Milloin on paras aika ylittää uutiskynnys?

Uutiskynnys ylittyy, kun juttu julkaistaan mediassa. Kynnyksen korkeus vaihtelee kuitenkin päivästä toiseen ja viime aikoina se on ollut poikkeuksellisen korkealla koronan ja Ukrainan sodan myötä. Silti osaava viestijä tietää, milloin kynnyksen ylittämistä kannattaa yrittää – ja ennen kaikkea milloin ei. 

Aloitetaan esimerkillä elävästä elämästä.

Syksyllä 2015 tein mediaviestintää eräälle tapahtumalle. Se kiinnosti toimittajia, sillä pari mediaa julkaisi tapahtumasta ennakkojutun. Suurin osa toimittajista halusi kuitenkin ymmärrettävästi tulla tekemään juttunsa paikan päälle itse tapahtumaan. 

Kaikki näytti hyvältä vielä tapahtuman aattona. Kunnes noin puoli yhdentoista aikaan illalla Pariisissa käynnistyi traaginen, yli 130 ihmistä tappanut terrori-iskujen sarja. Se vei seuraavana päivänä lehdistä tilan –  sekä lauantaivuorossa olleiden toimittajien työajan. 

Meidän tapahtumaan ei tullut lopulta yhtään toimittajaa, sillä tuona lauantaina Pariisin terrori-iskut nostivat uutiskynnyksen taivaisiin. Lähes minä tahansa muuna uutispäivänä tapahtumamme olisi päässyt kynnyksen yli, eli siitä olisi julkaistu mediaan juttu. Sillä maailmaa mullistavien päivien vastapainoksi on aina myös hiljaisia hetkiä, jolloin uutiskynnys voi olla erittäin alhainen

Voiko uutiskynnyksen korkeutta ennakoida?

Viime aikoina uutiskynnyksen rimankannattimina ovat olleet korona ja Ukrainan sota, jotka ovat vuorotellen vieneet valtaosan suomalaisesta mediatilasta. Moni viestijä onkin joutunut miettimään, onko vakavien uutisten keskellä hyvä hetki yrittää uutiskynnyksen ylitystä vaikkapa jollain vähän kepeämmällä aiheella? Vai olisiko uutisen läpimenon kannalta nyt vain fiksumpaa odottaa parempia aikoja?

Odottamista hankaloittaa se, että uutiskynnyksen nousemista ja laskemista on lopulta mahdotonta ennustaa. Aina voi tulla jotain uutta yllättävää tietoa – eli uutinen – juuri sillä samaisella hetkellä, kun tiedotteesi lähtee jakoon medialle. Pahimmillaan se voi olla esimerkiksi terrori-isku. Ja parhaimmillaan… noh, hyvät jättiuutiset ovat harvoin yllättäviä, mutta mainitaan nyt vaikka Martti Ahtisaaren Nobel-palkinto sekä Lordin Euroviisuvoitto.

Silti usein uutiskynnyksen korkeudesta voi kuitenkin esittää valistuneita arvauksia: Korona-pandemian osalta vaaran merkit olivat maailmalla ilmassa jo kauan ennen kuin tilanne räjähti käsiin Suomessa. Myös Ukrainan tilanteen kärjistymisestä kuulimme viikkojen ajan varoituksia, ennen kuin täysimittainen sota syttyi.

Monia muita mediatilan täyttäviä ja uutiskynnyksen taivaisiin nostavia tapahtumia on kuitenkin myös varsin helppo ennakoida. Esimerkiksi suuret vaalipäivät löytyvät kalenterista jo vuosia etukäteen, joten osaava tiedottaja jättää medioille tuolloin vaalirauhan. Urheilutoimituksia taas ei kannata lähestyä silloin, kun käynnissä on kesäolympialaiset tai muut viikkoja kestävät suurtapahtumat. Ja yleensä suuret talousuutiset tulisi ajoittaa johonkin muuhun hetkeen kuin vuodenvaihteeseen.

Ellet sitten pyri tarkoituksella väistelemään mediahuomiota. Sekään ei nimittäin ole poikkeuksellista, että lähettäjänsä huonoon valoon asettava (usein lakisääteinen) tiedote julkaistaan sattumalta myöhään perjantai-iltapäivästä, kun arkiviikon virka-aika on juuri päättymässä ja valtaosa toimittajista on lähdössä viikonlopun viettoon.

Uutiskynnyksen korkeuden voi katsoa kalenterista

Usein uutiskynnyksen arvioimiseen riittääkin pelkkä vilkaisu almanakkaan. Uutiskynnys kun on aina sidottu myös toimituksien resursseihin. Urheilutoimituksia lukuun ottamatta valtaosa toimittajista työskentelee arkipäivisin. Ja vaikka internetistä ei tila lopu, niin paperilehdestä tai puoli yhdeksän uutisista se loppuu. Siksi myös medioissa pyritään ennustamaan tulevaa. Esimerkiksi sanomalehden sunnuntainumero on usein 75-prosenttisesti valmis jo perjantaina.

Matalimmillaan uutiskynnys onkin perinteisesti maanantaiaamusta, kun toimituksien henkilöstö- ja median tilaresurssit ovat suurimmillaan. Silloin uusiin uutisaiheisiin ehditään perehtyä parhaiten, ja hyvästä ideasta leivotaan helposti laajempikin juttu.

Toisaalta arkipäivisin tiedotteita tulee aina määrällisesti eniten, ja täten myös kilpailu mediatilasta on kovinta. Siksi pienemmille – ja toimittajan näkökulmasta nopeille sekä helppotöisille – uutisille kynnys voikin olla matalimmillaan viikonloppupäivästä, kun verkkoa päivittävä toimittaja joutuu etsimällä etsimään uutta uutisoitavaa.

Muutenkaan viikonpäivät eivät ole veljiä etenkään medioissa, joissa julkaisupäivä ei ole joka päivä. Maanantaisin ja torstaisin ilmestyvässä paikallislehdessä uutiskynnys on korkeimmillaan sunnuntaina ja keskiviikkona – ja matalimmillaan silloin kuin ”vanha” lehti on juuri julkaistu. Eri aloilla uutiskynnystä saattaa yhä määrittää myös johtavan lehden julkaisupäivät: Kauppalehti ilmestyy arkipäivisin, Urheilulehti keskiviikkoisin ja Seiska perjantaisin.

Eikä toki seitsenpäiväisiäkään lehtiä julkaista 365 päivänä vuodessa. Perinteitä vaalien, uutiskynnys onkin Suomessa korkeimmillaan jouluaattona. Ja toisaalta taas kesällä – kun Suomi lomailee mutta media ei – on uutiskynnys kaikista matalimmillaan.

Siksi tiedotetta lähettäessä tai toimittajalle soittaessa kannattaa aina ensin katsoa mitä maailmalla tapahtuu – tai vilkaista ainakin kalenteriin.

Jussi Kotila

Jussi Kotila

Consultant
jussi@korner.fi
+358 44 090 1408

Suunnittele sisältösi kohderyhmälähtöisesti – sisältöstrategia on sisällöntuotannon perusta

Usein sisällöntuotantopuuskan iskiessä organisaatiolla on suuri into sekä perustaa vauhdilla uusia kanavia että rustailla sisältöjä miettimättä pidempää draaman kaarta. Totta on, että suunnittelutyö vaatii työtä, aikaa ja ajatusta, mutta sisältöstrategian avulla sisällöntuotanto kuitenkin tuottaa myös tuloksia, ei typisty satunnaiseksi Facebook-postailuksi, eikä lopahda alkuinnostuksen jälkeen. 

Sisältöstrategia on kaiken sisällöntuotannon ja sisältömarkkinoinnin lähtöpiste, joka johdetaan organisaation strategiasta ja viestintästrategiasta. Se on ikään kuin tavoitteellinen suunnitelma siitä, miten organisaatio puhuttelee ja tapaa yleisönsä eri kanavissa, ja miten sisältöä tehdään niin, että se tukee liiketoimintaa.

1. Määritä kohderyhmät ja tarkenna ostajapersoonat

Organisaation on elintärkeää tuntea kohderyhmänsä ja niiden takaa löytyvät ostajapersoonat, eli tarkat kuvaukset henkilöistä, jotka edustavat kohderyhmää. Kenen kanssa keskustelemme sisältöjen kautta? Samanlaiset sisällöt eivät puhuttele kaikkia, joten kohderyhmälähtöisyys on pidettävä koko ajan mielessä.

Kun kohderyhmät ja niiden prioriteettijärjestys on määritelty, ostajapersoonien kanssa kannattaa mennä hyvin käytännönläheiselle tasolle ja rakentaa persoonista ihan oikeita ihmisiä. Minkä ikäinen ostaja on, missä hän asuu, mitä henkilö harrastaa, minkälaista työtä hän tekee, mikä häntä motivoi ja mitä hän ajattelee ja tuntee? Mitkä ovat ostajan ongelmat ja tarpeet, joihin hän etsii ratkaisuja?

2. Hahmottele osto- ja sisältöpolku

Seuraavaksi on aika miettiä kohderyhmien ostopolkuja, sillä potentiaalisen asiakkaan matka ostajaksi alkaa aina tarpeen tiedostamisesta ja päättyy ostopäätökseen, minkä jälkeen asiakas pitäisi vielä onnistua pitämään mukana matkassa jatkossakin.

Kun sisältöpolku määritellään ostopolun kautta, mietitään aina sisältöä tehdessä, missä prosessin vaiheessa olevaa henkilöä sisältö palvelee. Pyritäänkö sillä herättämään kiinnostusta, lisäämään tunnettuutta ja tarjoamaan ratkaisu ongelmaan? Vai onko sisältöjen tarkoituksena vahvistaa jo harkintavaiheeseen edenneen ostajan kiinnostusta ja vakuuttaa hänet, tai pitää jo olemassa oleva ostaja tyytyväisenä ja jatkaa asiakassuhdetta?

3. Määrittele viestinnän kanavat

Tämän jälkeen on aika miettiä, missä kanavissa kohderyhmät viettävät aikaansa, mistä heidät tehokkaimmin tavoittaa ja mistä he etsivät tietoa. Pelkät olemassa olevat ja tyhjyyttä humisevat viestintäkanavat eivät palvele ketään, joten jokaisella kanavalla on oltava selkeä rooli ja merkitys. Lisäksi on hyvä miettiä eri kanavien ominaispiirteitä: mihin ne taipuvat ja millaisessa formaatissa sisällön täytyy olla. Koska sisällöille halutaan myös mahdollisimman suuri tavoittavuus ja kulutusaste, on sisältöjen tarkkaan suunniteltu jakelu tärkeää. 

Uusia viestinnän kanavia tulee myös ripeällä tahdilla lisää ja nykyisten kanavien ominaisuudet muuttuvat. Trendeistä on hyvä pysyä tietoisena, mutta uusiin kanaviin ei kannata mennä vain siinä uskossa, että kaikki muutkin ovat siellä. Viettääkö juuri meidän kohderyhmämme aikaa tässä kanavassa?

4. Suunnittele itse sisällöt ja niiden rytmitys

Nyt päästään itse sisällön suunnitteluun. Sisältöstrategia ei kuitenkaan ole sama asia kuin sisältökalenteri tai julkaisusuunnitelma, vaan strategiassa keskitytään miettimään sisältöjen teemoja ylätasolla ja kertomaan, miksi tietynlaista sisältöä julkaistaan ja miten se auttaa kohderyhmiä.

Tästä seuraava askel on luoda erillisiä sisältökalentereita ja julkaisusuunnitelmia käytössä oleville kanaville. Sisältökalenterista tai julkaisusuunnitelmasta käy ilmi, mitä sisältöä julkaistaan missäkin kanavassa, minkälaisessa muodossa, milloin sisältö julkaistaan ja mikä on käytettävissä oleva budjetti esimerkiksi sisällön mainostamiseen.

5. Aseta tavoitteet ja mittarit

Koska sisältöstrategia on pitkäjänteisen sisällöntuotannon mahdollistaja, on sisällön toimivuudelle asetettava myös tavoitteet ja mittarit. Vain niiden avulla strategian toimivuutta voidaan tarkastella tasaisin väliajoin ja tehdä siihen tarvittavia muutoksia. Tavoitteet määritellään ennen mittareita, jotta mittareilla voidaan tarkastella tavoitteiden toteutumista. Tavoitteet ja mittarit voivat liittyä esimerkiksi näkyvyyteen, sisällön kulutukseen ja sisältöihin sitoutumiseen, sisällön kuluttajien aktivointiin, konversioon ja myyntiin.

Veera Tuhkala

Veera Tuhkala

Consultant
veera@korner.fi
+358 44 342 1629

Miten toimia sosiaalisessa mediassa kriisin keskellä?

Vakavalla tilanteen edessä medialukutaito ja omien, jopa ahdistavien, tunteiden ymmärtäminen ovat kenties tärkeimpiä kansalaistaitoja. Siksi niitä kannattaa harjoittaa ja hioa. Moni Euroopassa ja Suomessa on ymmärrettävästi huolissaan viime päivien tilanteiden kehittymisestä. Sosiaalisen median vallan aikakaudella kuvat ja kirjoitukset sodasta vyöryvät päälle hyökyaallon lailla. Miten erottaa totuus disinformaatiosta, kun tiedon määrää on hankala paeta?

Vakavan tilanteen edessä medialukutaito ja omien, jopa ahdistavien tunteiden ymmärtäminen ovat kenties tärkeimpiä kansalaistaitoja. Siksi niitä kannattaa harjoittaa ja hioa. Moni Euroopassa ja Suomessa on ymmärrettävästi huolissaan viime päivien tilanteiden kehittymisestä. Sosiaalisen median vallan aikakaudella kuvat ja kirjoitukset sodasta vyöryvät päälle hyökyaallon lailla. Miten erottaa totuus disinformaatiosta, kun tiedon määrää on hankala paeta?

Tarkista lähteet ja mieti aina ennen jakamista, onko lähde luotettava 

Sosiaalisessa mediassa on helppo jakaa tietoa ja kuvia. Moni tahtoo myös ilmaista tukensa hätää kärsiville. Ennen julkaisunapin painamista kannattaa kuitenkin käyttää aikaa ja harkintaa. Lue teksti ja kysy itseltäsi: kertooko kirjoittaja lähteensä? Mikä on kirjoittajan agenda? Olenko lukenut tätä tietoa mistään muualta? 

Luota perinteisiin medioihin

Julkisen sanan neuvoston journalistin ohjeisiin sitoutuneet mediat noudattavat hyvää journalistista tapaa ja sitoutuvat faktojen tarkistamiseen. Nimenomaan faktat ovat tällaisella hetkellä kultaakin kalliimpia – keskustelupalstojen konkarit tuskin tietävät tilanteesta sen enempää kuin sinäkään. 

Älä lietso pelkoa tai vihaa

Kriisin aikana on helppoa lähteä osoittamaan viattomia syyttävällä sormella ja kylvää pelkoa. Parhaan tiedon esimerkiksi Suomen tilanteesta saa hallituksen ja tasavallan presidentin virallisista tiedotuskanavista. On myös jokaisen median käyttäjän vastuu, ettei ala syyttämään tilanteesta esimerkiksi venäjänkielisiä tavallisia ihmisiä. Vakavalla hetkellä vihan lietsominen ainoastaan lisää vihaa ja kasvattaa katkeruutta. 

Ole erityisen tarkka lasten ja nuorten kanssa keskustellessa 

Myös alaikäiset ovat jatkuvan uutistulvan kohteena. Jos sormi tuntuu menevän suuhun lapsen kysymysten edessä, on täysin luonnollista hakea apua. Esimerkiksi Mannerheimin lastensuojeluliitto on julkaissut kattavan Lapsi uutistulvassa-oppaan lasten kanssa keskusteluun. 

Älä jää ahdistuksen kanssa yksin

Ahdistavat kuvat ja tilanteen kehittyminen käyvät helposti myös mielen päälle ja alkavat pelottaa. Tällöin on tärkeää hakea apua ja soittaa esimerkiksi sukulaiselle, ystävälle tai auttavaan puhelimeen. 

Emmi Paajanen

Emmi Paajanen

Viestintäkonsultti
emmi@korner.fi
+358 45 123 8804

Räiskyvää nostalgista mystiikkaa: Vuoden 2022 visuaalisissa trendeissä heijastuu pandemian jälkeinen toiveikkuus

Graafinen suunnittelu ja visuaalinen viestintä heijastavat usein aikaansa. Kun trendiennustajat katsovat kristallipalloon löytääkseen seuraavan vuoden suosituimman värikartan tai fontin, he analysoivat monesti menneen vuoden tapahtumia. Tarkastelimme maailman suurimpien konsultti- ja suunnittelutalojen trendiennusteita vuodelle 2022. Nappasimme kolme mielenkiintoista visuaalista trendiä, joissa on meidänkin mielestämme aineksia laajemmiksi trendeiksi.

 

Viestin visualisointi on nopein tapa välittää ja saada viestisi perille. Visuaalinen viestintä auttaa lisäämään brändin tietoisuutta, tunnettuvutta ja uskollisuutta jättämällä jäljen kohderyhmän mieleen. Visuaalisuuden laiminlyöminen voi taas johtaa tylsistyneeseen kohderyhmään, joka ei enää samaistu brändiisi.

Monet tutkimukset osoittavat myös sen, että somessa ketterästi liikkuvat kuluttajat pyrkivät jopa välttelemään markkinoinnillisia viestejä. Näin ollen on erityisen tärkeää visualisoida viestisi, jotta se todella tallentuu kohderyhmän verkkokalvoille kaiken somehälinän keskellä.

Kolme visuaalista trendiä, joihin kannattaa kiinnittää huomiota vuonna 2022

Ensi vuoden visuaalisissa trendeissä näkyvät sekä nostalginen fiilistely että toivo pandemian jälkeisestä ajasta. Nopeatempoisessa mediaympäristössä tulevia suuntauksia on tietysti vaikea ennustaa, mutta tutkittuani maailman suurimpien konsultti- ja suunnittelutalojen trendiennusteita vuodelle 2022 esiin nousee vahvasti kolme trendiä. Nämä trendit tulevat näkymään visuaalisessa viestinnässä niin somessa kuin perinteisissä kanavissa. 

1. Maksimalismi

Vielä pari vuotta taaksepäin muotoilua hallitsi minimalistinen ja geometrinen ilme. Pandemian ja talouskriisien repimässä maailmassa utopistinen ja ajoittain steriili estetiikka tuntuu kuitenkin tylsältä ja vanhentuneelta. Vastareaktiona maksimalistinen ote visuaalisuuteen tarjoaa värejä, hauskoja fontteja, räiskyvyyttä ja iloa maailmaan, joka kaipaa takaisin aikaan ennen pandemiaa. 

2. Y2K ja ysäri

Y2K tulee englannin kielen sanoista “year 2 kilo” ja viittaa 2000-lukuun. Varsinkin muodissa olemme jo hetken nähneet viitteitä 90- ja 00-luvuista, mutta nyt milleniumin vaihteen estetiikka rantautuu viimein myös grafiikkaan. Tämä trendi, kuten kaikkien vuosilukujen uudet tulemiset, pohjautuu tietenkin nostalgiaan. Yksinkertaiset nettisivut, MSN-hymiöt sekä vahvat värit vievät varsinkin milleniaalin kuluttajan ajatukset takaisin lapsuuteen. 

3. Eskapismi ja psykedeelisyys

Jälleen vastareaktio pandemialle. Eskapismin vetovoima ei ole pelkästään itse pakomatkassa vaan sen luontaisessa kiehtovuudessa. Tämä trendi on täynnä odottamattomia värejä, houkuttelevia satumaailmoja ja omituisia hahmoja. Vaikka eskapismi näkyy pitkälti esimerkiksi lastenkirjoissa, siitä voi olla hyötyä myös esimerkiksi tuotepakkauksissa tai verkkosivustoilla. Tärkeintä on täyttää kosketuspinnat kuluttajien kanssa kiehtovilla kuvilla ja tarinoilla, joihin katsojat helposti jäävät tutkiskelemaan pidemmäksi aikaa.

Maailma muuttuu – niin minäkin

Trendien seuraaminen ja ajankohtaisena pysyminen voivat tuntua uuvuttavalta, mutta vielä uuvuttavampaa on pitäytyminen perinteisissä tavoissa, jotka eivät vie sinua tai organisaatiotasi eteenpäin. 

Kaavoihin kangistuminen jättää brändisi herkästi kilpailijoiden jalkoihin, jotka puolestaan kehittävät ilmettään ja viestintäänsä vaikuttavampaan suuntaan. Trendeihin tarttuminen tuo kohderyhmälle ja organisaatiolle yhteisiä kosketuspintoja, joten panosta siis perusteellisesti visuaalisuuteen ja ajankohtaisuuteen myös tulevaisuudessa. Varsinkin, jos toivot saavuttavasi edustamani trenditietoisen Z-sukupolven.

Line Wester

Line Wester

Nuorempi viestintäkonsultti
line@korner.fi

Jaa söpö kuva lemmikistäsi Instagram-tarinassa – ja tue samalla suurta nettihuijausta

Nykypäivän somehuijaukset ovat yhä monimutkaisempia ja nokkelampia, eikä niitä häiritse hyväksikäyttää luonnonsuojelu- tai tasa-arvoliikkeitä. Nykypäivänä tarvitaankin medialukutaidon lisäksi myös sosiaalisen median lukutaitoa.

We’ll plant 1 tree for every pet picture.

Tämä Instagram-lupaus nousi salamannopeasti viraaliksi ilmiöksi. Vain muutamassa tunnissa jo 4,1 miljoonaa käyttäjää osallistui haasteeseen jakaen Instagram-tarinassaan kuvan lemmikistään.

Eikä ihme, sillä kukapa ei haluaisi pelastaa luontoa jakamalla söpöjä koirakuvia. Etenkin kun osallistumisesta on tehty äärimmäisen helppoa Instagramin uuden Lisää oma -ominaisuuden myötä. Sen avulla kuka tahansa voi aloittaa vastaavan ketjukirjeen.

Valitettavasti puiden istuttamista lupaavaan ketjukirjeeseen osallistumalla, tosi söpöstä koirakuvasta huolimatta, et todellisuudessa edesauta yhdenkään puun istuttamista. Sen sijaan olet levittämässä uutta somehuijausta.

Kuka ne 4,1 miljoonaa puuta istuttaa?


Julkaise kuva lemmikistäsi, niin me istutamme puun.

Mutta kuka tai ketkä tämä ”me” on? Sitä kyseinen Instagram-ketjukirje ei paljasta.

Käytännössä se voi olla kuka tahansa Instagram-käyttäjä. Normaalisti Lisää oma -ominaisuus kertoo ketjukirjeen aloittajan, mutta tässä tapauksessa puiden istutuksia lupaava taho jää hämärän peittoon, koska kyseinen käyttäjä on todennäköisesti poistanut Instagram-tilinsä.

Silti kunnian ketjukirjeen käynnistämisestä on ottanut ainakin jo Plant A Tree co. -niminen yritys. Se kertoo Instagram-tilillään hellyyttävän tarinan, kuinka huomattavasti maltillisemmaksi suunniteltu kampanja karkasi käsistä jo ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen. Ja vaikka yritys poisti kampanjan, jatkoi se ihmisten tarinoissa omaa elämäänsä kohti viraali-ilmiötä. Järjestön mukaan he eivät myöskään näy ketjukirjeen aloittajana ”Instagramin bugin vuoksi”. Siksi he pyytävätkin ihmisiä jakamaan julkaisuaan, jotta tietoisuus yrityksestä leviää, ja he voivat todella istuttaa nuo neljä miljoonaa puuta.

Plant a tree co -Instagramin julkaisu, jossa kerrotaan, että he olisivat "Add yours" lemmikkiketjun aloittajia.


Tällä hetkellä kyseisellä Plant A Tree Co:n julkaisulla on jo yli 143 000 tykkäystä. Kyseinen yritys on tosin profiloitunut vastaavilla ”tykkää ja jaa” -kampanjoilla jo aiemmin. Kaikki alkoi Australian laajasti huomiota keränneiden maastopalojen aikaan alkuvuodesta 2020. Sen jälkeen Plant A Tree Co. on kerännyt seuraajia ja huomiota tukemalla muun muassa Black Lives Matter, Stop Asian Hate sekä sukupuolisen tasa-arvon -liikkeitä.

Onnistuneiden somekampanjoidensa myötä yrityksillä on jo yli miljoona Instagram-seuraajaa. Vertailun vuoksi suuret ja tunnustetut puiden istuttamista tekevät ympäristöjärjestöt ja -projektit kuten One Tree Planted, Eden Reforestation Projects tai vaikkapa Suomen WWF jäävät seuraajamäärissä kauas Plant A Tree Co:n taakse.

Pienistä huijauksista kasvaa suuri puro

Mutta kuinka Plant A Tree Co:n istutustoimintaa voi tukea – konkreettisemmin kuin julkaisemalla ketjukirjekuvan lemmikistään? Siihen vastaus löytyy yrityksen varsin yksinkertaisilta verkkosivuilta. Toisin kuin tunnustettujen ympäristöjärjestöjen kohdalla, ei Plant A Tree Co:n nettisivut pitkästytä vierailijoitaan istutusprojektiensa tarkalla esittelyllä tai seurannalla. Sen sijaan se ohjaa vierailijan nopeasti nettikauppaan, josta voi tilata kaulakoruja.

Nimillä kuten ”Good Vibes Only”, ”Good Luck” ja ”Balance” kulkevien kaulakorujen myynnistä luvataan yksi dollari erilaisten luonnonsuojelu- ja tasa-arvojärjestöjen tukemiseen. Yhden kaulakorun hinta on 29,95 dollaria, mutta juuri nyt (eli seuraavan 47 minuutin ajan – ja yllättäen myös seuraavan ja sitä seuraavan 47 minuutin ajan) yritys tarjoaa tuotteen pelkän nimellisen postimaksun (8,95 dollaria) hinnalla. Hyvä diili, eikö!

Googlen käänteinen kuvahaku kuitenkin paljastaa, että tismalleen samanlaisia kaulakoruja saa AliExpress-verkkokaupasta posteineen alle kahdella dollarilla. Kyseessä on siis niin sanottu suoratoimitushuijaus (dropshipping scam). Tässä tapauksessa Plant A Tree Co. ei todennäköisesti näe koskaan kaulakoruja, vaan se tekee tilaukset suoraan rihkamavalmistajan kautta, napaten välistä reilun seitsemän dollarin preemion. Summa ei kuulosta ehkä suurelta, mutta jos Plant A Tree Co:n miljoonasta Instagram-seuraajasta edes 1% tilaa kaulakorun, tietää se jo yli 70 000 dollarin tuottoja. Ja koska yrityksen konkreettinen hyväntekeväisyystoiminta on raportoitu niin olemattomasti, on penninkään päätyminen puiden istuttamiseen varsin epätodennäköstä. 

Plant a Treen ja AliExpressin myynti-ilmoitukset samasta korusta, joilla on kuitenkin aivan eri hinnat.


Lisäksi yhteys- ja luottokorttitietojen antaminen näin epäilyttävälle sivustolle on aina
riski.

Somehuijauksia on entistä vaikeampi tunnistaa

Yleensä ensimmäisenä somehuijauksista tulee mieleen modernit nigerialaiskirjeet, joissa heikosti tehdyillä väärennetyillä profiileilla esiintyvät ihmiset tai botit yrittävät viedä hyväuskoisen rahat. 99% ihmisistä tunnistaa nämä huijaukset heti, koska niiden tarkoituskin on löytää suuresta massasta se hyväuskoisin ja helpoiten huiputettavin prosentti.

Viime vuosina somehuijaukset ovat kuitenkin kehittyneet entistä monimutkaisemmiksi. Esimerkiksi romanttisia tunteita hyödyntävät nigerialaishuijaukset ovat siirtyneet Tinderiin, ja pelkkien tekstipohjaisen keskustelujen lisäksi mukaan on tullut muun muassa julkkiksilta varastettujen Instagram-tarinoiden pohjalta luodut, huijauksen uskottavuutta lisäävät feikkivideopuhelut.

Plant A Tree Co:n kaltainen huijaus vaatii miljoonan Instagram-seuraajan myötä jo suurta suunnitelmallisuutta. Se hyödyntää ihmisten tahtoa tukea jaloja aatteita, kuten luonnonsuojelua tai ihmisoikeuksia. Nerokkaiden, helposti jaettavien ja sopivan uskottavien somekampanjoiden myötä se kerää valtavan määrän huomiota. Ja kun huomio on tarpeeksi suurta, riittää kun edes se yksi sadasta käyttäjästä haksahtaa huijaukseen.

Ja mikä parasta: nämä huijatut eivät itse edes tajua tulleensa huijatuiksi. He kantavat tyytyväisinä kaulassaan halpamaassa tuotettua rihkamaa, jonka he uskovat saaneensa törkeän halvalla, tukien vieläpä samalla hyvää tarkoitusta.

Jos ennen oltiin huolissaan ihmisten medialukutaidoista, tulisi nykyään kiinnittää huomiota myös sosiaalisen median lukutaitoon. Sillä jos jokin on liian hyvää ollakseen totta, niin parempi swaipata vasemmalle.

Jussi Kotila

Jussi Kotila

Viestintäkonsultti
jussi@korner.fi
044 090 1408

Kasvata näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa, äläkä unohda mitata tuloksia

Sosiaalisen median suosion alkuvaiheessa kuvien loppuun lisättiin lista hashtageja, joista yksi oli usein #likeforlike. Hashtag kiteyttää somen luonteen, jossa toisinaan vieläkin keskitytään suureen tykkäysten virtaan – usein kuitenkin turhaan. Organisaatioille tavoiteltavampaa on luoda vuorovaikutusta kohderyhmän kanssa, herättää keskustelua ja sitä kautta kasvattaa tunnettuutta. Näiden saavuttamiseksi sosiaalinen media tarvitsee selkeät tavoitteet ja oikeat mittarit.

Sosiaalinen media on muuttunut tykkäysten havittelusta vuorovaikutteisempaan muotoon. Eikä muutoksen tahti ole laantumassa. Käyttäjät kommentoivat julkaisuihin herkemmin ja kierrättävät muiden sisältöjä omissa kanavissaan. 

Olet varmasti huomannut, että Instagram storyssa nostetaan yhä enemmän muiden julkaisuja erilaisista keskustelun aloituksista, kannanotoista ja hauskoista reelseistä. Seuraajilta kysytään mielipiteitä kysymysboksien avulla ja kehotetaan reagoimaan julkaisuihin. Sosiaalinen media kannustaa yhä vahvemmin vuorovaikutukseen, mutta miten se vaikuttaa somen tavoitteisiin ja mittareihin?

Pohdi sosiaalisen median tavoitteitasi kriittisesti

Sosiaalisen median kehityksen ja käyttäjien tarpeiden vauhdissa pysyminen edellyttää oman sometekemisen kriittistä tarkkailua ja kehittämistä. Nyt viimeistään on paikallaan pohtia, mitä organisaatiosi haluaa saavuttaa sosiaalisen median avulla vuonna 2022. Onko tavoitteenanne kasvattaa palvelun, tuotteen tai brändin tunnettuutta, laajentaa kohderyhmää tai tehostaa myyntiä? 

Sosiaalisen median päätavoite on helpommin hahmotettavissa, jos sen pilkkoo pienemmiksi osiksi. Määritä sometekemiselle siis myös muutama lyhyen ja pitkän aikavälin tavoite, jotka ovat selkeitä ja realistisia suhteessa päätavoitteeseen. Hahmottele tavoitteita konkreettisin luvuin, jotka haluat saavuttaa.

Kun olet kerännyt dataa tarkoituksenmukaisilla mittareilla pitkäjänteisesti, voit vertailla lukuja keskenään. Vertailu tekee saavutetut muutokset ja kehityksen näkyväksi. 

Miten mitata sosiaalista mediaa? – Huomioi myös vaikuttavuus

Pitkäjänteisellä somen mittaamisella ja tulosten analysoinnilla saat selville, mitkä sisällöt toimivat ja mitkä eivät. Keskity etenkin siihen, miten seuraajasi sitoutuvat julkaisuihin, ja millaisia tunteita sisältösi herättävät. Mittaaminen kannattaa aina, koska vasta silloin oman toiminnan kehittäminen perustuu dataan.

Kuten aikaisemmin todettua, puhutteleviin julkaisuihin sitoudutaan entistä herkemmin. Julkaisujen sitoutumisen laadusta kertoo vaikuttavuus (influence). Vaikuttavuuden analysointi tarjoaakin arvokasta tietoa, miten kiinnostavana viestisi koetaan, ja mihin suuntaan kohderyhmä tai sen ulkopuoliset sitä vievät. Tarkastele siis, kuka puhuu yrityksestäsi ja mihin sävyyn. Millainen vaikutus heillä on organisaatiosi toimintaan? 

Vaikuttavuuden tarkasteluun ei ole yhtä oikeaa mittaria. Vaikutusta voi mitata esimerkiksi tutkimalla tulleiden tägäysten ja kommenttien laatua. 

On myös hyvä muistaa, että somessa oman viestin alkuperäinen merkitys on herkkä muuttumaan. Julkaisusi voi levitä laajasti oman kohderyhmäsi ulkopuolelle, jolloin myös sitoutumisen laadun tarkastelu nousee merkittävään rooliin. Jos viestisi on lähtenyt väärään suuntaan, voit tarvittaessa oikaista muuttuneet merkitykset.

Vaikuttavuuden lisäksi sosiaalisessa mediassa kannattaa huomioida myös seuraavat perinteisemmät mittarit.

Sitoutuneisuus / sitoutumisaste (engagement / engagement rate)

Useimmat somekanavat perustuvat erilaisiin reagointeihin, joita ovat sisällön jakaminen, kommentointi, linkin klikkaukset ja tykkäykset. Sitoutuneisuus (engagement) kertoo, kuinka käyttäjät reagoivat sisältöihin. Sitoutuneisuus ei kuitenkaan erottele reagoinnin laatua.

Sitoutumisasteella (engagement rate) arvioidaan sosiaalisen median sisällön keskimääräinen vuorovaikutus suhteessa seuraajiin, tavoittavuuteen tai muuhun profiilin tavoitteille merkittävään yleisöön. Ennen sitoutumisasteen mittaamista varmista, mikä yleisö on tavoitteidesi kannalta tärkein ja laske sitoutumisaste sen mukaan. Sitoutuneisuusasteen kaava suhteessa seuraajiin menee näin:

Julkaisun vuorovaikutusten kokonaismäärä / kokonaisseuraajamäärä X 100 %

Sitoutumisaste kannattaa laskea ensin erikseen jokaiselle julkaisuille, jolloin näet yksittäisten julkaisujen eroavaisuudet. Keskiarvon saa laskemalla julkaisujen sitoutumisasteet yhteen ja jakamalla ne julkaisujen kokonaismäärällä. 

Tavoittavuus / näyttökerrat (reach / impressions)

Tavoittavuus kertoo, kuinka monta yksittäistä käyttäjää julkaisu tai profiili on tavoittanut, eli toisin sanoen luku kertoo yleisön todellisen koon. Näyttökerta taas kertoo, kuinka monta kertaa julkaisua on katsottu yhteensä. Luku on siis suurempi kuin tavoittavuus, koska näyttökertaan lasketaan mukaan jokainen yksittäinen näyttö.

Tavoittavuuden ja näyttökerran rinnalla kannattaa myös pitää kirjaa seuraajamääristä eri somekanavissa. Seuraajat vaikuttavat positiivisesti tavoittavuuteen ja näyttökertoihin. Seuraajamäärä antaa myös hyvin osviittaa sisällöistä kiinnostuneesta kohderyhmästä.

Orgaanisen somen analysointi kannattaa aloittaa tavoitteiden määrittelyllä. Kun tavoitteet ovat kirkkaat, voit valita tarkoitukseen sopivat mittarit. Lue lisää 
sosiaalisesta mediasta.

Sonja Karosvuo

Sonja Karosvuo

Nuorempi viestintäkonsultti
sonja@korner.fi

Konsultti ei voi keksiä yritykselle hyviä ydinviestejä

Ydinviestit, yritystarina, merkitys, asiakaslupaus. En pidä liiallisesta termeihin juuttumisesta, saatikka ilmiösanojen liikakäytöstä. On kuitenkin yksi viestinnän motivoivimmista ja tärkeimmistä haasteista määrittää se yksi asia, jonka haluaa jäävän organisaatiosta mieleen. Kunhan se tehdään oikein. 

Istuin kerran suuryrityksen johtoryhmätason työpajassa, jossa hiottiin ydinviestien sanamuotoja kymmenen hengen porukassa useamman tunnin ajan. Niin tärkeän asian äärellä kuin oltiinkin, tuntui tuo hieman ajanhukalta. Tavoitteessa ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta fokus oli väärissä asioissa.  

Ydinviestien pointti ei ole oikeakielisyydessä, ketterässä sanankäytössä tai sloganmaisessa iskevyydessä. Ajatus siitä, että ydinviestit ovat tarkkaan muotoiltuja, ulkoa opeteltavia lauseita, joita syötetään sellaisenaan esimerkiksi medialle, on sekin metsässä. 

Ydinviesti on ennen kaikkea oikeita yleisöjä puhutteleva lupaus. Ajatus, jonka organisaation jokainen jäsen allekirjoittaa. Lyhyesti: ydinviesti on totuus yrityksestä. Parhaassa tapauksessa se syntyy henkilöstön keskuudessa kuin itsestään. 

Aloita ydinviestien muotoilu oikeilla kysymyksillä

Ydinviestejä voi lähteä muotoilemaan monella tavalla. Ajatuksia voi herätellä esimerkiksi kysymällä kysymykset: miksi, mitä ja miten. Mikä on se tarve tai haaste, jonka organisaatio haluaa ratkaista? Mikä lähestymistavassa, tuotteessa tai palvelussa on ainutlaatuista? Ja miksi vastaanottajaa pitäisi kiinnostaa?

Joskus pelkkä miksi riittää. Silloin haetaan sitä yhtä suurta ideaa, jonka yritys haluaa kertoa itsestään maailmalle. Tällaiseen viestiin on helpompi saada tunnetta mukaan – ja tunteisiin kannattaa aina vedota. 

Minä uskon tiivistämiseen. Haluan löytää yrityksestä sen olennaisimman yhden asian, jonka jokainen henkilöstön jäsen uskoo, sisäistää ja muistaa vaikka unissaan. Silloin ydinviestillä on hyvä mahdollisuus levitä myös organisaation ulkopuolelle. Sillä puhuttelevinkaan ydinviesti ei riitä, jos kukaan ei koskaan kuule sitä. On tärkeää, että koko henkilöstö ostaa yhteisen viestin, jota kuulutetaan maailmalle viestinnän eri keinoin monista suunnista.

Myös yksittäisille palveluille tai tuotteille voi olla tarpeen määrittää keskeiset viestit – kunhan yritystason perusta on ensin kaivettu esiin. 

Missä mennään yleensä pieleen? 

Isoin vaara piile siinä, että ydinviesti on keksitty – pahimmillaan kuulematta henkilöstöä lainkaan. Viesti voi kuulostaa hyvältä, mutta ei perustu totuuteen yrityksen historiasta, toiminnasta tai hengestä. Parhaimmillaan taas sanomaa on eletty yrityksen arjessa jo pitkään, nyt se vain tiivistetään puhuttelevan ydinviestin muotoon. Ja kun henkilöstö otetaan muotoiluun mukaan alusta asti, motivoi ja sitouttaa se myös päivittäiseen työhön aivan eri tavalla kuin ylhäältä päin sanellut lupaukset.

Ydinviesti ei erotu. Joko pelataan liian varman päälle tai katsotaan, mitä kilpailijat sanovat. ”Mekään emme voi jättää tuota sanomatta.” Kyllä voitte. Ydinviestien ei pidä kattaa kaikkea, niiden pitää herättää uteliaisuus. 

Usein saatetaan mennä pieleen siinä, että katsotaan liikaa omaan napaan eikä päästä eroon organisaation sisäisistä puhetavoista. Yritys ei ole lähtökohtaisesti asiakkaalle tärkeä tai kiinnostava, sen tarjoamat ratkaisut ja hyödyt ovat. 

Viesti ei ole selkeä. On kyse sitten mediahaastattelusta, esiintymisestä tai asiakaskohtaamisesta, realistinen tavoite on istuttaa yksi asia yleisön mieleen. Mitä voimakkaampi ja selkeämpi viesti on, sitä helpommin tuossa onnistutaan. Pääviestin tueksi on hyvä kerätä ja tarjota faktoja, kunhan katse pysyy pallossa.

Ydinviestejä tehdään myös helposti liikaa. Jos niitä on kuusi, ei ole osattu tiivistää olennaista. 

Voiko konsultti auttaa ydinviestien muotoilussa? 


Ulkopuolinen taho ei voi marssia rohkeine ideoineen paikalle ja keksiä organisaatiolle elämään jääviä ydinviestejä. Minä en ainakaan kehtaa väittää niin.  

Osaava konsultti voi kuitenkin auttaa katsomaan organisaatiota ulkoapäin, valitsemaan useiden ihmisten ajatuksista ne olennaisimmat ja tiivistämään ydinviestistä puhuttelevan. Sen varaan on hyvä rakentaa tuloksellista ja näkyvää markkinointiviestintää.

Vellu Peltola

Vellu Peltola

Partneri
vellu@korner.fi
050 551 9199

Neljä täkyä: Olisiko aika päivittää viestintästrategia?

Syksy saapuu pikkuhiljaa ja sen mukana myös tunne uudesta alusta. Liekö kouluvuosien jälkeensä jättämää nostalgiaa vai lomakauden jälkeistä energiaa, mutta syksy tuntuu herättävän monissa meistä kutinan pienelle uudistukselle. 

Syksy tai ei, niin on olemassa muutamia täkyjä, joiden avulla voi arvioida, olisiko oikea aika päivittää viestintästrategia – varsinkin jos nykyiselle strategialle ei ole määritelty mitään määräaikaa. Alla listatut vinkit auttavat reflektoimaan tilannetta.

Milloin on aika päivittää viestintästrategia?

 

1. Edellisestä kerrasta alkaa olla jo kulunut aikaa.

Joskus viestintästrategia riittää vuodeksi, joskus viideksi. Tämä riippuu paljolti strategiasta ja sen tavoitteesta. Viimeistään parin vuoden jälkeen olisi kuitenkin hyvä tehdä edes pieni tilannearvio, ovatko strategia ja tavoitteet yhä ajankohtaiset ja onko suunta yhä oikea. Mitä kauemmin strategian päivittämisestä on aikaa, sitä todennäköisemmin se alkaa olla vanhentunut.

2. Toimintaympäristö on muuttunut.

Elämme vauhdikkaasti kehittyvässä maailmassa, minkä lisäksi organisaatioissa tapahtuu alinomaa muutoksia. Vauhti muutosten osalta ei varmasti tule myöskään hiipumaan. Oli kyseessä muutos sitten asiakaskunnan arvoissa ja motiiveissa, markkinalla tai toimialalla, tai vaikkapa organisaation johdossa, voi se tarkoittaa muutostarpeita myös viestintästrategiassa.

3. Viestintä ei resonoi.

Jos viestinnän vaikuttavuus on laskenut, ja vieläpä systemaattisesti, on se ehdottomasti merkki tarpeesta päivittää viestintästrategia. Tämä liittyy usein edellisessäkin kohdassa mainittuun muutokseen toimintaympäristössä: sisältösi tai viestisi eivät yksinkertaisesti resonoi enää yleisössäsi joko haluamallasi tavalla tai ollenkaan. Tilanne saattaa vaatia brutaalia rehellisyyttä omia tuotoksia kohtaan, sillä omiin ideoihin, kuten sloganeihin tai sisältötyyppeihin, on tunnetusti helppo rakastua – ja sokaistua. 

4. Viestintästrategiaa ei ole tehty ollenkaan.

Esimerkiksi nuorille tai pienille yrityksille voi olla tavanomaista ettei viestintästrategiaa ole tehty ollenkaan. Bisnes on lähtenyt käyntiin vauhdikkaasti, ja fokus on ollut enemmän tekemisessä kuin suunnittelussa. Tuuriakin on saattanut olla matkassa. 

Jos suunnitelmissa on kuitenkin kasvaa, antaa viestintästrategia kartan siihen, miten kasvua viestinnän avulla tuetaan suunnitelmallisesti ja tuloksellisesti. Lisäksi se on hyvin olennainen onnistuneen viestinnän johtamisen työkalu.

Viestintästrategiaa ei syyttä verrata selkänojaan. Hyvin tehtynä se tukee tekemistä juuri oikeista kohdista kahlitsematta liikaa, mutta tarvittaessa turvaa myös kriisin keskellä. Kysymys kuuluukin, että kuinka varmalta oma nojaamisesi tuntuu tällä hetkellä?

Jos kaipaat sparrausapua viestintästrategian päivittämiseen, niin ota yhteyttä ja jutellaan lisää.

Nina Jakonen

Nina Jakonen

Asiakkuusjohtaja
nina@korner.fi
040 5115 439

Kuinka taltuttaa digihäly?

Digihäly on monessa organisaatiossa todellisuutta ja arkipäivää, mutta sen taltuttaminen on kuitenkin mahdollista. Se vaatii johdolta ymmärrystä työyhteisöviestinnän ja organisaation sisäisen viestinnän kehittämisen osa-alueista sekä suunnitelmallisuutta ja pitkäjänteisyyttä.

HS Visio julkaisi 13. syyskuuta toimittaja Veera Luoma-ahon artikkelin tietotyöläisten digihälystä. Artikkelissa haastateltiin kahta tietotekniikan konsulttia, it-yritys Valtti Kumppanien Jari Kopakkalaa ja Microsoftilla työskentelevää Riikka Gassenia. Molemmat ovat työssään tulleet samaan johtopäätökseen: digitaalisesta työpäiväkokemuksesta on tullut stressaava ja hälyinen. 

Kiteytettynä artikkelin ydinviesti on, että organisaatioissa on liikaa digitaalisia työkaluja, eikä uusia työkaluja käyttöön otettaessa ajatella kokonaiskuvaa. Tästä johtuen työntekijät väsyvät eri kanavien kautta tulevaan tietotulvaan. Artikkelin mukaan: ”Ongelman ydin ei ole teknologiassa, vaan organisaatiossa ja sen johtamisessa. Kun kukin vastaa vain omasta ohjelmistostaan, työntekijän kokemus ei ole kenenkään vastuulla.”

Edellinen lause kiteyttää ydinongelman täydellisesti: monessa organisaatioissa uusien työkalujen käyttöönotto tuntuu olevan arpapeliä, jossa uusia teknologioita ja sovelluksia otetaan käyttöön ilman, että kukaan vastaa kokonaiskuvasta. Vaikka tarkoitus olisi hyvä, tie helvetilliseen työpäiväkokemukseen on kivetty hyvillä aikomuksilla.

Johtajalla on tärkein rooli työpäiväkokemuksen kehittämisessä

Artikkelin mukaan ongelman ydin löytyy organisaation johtamisesta. Olen tästä samaa mieltä. Seuraava looginen kysymys siis on, miten johtajien osaamista tulee kehittää, jotta työpäiväkokemusta voi johtaa päämäärätietoisesti organisaation tarpeet huomioiden.

Aiemmassa blogitekstissäni avasin, mitkä kolme osa-aluetta tulee ottaa huomioon työyhteisöviestintää kehitettäessä. Näitä ovat työyhteisön viestintä- ja vuorovaikutusosaaminen, työhön soveltuvat viestinnän ja vuorovaikutuksen alustat sekä työyhteisössä jaetut viestinnän ja vuorovaikutuksen säännöt.

Edellä mainitut osa-alueet soveltuvat myös digitaalisen työpäiväkokemuksen kehittämiseen. Digitaalisen työpäiväkokemuksen kehittäminen on työyhteisöviestinnän ja organisaatioiden sisäisen viestinnän kehittämistä.

Johtajan viestintä- ja vuorovaikutusosaaminen – ymmärrys työyhteisön tarpeista

HS Vision artikkelissa Gassen toteaa, että “monella työpaikalla ei oikein olla selvillä siitä, keitä työntekijät ovat ja mitä he tekevät ja tarvitsevat”. Johtajan viestintä- ja vuorovaikutusosaaminen kiteytyy juuri tämän ajatuksen ympärille.

Johtajan viestintä- ja vuorovaikutusosaaminen on ymmärrystä niistä viestinnän ja vuorovaikutuksen ilmiöistä, jotka tekevät organisaation työnteosta tehokasta ja tarkoituksenmukaista. Ymmärryksen lisäksi osaaminen on sekä taitoa että motivaatiota kehittää työnteon tapoja tehokkaimmiksi ja tarkoituksenmukaisemmiksi.

Viestintä- ja vuorovaikutusosaamisen tehtävänä on siis tarjota ymmärrystä, joka auttaa vastaamaan miksi-kysymyksiin: Miksi organisaatiossa tulee käyttää juuri tiettyjä viestinnän ja vuorovaikutuksen alustoja? Miksi juuri tietynlaiset viestinnän ja vuorovaikutuksen säännöt ja käytänteet sopivat tiettyyn organisaatioon?

Johtajan vaativin tehtävä voi olla kieltäytyä uusien työkalujen käyttöönotosta

Jokaisen organisaatiossa hyödynnettävän digitaalisen työkalun tulee palvella jotakin tarkoitusta. Tarkoituksen tulee olla myös selvillä jokaiselle, joka työkalua käyttää. Käyttäjän tulee myös teknisesti osata käyttää työkalua riittävän hyvin.

HS Vision artikkelissa Gassen kuitenkin kertoo, että ”erään asiakkaan selvityksessä todettiin, kuinka jotkut työntekijät joutuivat käyttämään noin neljääkymmentä eri sovellusta työtehtäviensä hoitamiseen.” On päivänselvää, että 40 sovelluksessa on kenelle tahansa aivan liikaa omaksuttavaa.

Uusien työkalujen perusteellinen käyttöönotto vaatii koko organisaatiolta aikaa ja resursseja, joita ei ole syytä tuhlata tai käyttää väärin. Usein johtajan vaativin tehtävä ei olekaan uusien sovellusten käyttöönotto, vaan niiden käyttöönotosta kieltäytyminen. 

Jokaisen työkalun tarkoitusta on siis syytä miettiä tarkkaan ja hyödyntää niiden ominaisuudet täysimääräisesti. Tällöin isokin organisaatio menestyy paremmin vähemmällä. Tai kuten Gassen toteaa: ”Guru on se, joka tajuaa, mistä on työlle aidosti tukea.”

Organisaatiossa tulee olla jaetut viestinnän ja vuorovaikutuksen säännöt

Vision artikkelin haastateltavien mukaan onnistunut digitaalinen työpäiväkokemus on sellainen, jossa ”työntekijä tietää esimerkiksi sen, mitkä viestintäkanavat edellyttävät sutjakkaa reagointia ja mitkä eivät.” Ihmisillä tulee siis olla mahdollisuus vaikuttaa oman työpäivänsä organisointiin.

Edellä mainitussa on kyse työyhteisöviestinnän kehittämisen kolmannesta osa-alueesta, eli työyhteisössä jaetuista viestinnän ja vuorovaikutuksen säännöistä. Säännöillä tarkoitetaan yhdessä sovittuja ja hyväksyttyjä tapoja käyttää työkaluja.

Käytännössä koko organisaation tulee siis olla samalla sivulla siitä, miten ja mihin tarkoitukseen eri viestintäkanavia käytetään ja mitkä ovat kunkin vastuut ja oikeudet. Yhteiset säännöt lisäävät ennen kaikkea työn ennakoitavuutta ja selkeyttä, jotka mahdollistavat työn tehokkuuden ja tarkoituksenmukaisuuden.

Älä tartu lillukanvarsiin, vaan tunnista iso kuva

Loppujen lopuksi sillä ei ole merkitystä, puhutaanko kehittämistyön yhteydessä työyhteisöviestinnän kehittämisestä vai digitaalisen työpäiväkokemuksen kehittämisestä. 

Tärkeintä on, että johtajilla on käsitys siitä, millaisista osatekijöistä digitaalinen työpäivä ja sen kehittäminen koostuu. Ainostaan tällöin kehitystyötä on mahdollista tehdä systemaattisesti ja pitkäjänteisesti turhat lillukanvarret välttäen.

Jos tarvitset apua digihälyn taltuttamiseen, ota yhteyttä!

Saku Uotila

Saku Uotila

Viestintäkonsultti
saku@korner.fi
040 064 4928

Onko organisaatiosi hybridityön suunnitelma sopeutumiskykyinen?

Organisaatiot ovat kevään ja kesän aikana suunnitelleet uusia hybridityön malleja. Selkeiden toimintatapojen luominen ja epävarmuuden karsiminen on työyhteisön hyvinvoinnin ja työn sujuvuuden kannalta ensisijaisen tärkeää. Tärkeää on myös se, että suunnitelmat sisältävät tavan mitata uuden mallin toimivuutta sekä tilaa sopeutua yhä käynnissä olevaan muutokseen.

Pitkin kesää olemme saaneet lukea uutisia siitä, miten hybridityönteko tullaan eri yrityksissä järjestämään jatkossa. Esimerkiksi kesäkuussa HS uutisoi Applen ”pakottavan” työntekijänsä takaisin toimistolle, kun taas DNA ilmoitti tekevänsä vasta-Applet. 20.8. HS uutisoi Applen kuitenkin siirtävänsä toimistoille paluuta lisääntyneiden tartuntojen ja uusien varianttien vuoksi.

Pandemian aikana olemme lukeneet uutisointia myös työntekijöiden näkökulmasta, kuinka osa työväestöstä haluaisi lisätä etätyön määrää ja osa taas vähentää sitä tulevaisuudessa. Varmaa tuntuu olevan ainoastaan, että etätyön suosio työväestön keskuudessa on vaihdellut tänä puolentoista vuoden aikana.

Nyt organisaatioissa laaditut hybridityön suunnitelmat pyrkivät löytämään kultaisen keskitien etätyön ja toimistotyön välimaastossa, sillä organisaatiot haluavat kuumeisesti hyödyntää molempien työmuotojen parhaat puolet. Tulevaisuuden hybridityötä suunniteltaessa on ymmärrettävä esimerkiksi, mistä osa-alueista työyhteisöviestinnän kehittäminen koostuu.

Jatkossakin on kuitenkin mahdotonta ennustaa, miten työntekijöiden ja työyhteisöjen mieltymykset kehittyvät työnteon tapojen suhteen. Varmasti voidaan sanoa ainoastaan, että mieltymykset tulevat yhä kehittymään ja muuttumaan samalla, kun yksilöt ja työyhteisöt jatkuvasti oppivat lisää uudesta hybridityön todellisuudesta.

Mittaa työyhteisön hyvinvointia ja sopeudu tarvittaessa

Uuteen hybridityön arkeen varautuminen on tärkeää. On kuitenkin olemassa vaara, että suunnitelmiin käytetyt panostukset menevät hukkaan, jos suunnitelmissa ei ole huomioitu tapoja, joilla yhä käynnissä olevan muutoksen vaikutuksia työyhteisöihin voidaan mitata.

Nyt tehtyihin hybridityön suunnitelmiin tulee siis olla sisällytettyinä ne tavat, joilla työnteon tapojen tehokkuutta ja tarkoituksenmukaisuutta sekä työyhteisön hyvinvointia mitataan myös jatkossa. Vaikka jatkuva muutokseen sopeutumisen aiheuttama turnausväsymys voi painaa, on mittaaminen ainoa tapa varmistaa työnteon tapojen toimivuus ja työyhteisön hyvinvointi.

Mittaamisen tapoja on monia erilaisia. Näitä voivat olla esimerkiksi tietyin väliajoin toteutettavat työnteon tapoihin ja työyhteisön hyvinvointiin liittyvät henkilöstökyselyt tai aiheeseen varatut kahdenkeskiset tai tiimin sisäiset keskustelut. Erilaisiin ja erikokoisiin työyhteisöihin ja organisaatioihin sopivat erilaiset tavat.

Mittaamisen päämäärän tulee jokaisessa työyhteisössä ja organisaatiossa olla kuitenkin sama: organisaatioiden johdon tulee pysyä pulssilla siitä, mitkä asiat hybridityössä toimivat ja miten työntekoa tulee kehittää myös jatkossa. Hybridityön tuomat hyödyt voivat ajan kuluessa valua hiekkaan, jos nyt tehdyissä suunnitelmissa määritellyt työskentelyn tavat hakataan kiveen, eikä suunnitelmissa ole jätetty tilaa sopeutua yhä käynnissä olevaan muutokseen. 

Saku Uotila

Saku Uotila

Viestintäkonsultti
saku@korner.fi
040 064 4928