Konsultti ei voi keksiä yritykselle hyviä ydinviestejä

Ydinviestit, yritystarina, merkitys, asiakaslupaus. En pidä liiallisesta termeihin juuttumisesta, saatikka ilmiösanojen liikakäytöstä. On kuitenkin yksi viestinnän motivoivimmista ja tärkeimmistä haasteista määrittää se yksi asia, jonka haluaa jäävän organisaatiosta mieleen. Kunhan se tehdään oikein. 

Istuin kerran suuryrityksen johtoryhmätason työpajassa, jossa hiottiin ydinviestien sanamuotoja kymmenen hengen porukassa useamman tunnin ajan. Niin tärkeän asian äärellä kuin oltiinkin, tuntui tuo hieman ajanhukalta. Tavoitteessa ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta fokus oli väärissä asioissa.  

Ydinviestien pointti ei ole oikeakielisyydessä, ketterässä sanankäytössä tai sloganmaisessa iskevyydessä. Ajatus siitä, että ydinviestit ovat tarkkaan muotoiltuja, ulkoa opeteltavia lauseita, joita syötetään sellaisenaan esimerkiksi medialle, on sekin metsässä. 

Ydinviesti on ennen kaikkea oikeita yleisöjä puhutteleva lupaus. Ajatus, jonka organisaation jokainen jäsen allekirjoittaa. Lyhyesti: ydinviesti on totuus yrityksestä. Parhaassa tapauksessa se syntyy henkilöstön keskuudessa kuin itsestään. 

Aloita ydinviestien muotoilu oikeilla kysymyksillä

Ydinviestejä voi lähteä muotoilemaan monella tavalla. Ajatuksia voi herätellä esimerkiksi kysymällä kysymykset: miksi, mitä ja miten. Mikä on se tarve tai haaste, jonka organisaatio haluaa ratkaista? Mikä lähestymistavassa, tuotteessa tai palvelussa on ainutlaatuista? Ja miksi vastaanottajaa pitäisi kiinnostaa?

Joskus pelkkä miksi riittää. Silloin haetaan sitä yhtä suurta ideaa, jonka yritys haluaa kertoa itsestään maailmalle. Tällaiseen viestiin on helpompi saada tunnetta mukaan – ja tunteisiin kannattaa aina vedota. 

Minä uskon tiivistämiseen. Haluan löytää yrityksestä sen olennaisimman yhden asian, jonka jokainen henkilöstön jäsen uskoo, sisäistää ja muistaa vaikka unissaan. Silloin ydinviestillä on hyvä mahdollisuus levitä myös organisaation ulkopuolelle. Sillä puhuttelevinkaan ydinviesti ei riitä, jos kukaan ei koskaan kuule sitä. On tärkeää, että koko henkilöstö ostaa yhteisen viestin, jota kuulutetaan maailmalle viestinnän eri keinoin monista suunnista.

Myös yksittäisille palveluille tai tuotteille voi olla tarpeen määrittää keskeiset viestit – kunhan yritystason perusta on ensin kaivettu esiin. 

Missä mennään yleensä pieleen? 

Isoin vaara piile siinä, että ydinviesti on keksitty – pahimmillaan kuulematta henkilöstöä lainkaan. Viesti voi kuulostaa hyvältä, mutta ei perustu totuuteen yrityksen historiasta, toiminnasta tai hengestä. Parhaimmillaan taas sanomaa on eletty yrityksen arjessa jo pitkään, nyt se vain tiivistetään puhuttelevan ydinviestin muotoon. Ja kun henkilöstö otetaan muotoiluun mukaan alusta asti, motivoi ja sitouttaa se myös päivittäiseen työhön aivan eri tavalla kuin ylhäältä päin sanellut lupaukset.

Ydinviesti ei erotu. Joko pelataan liian varman päälle tai katsotaan, mitä kilpailijat sanovat. ”Mekään emme voi jättää tuota sanomatta.” Kyllä voitte. Ydinviestien ei pidä kattaa kaikkea, niiden pitää herättää uteliaisuus. 

Usein saatetaan mennä pieleen siinä, että katsotaan liikaa omaan napaan eikä päästä eroon organisaation sisäisistä puhetavoista. Yritys ei ole lähtökohtaisesti asiakkaalle tärkeä tai kiinnostava, sen tarjoamat ratkaisut ja hyödyt ovat. 

Viesti ei ole selkeä. On kyse sitten mediahaastattelusta, esiintymisestä tai asiakaskohtaamisesta, realistinen tavoite on istuttaa yksi asia yleisön mieleen. Mitä voimakkaampi ja selkeämpi viesti on, sitä helpommin tuossa onnistutaan. Pääviestin tueksi on hyvä kerätä ja tarjota faktoja, kunhan katse pysyy pallossa.

Ydinviestejä tehdään myös helposti liikaa. Jos niitä on kuusi, ei ole osattu tiivistää olennaista. 

Voiko konsultti auttaa ydinviestien muotoilussa? 


Ulkopuolinen taho ei voi marssia rohkeine ideoineen paikalle ja keksiä organisaatiolle elämään jääviä ydinviestejä. Minä en ainakaan kehtaa väittää niin.  

Osaava konsultti voi kuitenkin auttaa katsomaan organisaatiota ulkoapäin, valitsemaan useiden ihmisten ajatuksista ne olennaisimmat ja tiivistämään ydinviestistä puhuttelevan. Sen varaan on hyvä rakentaa tuloksellista ja näkyvää markkinointiviestintää.

Vellu Peltola

Vellu Peltola

Partneri
vellu@korner.fi
050 551 9199

Mitä siitä kertoisin, kysyjille vastaisin? Viestintätoimiston arjen kuvailua lukiolaisille

Laudat eessä ovien voisivat kertoa kaipuustani Sörnäisten bailukompleksin tanssilattioille, mutta puhun nyt kömpelöin aasinsilloin viestinnästä. Jouduin kuoppamäkeläisten kysymysten äärelle, kun ystäväni pyysi minut puhumaan Helsingin medialukiolaisille työstä viestintätoimistossa.

Ensimmäinen ajatukseni oli tietysti, että viestintätyö pitää saada kuulostamaan hauskanpidolta päivästä toiseen. Ja minun pitää vaikuttaa juttuineni nuorekkaan siistiltä tyypiltä. Mutta epäonnistuisin varmaan ainakin jälkimmäisessä nolosti – viittasinhan juuri johdannossakin Jukka Kuoppamäkeen – joten päätin pysyä asiassa.

Jos medialukiolaiset ymmärtäisivät tunnin jälkeen äitiäni kirkkaammin, mitä teen työkseni, olisin onnistunut.

Mutta minkälaiset asiat nuoria kiinnostavat, ja mikä heille jäisi oikeasti mieleen? Itse en tiennyt vielä ensimmäistä työpäivääni aloittaessanikaan kovin hyvin, mitä viestintätoimistossa päivittäin tehdään. Vaikka yleisönä onkin nyt mediapainotteisia kursseja käyneitä opiskelijoita, niin turhan yksityiskohtainen asiakasprojektien kuvailu tai viestinnän merkityksen avaaminen tuntuisivat todennäköisesti liian kaukaisilta vasta vuosien päästä työuraansa aloitteleville.

Päätinkin alkuun keventää nuorten mahdollisia huolia tulevaisuuttaan koskevista valinnoista kertomalla oman taustani: alalle voi päätyä hyvin erilaisia polkuja pitkin, ja vielä mahdollisten korkeakouluopintojenkin aikana on ihan ok harhailla ilman urasuunnitelmia. Mediaviestintää voi tehdä tuloksellisesti, vaikka ei lukisikaan Talouselämää jo 17-vuotiaana. Ja parhaat tuntemani Adobe-ohjelmien käyttäjät ovat itseoppineita.   

Tai sen kaiken rikkauden?

Julkkiksethan ovat varmaan siistejä, ehkä kerron vaikuttajayhteistöistä. Mutta onko JVG ihan passé? Katsovatko nuoret temppareita, ovatko tubettajat noloja? Ja pilaako kaupallisuus muutenkin somen? Yritin valita töistämme ja yhteistyökumppaneistamme ne lukioikäisille vähiten nolot esimerkit, ja varoin ainakaan pohjustamasta ketään tyylillä ”hänet te varmasti tiedätte”. 

Käytännön esimerkkityöpäivää hahmotellessani mietin viimeisintä harjoittelijaamme Sonjaa. 7,5 tuntia täyttyivät monipuolisista tehtävistä: tiedotteen kirjoittamisesta, asiakaspalaverista, hyvästä lounaasta, somepostauksen tekemisestä, asiakastarjoukseen liittyvästä ideoinnista ja taustaselvityksistä. Tuollaistahan se oli, ja kuulostaa aidosti tosi monipuoliselta! 

Tärkein asia, jota halusin korostaa – ja minulle se ylivoimaisesti paras puoli viestintäkonsultin ammatissa – on juuri työn monipuolisuus. Kymmenet toimialat, joiden kanssa en ikinä kuvitellut tekeväni töitä. Kiinnostavat ihmiset ja osaajat, joiden kanssa saan miettiä käytännönläheisiä ratkaisuja ihan oikeisiin liiketoiminnan haasteisiin ja mahdollisuuksiin. 

Eikä yksikään työpäivä ole samanlainen. Toivottavasti se kuulosti muuten hyvältä asialta eikä superstressaavalta.

Ydin on ihmisissä

Esiintymisessäni painotin, että pohjimmiltaan konsultointi on ihmisten kuuntelemista, ymmärtämistä ja auttamista. Pitää osata myös avata suunsa tilanteessa kuin tilanteessa. Jotkut kutsuvat sitä tyhjänpuhumisen jaloksi taidoksi. Kymmenen vuoden jälkeen minä kutsun sitä kokemuksen tuomaksi itsevarmuudeksi ja kyvyksi soveltaa aiemmin näkemäänsä. 

Itse sain tulokaskasteeni heti ensimmäisenä työpäivänäni, kun istuin päivän päätteeksi kriisipalaverissa suuryrityksen tanskalaisen viestintäjohtajan kanssa. En tiennyt mitään toimialasta saatikka yt-neuvottelujen kriisiviestinnästä, mutta silti huomasin olevani äänessä enemmän kuin kollegani. 

Sitä pyrin korostamaan myös lukiolaisille: en voi suoraan kertoa, mitä teidän pitää osata tai opiskella pärjätäksenne tällä alalla. Pilkkusäännöistä, Photoshop-osaamisesta tai viestinnän teoriatiedoista ei ole haittaa. Ydin on kuitenkin jotain muuta. 

Mustat kameraruudut ja hiljennetyt mikit jättivät arvoitukseksi, upposiko esitys lukiolaisille. Toivotaan, että ainakin joku sai kipinän. 

Vellu Peltola

Vellu Peltola

Partneri
vellu@korner.fi
050 551 9199

WhatsApp on ylivoimainen sosiaalinen media, nyt kerron miksi

”Sosiaalisen median kanavien, kuten Facebookin, Instagramin ja WhatsAppin, käyttö on lisääntynyt.” Olenko ainoa, joka on ihmetellyt tämänkaltaisia listauksia jo pitkään? WhatsApphan on viestisovellus. Se korvasi tekstiviestit, ei statuspäivityksiä. 

Yhtäkkiä se valkeni, aamuyöstä. Osin koronakriisin ansiosta. WhatsApphan on mitä suurimmissa määrin sosiaalinen media. Ja itse asiassa täysin ylivoimainen sellainen.

Siinä missä Facebook, Instagram ja Twitter perustuvat pohjimmiltaan seuraaja- ja tykkäysmäärien kasvattamiseen ja kausaalisesti vähentävät avoimuutta, aitoutta ja spontaaniutta, WhatsAppiini on muodostunut lähivuosina juuri sen kokoisia ryhmiä kuin haluan. Ihmisistä, joiden kanssa haluan olla päivittäin tekemisissä. Tällä hetkellä minulla on kahdeksan aktiivista WhatsApp-ryhmää. Kullakin omat aihealueensa, huumorirajansa ja keskustelurytminsä. Jokainen ehtymätön asian ja kevennyksen lähde. 

WhatsAppissa jokainen ”päivitys” on riittävän hyvä. Facebookiin tai Instagramiin postaaminen tuntuu usein hetken pohdinnan jälkeen asiattomalta, nololta, rumalta, tai olisi muuten vain ”vähän liikaa”. WhatsAppissa itsesensuurin voi unohtaa. Vaikka Facebookin nostamat, 9 vuotta sitten tehdyt päivitykset vähän hävettävät, samalla niitä on vähän ikävä. 

WhatsAppissa mitään ei glorifioida. Päinvastoin, enemmän nauretaan välillä sille, kuinka surkeasti menee. Ja tykkäyksistä ei tarvitse välittää, nämä ihmiset kyllä pitävät minusta.

Meemit. Ah, meemit. WhatsApp tarjoilee minulle joka päivä valtavan määrän kuratoitua huumoria sen täydellisimmässä muodossa. Ihmisiltä, joiden kanssa huumorini osuu todistetusti yhteen. 

Ei kaupallisia yhteistöitä. Ei heikosti käsikirjoitettuja aasinsiltoja arjen tarinoista uutuustuotteisiin. Vain pyyteettömiä kaverin suosituksia. Ja parhaat Wishin tarjoukset. 

Ei haasteita. Jopa ne ainoat kiinnostavat eli musiikkiaiheiset haasteet on saatu pilattua Facebookissa ja Instagramissa. Vai innostutko sinä levynkansikuvista, joita tietää näkevänsä seuraavat 10 päivää, vailla tarinoita, joihin samaistua? Tai 30 biisinpätkästä kanavassa, jota selataan mutella? 

Kukaan ei puhu tai jaa kuvia säätilasta. Tai ruoki turhaa keskustelua paheksumalla sitä, kuinka kaikki jakavat kuvia säätilasta.

WhatsAppiin ei tunkeudu työasioita, ainakaan meillä. Etkä tahraa mainettasi aamuyön päivityksillä. 

Pointtini ei ole listata huonoja puolia ”perinteisistä” somekanavista. Olen itse niiden airut ja vanki siinä missä muutkin. Mutta nyt vasta ymmärrän, että WhatsAppista on vaivihkaa tullut se somekanava, jota olen pitkään kaivannut. Ja varsinkin näinä aikoina todellinen lifesaver.

Vellu Peltola

Vellu Peltola

Partneri
vellu@korner.fi
050 551 9199

”Welcome to the Super Bowl. Is this your first one?”

Amerikkalaisen jalkapallon loppuottelu Super Bowl on pohjoisamerikkalaisen kulttuurin ytimessä – hyvässä ja pahassa. Todistin tämänvuotisen spektaakkelin paikan päällä Miamissa.

Muutama minuutti Super Bowlin alkuun, stadionilla hiljainen hetki edellisellä viikolla menehtyneen koripallolegenda Kobe Bryantin muistolle. Miamin Hard Rock Stadiumin screeneillä näytetään videoita supertähden uran varrelta ja kentällä olevia pelaajia kunnioittamassa hiljaisuudella suuren urheiluidolin muistoa. 

Kamera siirtyy minusta kolmen metrin päässä istuvaan, Bryantin keltaisessa Lakers-paidassa peliin tulleeseen katsojaan. Kyyneliä ja käsi rintaan? Sormet kohti taivasta Kobea kunnioittaen? Ei suinkaan. Ilakointi käyntiin, ”katsokaa me ollaan screenillä” -huuto vieressä istuville kavereille ja selfie tilanteesta. 

Tuo hetki sai ajattelemaan urheilukulttuuria, erityisesti sen amerikkalaista koulukuntaa. Ja koko Super Bowlin, yhden maailman suurimman urheilutapahtuman, perimmäistä luonnetta. 

”Maailman amerikkalaisin tapahtuma”

Super Bowl on kasvanut tapahtumana valtaisiin mittoihin, ja sen huomasi Miamissa kaikesta lentokentältä lähtien. Kymmenettuhannet turistit olivat tulleet kaupunkiin vain osallistuakseen tähtiartistien värittämiin juhliin, joita järjestettiin viikonlopun aikana lukuisia. Lummus Parkissa fanit pääsivät seuraamaan kaikkien suurimpien tv-yhtiöiden livetuotantoja. Lähes kaikkea myytiin SB-logolla varustettuna. Myös iso osa NFL-tähdistä oli paikan päällä Miamissa – poikkeuksellista mihin tahansa muuhun lajiin verrattuna. 

Yhdysvalloissa syödään Super Bowl -sunnuntaina eniten ruokaa kiitospäivän jälkeen. Ottelu on maan katsotuin televisiolähetys, ja myös yksi koko maailman katsotuimmista. Ottelun tauoille myydään maailman kalleimmat mainossekunnit. 

Kyseessä on yksinkertaisesti Yhdysvaltojen suurin vuosittainen viihdetapahtuma. Loistavasti brändätty show, jossa ei juhlita vain jalkapalloa, vaan koko maata – lippuineen, sotavoimineen, urheilutähtineen, kulttuureineen – ja erittäin mahtipontiseen tyyliin. Eräs kolumnisti on kuvannut Super Bowlia ”amerikkalaisimmaksi tapahtumaksi, joka maailmassa on koskaan nähty”. 

Ja se on ennen kaikkea myös paikka näyttäytyä. Niin kaupungissa pyörineille Floyd Mayweatherin kaltaisille supertähdille, oman elämänsä toimitusjohtajille kuin kuvausseinien edessä parveilleille somettajille. Super Bowl -liput maksavat tuhansia dollareita, ja kaikki tietävät sen. 

Huomionarvoista oli se, miten yhteenkuuluvuuden tunne rakennettiin. Kaupungilla ei puhuttu niinkään Kansas City Chiefsistä tai San Francisco 49ersistä, ei pelistä eikä mestaruuden ratkeamisesta. Vaan Super Bowlista. Ei ole väliä ketä kannatat, mistä tai miksi olet tullut, tärkeintä on, että pääset kokemaan sen kaiken. Asia tiivistyy stadionin lipuntarkastajan kysymykseen ”Welcome to the Super Bowl. Is this your first one?”

Vanha Super Bowl -lehti.

Jenkkifutis omistaa kansan sunnuntait


Urheilu on Yhdysvalloissa pyhässä asemassa, ja amerikkalaisen jalkapallon on sanottu omistavan kansakunnan sunnuntait. Viihdekuorrutuksesta huolimatta urheilu on pohjimmiltaan myös Super Bowlin ytimessä. 

Yksi ainoa ottelu ratkaisee maan suosituimman lajin mestaruuden. Jännitys ja intensiteetti olivat pelin ratkaisuhetkillä eri luokkaa kuin missään aiemmin kokemassani urheilutapahtumassa. Yksittäiset, läsnäolijoiden jakamat hetket tekivät tapahtumasta jotain suurempaa kuin pelkkää urheilua.

Samalla Super Bowl on Yhdysvalloissakin monelle juuri sitä: pelkkää urheilua. Suurtapahtuma, jossa voi sanoa käyneensä. Lähelläni istunut naiskatsoja näppäili puhelintaan suurimman osan pelistä muiden seisoessa hänen edessään, ja uudelleensyntyi käsiään heiluttavaksi Chiefs-faniksi vasta ottelun loppuhetkillä. Somessa pyörii video, jossa muutaman Bud Lightin liikaa nauttinut vanhempi herrasmies on nukahtanut paikalleen jo ensimmäisen neljänneksen aikana. Eivätkä ainakaan minun ympärilläni olleet, kaukaa peliin tulleet Chiefs-paitaiset fanitkaan revenneet riemuun, saatikka kyyneliin, joukkueen napattua ensimmäisen Super Bowl -mestaruutensa 50 vuoteen. Eikä kahakoista ollut tietoakaan. 

Olipa sitten die hard -kannattaja tai ei, faniuden näyttäminen ja eläminen on joka tapauksessa osa amerikkalaista DNA:ta ja kaupunkien arkea. Yhteiskunnan monille osa-alueille läpitunkeva, monin tavoin naiivi urheilukulttuuri sitoo maata yhteen ja välittää yhteisiä arvoja. 

Tästä kaikesta huolimatta maan suosituimmankaan lajin maine ei ole täysin järkkymätön. Roturistiriidat, kotiväkivaltatapaukset ja lisääntynyt keskustelu aivovammoista ovat viime vuosina haastaneet amerikkalaisen jalkapallon koskematonta asemaa – ja johtaneet osaltaan siihen, että Super Bowlin tv-katsojamäärät ovat olleet viime vuosina laskussa. Ongelmat on tähän asti lakaistu maton alle, mutta se ei ole välttämättä kestävä tie.

Mutta Super Bowlilla ei ole mitään hätää. Siitä pitävät huolen niin valtaisat markkinavoimat kuin ottelun MVP Patrick Mahomesia pihoillaan kopioivat tuhannet lapset.

Vellu Peltola

Vellu Peltola

Partneri
vellu@korner.fi
050 551 9199

Tiedote, media pitch vai molemmat? Valitse mediastrategiasi oikein

Tiedote on monen viestijän turvasatama. Osaa yritysviestijöistä jopa mitataan sillä, montako tiedotetta talosta lähtee ulos kuukaudessa. Ottamatta mitään pois tältä tiedottamisen perustyökalulta, medianäkyvyyden hankkimiseen on usein huomattavasti tehokkaampi keino. 

Lukuisat lähetetyt tiedotteet eivät välttämättä johda minkäänlaiseen näkyvyyteen. Toki niistä saadaan yrityksen nettisivuille ja mahdollisesti muihin SEO-ystävällisiin kanaviin sisältöä, ja niillä täytetään pörssiyhtiöiden tiedonantovelvollisuus, mutta medianäkyvyyteen johtaa lopulta murto-osa. 

Tiedotteille on edelleen paikkansa, mutta pelkästään niiden lähettämiseen ei voi tuudittautua. Media pitch, eli yksittäiselle toimittajalle tai toimitukselle lähetettävä juttuehdotus, on usein tehokkaampi tapa herättää median kiinnostus. Tarjoamalla räätälöidyn juttukulman ja haastattelun pystyy avaamaan paremmin sitä, miksi ehdotettu aihe olisi kyseisen median lukijoiden kannalta olennainen.

Pitchaamisella avataan lisäkulmia


Jos käsissä on uutinen, jossa on aidosti yleistä kiinnostavuutta – ja jonka saa tiivistettyä huomiotaherättävään otsikkoon – tiedotteella voi edelleen saada erittäin laajaa näkyvyyttä. Vastaavasti esimerkiksi omaa yritystä koskevat kauppauutiset tai yhteishankkeet herättävät harvoin median huomiota, ellei kyse ole sitten todella isosta sopimuksesta tai osapuolina ole Nokian tai Amazonin kaltaisia jättejä.

Jos haluaa avata medialle jotain uutta kulmaa, sitoa uutista laajempaan kontekstiin tai taustoittaa yritykselleen tärkeää teemaa, pitchaaminen on parempi tapa herättää uteliaisuus. Juttuehdotus voi vaatia tiedotetta enemmän aikaa ja pohtimista, mutta tulokset ovat yleensä sen arvoisia. Varsinkin, kun valitaan aiheeseen sopiva toimittaja, rakennetaan pitch kiinnostavista palasista ja personoidaan oikea lähestymistapa.

Kiinnostavakin tiedote saattaa usein johtaa ”vain” lyhyisiin palstanpääjuttuihin, joissa omaa viestiä ei päästä kunnolla avaamaan. Media pitchin tuloksena on sen sijaan usein isompi juttu, jonka parissa potentiaalinen asiakas tai muu sidosryhmän edustaja käyttää enemmän aikaa. 

Oli uutisen luonne mikä tahansa, ennakkoon pitchaamisesta on harvoin mitään haittaa. Myös tiedotteen voi lähettää yksittäiselle medialle etukäteen johdannon kera. On kiinnostusta tai ei, laajempi jakelu on mahdollista sen jälkeen.

Lopulta sekä tiedotteen että media pitchin sisältö ratkaisee


Toimittaapa median suuntaan sisältöä tiedottaen tai pitchaten, niin ennen lähettämistä on hyvä kysyä itseltään muutama kysymys:

Klikkaisinko minä tätä otsikkoa?

Jaksaisinko itse lukea tällaisen jutun verkkomediasta?

Onko tässä uutisarvoa? 

Jo yhdenkin ei-vastauksen jälkeen kannattaa miettiä vielä hetki, miten sisällöstä saisi kiinnostavampaa. 

Vellu Peltola

Vellu Peltola

Partneri
vellu@korner.fi
050 551 9199

”Minusta ei koskaan tule yrittäjää”

Kauppalehdessä kerrottiin 8. toukokuuta tutkimuksesta, jonka mukaan yrittäjien palautuminen ja työkyky ovat hälyttävällä tasolla. Juttu sai pohtimaan omaa tilannetta – yrittäjänä, joka ei sellaiseksi koskaan halunnut. 

Yrittäjätarinoitahan on monenlaisia. Ryysyistä nopeisiin rikkauksiin, konkurssista toiseen, pakenevasta hiusrajasta vatsahaavaan. Olen varmaan kuullut liikaa noita jälkimmäisiä, koska yrittäjyys ei ollut koskaan käynyt edes mielessä. ”Ei sovi minun ylitunnolliselle ja puolivarovaiselle luonteelleni”, ajattelin aina.

Tunnelmat nyt, Kornerin kolmivuotisjuhlien alla? Aika hemmetin hauskaahan tämä on ollut. Ja väittäisin, että työkyky ja palautuminen ovat paremmalla tasolla kuin vaikkapa viisi vuotta sitten. 

Yrittäjän hyvät fiilikset syntyvät monesta asiasta.

Osaajien työllistämisestä. Kuten tutkimusjutussakin todetaan, alle kymmenen hengen yritykset ovat paikkoja, joissa uudet työpaikat tähän maahan syntyvät. Rekrytointiin liittyy monia haasteita, mutta erittäin mielellään sitä silti tekee. 

Tietynlaisesta vapaudesta. Vastaat itsellesi ja parille kaverille, joiden välillä on hyvä luottamus. Asiat voi hoitaa monella tavalla, mutta kaikki tietävät, että lopulta ne hoidetaan. 

Visioista ja suunnittelusta. Päätetään yhdessä isoista linjoista ja vuoden päästä huomataan, että monet asiat ovat toteutuneet. 

Koko porukan onnistumisista. Siitä, kun asioita tapahtuu ja ilmassa on sopivaa värinää. Ja tietysti yrityskulttuurista, joka parhaimmillaan ruokkii itse itseään ja lähtee ihmisten kautta suuntiin, joita partnerit eivät ole edes ajatelleet. 

Uskottavuuden nimissä: on niitä huoliakin. Kauppalehdessä nostetaan esiin, kuinka yrittäjiä rassaavat monet yrittäjyyteen liittyvät pakolliset asiat, joita ei koeta tärkeäksi yritystoiminnan kannalta. Harvalla mikro- tai pienyrityksellä kun on varaa hallinto- ja talouspäällikköön. Byrokratiassa riittää opeteltavaa, ja välillä tuntuu, että voisivat nämä asiat helpomminkin yrittäjien kannalta hoitua. 

”Ylimääräiset” huolehdittavat asiat ja ajankäytön hallinta. Olen aina viihtynyt asiakastyön parissa, mutta yrittäjälle se on vasta puolet urakasta. Esimerkiksi markkinointi, esimiestyö ja yrityksen kehittäminen vaativat paljon enemmän aikaa, kuin olin ehkä aluksi valmis hyväksymään.

Ja sitten on myyjiä. Moni palveluntarjoaja muistuttaa aktiivisesti siitä, millaiseksi myyjäksi en koskaan halua. Vaikka toisinaan varmaan kannattaisikin. 

Suosittelisinko yrittäjyyttä oman lyhyen kokemukseni perusteella? Jos tulee paikka kokeilla, niin miksipä ei. Ei tämä niin vakavaa ole, ja töitä pitää kumminkin tehdä. 

Saadaan kuulemma kohta kylttikin tuohon Rikhardinkadun ulkoseinälle. Kyllä sen vieressä kelpaa kuvan ottaa.

Vellu Peltola

Vellu Peltola

Partneri
vellu@korner.fi
050 551 9199

Tarvitseeko tähän jotain toimistoa? Vinkit viestinnän ensiostajalle

Suomalaisyrityksissä työskentelee iso joukko viestinnän ammattilaisia ja kokeneita markkinointiviestintäpalveluiden ostajia. Tämä teksti ei ole heille. 

Tekstin on tarkoitus auttaa heitä, joiden pöydälle firman viestintäasiat ovat tippuneet. Heitä, jotka pohtivat ehkä vasta ensimmäistä kertaa mahdollisuutta ulkopuolisen kumppanin käyttöön. 

Olen saanut työskennellä monen viestinnän ensiostajan kanssa urani aikana. Lähtötilanne on usein sama: ei tiedetä tarkasti mitä haetaan, paljonko kumppanin käyttö maksaisi ja mitä miltäkin toimistolta voi edes saada. Tai mitä hyötyä siitä olisi. Myös budjetin kanssa voi olla tiukkaa, eikä omassa kalenterissakaan ole varsinaisesti tilaa lisähommille. 

Parempaa viestintää pitäisi kuitenkin tehdä – joko siksi, että se on tuloskortissa tai siksi, että sen hyötyihin on jossain firman kulmapöydässä herätty. Tässä kohtaa moni googlaa ”viestintätoimisto” tai kysyy kavereilta, ketä te käytätte. Jos oikein hyvin käy, tekeillä voi olla hienon yhteistyön alku.  

Käyn nyt läpi muutamia käytännön tilanteita, joissa moni aloittaa kumppanuuden markkinointiviestinnän ammattilaisten kanssa. 

”Toimari nyt sinne talousmediaan”

Ehkä se yleisin tapaus on medianäkyvyyden hankkiminen. Onko yrityksesi esimerkiksi kovassa kasvuvauhdissa ja koette, että teistä pitäisi puhua jo mediassakin siinä missä markkinajohtajasta? Oletteko lanseeraamassa jotain uutta, jonka markkinaläpäisyyn ei riitä pelkkä mainonta, tai haluatte huomiota kovalle nimitysuutiselle? Pitäisi kirjoittaa tiedote, mutta kukaan ei ehdi. Tai jos tiedotteet eivät mene läpi missään, aiheet saattavat olla vääriä, tai tiedote kokonaan väärä työkalu näkyvyyden hankkimiseen. 

Viestintätoimisto rakentaa tarttuvat mediakulmat, hyödyntää suhteitaan medioiden kontaktoinnissa ja tuottaa myös sisällöt, jolla tuetaan muuta mediatyötä. Ansaittu näkyvyys oikeassa mediassa voi tuoda yrityksellesi merkittävän läpimurron jopa heti ensimmäisellä kerralla, ja sillä tuetaan myös erinomaisesti maksettua mainontaa. Viestintätoimisto voi esimerkiksi järjestää toimialansa haastajan lehden kanteen, ja sillä saadaan paitsi keskustelu käyntiin, usein myös myynnin puhelin soimaan. Jos budjettisi on rajallinen, mediapitchin kaltainen kertahanke voi olla yrityksellesi paras tapa aloittaa. 

Somea, jolla on merkitystä

Parin vuoden takainen sosiaalisen median mellakka on ehkä jo hieman laantunut, mutta painetta sinne menemiseen on edelleen. ”Pitäisi avata meidän firmalle Facebook, LinkedIn ja Twitter”, on muutama sanonut, ja siitä se keskustelu on lähtenyt. Viestintätoimistosta saat avun oikeiden kanavien valintaan, roolin määrittämiseen ja sisältökonsepteihin – ja tarvittaessa myös julkaise-napin painamiseen. 

Jotta sosiaalisesta mediasta saadaan myös mahdollisimman tehokkaasti tuloksia pelkän läsnäolon sijaan, kumppani voi auttaa vaikuttajayhteistöiden rakentamisessa ja mainonnassa.

Kalliolle, ei hiekalle

Varsinkin uudemmissa yrityksissä on usein tilanne, että suunnitelmallista viestintää ei tehdä ollenkaan. Mainontaan saatetaan jo panostaa, mutta viestinnän teemoja ja työkaluja ei ole ehditty miettiä. Jos olet saanut vastuullesi startata firmasi viestinnän, kumppani voi auttaa rakentamaan käytännönläheisen viestintäsuunnitelman, joka ohjaa tuloksekasta tekemistä ja brändin rakentamista esimerkiksi vuodeksi tai kahdeksi eteenpäin. 

Ulkopuolinen näkökulma voi olla arvokas kun kaivetaan esiin, mikä yrityksessäsi on lopulta kiinnostavinta. Puhuttelevalla viestinnällä luodaan tunnettuutta, erotutaan kilpailijoista ja houkutellaan alan parhaita tekijöitä. Ja jotta tarina saadaan kerrottua näkyvästi ulospäin, toimisto voi rakentaa luovat konseptit, sisällöt eri kanaviin ja esimerkiksi näyttävät visut.

Toimivat eväät yhteistyöhön

Kuinka sitten valita oikea kumppani lukuisten toimistojen joukosta? Jos kemiat kohtaavat ja puhe on suoraa heti alusta, se lupaa usein hyvää myös yhteistyön kannalta. Hyvä viestintätoimisto auttaa joustavasti kaikissa tarpeissa ja ottaa tarvittaessa muita kumppaneita mukaan. Ja aina voi vaihtaa, jos yhteistyö ei toimi ja toivottuja tuloksia ei saavuteta.  

Ennen puhelimen nostamista voi olla hyvä miettiä esimerkiksi seuraavanlaisia asioita: 

1. Tiedätkö mitä viestiä? Eli onko yrityksellesi selvää, mitä viestejä ja millaista brändimielikuvaa halutaan välittää, vai onko syytä sparrailla nämä kuntoon? 

2. Mitä haluat saavuttaa? Nopeaa näkyvyyttä, suoria myyntiliidejä, trafiikkia sivustolle tai ennemminkin luoda pitkäjänteisen perustan viestinnän tekemiselle? 

3. Millainen budjetti viestinnälle on varattu? 1 000 vai 40 000 euroa? Tämä rajaa jo paljon sitä, mitä kannattaa priorisoida ja millaisia projekteja voidaan käynnistää. 

4. Millaiset markkinointiviestinnän resurssit yritykselläsi on käytössä? Eli hoituvatko esimerkiksi tekstit, kuvien muokkaus ja somepostaukset sisäisesti, vai tarvitsetko niihin ulkopuolista apua? Jos tarvitset, huomioi tämä budjetoinnissa. 

5. Löytyykö yrityksestäsi henkilöitä, jotka haluavat olla esillä mediassa tai somessa? Hyvät puhemiehet ja -naiset ovat arvokas, mutta ei kuitenkaan korvaamaton, apu viestinnälle. Muitakin keinoja on. 

Ja näin, olet jo pari askelta lähempänä tuloksellista viestintäyhteistyötä.

Vellu Peltola

Vellu Peltola

Partneri
vellu@korner.fi
050 551 9199