin miksei heitä palveltaisi palkitsemalla suoraan yleisön mielestä paras elokuva?

Itse asiassa tänä vuonna ehdotettiinkin täysin uutta kategoriaa, jossa palkittaisiin ”paras suosittu elokuva”.  Bohemian Rhapsody ja Black Panther (sekä suomalaisten mielestä BlackKklansman) olisivat voineet olla kategoriaan sopivat ehdokkaat. Oscareissa palkinnot jakava akatemia haluaa kuitenkin säilyttää illuusion siitä, että palkinnot jaettaisiin puhtaasti laadun – ei suosion – perusteella.

Oscareissa palkitaan parhaat Oscar-kampanjat

Tärkeintä oikeiden peruselementtien (elokuvan laatu) lisäksi on vaikuttamistyö (lobbaus), jota elokuvan Oscar-mahdollisuuksien eteen tehdään. Ei ole ollenkaan tavatonta, että elokuvan Oscar-kampanjan budjetti on jopa kaksi kertaa niin suuri kuin kyseisen elokuvan varsinainen markkinointibudjetti. 

Oscar-kampanjat on aloitettu jo vuosi sitten. Ne ovat työllistäneet ihmisiä, jotka ovat oikeasti ammatiltaan Oscar-kampanjoitsijoita. He opastavat Oscar-toiveikkaita siinä kuinka käyttäytyä oikein, kumartaa oikeaan suuntaan ja kätellä oikealla otteella akatemian oikeita, vaikutusvaltaisia jäseniä. Leonardo DiCaprio ei esimerkiksi osannut näitä asioita silloin, kun hän oikeasti olisi ansainnut ensimmäisen tai toisen Oscarinsa.

Erinomainen suoritus riittää saamaan ehdokkuuden, mutta keskinkertainen kampanja ei riitä saamaan palkintoa. Vaaditaan vaikuttamisen ja kampanjoinnin ammattilaisia, jotka tekevät pitkän päivätyön palkittavan elokuvan tai henkilön eteen. Tämä varmasti monen lukijan mielestä kyseenalainen kuvio on kuitenkin se, joka pitää tämän gaalan itse elokuvaosuuden hengissä. 

Kun tuotantoyhtiöt ovat valmiita mälläämään kymmeniä miljoonia Oscar-unelmiinsa, lisää se itse palkinnon prestiisiä. Siitä tulee valtakamppailu. Ja valtahan on säilytettävä siellä, missä se on aina ollut. Oli kyseessä sitten elokuva-ala tai mikä tahansa muu.

Joel Häkämies

Joel Häkämies

Partneri
joel@korner.fi
045 1032 833