Aika rientää, mutta niin riennämme mekin – Kornerin viisi vuotta omin sanoin

Kesäkuun puolivälissä vuonna 2016 tehtiin Kornerin ensimmäinen työpäivä. Aamu aloitettiin edellisen työnantajan puhelimilla, kunnes Jätkäsaaren Verkkokauppa aukesi, ja pääsimme hakemaan uudet laitteet. Tyhjä Liisankadun ateljee-toimisto odotti kalusteita, mutta se ei duunareita haitannut. Kesäisen hellepäivän aiheuttaman myskihärkähien lisäksi ilmassa tuoksuivat nimittäin vapaus, veljeys ja (tasa-arvon sijaan) yrittäjyys.

Aika moni firman pyörittämiseen liittyvä juttu opittiin kantapään kautta, ja taisi siinä olla itse kullakin isoja muutoksia myös yksityiselämän puolella. Timolla tulee varmasti päällimmäisenä mieleen pitkät puhelut tilitoimiston kanssa. Siinä sai selitellä ja opetella. Kädet savessa, sydämet hihoissa. Baby steps.

Vaikka ensimmäiset kuukaudet olivat täynnä tulostimen asennusta, kalusteiden kokoamista, kukkien kastelua ja Vellun soittolistan taivastelua, meillä oli helvetin hauskaa. Rätkätystä riitti varsinkin silloin, kun Timon auto oli kadonnut Liisankadulta työpäivän aikana omille teilleen ja hän oli soittamassa asiasta poliisille. Timo ei kai ollut ehtinyt laittaa yrittämisen lomassa parkkilupiaan kuntoon ja auto oli hinattu parempaan talteen.

Antti Koirivi, Kornerin ensimmäinen työntekijä

Toinen vuosi startattiin haikein mielin, kun nuori padawan Antti ”Koiris” Koirikivi kertoi muuttavansa rakkauden perässä maakuntiin. Tuntitöitä tehneet Peetu ja Kaarle paikkasivat parhaansa mukaan, mutta jätkillä oli omat päiväduunit, eikä meillä ollut tarjota pojille kuin mielipuolien puolivillaista. Laitettiin siis rekryä käyntiin, ja sieltä meille tarttui nykyisin jo vanhempana valtionaisena sisäisesti tunnettu Veera. 

Pian Veeran saapumisen jälkeen meillä aloitti harjoittelussa Jussi ja kesäpojaksi palkattiin Myllykosken Pallon kasvatti Saku, suoraan Prahasta vaihdosta. Aloimme myös huomata, että kaikki hiljainen tieto pelkästään meidän kolmen Jedi-mestarin päissä ei ehkä ihan aina välity pelkän voiman välityksellä.

Kakkosvuonna asiakkaita alkoi riittää jo yhden käden sormille ja työyhteisökin muotoutui kovaa vauhtia. Ensimmäinen kehityskeskustelu pidettiin ateljeetoimistomme alakerran terassilla ja jokapäiväisessä työssä otettiin käyttöön monia mullistavia toimistomaailman keksintöjä, kuten viikkopalaveri ja hartaasti toivomani yhteinen kalenteri

Veera Tuhkala, Kornerin pitkäaikaisin työntekijä ja sisäisten prosessien kehityksen edellyttäjä

Kolmantena vuonna käynnistettiin Kornerin ensimmäinen yleinen rekry. Sitä varten piti laittaa jo verkkosivutkin kuntoon. Olihan se kiva, että nettisivuille saatiin muutakin kuin Joelin puhelinnumero. Meille haki niin monta tyyppiä, ettei oikein tiedetty, miten edetä. Lopulta löysimme hakijoiden joukosta viisi kandidaattia, jotka halusimme haastatella huolella. Ja taidettiin teettää ennakkotehtävätkin. Hakijoista valittiin jo ensimmäisenä Laura, mutta viimeisenä haastateltavana saapui Janette klo 17.00. Pitkän päivän aikana oli ollut jo niin monta haastattelua, että suut alkoivat kuivaa. Päätettiin kolmestaan, että otetaan haastattelussa bisset ja tarjotaan Janetellekin. Mikäli maistuu, otetaan sekin meille töihin. Yhtäkkiä meitä olikin jo kahdeksan. Asiakkaitakin taisi olla about sama määrä. Tai siis varmasti enemmänkin?

Kornerista välittyi heti aito, sopivan suora ja hyvällä tavalla erityinen tunnelma. Tämä sai vahvistuksen, kun nähtiin vielä koko porukalla illallisella ennen työsopimukseni alkamista. Ilta päättyi kornerlaisille tuttuun tapaan karaokeen ja heräsin seuraavana aamuna miettien: apua, olinkohan ihan surkea? Vaikka olisinkin ollut, niin senkin jälkeen karaokessa on onneksi tarjottu mikki käteen. Samat bravuurit soi muuten edelleen.

Janette Litmanen, Kornerin karaoke-tähti ja paras työhaastateltu

Seuraavaksi oli edessä jotain väistämätöntä. Nimittäin toimiston muutto. Upea ateljeemme oli palvellut meitä hyvin, mutta viides kerros, jyrkät rappuset ja vain kesäisin toimiva hissi – sekä vain yksi wc – pistivät meidät liikkeelle. 

Uusi koti löytyi Rikhardinkadulta. Tila sisustettiin todella kivasti, sillä näyttävän Liisankadun vaihtaminen toimistomaisempaan tilaan edellytti tiettyjä tasaustoimenpiteitä viihtyvyyden ylläpitämisen nimissä. Oliko se sitten kasvanut henkilömäärä, kehittyneet asiakassuhteet vai sähköpöydät, mutta homma alkoi tuntua oikeasti vakavasti otettavalta. 

Muistan kun astuin ekan kerran Rikhardinkadun toimistoon. Liisankadulla oli eittämättä oma tunnelmansa, mutta uudessa toimistossa oli yhtäkkiä jotain je ne sais quoi -tyyppistä karismaa. Muistan jykevät nahkasohvat, tummanpuhuvat seinät, neonvalokyltin, pesäpallomailan sekä lauseen kehyksissä: "We're going to skate to one song and one song only". Voi olla että ne olivat olleet jo edellisellä toimistolla, mutta nyt vasta näin ne. Voisi sanoa, että Simba ei todellakaan ollut enää pelkkä leijonanpentu.

Nina Jakonen, tähän aikaan vielä "kilpailijalla", nykyisin ihan johtajana meillä

Viides vuosi – lunnin vuosi? Ai mikä lunni? Lunni on uskomattoman sympaattisen näköinen lintu, joka pesii Islannissa. Se on meidän maskotti. Ekasta päivästä lähtien. Nimeksikin piti tulla Lunni Oy, mutta se oli varattu. Ja hyvä niin. Kornerissa on nimenäkin särmää. 

Nimi tulee muuten siitä, että meitä kolmea kutsuttiin vanhassa työpaikassamme sporttikorneriksi. Istuttiin kaikki samassa nurkassa, pidettiin meteliä, ja urheilu määritti sekä työ- että vapaa-aikaa. 

Takana on kaikille erikoinen vuosi, mutta särmä Korner oli laittanut vastuullisena liiketoiminnan harjoittajana sukan varteen pahan päivän varalle. Napattiin meille maailman paras etäharjoittelija Sonja, vaikka alalla yleisesti peruttiin kaikki harkat. Tehtiin kova hyppy älämölötoimistosta etätyöskentelyyn ja pärjättiin siinä helvetin hyvin. Kiitos kuuluu kaikille, mutta on mainittava erikseen Saku, joka teki meillä ison työn sisäisen viestinnän eteen. 

Sopeutustoimia tehtiin koronan aikana vain sen verran, että kiellettiin Jussilta ylityöt. Se jätkä painaa niitä muuten paljon. Ja kaikki asiakkaalle. Kovaa jälkeä ja vahvaa sitoutumista. 

Syksyllä iskettiin taas harkkahaku päälle. Joko me louhitaan timantteja tai ollaan liian huonoja valitsemaan, mutta yhden lisäpään sijasta päätettiin, että meillä aloittaa alkuvuodesta 2021 kolme uutta työntekijää. Kaksi harjoittelijaa Saana ja Line, eli Liine ja Sane, sekä heidän lisäkseen Anni. Uudet tyypit tuovat omat harjoitteensa, ja moni joutui opettelemaan uusia rooleja. Siitä selvittiin yllättävän hienosti. Väliportaita! 

Eikä se siihen jäänyt. Ollaan suunniteltu noin vuosi kokeneemman osaajan palkkaamista. Lopulta palaset napsahtivat kohdilleen, ja Nina aloitti toukokuussa Kornerin asiakkuusjohtajana. Sitä särmäähän meiltä on löytynyt, mutta nyt saatiin mojova annos ryhtiä! 

Pari viikkoa sitten vietettiin omalla porukalla Kornerin synttäreitä. Käytiin syömässä kimpassa niin, etteivät kaikki 12 olleet koskaan tavanneet toisiaan. Se oli ilta se. 

Ollaan aivan älyttömän ylpeitä tästä meidän firmasta, jengistä, töistä, asiakkaista ja nyt myös uudesta toimistosta Korkeavuodenkadulla. Moni on jo sanonut sitä Suomen hienoimmaksi. No, ainakin siellä on Suomen paras viestintätoimisto töissä.

-Timo, Vellu & Joel

Case CAB Group Finland: Paikallinen kumppani viestinnän tukena

Lähtökohta

CAB Group AB on Pohjoismaiden johtava laskentajärjestelmätoimittaja. Yhtiön ratkaisut auttavat vakuutusyhtiöitä, vauriokorjaamoja ja rakennusurakoitsijoita tuomaan automaatiota, läpinäkyvyyttä ja kustannussäästöjä korvausprosessiin.

Suomen tytäryhtiö CAB Group Finland kaipasi lokaalia viestintäkumppania ja sisältöihinsä paikallisuutta, suunnitelmallisuutta ja monipuolisuutta, jotta sekä nykyiset että potentiaaliset kohderyhmät tavoitetaan entistä tehokkaammin. Yhtiöllä oli edessään myös mittava brändi- ja verkkosivu-uudistus, jota johdettiin Ruotsista käsin.

Ratkaisu

Toimimme kumppanina Suomen kahden eri kieliversion verkkosivu-uudistuksissa. Vastasimme yhdessä CABin verkkosivutiimin kanssa rakenteen ja sisältöjen lokalisoinnista sekä teknisestä sisällöntuotannosta. Lisäksi työhön kuuluivat yhteydet ja säännölliset tapaamiset CAB Groupin tiimin sekä sivuston teknisestä toteutuksesta vastanneen kumppanin kanssa.

Verkkosivujen lisäksi olemme kehittäneet CAB Group Finlandin viestintää ja markkinointia keväästä 2020 lähtien. Työmme alkoi uutiskirjeiden sisältöjen ja prosessien kehittämisestä. Uutiskirjeitä varten loimme sisältökalenterit, tuotimme paikallista kuvamateriaalia ja kehitimme sisältötyyppejä, jotka puhuttelevat Suomen kohderyhmiä. Keskityimme myös kirjeiden julkaisuprosessien kehittämiseen, jotta sisältöjen suunnittelu ja tuotanto sujuvat jatkossa tehokkaasti.

Uutiskirjeiden sisältöjen suunnittelun ja tuotannon lisäksi toimimme CAB Group Finlandin kumppanina päivittäisissä viestinnän sekä markkinoinnin tarpeissa ja uusissa avauksissa. 

Tulokset

Yhtiön uudet verkkosivut ovat saaneet hyvän vastaanoton. Uusi ilme ja päivitetyt sisällöt korostavat CAB Groupin asiantuntijuutta sekä asiakaslähtöisyyttä.

Uutiskirjeprosessi toteutetaan nyt paikallisesti, ja viestintää on alettu kohdistaa myös uusille kohderyhmille. Julkaisuprosessien kehittäminen on lisäksi tehnyt sisältöjen tuottamisesta mielekästä ja tehokasta.

Viestintä on nyt saatu osaksi CABin jokapäiväistä toimintaa ja monipuolinen, jatkuva sisällöntuotanto tukee CAB Group Finlandin päätavoitetta – palvella ja tukea paikallisia asiakkaita mahdollisimman hyvin. 

Johanna Tudeer, maajohtaja CAB Group Finland:

”Kornerilla on vankka osaaminen erilaisista kohderyhmistä, perinteisistä ja digitaalisista viestintäkanavista sekä työkaluista, ja he ovat konsultoineet meitä Suomen viestintästrategiamme kehittämisessä. Päivittäinen yhteistyömme sujuu mutkattomasti ja tehokkaasti. Kornerin viestintäkonsultit ovat myös hoitaneet itsenäisesti asioita Ruotsin emoyhtiömme ja muiden kumppanien suuntaan, mikä helpottaa oman pienen tiimimme kiireistä arkea.”

Nina Jakonen Kornerin asiakkuusjohtajaksi – Katso kuvat!

Toivotimme alkuvuonna tervetulleeksi kolme uutta kornerlaista. Toukokuussa Kornerin tiimi kasvoi jälleen uudella osaajalla, kun Nina Jakonen aloitti Kornerilla asiakkuusjohtajana. Nina tulee vastaamaan Kornerin nykyisten ja tulevien asiakkuuksien kehityksestä sekä toimimaan myynnin tukena. 

Kornerille Nina siirtyi Vapa Medialta, jossa hän työskenteli asiakkuusjohtajana. Lisäksi Nina on aikaisemmin työskennellyt viestinnän konsulttina ja asiantuntijana. Ninalla on vahva tausta niin strategisesta viestinnästä, työyhteisöviestinnästä kuin mediaviestinnästäkin, ja hänellä on laaja-alaista kokemusta suurempien viestinnän ja markkinoinnin kokonaisuuksien johtamisesta esimerkiksi teknologia-, finanssi- ja elintarvikealoilta. 

Nina Jakonen nähdään lähtevän kotoaan Kornerin toimistolle.

Kornerilla Ninaa vetivät puoleensa tekemisen tavat ja arvot sekä omalta tuntuva kulttuuri.

”Minua on aina kiehtonut vallitsevien normien haastaminen ja omalla tavalla tekeminen. Korner on toimistona tunnettu ennen kaikkea suoraviivaisuudestaan ja välittömyydestään, mutta sen ohella myös erinomaisista tuloksistaan, joten mikäs sen parempi”, Nina kertoo.

Tarkkana tunnetun Jakosen uskotaan tekevän tulosta myös Kornerilla.

”Kornerilla on ollut asiakkaidensa kanssa erittäin onnistuneita projekteja ja lanseerauksia, erityisesti mediaviestinnän saralla. Lisäksi olen hyvin vaikuttunut Kornerin hienoista ja pitkäikäisistä asiakkaista, joista monet pyrkivät olemaan myös oman alansa haastajia. Olen innoissani, miten lahjakkaiden kollegojen ja mielenkiintoisten yritysten kanssa pääsen työskentelemään”, hän jatkaa.

Ensin tavoite, sitten työ

Nina kuvailee itseään ihmiskeskeiseksi ja järjestelmälliseksi generalistiksi, joka tykkää vaihtaa näkökulmaa nopeastikin ison kuvan ja yksityiskohtien välillä. Liikkeelle lähdetään kuitenkin aina tavoitteesta. Ninasta hänen oman työnsä yksi mielenkiintoisimmista haasteista onkin, että miten viestinnällä ja markkinoinnilla voidaan parhaiten tukea yrityksen liiketoiminnallisia tavoitteita. 

”Maailmassa, jossa vain muutos on pysyvää, on tärkeää pitää aina tavoiteltava lopputulos ja vaikutus kirkkaana mielessä, koska kaikki muu ehtii todennäköisesti muuttua matkan varrella. Muutosten edessä on hyvä pysähtyä aina tarkistamaan, että viekö tämä meitä kohti tavoitetta”, Nina kertoo.

Jakonen sopii ensimmäistä asiakaspalaveriaan Helsingin kaduilla.

Nina lupaa tuoda Kornerille mukanaan kehitysmielisyyttä, ratkaisukeskeisyyttä ja toimintaa – hyvällä fiiliksellä höystettynä tietenkin.

”Odotan innolla, että mitä kaikkea pääsemme yhdessä kornerlaisten ja asiakkaidemme kanssa keksimään. Ensimmäiset päiväni ovat osoittaneet ainakin jo sen, että hyviä ideoita tai vitsihuumoria ei tästä toimistosta puutu”, Nina kertoo.

Tervetuloa Kornerille Nina!

Toimittajien kolme vinkkiä: Muista nämä, kun lähestyt mediaa juttuidealla

Mediaviestintään liittyy tiettyjä kirjoittamattomia pelisääntöjä – ainakin mikäli mielii saada tuloksia. Hyväkin juttuidea voi helposti jäädä ilman näkyvyyttä, jos sitä ei osata esitellä toimittajille oikealla tavalla tai oikeaan aikaan. Kolme kokenutta toimittajaa antoi vinkkinsä, mitä tulisi aina muistaa, ennen kuin ottaa yhteyttä toimittajaan.

Aleksanteri Pikkarainen, kotimaan toimittaja, Iltalehti

  1. Juttuideassa pitää olla mukana aina uutinen. Tai ainakin edes kiinnostava henkilö.
  2. Laita toimittajalle sähköposti, jossa kerrotaan tiiviisti, mistä on kyse, ja keneltä saa lisätietoja. Ja jos mukana on lisämateriaaleja, niin lisää ne sähköpostin liitteeksi.
  3. Jos voit säästää toimittajan aikaa nykytekniikan avulla, niin hyödynnä myös sitä.

Jaana Kangas, uutistoimittaja, Ylen Aamu

  1. Tiedä, ketä lähestyt. Ymmärrä eri medioiden erilaiset uutisrytmit.
  2. Mieti ideasi valmiiksi. Mikä siinä on toimittajan näkökulmasta uutta tai kiinnostavaa?
  3. Lähesty toimittajaa henkilökohtaisesti, niin asiasi tulee varmasti huomatuksi. Toimituksen yleiseen sähköpostiin lähetetyt juttuvinkit hukkuvat helposti, koska kaikki ajattelevat jonkun muun hoitavan ne.

Suvi-Tuulia Palvaila, uutistuottaja, Länsi-Savo

  1. Jos lähestyt paikallismediaa, muista paikallinen ajatusmalli. Mieti, miksi ideasi liikuttaisi juuri meidän alueen ihmisiä?
  2. Lähetä aina vinkki myös kirjallisessa muodossa. Hektisessä toimitustyössä se on varmin tapa tulla muistetuksi.
  3. Mieti juttuehdotuksesi ensin loppuun asti, ennen kuin lähestyt mediaa. Mikä on tärkein asia? Miksi se on kiinnostava? Keneltä saa lisätietoja? Ja voiko asian osalta haastatella myös ”tavallista ihmistä”?

Oliko vinkeistä hyötyä? Lue toimittajien haastattelu kokonaisuudessaan, mikäli haluat tietää lisää. Tai tutustu mediaviestinnän palveluumme, ja rakennetaan yhdessä toimittajia puhuttelevat näkökulmat.

Jussi Kotila

Jussi Kotila

Viestintäkonsultti
jussi@korner.fi
044 090 1408

Toimittajat kertovat: Näin median mielenkiinto herätetään

Haluatko saada asiallesi tai organisaatiollesi medianäkyvyyttä, mutta et tiedä miten toimittajia kannattaisi lähestyä? Pitäisikö soittaa suoraan vai laittaa ensin tiedote? Ja milloin on se kuuluisa ”hyvä hetki” lähestyä mediaa?

Kysyimme asiasta kolmelta kokeneelta, eri medioissa ja tehtävissä työskentelevältä journalistilta. He kertoivat, millainen on hyvä – ja millainen taas huono – tapa ottaa yhteyttä toimittajaan. Ja hyvä yhteydenotto vaatii tietenkin aina myös hyvän juttuidean. Lue alta, millaisista juttuvinkeistä toimittajat innostuvat, ja mitä muuta niihin kannattaa myös sisällyttää pelkän idean lisäksi.

Miten toimittajan mielenkiinto herätetään?

Aleksanteri Pikkarainen, kotimaan toimittaja, Iltalehti:
(Aiemmin uutis- ja digitoimittajana Oulu-lehdessä ja Koillissanomissa)

Uutisella. Henkilökohtainen, selvästi juuri minulle osoitettu lähestyminen herättää myös paremmin kiinnostukseni.

Jaana Kangas, uutistoimittaja, Ylen Aamu:
(Aiemmin Jylkkärin päätoimittaja sekä uutistoimittajana mm. Helsingin Sanomissa, Savon Sanomissa, Kalevassa ja Lapin Kansassa)

Ehdottomasti paras keino on tarjota uutista yksinoikeudella. Siitä tulee toimittajalle erityinen olo, ja tällä alalla on tärkeää päästä kertomaan asioista ensimmäisenä. 

Jos kyseessä ei ole uutinen vaan muu ajankohtainen aihe, kannattaa sitäkin tarjota vain yhdelle medialle kerrallaan. Sillä mikään ei tunnu niin ”hienolta”, kuin saada yleläisenä sähköposti, joka päättyy sanoihin ”toivottavasti Hesari tarttuu tähän aiheeseen.”

Suvi-Tuulia Palvaila, uutistuottaja, Länsi-Savo:
(Aiemmin toimittajana mm. Iltalehdessä, Keskisuomalaisessa sekä Sunnuntaisuomalaisessa)

Helpoiten se käy valmiiksi mietityillä, asiapitoisella ja vastaanottajalle oikein kohdennetulla sähköpostiviestillä. Myös hyvä otsikointi on tärkeää, jotta yhteydenotto erottuu niistä 300–400 muusta saman päivän aikana tulleesta sähköpostista.

 

Miten haluaisit juttuvinkkaajan olevan sinuun yhteydessä?

Pikkarainen:

Sähköpostitse. Silloin voin valita itse hetken, milloin tutustun ehdotukseen. Puhelut voivat tulla huonoon paikkaan, jolloin ne voivat helposti jäädä myös huonolle huomiolle. Ja usein soittaja tuntuu rakastavan juttuideaansa niin kovasti, että siitä selitetään aina ummet ja lammet. Sähköposteja tulee luettavakseni lähemmäs sata päivässä, joten helposti sinnekin voi hyväkin aihe hukkua. Mutta silloin aiheesta on kuitenkin aina jotain mustaa valkoisella, mihin voi paremmalla ajalla palata.

Myös kasvotusten saa tulla esittämään juttuvinkkejä ja otan nekin aina kiitollisena vastaan. Usein nämä tilanteet tapahtuvat varsinaisen työajan ulkopuolella, mutta se ei minua häiritse. Tähän ammattiin kuuluu se, että on aina valmis havainnoimaan ympäröivää maailmaa uutisia ja juttuja varten.

Kangas:

Puhelimitse. Sillon on helpompi käydä aihe heti läpi, ja esittää tarvittaessa jatkokysymyksiä. Muutenkin mielestäni on aina mukavampi jutella puhelimitse, kuin käydä raskasta ja monesti ajallisesti pitkäkestoista sähköpostivaihtoa. Siksi otan mieluummin vastaan myös vaikkapa WhatsApp-viestejä kuin sähköposteja.

Sähköposteja tulee toimitukselle niin paljon, että se on mielestäni epäedullinen viestintäkanava juttuehdotuksille. Kymmenien viestien lukeminen on toimittajalle raskasta, ja lähettäjän kannalta hyväkin yhteydenotto voi hukkua runsauteen. Sähköpostin sekä hyvä että huono puoli on se, kuinka helppoa sen kautta on sanoa ”kiitos ei.” 

Palvaila:

Sähköpostitse. Uutistuottajan työ on usein niin kiireistä, että aina puhelimeen ei yksinkertaisesti ehdi vastata. Ja muutenkin palloja on kerrallaan niin paljon ilmassa, että hätäinen puhelu voi helposti myös unohtua. Hyvä tapa on laittaa ensin sähköposti ja soittaa sitten noin kahden tunnin päästä perään.

Milloin on paras aika ottaa yhteyttä toimittajaan?

Pikkarainen:

Aamu, koska silloin työpäivän agendat ovat vielä auki. Uutispäivät ovat keskenään niin vaihtelevia, että tiettyä viikonpäivää on mahdotonta suositella. Viikonloppu on ehkä sikäli huono, että jos satun olemaan vapailla, on maanantaiaamuna yleensä sähköpostissa odottamassa toistasataa viestiä.

Kangas:

Aamulla, ennen kello kymmenen suunnittelupalaveria. Silloin saatu hyvä juttuvinkki voi ehtiä jopa seuraavan aamun lähetykseen. Maanantaiaamuisin uutismaailmassa on yleensä vähän käynnistymisvaikeuksia, joten silloin kaivataan hyviä ajankohtaisaiheita tiistaiaamulle. Perjantaisin taas tarvitaan viikonlopun yli kestäviä aiheita maanantain lähetykseen.

Palvaila:

Alkuviikosta, kello 10–14. Silloin on uutistuottajalla yleensä rauhallisinta työaikaa, ja viikon lehtiin ideoidaan sekä kaivataan yhä uusia aiheita. Huonoin aika on taas perjantai-iltapäivä, ellei vanhan vitsin mukaan halua tiedottaa huonoja uutisia.

Onko sillä merkitystä, kuka ottaa yhteyttä?

Pikkarainen:

Tuttu ihminen on aina vähän helpompi kuin tuntematon, mutta yhtä kriittisesti minä molempien juttuehdotuksiin suhtaudun. Ja toki vinkkaajaa voi olla myös negatiivisessa mielessä tuttu. Jos sama vinkkaaja antaa putkeen monta huonoa juttuehdotusta, kyllä niihin puheluihin jää tulevaisuudessa herkemmin vastaamatta.

Viestinnän ammattilaisten vinkkeihin suhtaudun yleensä positiivisesti, sillä useammin viestintäpäällikkö ymmärtää toimittajan tarpeet paremmin kuin toimitusjohtaja. Hyvin asiansa hoitavat ja aktiiviset pr-henkilöt voivat olla toimittajalle todella arvokkaita kontakteja esimerkiksi seurattaessa erilaisten hankkeiden tai produktioiden etenemistä.

Kangas:

Uutistyössä halutaan aina pyrkiä tasapuolisuuteen, mutta totta kai henkilökohtaiset välit vaikuttavat suhtautumiseen. Tutun ihmisen kanssa on lähtökohtaisesti aina helpompi jutella, ja liian useasti huonoja aiheita tyrkyttänyt saa toimituksessa helposti myös huonon maineen. Ja mitä kaupallisempi toimija, sitä kriittisemmin suhtaudun yhteydenottajaan.

Palvaila:

Ei hirveästi. Kaikki juttuvinkit kyllä kuunnellaan, ja itse pihvi on aina asia, ei yhteydenottaja. Viestintäihmisten yhteydenotot ovat ok, mutta haastateltavaksi olisi hyvä tarjota organisaation juuri kyseiseen aiheeseen liittyvää asiantuntijaa. Haluamme harvoin haastatella itse viestintäpäällikköä.

Millainen on hyvä juttuvinkki?

Pikkarainen:

Se on laajalevikkisen tiedotteen sijaan suoraan minulle kohdistettu, jolloin luen sen jo varmasti tarkemmin. Idea on esitetty tiiviisti, siinä kerrotaan keneltä saa lisätietoja ja mukana on tarvittaessa  valmis pääsy kuva- ja videopankkiin.

Kangas:

Uutismainen tai muuten laajasti kiinnostava aihe, jota tarjotaan henkilökohtasesti. Idea on muotoiltu selkeästi ja sitä on taustoitettu riittävästi. Mukana on valmiita ehdotuksia haastateltaviksi, mielellään myös muualta kuin vain vinkkaajan edustajamalta taholta.

Ajankohtaiset tilastot, kyselyt ja tutkimukset kiinnittävät myös aina paremmin huomiota: vaikkei tieteellinen edustavuus olisikaan aina niin hyvä, antavat ne aiheelle enemmän uskottavuutta kuin pelkkä mutuilu.

Palvaila:

Paikallisuutisointiin keskittyvää mediaa lähestyttäessä hyvässä juttuideassa on aina mietittynä selvä paikallinen kulma. Jutuntekoprosessia nopeuttaaksen mukana on myös ehdotuksia haastateltaviksi ja heidän yhteystietonsa. 

Asiantuntijoiden ja johtajien lisäksi haastateltavaksi olisi mahdollisuuksien mukaan hyvä ehdottaa myös ”tavallisia ihmisiä”, kuten vaikkapa yrityksen paikallisia asiakkaita tai työntekijöitä. Tuolloin lehtemme peruslukijat saavat juttuun helpomman tarttumapinnan. Ja yleensä juuri näiden tavallisten ihmisten etsiminen on kaikista haastavinta.

Entä millainen on puolestaan huono juttuvinkki?

Pikkarainen:

Sellainen, joka haisee jo kilometrin päähän mainokselta. Tai sitten ideaa on esitelty aivan liian pitkästi ja sekavasti. Oikea uutinen kyllä kantaa jo muutaman lauseen mittaisena tiivistelmänä, ilman ylenpalttista höttöä.

Kangas:

Sekava ja huonosti muotoiltu massasähköposti, jossa ei ajatella yhtään vastaanottajaa. Esimerkiksi Ylen Aamun lähetysaika on 6.30–9.30, joten mitä me teemme aiheella, jonka embargo on kello 13.00?

Liian tuputtavasti esitetty juttuidea voi helposti ärsyttää, kuten myös jatkuvat perään kyselyt. Ymmärrän, että juttuvinkkeihin toivotaan vastausta, ja toimitukselta olisi kohteliasta vastata. Mutta jos sellaista ei kuulu, kertoo se yleensä siitä, että aiheeseen ei tällä kertaa tartuta.

Palvaila:

Liian pitkästi ja epäselvästi alustettu juttuidea, johon on ängetty mukaan kaikki mahdollinen materiaali. Yleensä juttuidea on sitä parempi, mitä tiiviimmin sen voi esitellä. Myös omia lähestymiskulmia saa aina tarjota, mutta on tärkeätä ymmärtää ja kunnioittaa toimituksen päätäntävaltaa tehdä omat ratkaisunsa.

Hyväkin juttuidea voi olla myös huonosti kohdistettu. Vaikka lehtemme nimessä on Savo, ei meitä kiinnosta esimerkiksi Kuopio-kärjellä esitetyt juttuideat, koska ne eivät koske levikkialuettamme.

Mitä mieltä olet tiedotustilaisuuksista?

Pikkarainen:

Ne ovat varsin kaksipiippuinen juttu. Nykymaailmassa toimittajankin aika on niin kallista, ettei tiedotustilaisuuksiin enää kovin helpolla lähdetä. Tosin jos asia on oikeasti tärkeä tai mukana on lähtökohtaisesti kiinnostava henkilö, on tiedotustilaisuuksille paikkansa. Sillä kyllä kasvotusten kysymysten esittäminen on aina parempi vaihtoehto.

Nyt koronan myötä tiedotustilaisuuksia on pidetty verkon konfrenssipuheluina ja mielestäni ne ovat toimineet hyvin. Joten en tiedä, onko fyysisille tiedotustilaisuuksillle enää nykymaailmassa samanlaista tarvetta. Ja sitten on vielä nämä täysin turhat tiedotustilaisuudet, kuten aikoinaan Sinisen tulevaisuuden ”isona paljastuksena” markkinoitu uuden logon esittely. Tuollaisilla tiedotustilaisuuksilla järjestäjä ampuu vain itseään jalkaan.

Kangas:

Omasta mielestäni ne ovat ihan vihoviimeisiä tilaisuuksia. Ensin kuunnellaan kun joku puhuu, ja sitten kaikki saavat samoihin kysymyksiin samat vastaukset. Jos asiasi ei ole mittakaavaltaan valtava, niin älä järjestä siitä tiedotustilaisuutta. Tarjoa mieluummin mahdollisuutta syvällisempään haastatteluun. Niistä toimitukset tykkäävät, ja ne takaavat myös suuremman näkyvyyden.

Palvaila:

Massatiedotuksissa niille on oma tarpeensa. Ja itse asian lisäksi pidän tiedotustilaisuuksia tärkeinä tapahtumina, koska niiden myötä tiedottajat, asiantuntijat ja toimittajat tulevat toisilleen tutuiksi. Mutta jos haluaa ison näkyvyyden yhdessä mediassa, kannattaa mieluummin tarjota juttua yksinoikeudella.

Kaipaatko lisää vinkkejä? Kornerilla mediaviestintää hoitavat entiset toimittajat sekä kokeneet PR-ammattilaiset. Lue lisää mediaviestinnän palveluistamme.

Jussi Kotila

Jussi Kotila

Viestintäkonsultti
jussi@korner.fi
044 090 1408

Älä osta mitään, mitä et tule koskaan omistamaan – Jalkapallon Superliiga oli kallis PR-katastrofi

Superliiga kuoli myöhään tiistai-iltana. 48 tunnin vastareaktio koko jalkapallomaailman toimesta teki ilmeiseksi sen, että investointipankkiirien ja lakimiesten tekemät taloudelliset ennusteet eivät toteutuisi. Suurseuroista Chelsea ja Manchester City ilmoittivat jättävänsä Superliigan ensimmäisinä. Dominot putosivat sen jälkeen kerralla.

Sunnuntai-iltana urheilumaailma pysähtyi, kun yksitoista Euroopan perinteistä suurseuraa sekä Tottenham Hotspur ilmoittivat perustavansa uuden sarjan nimeltä Euroopan Superliiga. Superliigan oli tarkoitus korvata näiden seurojen osallistuminen Euroopan jalkapalloliiton UEFA:n alaisiin seurajoukkuekilpailuihin, siis Mestarien liigaan. Taustalla oli suurseurojen halu maksimoida ”huippuottelujen” määrän lisäksi myös tv-sopimuksista tulevat tulot ja kasvattaa näistä urheiluseuroista vielä enemmän globaaleja viihdebrändejä. 

Superliiga kuoli myöhään tiistai-iltana. 48 tunnin vastareaktio koko jalkapallomaailman toimesta teki ilmeiseksi sen, että investointipankkiirien ja lakimiesten tekemät taloudelliset ennusteet eivät toteutuisi. Suurseuroista Chelsea ja Manchester City ilmoittivat jättävänsä Superliigan ensimmäisinä. Dominot putosivat sen jälkeen kerralla.

Koska raha oli motiivi koko Superliiga-projektille, oli se myös ainoa syy sen kuolemalle

Nämä yksitoista suurseuraa (ja Tottenham) perustivat Superliigan taloudellisten laskelmien varaan. Yhdysvaltalainen pankki JP Morgan starttirahoitti hanketta neljällä miljardilla. Tämä rahoitus perustui pääasiassa oletukseen tulevasta tv-sopimuksesta, jonka maksaisivat maailman suurimmat yritykset Amazon ja Disney. Laskelmat perustuivat numeroniilojen ja lakimiesten arvioon siitä, että suurseurojen (ja Tottenhamin) fanit haluavat nähdä ja kuluttaa jalkapallofanituksen kohteita no matter what. Jalkapallo osoitti tämän arvion täysin vääräksi.

Media, poliitikot (Boris Johnsonia myöten), lajiliitot, huippuseurat ja -jalkapalloilijat, pienemmät seurat niin Superliiga-seuroista kuin muualta, entiset huippujalkapalloilijat ja tärkeimmin fanit käänsivät selkänsä Superliiga-joukkueille ja aloittivat sosiaalisessa mediassa, missäpä muuallakaan, täydellisen vastakampanjan. 48 tunnin aikana vastakampanja romutti Amazonin ja Disneyn silmissä potentiaalisten tv-tuotteen tilaajien määrän, ja sitä myötä myös JP Morganin arvion Superliigan arvosta. Seuraavina päivinä tulemme näkemään myös uusia ennusteita näiden seurojen arvosta, ja siten varmasti uutisia omistussuhteiden vaihdoksista.

Jos omistat urheiluseuran, niin mitä oikeasti edes omistat?

Englantilaisia Superliiga-seuroja on yhteensä kuusi, joista puolet ovat yhdysvaltalaisten omistuksessa. Glazerin perhe omistaa Manchester Unitedin, Stan Kroenke Arsenalin ja sijoittajaryhmä Fenwqy Sports Group Liverpoolin. Yhdysvalloissa ammattilaisurheiluseurat ovat viihdetuotteita. Joukkueita voidaan liikuttaa ilmoituksella kaupungista toiseen ja nimi vaihtuu lentokoneessa. Uudet fanit löytyvät hetkessä. Vaikka eurooppalainen jalkapallo on heittämättä samanlaista ja jopa suositumpaa viihdettä, eivät seurat ole samalla tavalla juurettomia tuotteita. Kaikki kaksitoista Superliiga-seuraa on perustettu ennen vuotta 1910, suurin osa 1800-luvun puolella. Eurooppalaisilla jalkapalloseuroilla on syntymästään lähtien ollut merkittävä asema yhteisöissään. Tämän faktan täydellinen huomioimattomuus, fanien ylenkatsonta ja yhteisöllisyyden merkityksen aliarviointi maksoivat nyt sijoittajaomistajille pitkän pennin. 

Myös tiedotuksellisesti Superliiga oli katastrofi. Superliiga oli sovittu seurojen omistajien ja johdon kesken. Pelaajat, valmentajat ja sidosryhmät eivät tienneet siitä mitään. Tiedottaminen haluttiin ajoittaa sunnuntai-iltaan, jotta Euroopan jalkapalloliiton UEFA:n oma tiedotustilaisuus vesittyy maanantaina. Jokainen seura tiedotti Superliigasta identtisillä tiedotteilla. Tämän jälkeen kukaan näistä seuroista ei viestinyt mitään, ennen kuin Chelsea aloitti tiistaina projektista vetäytymisen.

Mitä tästä opimme?

Suuret muutokset eivät tapahdu ilmoittamalla. Jos organisaation arvo määrittyy keskienglantilaisessa työväenluokassa, ei sitä voi sormia napauttamalla vaihtaa aasialaiseen tai amerikkalaiseen keskiluokkaan. Ja toki auttaa jos ymmärtää, että se amerikkalainenkin keskiluokka on ihastunut siihen keskienglantilaisen työväenluokan luomaan yhteisöön. Ja suurin oppi näille Glazereille ja Kroenkeille on: älä osta mitään, mitä et tule koskaan omistamaan.

Joel Häkämies

Joel Häkämies

Partneri
joel@korner.fi
045 1032 833

Puhutko jo viestinnän kieltä? – Hallitse pitch, natiivi, engagement ja muut alan termit

Jatkuvasti kehittyvä ja moninainen viestinnän ala tarvitsee avukseen tehokasta termistöä. Työnteossa käytetty kieli on nippu markkinoinnin, viestinnän ja sosiaalisen median kentiltä omaksuttua termistöä. Tiedätkö sinä, mitä esimerkiksi pitch, natiivi tai engagement tarkoittavat?

Jokaisella alalla käytetään sille muodostunutta erikoiskieltä. Erikoiskieli koostuu termistöstä, joka tekee viestinnästä ja toiminnasta tehokasta. Termit eivät kuitenkaan aina yksiselitteisesti kuvaa niiden takana piilevää käsitettä, mikä tekee niiden tulkitsemisesta ajoittain haastavaa. 

Alati muuttuvan viestinnän alan kieleen ilmestyy ja vakiintuu jatkuvasti uusia termejä. Alan sanastoa pääsee tulkitsemaan viimeistään siinä vaiheessa, kun tulee alalle joko uutena tulokkaana, konsultointia tarvitsevana asiakkaana tai työnkuvan laajentuessa viestinnän tehtäviin.

Kun tiedät, mitä työtehtävien yhteydessä usein mainitut termit tarkoittavat, helpotat ja tehostat omaa työskentelyäsi sekä annat itsestäsi osaavan kuvan heti urasi alkutaipaleella tai yhteistyön aloituspalaverissa. 

Pitch

Pitch tarkoittaa lyhyttä esitystä, jossa oma idea esitetään vastapuolelle tiiviisti ja vakuuttavasti. Viestinnän alalla pitchillä viitataan usein media pitchiin, joka tarkoittaa valitulle medialle lähetettävää tiivistä, mutta kattavaa juttuehdotusta. 

Englannin kielestä sellaisenaan vakiintuneeseen pitchin käsitteeseen liittyy ajatus tavoitteellisesta ja myyvästä kokonaisuudesta. Suomen kielestä puuttuu vastaavanlainen termi, juttuehdotuksen ollessa paljon säyseämpi käsite. Lue Vellun blogikirjoituksesta, milloin mediapitch voi olla tiedotetta parempi mediatoimenpide.

Embargo

Embargo on järjestely, jota käytetään, kun tiedotteen lähettäjä haluaa antaa median edustajille aikaa tutustua tiedotettavaan aiheeseen. Tiedotteen lähettäjä kertoo julkaisuajankohdan, jota ennen tiedotetta ei saa julkaista medioissa. 

Ajan saatossa kehittynyt epämuodollinen sopimus palvelee molempia osapuolia: Toimittajat saavat lisäaikaa perehtymiseen, jolloin sisältö on yleensä kattavampaa, mikä puolestaan lisää tiedotettavan aiheen kiinnostavuutta ja siten tavoiteltua näkyvyyttä.

Mediaosuma

Mediaosuma on yksittäinen uutinen, jonka media on julkaissut lähetetyn tiedotteen pohjalta. Se on konkreettinen mittari, jonka avulla arvioidaan tiedotteen läpimenoa eri medioissa. Mediaosuman sävyllä, laadulla ja vaikuttavuudella on kuitenkin hyvän medianäkyvyyden kannalta suurempi merkitys kuin mediaosumien määrällä. 

Monista uutismedioista voi myös ostaa juttutilaa artikkelille. Tällöin puhutaan natiivista.

Natiivi

Natiivi on artikkeli tai muu teksti, jonka tilasta on maksettu sopivalle medialle. Vaikka sisällöllä on kaupallinen tarkoitus, tulee sen palvella lukijaa myös muulla ajankohtaisella ja mielenkiintoisella sisällöllä. 

Tekstille sopiva media-alusta valitaan mainostettavan tuotteen tai palvelun kohdeyleisön mukaan. Artikkelin sisältö kirjoitetaan siten, että se noudattaa valitun median muun sisällön tyyliä, mutta tekstistä tulee silti käydä ilmi, että sen tilasta on maksettu. Natiiviartikkelista puhutaankin usein myös sisältömarkkinointiartikkelina. Natiivin avulla organisaatio voi saavuttaa näkyvyyttä ja tehostaa asiantuntijuuttaan.

Engagement rate

Sosiaalisessa mediassa sisällön saavuttamaa huomiota mitataan engagement raten avulla. Engagementilla tarkoitetaan lukua, joka ilmoittaa reaktioiden määrän tiettyyn sisältöön. Sosiaalisen median orgaanisen tai mainospostauksen yhteydessä tämä viittaa esimerkiksi tykkäysten, kommenttien, jakojen ja klikkausten määrään. 

Engagement rate, eli sitoutuneisuusaste, saadaan jakamalla julkaisuun sitoutuneiden (engagement) käyttäjätilien määrä kaikkien julkaisun nähneiden tilien määrällä. Luvun avulla voi seurata sitä, minkälaiset julkaisut sitouttavat eniten tilisi seuraajia.

Mediaviestinnän ja sosiaalisen median sisällöillä on yhteinen tavoite: saavuttaa näkyvyyttä, joka lopulta johtaa määriteltyihin tuloksiin tai tavoitteisiin. Tavoitteilla voidaan viitata esimerkiksi uusiin potentiaalisiin asiakkuuksiin, liideihin.

Liidi

Liidi on käytännössä potentiaalinen asiakas, joka osoittaa kiinnostusta organisaatiota kohtaan ja välittää yhteystietonsa. Liidi on samalla mittari sille, mitä kautta organisaatio tavoittaa tehokkaimmin asiakaskuntansa. 

Hyvin kohdennettu Google- ja somemainonta sekä huomiota herättävä mediaviestintä ovat keinoja tavoittaa potentiaalista asiakaskuntaa. Toisaalta myös laadukkaasti tuotetut ja hakukoneoptimoidut orgaaniset sisällöt auttavat kasvattamaan näkyvyyttä ja siten liidien määrää. 

Orgaaninen sisältö

Orgaanisesta puhutaan usein sisältöjen ja näkyvyyden yhteydessä. Orgaaninen sisältö viittaa niihin sisältöihin, joista ei ole tehty maksettua mainontaa. Esimerkiksi hakukoneoptimoitu blogiteksti on orgaanista sisältöä. Hyvä orgaaninen näkyvyys on sitä, kun esimerkiksi hakukoneoptimoitu teksti näkyy Googlen hakusivulla heti maksettujen osumien jälkeen.

Verkkosivujen hakukoneoptimoitu teksti ei koostu ainoastaan otsikkoon ja leipätekstiin upotetuista hakusanoista. Hakukonenäkyvyyteen ja saavutettavuuteen vaikuttavat monet pienet päätekstin ulkopuoliset lisäykset, kuten metakuvaus.

Metakuvaus

Metakuvaus on verkkosivustoa yksittäistä sivua tai esimerkiksi sivun artikkelia kuvaava muutaman lauseen kappale, jonka tarkoitus on hakukonenäkyvyyden lisäksi houkutella lukija varsinaisen tekstin pariin. Se näkyy hakutuloksissa otsikon alapuolella. Hyvä metateksti parantaa tekstin ja koko sivun orgaanista näkyvyyttä sekä edesauttaa kasvattamaan liidien määrää.

Ansaittu näkyvyys

Ansaittu näkyvyys on positiivista huomiota, joka ei ole itse tuotettua tai maksettua. Tällä tarkoitetaan median tekemiä uutisjuttuja, mutta myös esimerkiksi kuluttajien julkaisemia blogi- ja somemainintoja tai näkyvyyttä arviointisivustoilla. 

Organisaatio voi edesauttaa ansaitun näkyvyyden saavuttamista. Terävät haastattelut, innovatiiviset pitchit tai ajankohtainen ja aktiivinen somekeskustelu voi herättää median huomion toivotulla tavalla. Myös hyvistä mediasuhteista voi olla merkittävää hyötyä. Lue tarkemmin medianäkyvyydestä.

Yllä oleva listaus on vain raapaisu viestinnän työtehtävissä käytetyn termistön kirjoon. Toivottavasti siitä sai kuitenkin potkua viestinnän termistön omaksumiselle.

Saana Helmi

Saana Helmi

Viestintäharjoittelija
saana@korner.fi

Miten työyhteisöviestintää voi kehittää? Huomioi työyhteisössänne nämä kolme osa-aluetta

Työyhteisöviestinnän ja organisaatioiden sisäisen viestinnän merkityksen sanotaan korostuvan etätyön ja joustavien työtapojen yleistyessä. Me Kornerilla allekirjoitamme tämän. Jotta työyhteisöviestintää voidaan kehittää muuttuvien tarpeiden mukaan, tulee ensin ymmärtää, mistä osa-alueista työyhteisöviestinnän kehittäminen koostuu.

Muuttuva työelämä ja muuttuvat työnteon tavat muovaavat myös työyhteisöjen viestintää ja vuorovaikutusta. Jotta työyhteisöviestintää voidaan kehittää muuttuvien työnteon tapojen mukana, tulee sitä tarkastella kolmen osa-alueen kautta. Kehittämistyön päämääränä on lisätä työnteon tehokkuutta ja tarkoituksenmukaisuutta.

Kaikkia työyhteisöviestinnän osa-alueita voi kehittää itsenäisesti. Paras lopputulos kuitenkin saavutetaan, kun kehittämistyössä tarkastellaan kaikkia kolmea osa-aluetta kokonaisuutena, oli kyseessä sitten etätyö, toimistotyö tai näiden yhdistäminen. Urheilutermein: voittava joukkue tarvitsee oikeat varusteet, toimivan taktiikan ja ymmärrystä pelin lainalaisuuksista.

1. Työhön soveltuvat viestinnän ja vuorovaikutuksen alustat

Ensimmäinen työyhteisöviestinnän kehittämisen osa-alue koostuu työhön soveltuvista viestinnän ja vuorovaikutuksen alustoista. Työyhteisöllä tulee olla käytössään työntekoon parhaiten soveltuvat viestinnän ja vuorovaikutuksen kanavat ja teknologiat.

Työn tehokkuuden ja tarkoituksenmukaisuuden kannalta on suuri ero, käytetäänkö työasioiden hoitoon henkilökohtaista Whatsappia vai työkäyttöön suunniteltuja Slackia tai Teamsia. On myös eri asia, joutuuko tietoa etsimään pitkistä sähköpostiketjuista, vai löytyykö tieto järjestelmällisesti esimerkiksi Trellosta, Drivestä tai muusta tiedon säilyttämiseen ja hallintaan määritetystä palvelusta.

Urheilutermein: Jos työelämä olisi urheilua ja työyhteisön laji olisi jalkapallo, viestinnän ja vuorovaikutuksen alustat muodostavat kentän ja varusteet, joiden puitteissa ja joiden avulla työelämän jalkapalloa pelataan. 

2. Työyhteisössä jaetut viestinnän ja vuorovaikutuksen säännöt

Toiseen osa-alueeseen kuuluvat säännöt ja käytänteet, joiden mukaan viestinnän ja vuorovaikutuksen alustoilla toimitaan. Työyhteisöllä tulee olla yhteisesti jaetut ja mieluiten yhdessä laaditut säännöt alustojen käyttöön ja alustoilla toimimiseen, oli kyseessä sitten tiedonhallinta teknologiavälitteisessä etätyössä tai palaverikäytänteet toimistolla. Yhteiset säännöt lisäävät ennen kaikkea työn ennakoitavuutta ja selkeyttä, jotka mahdollistavat työn tehokkuuden ja tarkoituksenmukaisuuden.

Urheilutermein: Työyhteisössä jaetut viestinnän ja vuorovaikutuksen säännöt ovat taktiikka, jolla työyhteisö pelaa. Yhteinen taktiikka lisää ennustettavuutta sekä luo raamit, joiden sisällä yksilöt saavat tilaa soveltaa ja loistaa osaamisellaan.

3. Työyhteisön viestintä- ja vuorovaikutusosaaminen

Kolmas osa-alue täydentää työyhteisöviestinnän kehittämisen kokonaisuuden. Työyhteisön viestintä- ja vuorovaikutusosaaminen on ennen kaikkea jaettua ymmärrystä niistä viestinnän ja vuorovaikutuksen ilmiöistä, jotka tekevät työyhteisön työnteosta tehokasta ja tarkoituksenmukaista. Tämän lisäksi osaaminen on sekä taitoa että motivaatioita toimia tehokkaalla ja tarkoituksenmukaisella tavalla.

Viestintä- ja vuorovaikutusosaamisen tehtävänä on siis tarjota ymmärrystä, joka auttaa vastaamaan miksi-kysymyksiin: miksi työyhteisössä tulee käyttää juuri tiettyjä viestinnän ja vuorovaikutuksen alustoja, ja miksi juuri tietynlaiset viestinnän ja vuorovaikutuksen säännöt ja käytänteet sopivat tiettyyn työyhteisöön.

Urheilutermein: Vähintään joukkueen valmentajalla tulee olla ymmärrys siitä, mihin joukkueen taktiikka perustuu. Parhaiten joukkue menestyy kuitenkin silloin, kun taktiikkaa ei ainostaan sanella ylhäältä, vaan koko joukkue oikeasti ymmärtää, mihin taktiikka perustuu ja mitä sillä haetaan.

Työelämässä vähintään ylemmällä johdolla ja lähijohtajilla tulee olla käsitys siitä, miksi esimerkiksi luottamus tai toimiva tiedonhallinta on elintärkeää toimivalle työyhteisölle, sekä millaisen viestinnän ja vuorovaikutuksen avulla luottamusta rakennetaan tai tiedonhallintaa kehitetään.

Graafi selittää, mistä osa-alueista työyhteisöviestintä koostuu. Osat ovat viestintä- ja vuorovaikutusosaaminen, toimivat kanavat sekä jaetut säännöt.

Paras lopputulos kuitenkin syntyy, kun koko työyhteisössä on jaettu käsitys ja ymmärrys työnteon kannalta merkityksellisistä viestinnän ja vuorovaikutuksen ilmiöistä. Tämä mahdollistaa sekä työyhteisö- että yksilötasolla tehokkaan ja tarkoituksenmukaisen työnteon.

Jos kaipaat apua työyhteisösi viestinnän tai vuorovaikutuksen kehittämisessä, ota yhteyttä!

Saku Uotila

Saku Uotila

Viestintäkonsultti
saku@korner.fi
040 064 4928

Astu somekuplasi ulkopuolelle ja mieti, millaisessa kuplassa sinä tai organisaatiosi elätte

Sosiaalisessa mediassa korostuu käyttäjien lokeroituminen, kun samanmieliset kokoontuvat huomaamattaan samojen teemojen ympärille ja välttyvät uusilta näkökulmilta. Myös mainonnan personoinnissa hyödynnetään kohderyhmien vahvaa lokeroitumista. 

Samanmielisyyttä ja lokeroitumista selittää käsite somekupla. Somekupla muodostuu, kun alustojen algoritmit analysoivat käyttäjän toimintaa ja tarjoavat tälle samankaltaista sisältöä.

Kuplat sosiaalisen median portinvartijana

Some-, filtteri-, informaatio- tai tietokupla – periaate jokaisen käsitteen takana on sama: algoritmit oppivat käyttäjien toiminnasta ja toistuvista mieltymyksistä, joiden pohjalta käyttäjille ohjataan samankaltaista sisältöä. Algoritmit luovat käyttäjistä kuvitteellisia käyttäjäpersoonia, joille tietoa suunnataan opittujen mieltymysten mukaisesti. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että jokaisen käyttäjän Instagram-feed on omanlainen. Teoriassa tämä kuulostaa varsin positiiviselta.

Kaikella on kuitenkin puolensa. Somekuplia on kritisoitu muun muassa demokratian heikentäjänä ja maailmankuvan supistajana. On tärkeää nostaa aihe ihmisten tietoisuuteen, jotta algoritmit eivät ohjaisi toimintaamme liikaa. Netflix julkaisi vuonna 2020 yleissivistävän dokumentin Valvontakapitalismin vaarat, joka valoitti teknologiakehityksen todellisuutta rehellisen karulla tyylillä. Dokumentti sai osakseen paljon huomiota, ja pysähdyin itsekin pohtimaan omaa suhdettani sosiaaliseen mediaan. Dokumentin syvin oppi on, että teknologia ei ole enää työkalu, vaan jatkuvasti kehittyvä alusta, jolle käyttäjät ovat työkaluja. Väite allekirjoitti itsensä hyvinkin nopeasti. Käyttäjänä nimittäin jatkoin tiedostamatta ja kritisoimatta oman teknologisen minäni vahvistamista antamalla algoritmeille tietoa itsestäni. Dokumentin käsittelemä teema katosi muun sisällön sekaan yhtä nopeasti kuin se tuli pinnallekin, mikä osoittaa tämän päivän sosiaalisen median luonteen.

Sosiaalisessa mediassa algoritmit voidaan määritellä niin sanotuiksi portinvartijoiksi, jotka valikoivat suunnattua sisältöä käyttäjilleen ja päättävät uuden tiedon määrän. Ongelmallista tästä tekee nopea tietosykli, jolloin tieto (myös vääristetty tieto) leviää hallitsemattoman nopeasti samanmielisille. Näin käyttäjille ei välttämättä tarjota uusia näkökulmia, jotka haastaisivat ajattelemaan ja kritisoimaan. Pitkällä aikavälillä muu yhtä oikea tieto ajautuu kaukaisemmaksi ja lopulta se voi unohtua oman ajattelun uumeniin.

Tiedosta somekupla, jossa elät

Tosiasia on, että ihmiset elävät aina jonkunlaisessa kuplassa, joka väistämättä eroaa naapurin kuplasta. Kohdennettu sisältö on yksinkertaisesti viihdyttävämpää, sillä yksinkertaisella selityksellä, että sisältö on tarkasti personoitua.

Somekuplien olemassa olo ja vaikutus tulisi kuitenkin tiedostaa. Usein käyttäjät huomaamattaan turvautuvat sosiaalisen median syöttämiin ajatuksiin ja sen herättämiin tunteisiin. Koettuja totuuksia myös ruokitaan kohdennetun sisällön avulla. Avainasemassa on kuplien tiedostamisen lisäksi kyky asettua pois omasta kuplasta ja hallita sitä.

Käyttäjillä on mahdollisuus asentaa verkkoselaimeen erilaisia lisäosia, jotka tarjoavat sisältöä myös somekuplan ympäriltä. Tällaisia alustoja on muun maussa Balancer ja  ManyAngels. Omien alustojen algoritmejä voi myös ohjata manuaalisesti esimerkiksi Instagramin feedistä, josta voit lokeroida sinulle suositeltuja kuvia en ole kiinnostunut -toiminnolla. Näin Instagram tarjoaa vähemmän samankaltaista sisältöä.

Mainostaja, hyödy somekuplista

Somekuplien tiedostaminen ja ajatusmaailman kehittäminen pätee myös organisaatioihin, jotka omalla toiminnallaan luovat somekuplia. Sisällön toimivalla kohdentamisella organisaatiot voivat tarjota kohderyhmilleen tunteita ja ajatuksia herättävää sisältöä. Monipuolisella ja avarakatseisella sisällöllä voidaan muovata supistuneita somekuplia. Tällöin niin organisaatio kuin kuluttajakin hyötyy ja molemminpuolinen sitoutumisaste vahvistuu.

Vie siis organisaatiosi kohderyhmäajattelu pidemmälle ja mieti persoonien lisäksi, miltä kohderyhmäsi somekupla näyttää. Millaista sisältöä tavoittelemasi kohderyhmä haluaa nähdä? Entä löydätkö sopivan sisältöaukon, johon tarttua ennen muita samanmielisiä? Lähesty aihetta leikittelemällä yritystilin algoritmeillä.

Muovaa yritystilin somekupla sen mukaan, millaisesta sisällöstä yrityksenä hyödytte ja mikä on toimintanne päätavoite. Seuraa samanmielisiä käyttäjiä, tykkää yrityksesi arvoihin vetoavista päivityksistä ja sulje pois julkaisut, jotka sotivat tavoitteitasi vastaan. Näin pystyt havainnoimaan ajankohtaisia aiheita teille tärkeiden teemojen ympäriltä, jotka jäävät luultavasti henkilökohtaisessa somekuplassasi huomioimatta.

Kun olet onnistunut arvioimaan tavoitettasi suhteessa somekuplaasi, muista myös astua luomasi somekuplan ulkopuolelle. Tarkastele uusia ja häilyviä kohderyhmiä, joita jakamasi sisältö voisi jollain tapaa kiinnostaa. Vai vastaako tarjoamasi sisältö jo heidän tarpeitaan? Jos ei, voitko mahdollisesti laajentaa somekonseptiasi?

Sonja Karosvuo

Sonja Karosvuo

Nuorempi viestintäkonsultti
sonja@korner.fi

Myytinmurtaja: Neljä oletusta viestinnästä ja tulkinnat niiden takana

Viestintä on montaa muuta ammattia abstraktimpi ala, joka kuitenkin koskettaa arkipäiväisellä tasolla jokaista ihmistä. Monelle viestinnän alan ammatillinen tekeminen on täysi mysteeri, jota olen pyrkinyt osaltani avaamaan niin perheillallisella kuin kaverin tupareissa.

Tästä innostuneena ja positiivisesti suivaantuneena tartuin neljään tavalla tai toisella kuulemaani viestintämyyttiin ja omaan kokemukseeni niiden taustalla.

Väite 1: Viestinnän ammattilaiset lähettelevät tiedotteita – koko ajan

Totta ja tarua

Viestinnän alaa leimaa usein mielikuva pölyttyneestä tiedotussihteeristä, joka kirjoittaa asiallisen ja kuivakan tekstin (koska niin on käsketty tehdä), painaa lähetä-nappia ja viivaa kohdan yli asialistalta. Ajatus juontaa juurensa ajoilta, jolloin tiedottaminen oli yksisuuntaista informaation jakamista ja onnistumista mitattiin pääasiassa tiedotteiden määrällä.

Laatu on kuitenkin tiedotteissa määrää tärkeämpää. Kaiken takana on ajatteluprosessi, joka kulkee asiakkaan tavoitteiden ja maailman jäsentämisen lähtöruudusta kohti ajankohtaisten ja ihmisiä (ja siksi mediaa) puhuttelevien asioiden tunnistamista sekä viestin muotoilemista kiinnostavaan muotoon. Organisaatiosta riippuen määrätyt asiat on pakko tiedottaa, mutta muussa tapauksessa tiedote lähetetään yleensä vain vankoin kiinnostavuusperustein, ei lähettämisen ilosta.

Väite 2: Somettelu on helppoa, minäkin teen sitä ja hauskaa on ollut

Lähes tarua

Jos edellisessä väitteessä viestintää katsotaan seepiansävyisen retrofiltterin läpi, tässä myytissä päästään pöhinäosastolle. Ja somettelun terminä olisin valmis poistamaan viestintätoimistojen sanastosta kokonaan. Sosiaalisen median tekeminen pienoiskoossa on osa monen arkipäivää, mutta kun organisaatio hakee toiminnallaan selkeitä tuloksia, sisällöksi ei riitä arkikuvahaaste tai lemmikkiselfie. Tai sitten lemmikkiselfie voi olla juuri oikea valinta. Tähän ei kuitenkaan päädytä arvalla, joten samoin kuin tiedotetapauksessa, taustalta löytyvät paljon pohditut tavoitteet, haluttu tunnelma, seuranta ja mittarit, eli ihan kylmästi myös luvut. Kaikesta huolimatta tämä on usein myös hauskaa!

Väite 3: Te teette niitä mainoksia, luovuus on sama asia kuin visuaalisuus

Tarua

Viestintä on ennen kaikkea luova ala, mutta luovuutta kaivataan kuvien, bannereiden ja videoiden lisäksi muissakin asioissa. Viestintätoimistossa luovuus on lisäksi kiinnostavien aiheiden tunnistamista, muiden ihmisten asemaan asettumista, ulkopuolelta katsomista, ongelmanratkaisua, hyvää sanojen käyttöä, merkitysten jakamista ja niiden eroja, samaistumista ja tunteisiin vetoamista sekä jäsentämistä ja yksinkertaistamista. Viestijä on parhaassa tapauksessa ajatuksissaan aina askeleen edellä.

Väite 4: Hyväksi viestijäksi synnytään

Tarua

Olisi liikaa vaadittu, että edellisessä kappaleessa mainittu luovuuden lista olisi hallussa ennen kuin asiat ovat asettuneet kontekstiin pikkuhiljaa. Eivätkä tietynlaiset persoonallisuuden piirteet korreloi viestintätaitojen kanssa. Kullanarvoista osaamista alalla voi olla uusi ja ajankohtainen tieto ja taito ajatella kuin nuori ihminen – olemalla nuori ihminen. Toisaalta työvuodet, vastaantulevat haasteet ja toimialat, sekä tunnit taloyhtiön kokouksessa ja vanhempainilloissa tuovat perspektiiviä ja samaistumispintaa moneen tilanteeseen. 

Hyvä uutinen on siis se, että viestintätyössä taitoja voi kerätä mistä tahansa: koulusta, terapiasta, kirjoista, harrastuksista, keskusteluista, lööpeistä ja somesta, sillä viestintäalan luovuudessa ykkösjuttu on tarkastella maailmaa uteliain silmin.

Veera Tuhkala

Veera Tuhkala

Viestintäkonsultti
veera@korner.fi
044 342 1629