Astu somekuplasi ulkopuolelle ja mieti, millaisessa kuplassa sinä tai organisaatiosi elätte

Sosiaalisessa mediassa korostuu käyttäjien lokeroituminen, kun samanmieliset kokoontuvat huomaamattaan samojen teemojen ympärille ja välttyvät uusilta näkökulmilta. Myös mainonnan personoinnissa hyödynnetään kohderyhmien vahvaa lokeroitumista. 

Samanmielisyyttä ja lokeroitumista selittää käsite somekupla. Somekupla muodostuu, kun alustojen algoritmit analysoivat käyttäjän toimintaa ja tarjoavat tälle samankaltaista sisältöä.

Kuplat sosiaalisen median portinvartijana

Some-, filtteri-, informaatio- tai tietokupla – periaate jokaisen käsitteen takana on sama: algoritmit oppivat käyttäjien toiminnasta ja toistuvista mieltymyksistä, joiden pohjalta käyttäjille ohjataan samankaltaista sisältöä. Algoritmit luovat käyttäjistä kuvitteellisia käyttäjäpersoonia, joille tietoa suunnataan opittujen mieltymysten mukaisesti. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että jokaisen käyttäjän Instagram-feed on omanlainen. Teoriassa tämä kuulostaa varsin positiiviselta.

Kaikella on kuitenkin puolensa. Somekuplia on kritisoitu muun muassa demokratian heikentäjänä ja maailmankuvan supistajana. On tärkeää nostaa aihe ihmisten tietoisuuteen, jotta algoritmit eivät ohjaisi toimintaamme liikaa. Netflix julkaisi vuonna 2020 yleissivistävän dokumentin Valvontakapitalismin vaarat, joka valoitti teknologiakehityksen todellisuutta rehellisen karulla tyylillä. Dokumentti sai osakseen paljon huomiota, ja pysähdyin itsekin pohtimaan omaa suhdettani sosiaaliseen mediaan. Dokumentin syvin oppi on, että teknologia ei ole enää työkalu, vaan jatkuvasti kehittyvä alusta, jolle käyttäjät ovat työkaluja. Väite allekirjoitti itsensä hyvinkin nopeasti. Käyttäjänä nimittäin jatkoin tiedostamatta ja kritisoimatta oman teknologisen minäni vahvistamista antamalla algoritmeille tietoa itsestäni. Dokumentin käsittelemä teema katosi muun sisällön sekaan yhtä nopeasti kuin se tuli pinnallekin, mikä osoittaa tämän päivän sosiaalisen median luonteen.

Sosiaalisessa mediassa algoritmit voidaan määritellä niin sanotuiksi portinvartijoiksi, jotka valikoivat suunnattua sisältöä käyttäjilleen ja päättävät uuden tiedon määrän. Ongelmallista tästä tekee nopea tietosykli, jolloin tieto (myös vääristetty tieto) leviää hallitsemattoman nopeasti samanmielisille. Näin käyttäjille ei välttämättä tarjota uusia näkökulmia, jotka haastaisivat ajattelemaan ja kritisoimaan. Pitkällä aikavälillä muu yhtä oikea tieto ajautuu kaukaisemmaksi ja lopulta se voi unohtua oman ajattelun uumeniin.

Tiedosta somekupla, jossa elät

Tosiasia on, että ihmiset elävät aina jonkunlaisessa kuplassa, joka väistämättä eroaa naapurin kuplasta. Kohdennettu sisältö on yksinkertaisesti viihdyttävämpää, sillä yksinkertaisella selityksellä, että sisältö on tarkasti personoitua.

Somekuplien olemassa olo ja vaikutus tulisi kuitenkin tiedostaa. Usein käyttäjät huomaamattaan turvautuvat sosiaalisen median syöttämiin ajatuksiin ja sen herättämiin tunteisiin. Koettuja totuuksia myös ruokitaan kohdennetun sisällön avulla. Avainasemassa on kuplien tiedostamisen lisäksi kyky asettua pois omasta kuplasta ja hallita sitä.

Käyttäjillä on mahdollisuus asentaa verkkoselaimeen erilaisia lisäosia, jotka tarjoavat sisältöä myös somekuplan ympäriltä. Tällaisia alustoja on muun maussa Balancer ja  ManyAngels. Omien alustojen algoritmejä voi myös ohjata manuaalisesti esimerkiksi Instagramin feedistä, josta voit lokeroida sinulle suositeltuja kuvia en ole kiinnostunut -toiminnolla. Näin Instagram tarjoaa vähemmän samankaltaista sisältöä.

Mainostaja, hyödy somekuplista

Somekuplien tiedostaminen ja ajatusmaailman kehittäminen pätee myös organisaatioihin, jotka omalla toiminnallaan luovat somekuplia. Sisällön toimivalla kohdentamisella organisaatiot voivat tarjota kohderyhmilleen tunteita ja ajatuksia herättävää sisältöä. Monipuolisella ja avarakatseisella sisällöllä voidaan muovata supistuneita somekuplia. Tällöin niin organisaatio kuin kuluttajakin hyötyy ja molemminpuolinen sitoutumisaste vahvistuu.

Vie siis organisaatiosi kohderyhmäajattelu pidemmälle ja mieti persoonien lisäksi, miltä kohderyhmäsi somekupla näyttää. Millaista sisältöä tavoittelemasi kohderyhmä haluaa nähdä? Entä löydätkö sopivan sisältöaukon, johon tarttua ennen muita samanmielisiä? Lähesty aihetta leikittelemällä yritystilin algoritmeillä.

Muovaa yritystilin somekupla sen mukaan, millaisesta sisällöstä yrityksenä hyödytte ja mikä on toimintanne päätavoite. Seuraa samanmielisiä käyttäjiä, tykkää yrityksesi arvoihin vetoavista päivityksistä ja sulje pois julkaisut, jotka sotivat tavoitteitasi vastaan. Näin pystyt havainnoimaan ajankohtaisia aiheita teille tärkeiden teemojen ympäriltä, jotka jäävät luultavasti henkilökohtaisessa somekuplassasi huomioimatta.

Kun olet onnistunut arvioimaan tavoitettasi suhteessa somekuplaasi, muista myös astua luomasi somekuplan ulkopuolelle. Tarkastele uusia ja häilyviä kohderyhmiä, joita jakamasi sisältö voisi jollain tapaa kiinnostaa. Vai vastaako tarjoamasi sisältö jo heidän tarpeitaan? Jos ei, voitko mahdollisesti laajentaa somekonseptiasi?

Sonja Karosvuo

Sonja Karosvuo

Nuorempi viestintäkonsultti
sonja@korner.fi

Myytinmurtaja: Neljä oletusta viestinnästä ja tulkinnat niiden takana

Viestintä on montaa muuta ammattia abstraktimpi ala, joka kuitenkin koskettaa arkipäiväisellä tasolla jokaista ihmistä. Monelle viestinnän alan ammatillinen tekeminen on täysi mysteeri, jota olen pyrkinyt osaltani avaamaan niin perheillallisella kuin kaverin tupareissa.

Tästä innostuneena ja positiivisesti suivaantuneena tartuin neljään tavalla tai toisella kuulemaani viestintämyyttiin ja omaan kokemukseeni niiden taustalla.

Väite 1: Viestinnän ammattilaiset lähettelevät tiedotteita – koko ajan

Totta ja tarua

Viestinnän alaa leimaa usein mielikuva pölyttyneestä tiedotussihteeristä, joka kirjoittaa asiallisen ja kuivakan tekstin (koska niin on käsketty tehdä), painaa lähetä-nappia ja viivaa kohdan yli asialistalta. Ajatus juontaa juurensa ajoilta, jolloin tiedottaminen oli yksisuuntaista informaation jakamista ja onnistumista mitattiin pääasiassa tiedotteiden määrällä.

Laatu on kuitenkin tiedotteissa määrää tärkeämpää. Kaiken takana on ajatteluprosessi, joka kulkee asiakkaan tavoitteiden ja maailman jäsentämisen lähtöruudusta kohti ajankohtaisten ja ihmisiä (ja siksi mediaa) puhuttelevien asioiden tunnistamista sekä viestin muotoilemista kiinnostavaan muotoon. Organisaatiosta riippuen määrätyt asiat on pakko tiedottaa, mutta muussa tapauksessa tiedote lähetetään yleensä vain vankoin kiinnostavuusperustein, ei lähettämisen ilosta.

Väite 2: Somettelu on helppoa, minäkin teen sitä ja hauskaa on ollut

Lähes tarua

Jos edellisessä väitteessä viestintää katsotaan seepiansävyisen retrofiltterin läpi, tässä myytissä päästään pöhinäosastolle. Ja somettelun terminä olisin valmis poistamaan viestintätoimistojen sanastosta kokonaan. Sosiaalisen median tekeminen pienoiskoossa on osa monen arkipäivää, mutta kun organisaatio hakee toiminnallaan selkeitä tuloksia, sisällöksi ei riitä arkikuvahaaste tai lemmikkiselfie. Tai sitten lemmikkiselfie voi olla juuri oikea valinta. Tähän ei kuitenkaan päädytä arvalla, joten samoin kuin tiedotetapauksessa, taustalta löytyvät paljon pohditut tavoitteet, haluttu tunnelma, seuranta ja mittarit, eli ihan kylmästi myös luvut. Kaikesta huolimatta tämä on usein myös hauskaa!

Väite 3: Te teette niitä mainoksia, luovuus on sama asia kuin visuaalisuus

Tarua

Viestintä on ennen kaikkea luova ala, mutta luovuutta kaivataan kuvien, bannereiden ja videoiden lisäksi muissakin asioissa. Viestintätoimistossa luovuus on lisäksi kiinnostavien aiheiden tunnistamista, muiden ihmisten asemaan asettumista, ulkopuolelta katsomista, ongelmanratkaisua, hyvää sanojen käyttöä, merkitysten jakamista ja niiden eroja, samaistumista ja tunteisiin vetoamista sekä jäsentämistä ja yksinkertaistamista. Viestijä on parhaassa tapauksessa ajatuksissaan aina askeleen edellä.

Väite 4: Hyväksi viestijäksi synnytään

Tarua

Olisi liikaa vaadittu, että edellisessä kappaleessa mainittu luovuuden lista olisi hallussa ennen kuin asiat ovat asettuneet kontekstiin pikkuhiljaa. Eivätkä tietynlaiset persoonallisuuden piirteet korreloi viestintätaitojen kanssa. Kullanarvoista osaamista alalla voi olla uusi ja ajankohtainen tieto ja taito ajatella kuin nuori ihminen – olemalla nuori ihminen. Toisaalta työvuodet, vastaantulevat haasteet ja toimialat, sekä tunnit taloyhtiön kokouksessa ja vanhempainilloissa tuovat perspektiiviä ja samaistumispintaa moneen tilanteeseen. 

Hyvä uutinen on siis se, että viestintätyössä taitoja voi kerätä mistä tahansa: koulusta, terapiasta, kirjoista, harrastuksista, keskusteluista, lööpeistä ja somesta, sillä viestintäalan luovuudessa ykkösjuttu on tarkastella maailmaa uteliain silmin.

Veera Tuhkala

Veera Tuhkala

Viestintäkonsultti
veera@korner.fi
044 342 1629

Sopivasti erilaiset: Kornerin uudet viestintäharjoittelijat ovat monella tapaa toistensa vastakohtia

Tammikuussa Kornerilla aloitti kaksi uutta työntekijää. Molemmat kantavat viestintäharjoittelijan titteliä, mutta osaavat eri asioita ja tulevat eri taustoista. Line on kiinnostunut visuaalisuudesta ja markkinointiviestinnästä. Saana puolestaan haluaa keskittyä mediaviestintään ja tarttua ajankohtaisiin aiheisiin tuloksellisesti. Selvää kuitenkin on, että uudet viestintäharjoittelijat täydentävät hyvin Kornerin kasvavaa tiimiä. Harjoittelunsa aluksi Line ja Saana pääsivät vastaamaan Kornerin ystäväkirjaan.

Ystäväsi kuvailevat sinua näin 

Line: Olen positiivinen ja sosiaalinen, ihan hauska ja välillä vähän itsepäinen. Viimeiseksi mainittua en itse myönnä. 

Saana: Toteutin nopean kyselytutkimuksen ystävilleni ja vaivaannuin salaa vastauksista. Ystäväni kuvailivat minua maanläheiseksi, avarakatseiseksi ja harkitsevaiseksi. Osuvin oli kuitenkin seuraava: ”Kotihiiri, eikä häpeä sitä.”

Ura ennen Korneria

Line: Opiskelen kauppatieteitä ja työskentelin aiemmin sijoitusalalla ja pankissa, josta kerrytin hyvää analyyttistä osaamista. Opiskelin aluksi kirjanpitoa, joka oli päähänpistos ja ei herättänyt intohimoa. Sain siitä kuitenkin osaamista, jota voin hyödyntää muillakin aloilla. Ystävät kannustivat aina tavoittelemaan luovempaa uraa, joten vaihdoin lopulta pääaineeni ja urahaaveeni kertaremontilla markkinointiin.

Saana: Opiskelin ensin kolme vuotta mediatutkimusta, ja nyt suoritan viestinnän maisteritutkintoa. Olen tehnyt viestintäalan harjoittelun julkisella puolella sekä tapahtuma-alalla. Ennen kuin päädyin viestintäalalle, työskentelin kahviloissa, baarissa, urheilukaupassa ja alakoulussa. Erilaisten työympäristöjen, kulttuurien ja kohderyhmien näkeminen on opettavaista. 

Menneistä työrooleista mieleenpainuvin on mustikanpoimija intialaisella mustikkafarmilla Australian erämaassa. Kahden kuukauden aikana ehdin muodostaa läheisen ystävyyssuhteen poimijapariini, vaikka meillä ei ollut yhteistä kieltä. Hän teki minulle välillä lounaaksi Aloo gobia, jota sitten söimme hiljaa mustikkapensaiden välissä, välillä toisillemme hymyillen ja nyökkäillen.

Ässät Kornerin työhaastattelussa

Saana: Valmistauduin työhaastatteluun hyvin perusteellisesti. Selailin Kornerin nettisivuja ja kävin läpi yleisimpiä kysymyksiä. Heti haastattelun alussa Joel kysyi kaksi täysin epäolennaista kysymystä: Mistä kirjoitat kandia ja tykkäätkö kokata. Ensimmäiseen sain hädin tuskin muotoiltua vastauksen ja jälkimmäiseen vastasin napakasti ja perustelematta: en

Haastattelun jälkeen kyseenalaistin koko ulosantini, loppusuoralla olevan kandini ja kokkaamattomuuteni. Millainen ihminen ei muka tee ruokaa?  

Takerteluista huolimatta olin luonteva ja helposti lähestyttävä. Hymyilin paljon, esitin kysymyksiä ja osoitin kuuntelevani. Kiinnitin myös huomiota siihen, että en yritä liikaa. 

Line: Olin myös valmistautunut hyvin. Kun kamera aukesi, tunsin itseni kuitenkin kankeammaksi kuin viidesluokkalainen koulun diskon hitaissa. Hyvä konsultti osaa keskustella sulavasti mistä tahansa ja sitä testattiin myös haastattelussa. Tunnin aikana annoin hotellisuosituksia, keskustelin menneistä harrastuksista ja julistin rakkauteni koiria kohtaan. Kun jännitys pikkuhiljaa helpotti, oikea persoonani tuli enemmän esiin, mikä varmasti edesauttoi mahdollisuuksiani tulla valituksi. Etähaastattelu oli hankala myös siksi, että en pystynyt naamoilta täysin lukemaan, upposiko huonot huulenheittoni. Ilmeisesti upposivat. 

Luonnehdinta kotikonttoristasi

Saana: Kotitoimistoni sijaitsee Turun Vasaramäessä. Puolueeton mielipiteeni on, että Vasaramäki on Turun Lauttasaari. Ostin uuden työtuolin tori.fi:stä ja lainasin pappani ylimääräistä hiirimattoa. Saman rakennuksen alakerrassa on ruokakauppa, josta haen usein lounaaksi Thai-Cuben. Olosuhteet ovat siis kunnossa.

Line: Työskentelen erittäin huonossa asennossa keittiöpöydän äärellä Punavuoren opiskelijaboksissani. Jos selkää alkaa jomottaa, siirryn lapsuudenkotini toimistohuoneeseen. Ikävöin paluuta toimistoympäristöön, kollegojen keskuuteen.

Harjoittelussa jännittää

Saana: Jännitän, miten tavalliseen arkeen tottuu, kun palaamme toimistolle. Olen työskennellyt ja opiskellut pian vuoden kotitoimistolta. Vuoteen on sisältynyt aika monta makoiltua kahvitaukoa ja Netflixin siivittämää ruokatuntia. Ihanaa päästä tutustumaan kaikkiin kasvotusten, mutta jatkuva läsnäolo varmasti myös väsyttää.

Line: Jännitän myös etäilyn jälkeistä aikaa. Etäyhteydellä ihmisten persoonat eivät täysin pääse oikeuksiinsa. Saa nähdä, ovatko kollegat kasvotusten samanlaisia kuin ruudun takaa. Vielä jännittävämpää on miettiä, olenko antanut itsestäni täysin vääristyneen kuvan etäyhteyksillä. Toivonkin paluuta toimistolle, jotta kaikkiin pääsisi kasvotusten tutustumaan. 

Tämän haluat oppia harjoittelusi aikana

Line: Toivon läpileikkausta viestinnän alalta monipuolisten tehtävien kautta. On jännittävää päästä seuraamaan ja vaikuttamaan projektien toteuttamiseen, ihan alkupalavereista aina valmiiseen strategiaan tai sisältöön. Haluan myös kehittää teknisiä taitojani ja esimerkiksi opetella jokaisen Photoshopin pikanäppäimen. Toivon myös paljon uusia näkökulmia omaan luovaan tekemiseeni. Saamme taatusti sopivasti vastuuta harjoittelumme aikana, ja luulen, että meillä on harjoittelun lopussa rutkasti enemmän kokemusta ja luottoa omaan tekemiseen. 

Saana: Haluan oppia itsenäisesti ratkomaan viestinnällisiä ongelmia sekä kirjoittamaan tehokkaasti ja sujuvasti mediapitchejä, tiedotteita ja natiiviartikkeleita. Olen kiinnostunut myös siitä, miten  viestinnän työtä hinnoitellaan ja tuloksia mitataan. Olen myös huomannut, että on erityisen tärkeää osata hahmottaa erilaisten toimialojen haasteita, tulevaisuudennäkymiä ja roolia yhteiskunnassa. 

Tämä työkavereiden tulisi tietää sinusta

Saana: Kahvitauolla keskustelen mielelläni Lapin parhaista pikkukunnista, hyvistä reissutarinoista, välineurheilusta, oudoista mieltymyksistä ja haaveista, retkivinkeistä ja kirppislöydöistä. Musiikista, tv-sarjoista, ravintoloista tai elokuvista en niinkään tiedä. 

Line: Minä taas tiedän kaikesta turhasta kaiken. Minut pitää kahvitauolla keskeyttää, kun avaudun Kim Kardashianin viimeisimmistä lomakohteista tai Zedu De Lucan nimenvaihdosta. Populaarikulttuuri kiinnostaa varsinkin nyt pandemian aikana. Oman elämän käänteet eivät ole aivan yhtä vauhdikkaita kuin Hollywoodin karanteeneissa.

Oppimani elämänviisaus, jota noudatan myös harjoittelussa

Line: Suunta on vauhtia tärkeämpää. Jotkut menevät älytöntä vauhtia ei minnekään.

Saana: Aamu on iltaa viisaampi.

Valmistuin filosofian maisteriksi – Mitä yliopisto-opinnot opettivat työelämää varten?

Kuusi ja puoli vuotta, 313 opintopistettä. Pitkiä iltoja ja vielä pidempiä aamuluentoja. Paljon onnistumisia, mutta paljon myös epävarmuutta. Aika yliopistossa kasvatti ihmisenä, mutta millaisia eväitä se tarjosi työuralle?

Viime syksynä se viimein tapahtui: tutkintotodistus kolahti postiluukkuuni. Valmistuin filosofian maisteriksi viestinnän oppiaineesta. Kuuden ja puolen vuoden urakka oli paketissa.

Koska kyseessä on generalistisen alan opinnot, oman osaamisen pohdinta ja tulevat työllistymismahdollisuudet mietityttivät itseäni ja opiskelukavereitani moneen otteeseen opintojen aikana. Yksi syy epävarmuuteen omasta osaamisesta on yliopisto-opintojen teoriapainotteisuus. Opintojeni aikani kuulin monesti kanssaopiskelijoiden murehtivan, kuinka opinnot opettavat hyvin vähän konkreettisia taitoja työelämää varten. Itse usein liityin kuoroon.

Valmistumisen jälkeen aloin todella pohtia, mitä kaikkea opin yliopistossa. Seuraavassa muutama yliopisto-opintojen tuottama oivallus.

Epävarmuus on hyvä renki, mutta huono isäntä

Ehkäpä suurin oppi yliopisto-opinnoissa liittyy epävarmuuteen ja sen kanssa elämiseen. Epävarmuus on monelle ihmiselle kirosana: varmat mielipiteet ja vahva esiintyminen on osaavan ja kykenevän ihmisen merkki. Itse kuitenkin tajusin opintojen aikana, että tietynlainen epävarmuus omasta osaamisesta kuuluu olennaisena osana opintoihin ja ammatilliseen kehittymiseen. Asia on vain vahvistunut siirryttyäni työelämään.

Epävarmuudesta on tullut itselleni tietynlainen työelämän liiketunnistin: kun alan kyseenalaistamaan omaa osaamistani, silloin tiedän olevani itselleni merkityksellisten asioiden äärellä. Epävarmuuden tunne toimii myös henkilökohtaisena laatutakuuna: epävarmuus omasta osaamista saa minut kyseenalaistamaan omaa ajatteluani ja johtopäätöksiäni. Epävarmuus toimii siis ohjaavana työkaluna, joka pakottaa olemaan huolellinen, tarkastamaan omat mielipiteeni ja perustelemaan ne itselleni, ennen kuin alan neuvoa muita asian tiimoilta.

Ajattelen siis, että rengin roolissa epävarmuus on työkalu, joka pakottaa pohtimaan asioita monelta kantilta ja monen ihmisen näkökulmasta. Sopiva määrä epävarmuutta estää hyväksymästä ensimmäisen ja ilmeisimmän vastausvaihtoehdon visaiseen kysymykseen. On kuitenkin tärkeää, että epävarmuudesta ei tule isäntää omassa ajattelussa. Epävarmuuden tunne ei saa estää asettamasta tavoitteita ja tavoittelemasta niitä. Usein kuitenkin tuntuu, että epävarmuuden kohdalla rengin ja isännän välinen raja on häilyvä. Juuri tämän takia epävarmuuden kanssa painiminen on harvoin miellyttävää.

Isossa kuvassa asioista epävarmana oleminen ei siis tarkoita, että minun tulisi esiintyä työelämässä epävarmasti. Epävarmuus on henkilökohtainen päänsisäinen prosessi, jolla luon omaa näkökantaani, varmistan ja uudelleen varmistan sen teoreettista ja käytännöllistä vedenpitävyyttä. Tämän henkilökohtaisen ajatustyön ansiosta voin lopulta itsevarmasti luottaa asiantuntemukseeni tietäen, että ajatukseni ovat loogisia, hyvin perusteltuja ja kestävät kriittisen tarkastelun.

Teoria ja käytäntö kulkevat käsi kädessä

Toinen iso oppi liittyy teorioiden ja teoretisoinnin merkitykseen työelämässä. Samaan tapaan kuin epävarmuus, monille myös teoria voi olla kirosana. Teoriat ja teoretisointi näyttäytyy monelle arkisesta elämästä irrottautuneena taivaanrannan maalailuna ja ajan hukkana. Työelämässä täytyy saada aikaan tuloksia, ei teorioita.

Usein tuntuu siltä, että työelämässä teoria ja käytäntö asetetaan vastakkain, jolloin kyseessä on joko tai -asetelma: joko pohditaan asioita teoreettisella tasolla tai tehdään asioita käytännössä. On totta, että työelämässä teorian muodostaminen sen itsensä vuoksi voi olla turhaa. Toimiva käytäntö vaatii kuitenkin aina kehyksekseen jonkinlaisen teoreettisen näkemyksen käsiteltävästä ilmiöstä. Ilman perusteltua teoreettista näkemystä kyse on arvailusta, ja arvailusta ei voi hyvällä omallatunnolla laskuttaa.

Itse jaan teoriat kahteen kategoriaan. Ensimmäinen kategoria on tieteellisten konventioiden mukaan muodostetut teoriat, joita löytää esimerkiksi yliopiston oppikirjoista. Toinen on teoriat, joita ihmiset jatkuvasti muodostavat arkisessa toiminnassaan tarkkaillessaan ympäristöään. Jälkimmäisessä kategoriassa ei siis ole kyse julkilausutuista tai välttämättä edes täysin tiedostetuista teorioista, vaan ainakin osittain alitajuntaisesti muodostetuista ajattelua ja toimintaa ohjaavista teoreettisista kehyksistä.

Oli kyse sitten kirjoihin painetuista tai oman ajattelun muodostamista teorioista, pohjimmiltaan erilaisten ilmiöiden teoretisointi on tapa jäsentää havaittua maailmaa siten, että nämä ilmiöt asettuvat järjelliseen yhteyteen suhteessa toisiinsa. Teoretisointi on siis erilaisten sosiaalisten ilmiöiden tekemistä ymmärrettäviksi sekä jossain määrin ennustettaviksi. Ilman minkäänlaisia teorioita ihmiselämä olisi jatkumo satunnaisia tapahtumia tilanteesta toiseen.

Työelämässä ammattitaitoni punnitaan siinä, miten hyvin osaan paketoida teorian ja käytännön kokonaisuudeksi, joka palvelee asiakkaitamme parhaalla mahdollisella tavalla. Mielestäni paras lopputulos syntyy, kun onnistun jäsentämään asiakkaan käytännön tarpeita ja ongelmia omaan teoreettiseen näkemykseeni perustuen. Tällä tapaa on mahdollisuus luoda uusia näkökulmia ja käytännön ratkaisuja, jotka ovat tehokkaita ja tarkoituksenmukaisia juuri tietyn asiakkaan tarpeet huomioiden. Juuri tästä esimerkiksi työyhteisöviestinnän ja organisaatioiden sisäisen viestinnän kehittämisessä on parhaimmillaan kysymys.

Aika ajoin on siis tärkeää pysähtyä miettimään ja jäsentämään jo opittua. Näin jälkikäteen katsottuna yliopisto-opintojen teoriapainotteisuus oli lopulta enemmän siunaus kuin kirous. Voi kuulostaa kliseiseltä, mutta yliopistossa kertynyt osaaminen ei ole niinkään yksittäisiä taitoja, vaan kokonaisvaltaisempaa ajattelun kehittymistä, jonka uskon ja toivon kantavan yli suhdanteiden ja vuosikymmenten.

Saku Uotila

Saku Uotila

Nuorempi viestintäkonsultti
saku@korner.fi
040 064 4928

Mitä siitä kertoisin, kysyjille vastaisin? Viestintätoimiston arjen kuvailua lukiolaisille

Laudat eessä ovien voisivat kertoa kaipuustani Sörnäisten bailukompleksin tanssilattioille, mutta puhun nyt kömpelöin aasinsilloin viestinnästä. Jouduin kuoppamäkeläisten kysymysten äärelle, kun ystäväni pyysi minut puhumaan Helsingin medialukiolaisille työstä viestintätoimistossa.

Ensimmäinen ajatukseni oli tietysti, että viestintätyö pitää saada kuulostamaan hauskanpidolta päivästä toiseen. Ja minun pitää vaikuttaa juttuineni nuorekkaan siistiltä tyypiltä. Mutta epäonnistuisin varmaan ainakin jälkimmäisessä nolosti – viittasinhan juuri johdannossakin Jukka Kuoppamäkeen – joten päätin pysyä asiassa.

Jos medialukiolaiset ymmärtäisivät tunnin jälkeen äitiäni kirkkaammin, mitä teen työkseni, olisin onnistunut.

Mutta minkälaiset asiat nuoria kiinnostavat, ja mikä heille jäisi oikeasti mieleen? Itse en tiennyt vielä ensimmäistä työpäivääni aloittaessanikaan kovin hyvin, mitä viestintätoimistossa päivittäin tehdään. Vaikka yleisönä onkin nyt mediapainotteisia kursseja käyneitä opiskelijoita, niin turhan yksityiskohtainen asiakasprojektien kuvailu tai viestinnän merkityksen avaaminen tuntuisivat todennäköisesti liian kaukaisilta vasta vuosien päästä työuraansa aloitteleville.

Päätinkin alkuun keventää nuorten mahdollisia huolia tulevaisuuttaan koskevista valinnoista kertomalla oman taustani: alalle voi päätyä hyvin erilaisia polkuja pitkin, ja vielä mahdollisten korkeakouluopintojenkin aikana on ihan ok harhailla ilman urasuunnitelmia. Mediaviestintää voi tehdä tuloksellisesti, vaikka ei lukisikaan Talouselämää jo 17-vuotiaana. Ja parhaat tuntemani Adobe-ohjelmien käyttäjät ovat itseoppineita.   

Tai sen kaiken rikkauden?

Julkkiksethan ovat varmaan siistejä, ehkä kerron vaikuttajayhteistöistä. Mutta onko JVG ihan passé? Katsovatko nuoret temppareita, ovatko tubettajat noloja? Ja pilaako kaupallisuus muutenkin somen? Yritin valita töistämme ja yhteistyökumppaneistamme ne lukioikäisille vähiten nolot esimerkit, ja varoin ainakaan pohjustamasta ketään tyylillä ”hänet te varmasti tiedätte”. 

Käytännön esimerkkityöpäivää hahmotellessani mietin viimeisintä harjoittelijaamme Sonjaa. 7,5 tuntia täyttyivät monipuolisista tehtävistä: tiedotteen kirjoittamisesta, asiakaspalaverista, hyvästä lounaasta, somepostauksen tekemisestä, asiakastarjoukseen liittyvästä ideoinnista ja taustaselvityksistä. Tuollaistahan se oli, ja kuulostaa aidosti tosi monipuoliselta! 

Tärkein asia, jota halusin korostaa – ja minulle se ylivoimaisesti paras puoli viestintäkonsultin ammatissa – on juuri työn monipuolisuus. Kymmenet toimialat, joiden kanssa en ikinä kuvitellut tekeväni töitä. Kiinnostavat ihmiset ja osaajat, joiden kanssa saan miettiä käytännönläheisiä ratkaisuja ihan oikeisiin liiketoiminnan haasteisiin ja mahdollisuuksiin. 

Eikä yksikään työpäivä ole samanlainen. Toivottavasti se kuulosti muuten hyvältä asialta eikä superstressaavalta.

Ydin on ihmisissä

Esiintymisessäni painotin, että pohjimmiltaan konsultointi on ihmisten kuuntelemista, ymmärtämistä ja auttamista. Pitää osata myös avata suunsa tilanteessa kuin tilanteessa. Jotkut kutsuvat sitä tyhjänpuhumisen jaloksi taidoksi. Kymmenen vuoden jälkeen minä kutsun sitä kokemuksen tuomaksi itsevarmuudeksi ja kyvyksi soveltaa aiemmin näkemäänsä. 

Itse sain tulokaskasteeni heti ensimmäisenä työpäivänäni, kun istuin päivän päätteeksi kriisipalaverissa suuryrityksen tanskalaisen viestintäjohtajan kanssa. En tiennyt mitään toimialasta saatikka yt-neuvottelujen kriisiviestinnästä, mutta silti huomasin olevani äänessä enemmän kuin kollegani. 

Sitä pyrin korostamaan myös lukiolaisille: en voi suoraan kertoa, mitä teidän pitää osata tai opiskella pärjätäksenne tällä alalla. Pilkkusäännöistä, Photoshop-osaamisesta tai viestinnän teoriatiedoista ei ole haittaa. Ydin on kuitenkin jotain muuta. 

Mustat kameraruudut ja hiljennetyt mikit jättivät arvoitukseksi, upposiko esitys lukiolaisille. Toivotaan, että ainakin joku sai kipinän. 

Vellu Peltola

Vellu Peltola

Partneri
vellu@korner.fi
050 551 9199

2021 – Sinusta tulee upea vuosi

Niputetaanpa yhteen vuosi 2020. Tai mitäpä jos ei? Eiköhän jokainen ole nähnyt riittävästi vuoden yhteen summaavia LinkedIn-pätkiä tai blogeja. Me katsomme Kornerilla eteenpäin. Peräpeilit eivät kuuluneet autojemme vakiovarusteisiin.

Siispä heitetään tässä ennusteita ja tavoitteita Kornerin vuodelle 2021:

Tammikuussa meillä aloittaa kaksi harjoittelijaa, Saana ja Line. Molemmat pistäytyivät tutustumassa porukkaan etäpikkujouluissamme. Tammikuussa järjestellään myös tiimejä vähän uusiksi. Vaihtelu virkistää aina paitsi työntekijöitä, myös asiakkaita. 

Lopputalvesta tai alkukeväästä tiedetään paljon enemmän, missä koronan kanssa mennään. Monella meistä on jo kova halu työskennellä toimistolla, mutta ei auta kuin odottaa. Peukut pystyssä rokotteiden pikaiselle saatavuudelle.

Toimistosta puheen ollen: muutamme pari taloa vasemmalle osoitteeseen Korkeavuorenkatu 30. Alakerran Pub Ludvig onkin tullut jo tutuksi. Josko sinne saisi nimikkojuoman? Vähintään ostamme firmalle viskipullon Ludvigin hienoon viskihyllyyn.

Kesäkuussa juhlitaan Kornerin 5-vuotistaivalta. Juhlimistavasta päättää Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri. Jossain kohtaa synttäreitä kuitenkin juhlitaan ihan oikeasti. 

Kesästä tulee pitkä ja kuuma. Juhannuksena kukaan ei huku ja kaikkien yllätykseksi Kotkan Työväen Palloilijat johtaa Veikkausliigaa. Huuhkajat voittaa Venäjän 3–0 Kotkan pojan hattutempulla.

Lomilta palattaessa syksy käynnistyy vauhdilla, ja kaikki halukkaat ovat saaneet kaksi rokotetta koko Euroopan laajuisesti. Korner viettää syyspäiviä Janeten kotikaupungissa Manchesterissa.

Asiakasmäärämme jatkaa kasvuaan, ja vuoden aikana tulleet useat uudet asiakkuudet sekä tapahtumien jatkuminen palauttavat Kornerin liikevaihdon kehityksen koronaa edeltäneeseen aikaan. Korner on vuoden 2021 lopussa jo perinteiseen tapaan yksi Suomen kannattavimmista viestintätoimistoista, ellei jopa se kannattavin.

Kiitokset erityisesti kaikille asiakkaillemme vuodesta 2020. Ilman teitä meillä ei olisi näin optimistiset ajatukset tulevasta vuodesta.

Joel Häkämies

Joel Häkämies

Partneri
joel@korner.fi
045 1032 833

Viestinnän mittaaminen vielä alkutekijöissä? Näin terävöität tavoitteesi ja löydät keinot mittaamiseen

Tuloksellinen viestintä vaatii peruspilareikseen selkeät tavoitteet ja niille relevantit mittarit. Harmittavan usein tavoitteet jäävät kuitenkin leijumaan ylätasolle, mittaaminen tehdään sivutyönä, jos ollenkaan, eikä tulosten analysointiin varata riittävästi aikaa ja resursseja. 

Lopulta onkin erittäin vaikea arvioida, onko viestinnässä onnistuttu. Tai ylipäänsä osoittaa, millaisia vaikutuksia viestintätiimin tekemällä työllä on ollut. Epäselvät tavoitteet ja mittarit heijastuvat vahvasti myös tulevaisuuteen, kun viestinnän kehittäminen jää mututuntuman varaan.

Jos viestinnän tavoitteiden määrittely, mittaaminen tai molemmat tuottavat vielä hankaluuksia, voit hakea tästä blogista inspiraatiota vuodelle 2021. Näiden keinojen avulla terävöität organisaatiosi viestinnän tavoitteet ja löydät keinot mittaamiseen:

1. Tee tavoitteista täsmällisiä

Tavoitteet ohjaavat ja motivoivat toimintaa. Viestinnällä voi esimerkiksi olla yksi selkeä päätavoite, jota tuetaan pienemmillä tavoitteilla. Tavoitteiden terävöittämiseen voit käyttää apuna tunnettuja SMART-kriteerejä. Jokaisen tavoitteen tulisi olla:

Specific  / selkeä ja tarkka

Measurable  / mitattava

Attainable  / saavutettavissa oleva

Relevant  / relevantti 

Time-bound / aikaan sidottu

Jos tavoitteiden määrittely tuntuu edelleen vaikealta, voit aina palata lähtöruutuun ja pohtia: mitä organisaatiosi haluaa saavuttaa? Kaiken viestinnän on lopulta tuettava liiketoiminnan tavoitteita. 

2. Räätälöi omat mittarisi ja uskalla epäonnistua

Valitettavasti verkosta ei löydy universaaleja viestinnän mittareita, joita jokainen organisaatio voisi hyödyntää. Osviittaa voi tietysti hakea googlettamalla, mutta lopulta jokaisen tulee räätälöidä omat mittarinsa. Mittareiden valinta ja niiden seuraaminen ovatkin jatkuvaa kehitystyötä. Uskalla myös epäonnistua. 

Ota aina selville organisaatiosi lähtötaso, jos olet aloittamassa mittaamista tai muuttamassa olennaisimpia mittareitasi. Ilman lähtötasoa et voi osoittaa kehitystäsi. Jos viestinnän mittaaminen on sinulle vielä uutta, keskity mieluummin muutamaan relevanttiin mittariin ja huomioi, että ne kattavat niin omistetut, maksetut kuin ansaitut kanavat. 

Valitse määrällisten mittareiden lisäksi myös laadullisia metodeja. Voit tutkia esimerkiksi, ovatko saavutetut mediat kohderyhmäsi kannalta relevantteja ja millaista keskustelua organisaatiostasi käydään sosiaalisessa mediassa.

3. Perehdy viestinnän vaikuttavuuteen

Usein viestinnän mittaaminen aloitetaan seuraamalla tuotoksia, kuten julkaistujen uutiskirjeiden, tiedotteiden tai mediaosumien määrää. Tärkeää on kuitenkin ymmärtää, mitä tapahtui toimenpiteiden jälkeen. Kuinka kohderyhmäsi reagoi ja käyttäytyi? Ala mittaamaan viestinnän vaikuttavuutta pitkällä aikavälillä.

Voit analysoida esimerkiksi, miten ansaittu medianäkyvyys on vaikuttanut verkkosivuston kävijöihin tai uutiskirjeen tilaajamäärään. Entä onko medianäkyvyys sävyltään toivottua? Pohdi määrän ohella vaikutusta: miten viestinnän toimenpiteet ovat vaikuttaneet kohderyhmiesi toimintaan ja lopulta liiketoimintaasi.

Tutustu myös AMECin viestinnän mittaamisen periaatteisiin. Kyseessä on viestinnän mittaamiseen erikoistuneiden organisaatioiden yhteinen järjestö, jonka luomat periaatteet antavat viestintäammattilaisille ohjenuoran onnistuneeseen tavoitteiden asetantaan sekä mittaamiseen.

4. Älä pelkästään raportoi – uskalla analysoida ja tehdä päätöksiä tulosten perusteella

Toisinaan viestinnän tulosten analysointi ja päätelmien teko jäävät kiireen jalkoihin. Mittaamisessa ei kuitenkaan ole järkeä, jos data jätetään hyödyntämättä tai ainoa syy viestinnän mittaamiseen on johdolle esiteltävä raportti. 

Varaa siis riittävästi aikaa tulosten vertailuun, analysointiin ja johtopäätösten vetämiseen. Ole viestinnän mittaamisessa johdonmukainen ja rehellinen. Lopulta mittareiden tärkein tehtävä on kehittää viestintää parempiin tuloksiin.

Tämä oli vasta pintaraapaisu viestinnän tavoitteista ja mittaamisesta. Jos haluat tehdä ensi vuonna tavoitteellisempaa viestintää, ota rohkeasti yhteyttä ja jutellaan lisää. Autamme kaiken kokoisia organisaatioita löytämään viestinnän suunnan ja saavuttamaan tavoitteensa.

Janette Litmanen

Janette Litmanen

Viestintäkonsultti
janette@korner.fi
040 573 0181

It’s never too late to be what you might have been – Viestintäharjoittelu meillä voi olla elämäsi mahdollisuus

Korner etsii viestintäharjoittelijaa aloittamaan tammikuussa 2021. Valmiin paketin sijaan etsimme jälleen joukkoomme sopivaa persoonaa, jonka kiinnostus ympäröivään maailmaan on korkealla tasolla. Yksittäisistä taidoista arvostamme ongelmanratkaisukykyä.

Valmista ei tule koskaan, mutta aloittamalla pääsee pitkälle

Työelämää ei voi suunnitella alusta loppuun etukäteen, ellet ole lääkäri tai lakimies, jos silloinkaan. Viestintä on ala, joka muuttuu jatkuvasti. Erilaisia spesifejä taitoja ei tiedetä edes tarvittavan, ennen kuin kyseinen tarve tulee eteen. Ja se henkilö, joka pystyy hyödyntämään nuo mahdollisuudet pääsee pitkälle.

Oma matkani tähän pisteeseen on ollut monen sattuman, mahdollisuuksien, sellaisiin tarttumisten ja jopa väärinymmärysten viitoittama. En edes 22-vuotiaana oikeastaan tiennyt, mitä haluaisin opiskella saati sitten ”tehdä isona”. Monen erottavan taidon hankkiminen; itseopettelu, paneutuminen ja jatkuva kehittäminen ovat tarjonneet tilaisuuksia, jotka rohkeasti hyödyntämällä olen nyt yrittäjänä kirjoittamassa tällaista saatekirjettä Kornerin neljännelle harjoittelijalle. Nuo kolme aiempaa ovat muuten meillä töissä.

Tärkein viestini on, ettei valmiita paketteja ole. Tilaisuus tekee varkaan ja mahdollisuus menestyjän. Painotamme tällä kertaa harjoittelijan valinnassa visuaalisuutta, mutta se ei tarkoita, että sinun tulisi olla esimerkiksi valmis graafinen suunnittelija. Visuaalisuus on tänä päivänä paljon enemmän saavutettavissa ja sovellettavissa kuin kymmenen vuotta sitten, jolloin itse opettelin päivätyöni joutoajalla Photoshopin käyttöä.

Voit olla äärimmäisen visuaalinen ihminen, vaikket olisi koskaan käyttänyt piirtopöytää tai suunnittellut logoa lyijykynällä ruutuvihkoon. Me haluammekin tarjota mahdollisuuden oivaltaa, oppia, omaksua ja hyödyntää omia kiinnostuksen kohteita tekemällä niistä taidon, joka määrittää mahdollisesti sinunkin työurasi.

Victoria Concordia Crescit

Meillä porukka on tärkein. Henkilöstöetumme ovat Suomen parhaita. Huolehdimme kaikesta alkaen liukastumisista tammikuisessa kotipihan roskakatoksessa aina työssä jaksamiseen ja työhyvinvointiin. Meillä myös panostetaan porukan urasuunnitteluun: taitoihin, oivalluksiin ja erottautumistekijöihin. Hyödymme siitä toivottavasti itse, mutta tärkeintä on tehdä Kornerista Suomen halutuin ”kasvattajaseura”. Ei suurin, mutta merkittävin.

Kehitymme Timon ja Vellun kanssa esimiehinä muulta porukalta saadun palautteen perusteella. Meillä on joka kuukausi keskustelut työntekijöidemme kanssa, jolloin käymme läpi työhön liittyviä asioita, onnistumisia ja kehityskohteita niin henkilökohtaisella kuin koko porukan tasolla.

Jaettua johtajuutta edellytetään myös meidän muulta porukalta. Esimerkillä johtaminen on kaikkien vastuulla. Harjoittelijakin voi omalla toiminnallaan johtaa.

Miksi jaksaisit tehdä taas yhden videohakemuksen?

Koska harkka Kornerilla voi olla paras mahdollisuus urasi alussa. Älä jätä sitä käyttämättä. It’s never too late to be what you might have been.

Lue lisää viestintäharjoittelusta ja lähetä videohakemuksesi 23.11. mennessä.

Joel Häkämies

Joel Häkämies

Partneri
joel@korner.fi
045 1032 833

Yksinkertainen on kaunista: 39-vuotias teksti-tv on massaviestintää puhtaimmillaan

7. lokakuuta 1981 oli merkittävä päivä suomalaisessa viestintäkentässä. Tuona päivänä Yleisradio aloitti vakituiset teksti-tv-lähetykset.

Ylen ensimmäiset testilähetykset tehtiin tosin jo 1977 BBC:ltä lainatulla laitteistolla, mutta uuden ja mystisen teletekstiteknologian käyttöönotto otti aikansa – aivan kuten tuon ajan viestintä ylipäätään. Elettiinhän vielä aikaa, jolloin uutiset luettiin seuraavan päivän lehdestä, väritelevisiot tekivät vasta tuloaan ja kaupalliset radiokanavat olivat Ylen monopolin myötä kiellettyjä.

Teksti-tv:n yleistyminen Suomessa kestikin vielä seuraavat kymmenen vuotta. 1990-luvulle mentäessä televisiokanta kuitenkin vähitellen päivittyi, ja pian palvelu löytyikin jo useimmista suomalaiskodeista. Sen jälkeen teksti-tv:n käyttäjämäärät kasvoivat nopeasti, ja vuosikymmenen lopussa teksti-tv:n omistavista suomalaisista jo 70 prosenttia käytti palvelua säännöllisesti.

Köyhän miehen internet

Myös oma ensikosketukseni teksti-tv:hen sijoittuu 1990-luvulle. Vanhempani hankkivat tuolloin uuden tv:n, josta löytyi myös tuo mystinen teksti-tv. Vaikka sen sivut latautuivat hitaasti, eikä alasivuja pystynyt itse selaamaan, mullisti teknologia pienen mieleni täysin.

Nykyajan nuorelle on mahdotonta selittää, miltä tuntui saada ensimmäinen kokemus internet-ajan tiedonvälityksestä. Yhtäkkiä pystyin itse päättämään, mitä tietoa halusin seurata lähes reaaliajassa. Muistan edelleen hyvin, kuinka kaivoin lähes päivittäin esimerkiksi Music TV:n teksti-tv:ltä Suomen virallisen sinkkulistan – vaikka lähes kaikkien Euroopan maiden listat kattaneen 24 alasivun vaihtumisen odottaminen kesti useita minuutteja. Eikä se lista minua edes niin paljoa varmaan kiinnostanut, mutta katsoin sen, koska se oli mahdollista.

Nykyään tuon tiedon löytää helpomminkin, mutta tuolloin teksti-tv oli vähän kuin köyhän miehen internet.

Sittemmin suomalaisten arkeen tuli se oikea netti. Ensin pöytätietokonelle, sitten läppärille ja lopulta matkapuhelimeen. Yhtäkkiä tietoa oli saatavilla nopeasti paljon enemmän kuin mitä teksti-tv:hen ikinä mahtuisi. Ja tekstin lisäksi internetissä välittyi myös kuvat, audiot ja videot. Viimeistään vuonna 2005, kun teksti-tv:n käyttäjämäärät lähtivät ensimmäistä kertaa laskuun, alettiin kysyä milloin koko media kuolisi. 

Ruutukaappaukset HS:n, IS:n ja teksti-tv:n mobiilisovellusten etusivuista.

Mitä teksti-tv on?

Silti vielä vuonna 2020 aloitan jokaisen aamuni kuin 20 vuotta sitten: avaamalla Ylen teksti-tv:n (tosin television sijaan puhelimeni ruudulle). Miksi? No koska se on edelleen nopein tapa saada käsitys siitä, mitä maailmassa tapahtuu.

Aloitetaan palvelun etusivusta, joka kertoo jo yhdellä vilkaisulla päivän tärkeimmät uutisotsikot. Kaikki on tehokkaasti yhdessä ja samassa näkymässä, ilman skrollausta tai kuuden rivin megaotsikoita. Jos jossain alkaa ydinsota, tai Suomi voittaa olympiakultaa, saatetaan otsikolle antaa ehkä huomioväri.

Myös itse uutiset ovat nopeita, ytimekkäitä ja helppolukuisia. Eikä jaaritteluun ole edes mahdollisuutta, koska yhdelle sivunäkymälle mahtuu maksimissaan 5–6 virkettä. Muutenkin journalistiikan lehtorien rakastama uutispyramidi on teksti-tv:ssä kunnossa: yleensä tärkeimmän asian sisäistämiseen riittää, että lukee uutisen ensimmäisen kappaleen – usein jopa pelkän otsikon.

Ehkä suurin teksti-tv:n vahvuus on minulle kuitenkin erinomaisesti kuratoitu sisältö. Eli se, että joku valitsee puolestani, mitä minun tulisi tietää. Vanhan sanonnan mukaan internetistä ei lopu tila. Mutta teksti-tv:stä se loppuu 799 pääsivun jälkeen. Joten kun uutinen käy vanhaksi, sen paikan vie uusi uutinen. Nykypäivän loputtomassa informaatiotulvassa se on helpottavaa. Nettiä illalla selatessani havahdun usein siihen, että kello onkin yhtäkkiä puoli kaksi yöllä, ja minä luen 228-sivuista tutkintaraporttia Estonian uppoamisesta. Sen sijaan jos luen ennen nukkumaanmenoa läpi Ylen teksti-tv:tä, menee hommaan harvoin varttia pitempää.

Ja onhan teksti-tv toki paljon muutakin. Se on edelleen lähes reaaliaikainen urheilutulosten tai vaikkapa merisään live-seuranta. Se on taidenäyttely. Se on vankien ja omaisten välinen pikaviestin. Se on ajatus päivälle

Teksti-tv:n viikkomakasiini: Moni digitaalinen palvelu perustuu sille harhalle, että kaikki ihmiset olisivat yhtä kykeneviä. Se ei ole niin. Ulla Buchert.

Mitä teksti-tv ei ole?

Mutta ennen kaikkea teksti-tv on massaviestintää puhtaimmillaan. Siksi lopulta minulle tärkeintä on se, mitä teksti-tv ei ole.

Teksti-tv ei ole klikkiotsikoita. Se ei ole turhaa jaarittelua tai ylipitkiä juttuja. Periaatteessa teksti-tv onnistuu sitä paremmin, mitä vähemmän lukija siellä aikaansa viettää.

Teksti-tv ei ole uutisia siitä, millaisen kuvan somen kohukaunotar julkaisi Instagramiin. Eikä jatkouutista siitä, mitä Teemu Selänteen somekanavia hallinnoiva henkilö kyseiseen kuvaan kommentoi. Viihdeuutisille on toki oma kysyntänsä ja paikkansa, mutta minä en kaipaa niitä silloin, kun haluan tietää nopeasti mitä maailmassa tapahtuu.

Teksti-tv ei ole mielipiteitä. Kun nykypäivän journalismissa rakennetaan toimittajista brändejä, ei teksti-tv:ssä edes kerrota, kuka uutisen on kirjoittanut. Teksti-tv:ssä ei ole tilaa kolumneille, kommenteille tai näkökulmille, vaan palvelussa pyritään aina kliiniseen objektiivisuuteen. Tietenkään täyttä objektiivisuutta se ei voi koskaan saavuttaa, mutta harvemmin teksti-tv:tä kuulee moitittavan puolueelliseksi – jos nyt ei lasketa aivan kaikista pahimpia foliohattupäitä ja nettitrolleja.

Ja edelliseen viitaten, teksti-tv ei ole valeuutisia. Tämän pitäisi tietenkin olla itsestäänselvyys kaikille (valta-)medioille, mutta nykypäivän kiivaassa uutiskilvassa julki pääsee välillä varsin huolimattomasti tarkastettuja faktoja. Teksti-tv:n rajattu tila ja äärimmilleen viety objektiivisuus on kuitenkin tehnyt siitä hyvin luotettavan reaaliaikaisen median. Kärjistäen: jos jokin asia on teksti-tv:ssä, on se myös totta.

Mutta ennen kaikkea teksti-tv ei yritä olla kaikkea. Se ei ole häiritsevästi vilkkuvia mainosbannereita tai pyytämättä ja yllättäen käynnistyviä videoita. Se ei ole sivun täytteeksi laitettuja kuvapankkikuvia tai irrallisia someupotuksia. Itseasiassa siinä ei ole mitään sosiaalista, mikä tuntuu tänä päivänä jo virkistävältä poikkeukselta.

Joskus vähemmän on enemmän

Viestintää tehtäessä näkee usein tilanteita, joissa pyörää yritetään keksiä väkisin uudelleen. Eli tehdään jotain uutta, vain koska se on uutta.

Noissa tilanteissa on hyvä hetki kaivaa esiin teksti-tv ja miettiä, miksi viestinnässä vähemmän on monesti enemmän?

Bannereissa, videoissa tai somen hyödyntämisessä ei itsessään ole mitään vikaa. Hyvin ja harkitusti toteutettuina ne tukevat viestiä ja vahvistavat sen vaikutusta. Mutta joskus viesti on voimakkain silloin, kun se kerrotaan koruttomasti kuin teksti-tv:n uutinen.

Ylen teksti-tv täyttää ensi syksynä 40 vuotta. 15 vuotta sitten moni ei uskonut vanhentuneen teknologian elävän niin pitkään. Viimeistään mobiilin internetin piti tappaa teksti-tv, mutta lopulta kävikin juuri päinvastoin. Nykyään iso osa teksti-tv:n käyttäjistä selaakin palvelua television sijaan mobiilisovellusten tai Ylen nettisivujen kautta. 

Entä käyttäjämäärät? Ne ovat toki hiipuneet 2000-luvun taitteen huippuvuosista, mutta pitkään odotettua romahdusta ei ole vieläkään nähty. Vuoden 2019 kanavamielikuvatutkimuksen mukaan Ylen teksti-tv:llä oli yhä 1,3 miljoonaa viikoittaista käyttäjää.

Toisin sanottuna lähes joka neljäs suomalainen avaa joka viikko teksti-tv:n. Ehkä he minun tavoin kaipaavat silloin sosiaalisten monimediakokemusten sijaan tietoa äärimmäisyyksiin pelkistetyllä käyttöliittymällä, ilman mitään ylimääräistä.

Koska toisinaan yksinkertainen on kaunista, myös viestinnässä.

Jussi Kotila

Jussi Kotila

Viestintäkonsultti
jussi@korner.fi
044 090 1408

 

Lähteet:

Riihentupa R. 2020. Suuri Suomalainen. Urheilulehti 17/2020. 8–13.

Turtiainen, R. 2010. ”Tulos ei päässyt edes teksti-tv:lle” – Miksi vanhanaikainen teknologia on säilyttänyt asemansa digitalisoituneessa mediaurheiluympäristössä? Tekniikan Waiheita 4/2010 32–48.

Tiedote 2.0 – näin rakennat viestisi ympärille uutisen

Hyvän tiedotteen ja tiedotusprosessin perusasiat lienevät useimmalle viestintää tekevälle selviä: kiinnostava asia on kerrottava heti tiedotteen alussa, pelkkä mainosteksti ei palvele median tarpeita, jakelun oikea-aikaisuus voi edesauttaa läpimenoa ja pitkäjänteinen mediatyö jättää muistijäljen. Näitä kikkoja tärkeämpää on kuitenkin itse tiedotteen asia.

Ansaitun medianäkyvyyden saaminen on kiinnostavuusbisnestä, jossa on ymmärrettävä sekä median toiminta- ja ansaintalogiikka että ajateltava oman organisaation ydinviestiä laajemmin. Mutta miten se tehdään?

1. Tarjoa vahva näkemys

Turvallinen asian ympärillä kaartelu ei yleensä riko uutiskynnystä. Rohkaistu tekemään kunnon linjauksia tiedotetekstissä ja tuomaan esiin mielipiteitä. Kiinnostava asiantuntija-arvio saa ehkä toimittajan kysymään aiheesta lisää ja parhaassa tapauksessa näkökulman tarjoaja jää mieleen alan puheäänenä, jonka mielipidettä kysytään jatkossakin.

2. Tartu ilmiöön ja yhdistele

Mikä on ajankohtaista juuri nyt? Vaikka kertoisit kiinnostavaa asiaa, voi juttuidea mennä ajankohtaisuuden puutteen vuoksi toimittajan pöytälaatikkoon odottamaan parempaa julkaisuajankohtaa tai jäädä kokonaan huomiotta. Kannattaa siis puntaroida, voisitko liittää asiasi osaksi joulusesonkia, koronan aiheuttamia olosuhteita tai tarjota lisätietoa ja jatkonäkökulmaa toimittajalle, jonka huomaat perehtyneen tiedotteesi aihepiiriin hiljattain. Tässä olisi jatkojutun paikka!

3. Käytä organisaation omaa dataa ja hyödynnä heikot signaalit

Jaa tiedotteessa lukuja ja havaintoja, joita liiketoimintasi on onnistunut kerryttämään. Paljastaako nettisivujesi analytiikka jotain ihmisten toiminnasta tai signaaleja tulevista trendeistä? Ehkä olet huomannut tietyn tuotteen kysynnässä selvän piikin tai poikkeusaika on nostanut jonkin palvelun ennennäkemättömäksi hitiksi.

4. Teetä tutkimus

Tutkimustuloksilla on mahdollista tuoda lisää uskottavuutta ja perusteluja aiheen ympärille, etenkin jos yrityksellä ei ole omasta takaa dataa, jota hyödyntää viestinnässä. Tuloksia hyödyntämällä voit kertoa esimerkiksi suomalaisten kulutuskäyttäytymisestä tai nuorten suhtautumisesta tiettyyn aihepiiriin.

Useiden eri tutkimusfirmojen kautta datankeruu on helppo toteuttaa. Tutkimuspatteriston rakentaminen vaatii kuitenkin ajatusta – visioi jo suunnitteluvaiheessa, millaisia medialähtöjä havittelet ja hahmottele potentiaalisia otsikoita tuloksistasi. Oikeiden asioiden kysyminen on välttämätöntä, jotta tutkimus lopulta palvelee mediatyötäsi.

5. Hyödynnä henkilöitä

Yrityksille on tuttua hyödyntää oman organisaationsa puhehenkilöitä tiedotteessa ja jakaa lisänäkemystä sitaattien muodossa. Kommentoijien ei kuitenkaan tarvitse olla vain omasta organisaatiosta: voit kysyä kommenttia aiheeseen perehtyneeltä tutkijalta, lisätä tarinallisuutta pyytämällä omakohtaista näkemystä julkisuudesta tutulta henkilöltä tai yhdistää voimat tärkeän sidosryhmän kanssa ja antaa kommentteja kahdesta suusta. Jos kohdennat viestisi jonkin tietyn alueen medioille, voisitko saada lokaalia näkökulmaa vaikkapa paikalliselta yrittäjältä?

Me Kornerilla pohdimme kiinnostavuutta päivittäin ja etsimme aina vain uusia tapoja ajatella isommin. Jos haluat luoda uutisia yhdessä, älä epäröi ottaa yhteyttä.

Veera Tuhkala

Veera Tuhkala

Viestintäkonsultti
veera@korner.fi
044 342 1629