It’s never too late to be what you might have been – Viestintäharjoittelu meillä voi olla elämäsi mahdollisuus

Korner etsii viestintäharjoittelijaa aloittamaan tammikuussa 2021. Valmiin paketin sijaan etsimme jälleen joukkoomme sopivaa persoonaa, jonka kiinnostus ympäröivään maailmaan on korkealla tasolla. Yksittäisistä taidoista arvostamme ongelmanratkaisukykyä.

Valmista ei tule koskaan, mutta aloittamalla pääsee pitkälle

Työelämää ei voi suunnitella alusta loppuun etukäteen, ellet ole lääkäri tai lakimies, jos silloinkaan. Viestintä on ala, joka muuttuu jatkuvasti. Erilaisia spesifejä taitoja ei tiedetä edes tarvittavan, ennen kuin kyseinen tarve tulee eteen. Ja se henkilö, joka pystyy hyödyntämään nuo mahdollisuudet pääsee pitkälle.

Oma matkani tähän pisteeseen on ollut monen sattuman, mahdollisuuksien, sellaisiin tarttumisten ja jopa väärinymmärysten viitoittama. En edes 22-vuotiaana oikeastaan tiennyt, mitä haluaisin opiskella saati sitten ”tehdä isona”. Monen erottavan taidon hankkiminen; itseopettelu, paneutuminen ja jatkuva kehittäminen ovat tarjonneet tilaisuuksia, jotka rohkeasti hyödyntämällä olen nyt yrittäjänä kirjoittamassa tällaista saatekirjettä Kornerin neljännelle harjoittelijalle. Nuo kolme aiempaa ovat muuten meillä töissä.

Tärkein viestini on, ettei valmiita paketteja ole. Tilaisuus tekee varkaan ja mahdollisuus menestyjän. Painotamme tällä kertaa harjoittelijan valinnassa visuaalisuutta, mutta se ei tarkoita, että sinun tulisi olla esimerkiksi valmis graafinen suunnittelija. Visuaalisuus on tänä päivänä paljon enemmän saavutettavissa ja sovellettavissa kuin kymmenen vuotta sitten, jolloin itse opettelin päivätyöni joutoajalla Photoshopin käyttöä.

Voit olla äärimmäisen visuaalinen ihminen, vaikket olisi koskaan käyttänyt piirtopöytää tai suunnittellut logoa lyijykynällä ruutuvihkoon. Me haluammekin tarjota mahdollisuuden oivaltaa, oppia, omaksua ja hyödyntää omia kiinnostuksen kohteita tekemällä niistä taidon, joka määrittää mahdollisesti sinunkin työurasi.

Victoria Concordia Crescit

Meillä porukka on tärkein. Henkilöstöetumme ovat Suomen parhaita. Huolehdimme kaikesta alkaen liukastumisista tammikuisessa kotipihan roskakatoksessa aina työssä jaksamiseen ja työhyvinvointiin. Meillä myös panostetaan porukan urasuunnitteluun: taitoihin, oivalluksiin ja erottautumistekijöihin. Hyödymme siitä toivottavasti itse, mutta tärkeintä on tehdä Kornerista Suomen halutuin ”kasvattajaseura”. Ei suurin, mutta merkittävin.

Kehitymme Timon ja Vellun kanssa esimiehinä muulta porukalta saadun palautteen perusteella. Meillä on joka kuukausi keskustelut työntekijöidemme kanssa, jolloin käymme läpi työhön liittyviä asioita, onnistumisia ja kehityskohteita niin henkilökohtaisella kuin koko porukan tasolla.

Jaettua johtajuutta edellytetään myös meidän muulta porukalta. Esimerkillä johtaminen on kaikkien vastuulla. Harjoittelijakin voi omalla toiminnallaan johtaa.

Miksi jaksaisit tehdä taas yhden videohakemuksen?

Koska harkka Kornerilla voi olla paras mahdollisuus urasi alussa. Älä jätä sitä käyttämättä. It’s never too late to be what you might have been.

Lue lisää viestintäharjoittelusta ja lähetä videohakemuksesi 23.11. mennessä.

Joel Häkämies

Joel Häkämies

Partneri
joel@korner.fi
045 1032 833

Yksinkertainen on kaunista: 39-vuotias teksti-tv on massaviestintää puhtaimmillaan

7. lokakuuta 1981 oli merkittävä päivä suomalaisessa viestintäkentässä. Tuona päivänä Yleisradio aloitti vakituiset teksti-tv-lähetykset.

Ylen ensimmäiset testilähetykset tehtiin tosin jo 1977 BBC:ltä lainatulla laitteistolla, mutta uuden ja mystisen teletekstiteknologian käyttöönotto otti aikansa – aivan kuten tuon ajan viestintä ylipäätään. Elettiinhän vielä aikaa, jolloin uutiset luettiin seuraavan päivän lehdestä, väritelevisiot tekivät vasta tuloaan ja kaupalliset radiokanavat olivat Ylen monopolin myötä kiellettyjä.

Teksti-tv:n yleistyminen Suomessa kestikin vielä seuraavat kymmenen vuotta. 1990-luvulle mentäessä televisiokanta kuitenkin vähitellen päivittyi, ja pian palvelu löytyikin jo useimmista suomalaiskodeista. Sen jälkeen teksti-tv:n käyttäjämäärät kasvoivat nopeasti, ja vuosikymmenen lopussa teksti-tv:n omistavista suomalaisista jo 70 prosenttia käytti palvelua säännöllisesti.

Köyhän miehen internet

Myös oma ensikosketukseni teksti-tv:hen sijoittuu 1990-luvulle. Vanhempani hankkivat tuolloin uuden tv:n, josta löytyi myös tuo mystinen teksti-tv. Vaikka sen sivut latautuivat hitaasti, eikä alasivuja pystynyt itse selaamaan, mullisti teknologia pienen mieleni täysin.

Nykyajan nuorelle on mahdotonta selittää, miltä tuntui saada ensimmäinen kokemus internet-ajan tiedonvälityksestä. Yhtäkkiä pystyin itse päättämään, mitä tietoa halusin seurata lähes reaaliajassa. Muistan edelleen hyvin, kuinka kaivoin lähes päivittäin esimerkiksi Music TV:n teksti-tv:ltä Suomen virallisen sinkkulistan – vaikka lähes kaikkien Euroopan maiden listat kattaneen 24 alasivun vaihtumisen odottaminen kesti useita minuutteja. Eikä se lista minua edes niin paljoa varmaan kiinnostanut, mutta katsoin sen, koska se oli mahdollista.

Nykyään tuon tiedon löytää helpomminkin, mutta tuolloin teksti-tv oli vähän kuin köyhän miehen internet.

Sittemmin suomalaisten arkeen tuli se oikea netti. Ensin pöytätietokonelle, sitten läppärille ja lopulta matkapuhelimeen. Yhtäkkiä tietoa oli saatavilla nopeasti paljon enemmän kuin mitä teksti-tv:hen ikinä mahtuisi. Ja tekstin lisäksi internetissä välittyi myös kuvat, audiot ja videot. Viimeistään vuonna 2005, kun teksti-tv:n käyttäjämäärät lähtivät ensimmäistä kertaa laskuun, alettiin kysyä milloin koko media kuolisi. 

Ruutukaappaukset HS:n, IS:n ja teksti-tv:n mobiilisovellusten etusivuista.

Mitä teksti-tv on?

Silti vielä vuonna 2020 aloitan jokaisen aamuni kuin 20 vuotta sitten: avaamalla Ylen teksti-tv:n (tosin television sijaan puhelimeni ruudulle). Miksi? No koska se on edelleen nopein tapa saada käsitys siitä, mitä maailmassa tapahtuu.

Aloitetaan palvelun etusivusta, joka kertoo jo yhdellä vilkaisulla päivän tärkeimmät uutisotsikot. Kaikki on tehokkaasti yhdessä ja samassa näkymässä, ilman skrollausta tai kuuden rivin megaotsikoita. Jos jossain alkaa ydinsota, tai Suomi voittaa olympiakultaa, saatetaan otsikolle antaa ehkä huomioväri.

Myös itse uutiset ovat nopeita, ytimekkäitä ja helppolukuisia. Eikä jaaritteluun ole edes mahdollisuutta, koska yhdelle sivunäkymälle mahtuu maksimissaan 5–6 virkettä. Muutenkin journalistiikan lehtorien rakastama uutispyramidi on teksti-tv:ssä kunnossa: yleensä tärkeimmän asian sisäistämiseen riittää, että lukee uutisen ensimmäisen kappaleen – usein jopa pelkän otsikon.

Ehkä suurin teksti-tv:n vahvuus on minulle kuitenkin erinomaisesti kuratoitu sisältö. Eli se, että joku valitsee puolestani, mitä minun tulisi tietää. Vanhan sanonnan mukaan internetistä ei lopu tila. Mutta teksti-tv:stä se loppuu 799 pääsivun jälkeen. Joten kun uutinen käy vanhaksi, sen paikan vie uusi uutinen. Nykypäivän loputtomassa informaatiotulvassa se on helpottavaa. Nettiä illalla selatessani havahdun usein siihen, että kello onkin yhtäkkiä puoli kaksi yöllä, ja minä luen 228-sivuista tutkintaraporttia Estonian uppoamisesta. Sen sijaan jos luen ennen nukkumaanmenoa läpi Ylen teksti-tv:tä, menee hommaan harvoin varttia pitempää.

Ja onhan teksti-tv toki paljon muutakin. Se on edelleen lähes reaaliaikainen urheilutulosten tai vaikkapa merisään live-seuranta. Se on taidenäyttely. Se on vankien ja omaisten välinen pikaviestin. Se on ajatus päivälle

Teksti-tv:n viikkomakasiini: Moni digitaalinen palvelu perustuu sille harhalle, että kaikki ihmiset olisivat yhtä kykeneviä. Se ei ole niin. Ulla Buchert.

Mitä teksti-tv ei ole?

Mutta ennen kaikkea teksti-tv on massaviestintää puhtaimmillaan. Siksi lopulta minulle tärkeintä on se, mitä teksti-tv ei ole.

Teksti-tv ei ole klikkiotsikoita. Se ei ole turhaa jaarittelua tai ylipitkiä juttuja. Periaatteessa teksti-tv onnistuu sitä paremmin, mitä vähemmän lukija siellä aikaansa viettää.

Teksti-tv ei ole uutisia siitä, millaisen kuvan somen kohukaunotar julkaisi Instagramiin. Eikä jatkouutista siitä, mitä Teemu Selänteen somekanavia hallinnoiva henkilö kyseiseen kuvaan kommentoi. Viihdeuutisille on toki oma kysyntänsä ja paikkansa, mutta minä en kaipaa niitä silloin, kun haluan tietää nopeasti mitä maailmassa tapahtuu.

Teksti-tv ei ole mielipiteitä. Kun nykypäivän journalismissa rakennetaan toimittajista brändejä, ei teksti-tv:ssä edes kerrota, kuka uutisen on kirjoittanut. Teksti-tv:ssä ei ole tilaa kolumneille, kommenteille tai näkökulmille, vaan palvelussa pyritään aina kliiniseen objektiivisuuteen. Tietenkään täyttä objektiivisuutta se ei voi koskaan saavuttaa, mutta harvemmin teksti-tv:tä kuulee moitittavan puolueelliseksi – jos nyt ei lasketa aivan kaikista pahimpia foliohattupäitä ja nettitrolleja.

Ja edelliseen viitaten, teksti-tv ei ole valeuutisia. Tämän pitäisi tietenkin olla itsestäänselvyys kaikille (valta-)medioille, mutta nykypäivän kiivaassa uutiskilvassa julki pääsee välillä varsin huolimattomasti tarkastettuja faktoja. Teksti-tv:n rajattu tila ja äärimmilleen viety objektiivisuus on kuitenkin tehnyt siitä hyvin luotettavan reaaliaikaisen median. Kärjistäen: jos jokin asia on teksti-tv:ssä, on se myös totta.

Mutta ennen kaikkea teksti-tv ei yritä olla kaikkea. Se ei ole häiritsevästi vilkkuvia mainosbannereita tai pyytämättä ja yllättäen käynnistyviä videoita. Se ei ole sivun täytteeksi laitettuja kuvapankkikuvia tai irrallisia someupotuksia. Itseasiassa siinä ei ole mitään sosiaalista, mikä tuntuu tänä päivänä jo virkistävältä poikkeukselta.

Joskus vähemmän on enemmän

Viestintää tehtäessä näkee usein tilanteita, joissa pyörää yritetään keksiä väkisin uudelleen. Eli tehdään jotain uutta, vain koska se on uutta.

Noissa tilanteissa on hyvä hetki kaivaa esiin teksti-tv ja miettiä, miksi viestinnässä vähemmän on monesti enemmän?

Bannereissa, videoissa tai somen hyödyntämisessä ei itsessään ole mitään vikaa. Hyvin ja harkitusti toteutettuina ne tukevat viestiä ja vahvistavat sen vaikutusta. Mutta joskus viesti on voimakkain silloin, kun se kerrotaan koruttomasti kuin teksti-tv:n uutinen.

Ylen teksti-tv täyttää ensi syksynä 40 vuotta. 15 vuotta sitten moni ei uskonut vanhentuneen teknologian elävän niin pitkään. Viimeistään mobiilin internetin piti tappaa teksti-tv, mutta lopulta kävikin juuri päinvastoin. Nykyään iso osa teksti-tv:n käyttäjistä selaakin palvelua television sijaan mobiilisovellusten tai Ylen nettisivujen kautta. 

Entä käyttäjämäärät? Ne ovat toki hiipuneet 2000-luvun taitteen huippuvuosista, mutta pitkään odotettua romahdusta ei ole vieläkään nähty. Vuoden 2019 kanavamielikuvatutkimuksen mukaan Ylen teksti-tv:llä oli yhä 1,3 miljoonaa viikoittaista käyttäjää.

Toisin sanottuna lähes joka neljäs suomalainen avaa joka viikko teksti-tv:n. Ehkä he minun tavoin kaipaavat silloin sosiaalisten monimediakokemusten sijaan tietoa äärimmäisyyksiin pelkistetyllä käyttöliittymällä, ilman mitään ylimääräistä.

Koska toisinaan yksinkertainen on kaunista, myös viestinnässä.

Jussi Kotila

Jussi Kotila

Viestintäkonsultti
jussi@korner.fi
044 090 1408

 

Lähteet:

Riihentupa R. 2020. Suuri Suomalainen. Urheilulehti 17/2020. 8–13.

Turtiainen, R. 2010. ”Tulos ei päässyt edes teksti-tv:lle” – Miksi vanhanaikainen teknologia on säilyttänyt asemansa digitalisoituneessa mediaurheiluympäristössä? Tekniikan Waiheita 4/2010 32–48.

Tiedote 2.0 – näin rakennat viestisi ympärille uutisen

Hyvän tiedotteen ja tiedotusprosessin perusasiat lienevät useimmalle viestintää tekevälle selviä: kiinnostava asia on kerrottava heti tiedotteen alussa, pelkkä mainosteksti ei palvele median tarpeita, jakelun oikea-aikaisuus voi edesauttaa läpimenoa ja pitkäjänteinen mediatyö jättää muistijäljen. Näitä kikkoja tärkeämpää on kuitenkin itse tiedotteen asia.

Ansaitun medianäkyvyyden saaminen on kiinnostavuusbisnestä, jossa on ymmärrettävä sekä median toiminta- ja ansaintalogiikka että ajateltava oman organisaation ydinviestiä laajemmin. Mutta miten se tehdään?

1. Tarjoa vahva näkemys

Turvallinen asian ympärillä kaartelu ei yleensä riko uutiskynnystä. Rohkaistu tekemään kunnon linjauksia tiedotetekstissä ja tuomaan esiin mielipiteitä. Kiinnostava asiantuntija-arvio saa ehkä toimittajan kysymään aiheesta lisää ja parhaassa tapauksessa näkökulman tarjoaja jää mieleen alan puheäänenä, jonka mielipidettä kysytään jatkossakin.

2. Tartu ilmiöön ja yhdistele

Mikä on ajankohtaista juuri nyt? Vaikka kertoisit kiinnostavaa asiaa, voi juttuidea mennä ajankohtaisuuden puutteen vuoksi toimittajan pöytälaatikkoon odottamaan parempaa julkaisuajankohtaa tai jäädä kokonaan huomiotta. Kannattaa siis puntaroida, voisitko liittää asiasi osaksi joulusesonkia, koronan aiheuttamia olosuhteita tai tarjota lisätietoa ja jatkonäkökulmaa toimittajalle, jonka huomaat perehtyneen tiedotteesi aihepiiriin hiljattain. Tässä olisi jatkojutun paikka!

3. Käytä organisaation omaa dataa ja hyödynnä heikot signaalit

Jaa tiedotteessa lukuja ja havaintoja, joita liiketoimintasi on onnistunut kerryttämään. Paljastaako nettisivujesi analytiikka jotain ihmisten toiminnasta tai signaaleja tulevista trendeistä? Ehkä olet huomannut tietyn tuotteen kysynnässä selvän piikin tai poikkeusaika on nostanut jonkin palvelun ennennäkemättömäksi hitiksi.

4. Teetä tutkimus

Tutkimustuloksilla on mahdollista tuoda lisää uskottavuutta ja perusteluja aiheen ympärille, etenkin jos yrityksellä ei ole omasta takaa dataa, jota hyödyntää viestinnässä. Tuloksia hyödyntämällä voit kertoa esimerkiksi suomalaisten kulutuskäyttäytymisestä tai nuorten suhtautumisesta tiettyyn aihepiiriin.

Useiden eri tutkimusfirmojen kautta datankeruu on helppo toteuttaa. Tutkimuspatteriston rakentaminen vaatii kuitenkin ajatusta – visioi jo suunnitteluvaiheessa, millaisia medialähtöjä havittelet ja hahmottele potentiaalisia otsikoita tuloksistasi. Oikeiden asioiden kysyminen on välttämätöntä, jotta tutkimus lopulta palvelee mediatyötäsi.

5. Hyödynnä henkilöitä

Yrityksille on tuttua hyödyntää oman organisaationsa puhehenkilöitä tiedotteessa ja jakaa lisänäkemystä sitaattien muodossa. Kommentoijien ei kuitenkaan tarvitse olla vain omasta organisaatiosta: voit kysyä kommenttia aiheeseen perehtyneeltä tutkijalta, lisätä tarinallisuutta pyytämällä omakohtaista näkemystä julkisuudesta tutulta henkilöltä tai yhdistää voimat tärkeän sidosryhmän kanssa ja antaa kommentteja kahdesta suusta. Jos kohdennat viestisi jonkin tietyn alueen medioille, voisitko saada lokaalia näkökulmaa vaikkapa paikalliselta yrittäjältä?

———

Me Kornerilla pohdimme kiinnostavuutta päivittäin ja etsimme aina vain uusia tapoja ajatella isommin. Jos haluat luoda uutisia yhdessä, älä epäröi ottaa yhteyttä.

Veera Tuhkala

Veera Tuhkala

Viestintäkonsultti
veera@korner.fi
044 342 1629

Asennetta ei voi oppia, asioita voi – Rehellisiä ajatuksia viestintäharjoittelusta

Joel: ”Mielikuva on bännätty sana.”

Sonja: ”Miksi?”

Joel: ”Koska ei ole mielikuvia, vaan asioita, jotka ovat mitä ne myös todellisuudessa ovat.”

On totta, että mielikuvien tulisi tukea todellisuutta ja kestää totuuksia. En kuitenkaan poissulkisi sitä näkemystä, että meillä jokaisella on erilaisia mielikuvia asioista. Tulkitsemme ympäröivää maailmaa omien kokemuksiemme ja mielipiteidemme kautta, eikä siinä ole oikeaa tai väärää. 

Esimerkiksi harjoitteluni on vahvistanut mielikuviani viestintätoimistoista, viestinnästä ja alalla työskentelevistä ihmisistä. Enempää kyseenalaistamatta käyn viestintäharjoitteluni fiilikset läpi aidosti, kuten asiat mielestäni ovat. Käytän apunani neljää löytämääni lausahdusta.

“My watch is ended”

Toimistomme kahvimukissa lukee Jon Snown lausuma: ”My watch is ended.” Myös harjoitteluni päättyy tällä viikolla. Tunnelma ei ole kuitenkaan totinen ja ankea, pikemminkin onnekas ja ehkä hieman haikea. 

Harjoitteluni aikana olen saanut osallistua monipuolisesti Kornerin asiakkuuksien kautta erilaisiin toimialoihin ja viestinnällisiin mahdollisuuksiin. Olen löytänyt uusia kiinnostuksen kohteita ja lisännyt yleissivistystä aiheista, joista en ennen harjoittelua tiennyt, kuten eSports-joukkueista ja tuulivoimahankkeista. Lisäksi olen saanut vastuuta – se jos jokin motivoi ja osoittaa, että Kornerilla harkkari on mukana tekemisessä siinä missä muutkin.

Harjoitteluni alussa odotin pääseväni oppimaan viestinnästä käytännön kautta, sillä yliopiston opinnot ovat hyvin teoriapainotteisia. Olen asiasta edelleen samaa mieltä, mutta opin samalla arvostamaan yliopiston tarjoamia oppeja. Kriittisyys ja tiedonhankintataidot pääsivät harjoittelussa omaan arvoonsa. Viestinnässä on hyvin tyypillistä, että asioita voi tehdä monella tavalla, jolloin myös oman näkemyksen perustelu on paikallaan. Kornerin avoin ilmapiiri antoi mahdollisuuden kriittiseen ajatteluun ja vapaaseen ajatusten vaihtoon.

Viestintäharjoittelu on vaatinut oma-aloitteellisuutta ja itseohjautuvuutta. Työ ei ole rutiininomaista,vaan työpäivän kulun saa kutakuinkin päättää itselleen sopivaksi. Tällainen työn luonne vaatii jämäkkyyttä ja suunnitelmallisuutta – sekä etätyöskentelyssä myös työmoraalia. 

Oman työrytmin löytäminen luovassa työssä on toisinaan haasteellista. Opin kuitenkin  jatkuvasti lisää itsestäni ja tavastani toimia eri tilanteissa: miten siedän stressiä, kuinka käyttäydyn kiireessä tai miten herättelen luovuuttani. Oman käyttäytymisen tarkkailu on ollut valaisevaa ja auttanut oman työn organisoinnissa.

”It does not matter how slowly you go as long as you do not stop”

Oppimisessa on tärkeää kokeilla avoimesti uusia asioita, uskaltaa epäonnistua ja iloita onnistumisista. Olen päässyt oivaltamaan itsenäisesti asioita, vaikka vastausten löytämiseen menisi hieman enemmän aikaa. Uskallan väittää, että etätyöskentely valmensi entisestään itsenäiseen työskentelyyn ja ongelmanratkaisuun.

Adobe-ohjelmat tulivat tutuiksi erilaisten YouTuben tutoriaalien avulla ja käyttämällä control + z -toimintoa (eli palaa takaisin toiminto). Uusien ohjelmien käyttö aiheutti kuitenkin jonkin verran hankaluuksia ja toisinaan myös turhautumista. Välillä olisi ollut helpompi kysyä yksinkertainen kysymys toimiston pöydän yli kuin selittää asia viestillä tai puhelimessa.

Viestintäharjoitteluni aikana opin olemaan armollisempi itselleni, kysymään apua ja seisomaan omien mielipiteideni takana. Alkuun tuntui hassulta sanoa omia näkemyksiä esimerkiksi sosiaalisen median strategioihin, saati kertoa asiakkaalle, miten heidän sosiaalisen median näkyvyyttä voisi parantaa – minähän olen vain harjoittelija. 

Oma kehittymisen kohtani on rohkaistua esittämään mielipiteitäni ja ideoitani. Huomaan usein ajattelevani paljon ja pyöritteleväni asioita omassa päässäni, mutta rohkeus sanoa asioita ääneen vaatii minulta enemmän ponnistelua. Tässä asiassa haluan kehittyä ja uskon, että itsevarmuus tulee ajan kanssa.

”People rarely succeed unless they have fun in what they are doing

Naurusta ja hyvästä tekemisen meiningistä ei ole ollut hetkeäkään pulaa. Kesän ja syksyn kiireistä huolimatta yhteisöllisyydestä ei ole tingitty. Kornerilla ollaan kiinnostuneita toisten kuulumista myös työasioiden ulkopuolelta. Ilmapiiri on alusta asti ollut avoin, läpinäkyvä ja rehellinen. Erilaiset persoonat täydentävät joukkoa. Jokainen kornerlainen on tehnyt harjoittelustani entistäkin paremman, lämmin kiitos siitä jokaiselle!

”Open different doors. You may find a you there that you never knew was yours”

Kiinnostuin entistä enemmän markkinointiviestinnästä, sillä siinä moni viestinnän palikka yhdistyy. Markkinointiviestintä ei esimerkiksi toimi ilman strategista sisällöntuotantoa, jossa kohderyhmä, ydinviesti ja viestintäkanavat on huomioitu.

Mielestäni viestinnässä parasta on lopputulosten näkeminen, esimerkiksi valmiina tiedotteena, mediaosumana tai podcast-jaksona. On myös kiinnostavaa analysoida tuloksia ja miettiä, missä onnistuttiin ja mitä voidaan kehittää.

Tärkein oppi, jonka harjoittelustani olen saanut, on oman alan valinnan arvostaminen. Ilman toimivaa viestintää ei ole toimivaa ja tuloksellista liiketoimintaa. Se mikä ulkopuolisille välittyy viestinnästä, on yleensä vain lopputulos, mutta ei prosessi ja strategiat tulosten takana. Viestinnän suunnittelussa ja toteutuksessa täytyy ottaa huomioon erilaiset yhteiskunnalliset käänteet ja mahdolliset skenaariot. 

Harjoitteluni Kornerilla on tuonut lisää näkemyksiä viestinnästä ja motivoinut minua eteenpäin. Näiden eväiden avulla on hyvä jatkaa viestinnän opintoja Vaasan yliopistossa. Oppiminen ei koskaan pääty, vaikka harjoittelu päättyisi.

Sonja Karosvuo

Sonja Karosvuo

Nuorempi viestintäkonsultti
sonja@korner.fi

 

Sonja Karosvuo jatkaa Kornerilla nuorempana viestintäkonsulttina

“Hyvin nopeasti Sonjan aloitettua oli selvää, ettei matka Kornerilla jäisi vain etä-harjoitteluun,  ainakaan meidän puolesta. Sekä työkavereiden että asiakkaidemme iloksi sovimmekin jo ajat sitten, että Sonja jatkaa nuorempana viesintäkonsulttina maisteriopintojensa ohessa”, kertoo Kornerin partneri Joel Häkämies.

Sonja tuo Kornerin porukkaan valtavasti lisää persoonana (joka tiiviissä porukassa korostuu merkittävästi) ja monipuolisena viestinnän tekijänä, jonka ongelmanratkaisukyky on korkeinta A-luokkaa. 

Kuinka jalostaa etätyön opit palvelemaan tulevaisuuden työelämää?

Koronakriisi toi mukanaan pakotetun muutoksen työelämään. Vaihtoehtoja ei ollut, kun etätyöt muuttuivat osaksi jokaisen tietotyöläisen arkea. Nyt etätyö on tullut jäädäkseen muodossa tai toisessa, ja sen parhaiten omaksuvat organisaatiot saavat etätyöstä kilpailuetua pitkälle tulevaisuuteen.

Keväällä povasin etätyön menettävän etuliitteensä koronakriisin seurauksena. Näin ei ole vielä käynyt, mutta varmuudella voidaan sanoa, että työyhteisöt ovat muuttaneet suhtautumistaan etätyöhön ja sopeutuneet hyvin sen vaatimuksiin, monet ovat jopa tehostaneet toimintaansa etätyön ansioista.

Tällä hetkellä sopeutuminen työyhteisöissä jatkuu. Nyt pohditaan, missä määrin kevään ja kesän oppeja voidaan hyödyntää tulevaisuudessa työnteon kehittämisessä.

Meidän mielestämme tämän hetken merkittävin kysymys on, ymmärretäänkö organisaatioissa kokonaisvaltaisesti se, millaisista tekijöistä tehokas ja tarkoituksenmukainen etätyö koostuu? Väitämme, että tämän ymmärryksen avulla organisaatiot voivat luoda kilpailuetua pitkälle tulevaisuuteen.

Etätyö vaatii ymmärrystä teknologiavälitteisen viestinnän ja vuorovaikutuksen ilmiöistä

Me Kornerilla jaamme tehokkaan ja tarkoituksenmukaisen etätyön kolmeen osa-alueeseen. Näistä ensimmäinen on ymmärrys työyhteisön etätyöskentelyyn vaikuttavista viestinnän ja vuorovaikutuksen ilmiöistä.

Koska etätöissä työyhteisön viestintä ja vuorovaikutus tapahtuvat pääasiassa teknologiavälitteisesti, etätyötä voidaan tarkastella kontekstina, joka vaatii teknologiavälitteisen viestinnän ja vuorovaikutuksen osaamista.

Henkilöstöltä teknologiavälitteinen viestintä ja vuorovaikutus vaativat esimerkiksi ymmärrystä tiedonhallinnan, luottamuksen tai sosiaalinen tuen ilmiöistä. On siis tärkeää ymmärtää, millainen merkitys erilaisilla viestinnän ja vuorovaikutuksen ilmiöillä on työyhteisön tehokkaalle ja tarkoituksenmukaiselle työskentelylle, sekä miten nämä ilmiöt näyttäytyvät eri työntekijöiden arjessa. Johtajien on esimerkiksi tärkeää ymmärtää, miten tiedonhallinta tukee alaisten sujuvaa työntekoa tai vaikuttaa luottamuksen rakentumiseen.

Etätyö vaatii työhön sopivia viestintä- ja vuorovaikutusteknologioita

Toinen etätyön tehokkuuteen ja tarkoituksenmukaisuuteen vaikuttava osa-alue on työhön sopivat viestintä- ja vuorovaikutusteknologiat. On tärkeää tunnistaa, millaista viestintää ja vuorovaikutusta käytetty teknologia mahdollistaa ja miten se tukee erilaisia viestinnän ja vuorovaikutuksen ilmiöitä. Ei siis ole samantekevää hoidetaanko työasioita henkilökohtaisen Whatsappin tai Facebook Messengerin avulla vai juuri työkäyttöön tarkoitetuilla Slackilla tai Teamsilla.

Työkäyttöön suunnitelluissa teknologioissa on monia etuja henkilökohtaisiin teknologioihin verrattuna. Työkäyttöön suunnitellut teknologiat sisältävät sellaisia ominaisuuksia, jotka esimerkiksi tukevat tehokasta tiedonhallintaa ja luottamuksen rakentamista ja ylläpitämistä, ja näin mahdollistavat (etä)työyhteisön tehokkaan ja tarkoituksenmukaisen työskentelyn. Samalla työn ja vapaa-ajan raja säilyy selkeämpänä, kun henkilökohtaiset ja työviestit eivät sekoitu esimerkiksi Whatsappissa. Etenkin juuri etätöissä työn ja vapaa-ajan rajojen säilyttäminen on tärkeää työn kuormittavuuden hallitsemiseksi.

Etätyö vaatii yhteisiä sääntöjä ja normeja

Kolmas tehokkaaseen ja tarkoituksenmukaiseen etätyöhön vaadittava kokonaisuus on selkeät ja yhteisesti jaetut säännöt ja normit, joiden mukaan työyhteisö työskentelee. Esimerkiksi päivän aikana mieleen tulevat pienet kysymykset voi kysyä viestillä, isommille asioille varataan kalenterista aika ja asia käydään läpi videopuhelussa. Ideointia vaativat asiat taas hoidetaan mahdollisuuksien mukaan kasvotusten. Myöskään työajan ulkopuolella mieleen tulleet pienet kysymykset eivät häiritse työkaverin iltaa, kun ne kysytään Slackissa Whatsappin sijaan ja niihin saa vastauksen heti seuraavana aamuna.

Työyhteisön arjessa yhteisesti jaetuilla säännöillä ja normeilla on siis iso rooli työn sujuvuuden kannalta. Ne lisäävät työn ennakoitavuutta ja tehokkuutta vähentäen työn kuormittavuutta. Ennen kaikkea ne rakentavat yhteenkuuluvuuden tunnetta etänä toimivassa työyhteisössä.

Korona-ajan opeista kilpailuetua tulevaisuuteen

Tällä hetkellä työelämässä on käynnissä muutos, joka tulee laajasti muokkaamaan työnteon tapoja. Muutokseen parhaiten sopeutuvat ja toimintaansa kehittävät organisaatiot tulevat hyötymään etätyöskentelyn tuomista mahdollisuuksista luoden kilpailuetua pitkälle tulevaisuuteen. Vaihtoehtoina on työyhteisön tyytymättömyys ja työtehon lasku, jos työntekoa ei onnistuta kehittämään, toimivista etätyön käytänteistä luovutaan ja henkilöstö pakotetaan jatkossa toimistolle jatkamaan töitä niin sanotusti ”normaaliin” tapaan.

Me Kornerilla näemme, että tulevaisuuden työelämä rakentuu tässä tekstissä mainittujen osa-alueiden varaan niiden limittyessä yhteen. Tulevaisuudessa työyhteisöjen tulee ymmärtää teknologiavälitteisen viestinnän ja vuorovaikutuksen ilmiöitä, omata etätyöhön soveltuvat viestintä- ja vuorovaikutusteknologiat sekä omaksua työskentelylle yhteiset säännöt ja normit. Näin työskentelylle muodostuu perusta, jota on mahdollista kehittää myös jatkossa uusien tarpeiden ilmestyessä – oli kyseessä sitten koko organisaation etätyöskentely tai etätyön ja toimistotyön yhdistäminen parhaalla mahdollisella tavalla.

Saku Uotila

Saku Uotila

Nuorempi viestintäkonsultti
saku@korner.fi
040 064 4928

Case Hintaopas: Strateginen suunnittelu ja lokaalit sosiaalisen median sisällöt kasvun tukena

Lähtökohta

Hintaopas on seitsemässä maassa toimiva puolueeton hintavertailupalvelu, jonka tavoitteena on auttaa kuluttajia tekemään viisaampia ostopäätöksiä. Hintaopas listaa 830 Suomessa toimivan verkkokaupan hinta- ja tuotetiedot. Eri maiden sosiaalisen median viestintä tehtiin keskitetysti Ruotsista käsin.

Vuonna 2019 hintavertailupalvelu Hintaoppaan ja Kornerin yhteistyötä laajennettiin sosiaalisen median kehittämisen pariin. Yhteistyön tavoitteina oli liittää sosiaalisen median kanavissa tapahtuva viestintä kiinteäksi osaksi hintavertailupalvelun muuta viestintää, lisätä palvelun tunnettuutta ja käyttöä, kasvattaa sosiaalisen median kanavia ja viestiä suomalaiselle kohderyhmälle lokaalilla kulmalla ja äänensävyllä.

Ratkaisu 

Sosiaalisen median kumppanuus aloitettiin selkeyttämällä eri kanavien roolit, kohderyhmät, tavoitteet, viestinnän mittarit, visuaaliset linjat ja mainonnan linjaukset yhdessä Hintaoppaan kansainvälisen tiimin kanssa. Tämän pohjalta luotiin viisi erilaista sisältötyyppiä ja kattava, kanavakohtainen sisältösuunnitelma. Säännöllistä tekemistä tuetaan sopivilla vaikuttajayhteistyön muodoilla sekä sesonki- ja kampanjakohtaisilla konsepteilla.

Lopputulos

Instagramin seuraajamäärä kasvoi vuodessa 1415 prosenttia ja Facebookin seuraajamäärä 27 prosenttia. Sosiaalisen median kanavien sisällöntuotanto on paikallista, jatkuvaa, strategista ja systemaattista. Sisällöt tukevat brändin tunnettuuden kasvua ja ohjaavat ihmisiä palvelun pariin. Sosiaalisen median kanavien ympärille on muodostunut uskollinen seuraajakunta, joka myös kommunikoi aktiivisesti brändin kanssa.

Kun toimittaja soittaa – Näiden vinkkien avulla onnistut haastattelussa

Mediasta moi! Toimittaja ottaa yhteyttä, ja luvassa on yrityksellesi kaivattua medianäkyvyyttä. Oletko valmis haastatteluun? Lue vinkit, joiden avulla onnistut ja saat omat viestisi terävästi esille mediassa.

1. Vastaa toimittajan yhteydenottoon pikaisesti

Informatiiviset ja nopeasti asiaan palaavat asiantuntijat ovat toimittajille tärkeitä. Vastaa siis toimittajan yhteydenottoon pikaisesti. Jos et reagoi pyyntöihin, juttu voi jäädä suunniteltua pienemmäksi tai aihetta saattaa kommentoida joku muu haastateltava. Jos olet kokouksessa tai et muuten pysty vastaamaan, voit lähestyä toimittajaa viestitse ja sopia ajan haastattelulle. 

Yrityksesi tai organisaatiosi kannattaa myös nimetä etukäteen henkilöt, jotka vastaavat mediayhteydenottoihin. Yllättävissä haastattelupyynnöissä on syytä pohtia, kuka on paras henkilö kommentoimaan juuri kyseistä aihetta. Verkkosivuille kannattaa myös lisätä osio, josta toimittaja löytää helposti tarvittavat yhteystiedot ja kuvat.

2. Selvitä jutun taustatiedot – valmistaudu harjoittelemalla ydinviestejä

Ennen haastattelua voit selvittää, mihin mediaan ja juttukokonaisuuteen haastatteluasi käytetään sekä sen, onko jutussa mahdollisesti muita haastateltavia. 

Sen jälkeen kirkasta mieleenjäävät pääviestisi: mille asialle yrityksesi tai organisaatiosi toivoo medianäkyvyyttä? Mikä on se koukku, joka tekee sinun mielipiteistäsi tärkeitä tai kiinnostavia? Ydinviestejä ja haastattelutilannetta kannattaa harjoitella etukäteen esimerkiksi kollegan tai viestinnästä vastaavan kanssa. Punainen lanka löytyy helpommin myös haastattelutilanteessa, kun asioita puhuu etukäteen ääneen.

3. Kuuntele kysymykset tarkkaan ja unohda jargon vastatessa

Kuuntele, mitä sinulta kysytään, ja kiteytä vastauksesi selkokielisesti. Vältä ammattislangia ja liian monimutkaisia vastauksia. Mene vastatessa suoraan asiaan käyttäen apunasi konkreettisia esimerkkejä. Älä pelkää avainasioiden toistoa, sillä juttuun päätyy usein vain osa haastattelusta. 

Puhu ainoastaan asioista, joista tiedät ja jätä spekulointi muille. Vastaa vain kysymyksiin, joista sinulla on lupa puhua. Jos et voi vastata johonkin kysymykseen, voit myös kertoa miksi. Mahdollisuuksien mukaan vie keskustelu tämän jälkeen haluamaasi suuntaan.

4. Varaudu myös epämukaviin juttuaiheisiin

Jos toimittaja kaipaa lisätietoa vaikkapa koronaviruksen aiheuttamista haasteista tai tarttuu toiseen ikävään aiheeseen, voi mielessä käydä haastattelusta kieltäytyminen. Se ei kuitenkaan välttämättä estä jutun julkaisua. Uutinen voi olla seuraavan aamun lehdessä myös ilman kommenttejasi.

Älä siis kieltäydy haastattelumahdollisuudesta liian kevyin perustein. Jos voit tuoda jutun avulla esiin yrityksesi omaa näkökulmaa tai esimerkiksi vastuunkantoa vaikeassa tilanteessa, haastattelu saattaa olla paras ratkaisu. Haastavia tilanteita varten ota avuksi organisaationne kriisiviestintäsuunnitelma.

5. Auta toimittajaa ja pyydä juttu aina luettavaksi

Pyri auttamaan toimittajaa työssään: tarjoa lisätietoa, kuvia ja esimerkiksi infograafeja. Toimittajat muistavat avuliaat ja mukavat haastateltavat, ja ottavat heihin mielellään yhteyttä myös tulevaisuuden juttutarpeissa.

Muista aina pyytää juttu luettavaksi ennen julkaisua. Haastateltavalla on Journalistin ohjeiden mukaan oikeus tarkistaa sitaattinsa ennen jutun julkaisemista. Jos sitaateissasi on virheitä tai jutusta löytyy selviä asiavirheitä, pyydä niiden korjaamista. Lähetä kuittaus ja mahdolliset virheet pikaisesti takaisin toimittajalle, sillä julkaisemisella on usein kiire.

Ja lopuksi: kiitä aina toimittajaa jutusta. Rakentamalla hyvät suhteet toimittajiin kasvatat medianäkyvyyden mahdollisuutta myös tulevaisuudessa.

Janette Litmanen

Janette Litmanen

Viestintäkonsultti
janette@korner.fi
040 573 0181

 

Kaipaatko sparrausta haastatteluja varten?

Järjestämme mediavalmennuksia niin yksittäisille henkilöille kuin ryhmille. Jokainen valmennus räätälöidään organisaation tarpeiden ja tavoitteiden mukaan. Mediavalmennuksessa sinua sparraavat toimittajataustaiset konsulttimme, ja valmennus sisältää aina monipuolisia käytännön harjoituksia, joiden avulla välität viestisi haastavissakin haastattelutilanteissa.

Korona toi työmarkkinoille uuden työsuhde-edun – Työnantajat, valmistautukaa etätyöskentelyn pysyvään mahdollistamiseen

Valkokaulusväki on tehnyt töitä pian puoli vuotta etänä. Monessa paikkaa jatketaan ”poikkeusoloja” pidempäänkin. Korner ”palaa toimistolle” elokuun puolivälistä, mutta meille se tarkoittaa montaa uutta käytäntöä. Nämä käytännöt saanevat kysyntää muuallakin. Kannustammekin paitsi muita viestintätoimistoja, myös asiakkaitamme ja heidän kilpailijoitaan miettimään työskentelykäytäntöjään niin pitkällä aikavälillä, että puhutaan pysyvyydestä. 

Meillä palataan Rikhardinkadulle viikolla 34. Olemme kesäkuusta alkaen sallineet työskentelyn toimistolla puolelle porukkaa kerrallaan siten, että toimistolle pitää ilmoittautua edellisenä päivänä. Nyt käännämme tämän käytännön vain toisinpäin. Oletus on, että työskennellään toimistolla, mutta kotiin (tai mihin tahansa muualle) saa jäädä töihin ilmoittamalla. Lisäksi keskiviikosta tulee pysyvästi etäpäivä kaikille.

Moni muukin on varmasti huomannut kevään aikana, että tietyt hommat hoituvat tehokkaammin ja paremmin omassa rauhassa. Lisäksi päivästä on jäänyt työmatkojen aiheuttamat vartit tai jopa tunnit pois. Tämä tuo lisää pelivaraa yksittäisen arkipäivän käytettävissä oleviin 16:een tuntiin. Samalla moni on kaivannut työyhteisön sosiaalista ulottuvuutta sekä asioiden nopeaa hoitumista ja uusien avausten kimpassa ideointia.

Molemmissa on kyse ennen kaikkea käytettävissä olevien resurssien maksimoinnista – siis työnantajankin kannalta parhaan mahdollisen työpanoksen antamisesta. Työnantaja voi huonossa tilanteessa pakottaa työntekijänsä toimistolle. Tämä lisää tässä tilanteessa huolta, pelkoakin, turhautuneisuutta ja tyytymättömyyttä eikä työnantajakaan sitä kautta saa työntekijöidensä parasta työpanosta.

Etätyö on ollut monessa paikkaa mahdollista ja kannustettavaakin jo pitkään. Liian usein on kuitenkin tilanne, että työnantaja näkee perjantaisen etäpäivän tilanteena, jossa työntekijän jalka on jo puoliksi viikonloppu-nimisen oven välissä. Samalla taas työntekijä ottaessaan perjantain etäpäiväksi saattaa tuntea, että ”näinhän se käytännössä on” tai epäilee työnantajansa tai työkaveriensa ajattelevan näin. Näistä luuloista pitää päästä lopullisesti eroon.

Meillä on käytössä liukuva (tai miksi sitä ikinä haluaakaan kutsua) työaika. Jos työntekijä tekee perjantaina kello 13 matkaa mökilleen, niin hän on hoitanut perjantain työt jo tai hoitaa ne ensi viikolla. Lisäksi meillä on tiedossa, että kello 13–15 välillä on turha odottaa videon editointia auton ratin takaa tai ettei videopuhelu onnistu Kustavin laiturin nokasta.

Tästä päästään tärkeimpään asiaan, mitä koronan jälkeiseen työskentelyyn tulee, nimittäin viestintä. Mihin tahansa organisaationne sitten päätyy toimistolle pakottamisen tai etätyöskentelyn jatkamisen suhteen, on tiedon kulkemisen, tiedonhallinnan sekä avoimen ja osallistavan viestinnän oltava kunnossa. Nimittäin jos yksikin näistä on vajaa tai ylimielisesti sivuutettu, on varmaa, että työntekijät lähtevät etsimään näitä toimia hyvin toteutettuina jostain toisesta työpaikasta. Etätyön, tai siis paikkaan sitomattoman työn, mahdollistaminen ja ennen kaikkea onnistunut johtaminen tulee olemaan seuraavien vuosien ykköstrendi työmarkkinoilla. Palkan ja työsuhde-etujen lisäksi työntekijät haluavat joustoa ja luottamusta työn tekemiselleen. Jotkut ovat varmasti valmiita jopa tulemaan palkkapyynnössään alaspäin, jos työskentely on paikasta riippumatonta ja hyvin organisoitua.

Ja me täällä työsopimusten toisella puolella voidaan joko hyväksyä tämä tai ajaa päin seinää. Jos organisaationne tarvitsee apua tämän asian miettimisessä, toteuttamisessa tai kehittämisessä, niin luet oikean yrityksen blogia. Tulemme syksyllä starttaamaan palveluita organisaatioiden parhaan mahdollisen työskentelyn tueksi. Olemme rakentaneet ja hioneet palveluita jo kauan ennen koronaa. Mikäli kiinnostuit, voit olla yhteydessä suoraan allekirjoittaneeseen.

Mukavaa loppukesää kaikille – työn kuvasta, paikasta tai kauluksen väristä riippumatta.

Joel Häkämies

Joel Häkämies

Partneri
joel@korner.fi
045 1032 833

Kuusi helppoa askelta podcastin tekemiseen

Podcastien suosio on kasvanut räjähdysmäisesti viime vuosien aikana. Moni yritys tekee nyt matalalla kynnyksellä omia podcast-sarjojaan, joissa pureudutaan yrityksen toimialaan ja luodaan brändimielikuvaa. Hyvä podcast-sarja ei kuitenkaan synny pelkästään hyvän idean ja aiheen ympärille. Nämä seuraavat kuusi askelta kannattaa huomioida oman puheohjelman perustamisessa.

1. Mikä on podcastisi tarkoitus?

Mieti ensin kaksi kertaa, miksi haluat tehdä podcastin. Ketä ja ennen kaikkea mitä tavoittelet podcastillasi?

Onko päällimmäinen tavoitteesi saada ihmiset kiinnostumaan tuotteestasi tai siihen liittyvästä toimialasta? Haluatko rakentaa itsestäsi oman alasi asiantuntijaa tai kohottaa yrityksesi brändiä? Vai haluatko yksinkertaisesti antaa äänen jollekin, joka sitä ei normaalisti saa: esimerkiksi visionääriselle, mutta julkisia puheita kammoksuvalle työntekijällesi?

Podcastien onnistumista mitataan helposti pelkkien kuuntelijamäärien perusteella. Mutta mieti, onko sinulle tärkeämpää massojen vai oikean kohderyhmän tavoittaminen? Kolmekymmentä kuuntelukertaa voi näyttää häpeälliseltä, mutta jos niistä viidestä tulee sinulle tärkeä asiakas tai yhteistyökumppani, on podcast todennäköisesti täyttänyt tarkoituksensa.

Muista myös, että podcastin ei tarvitse olla pelkkää markkinointia tai ulkoista viestintää. Podcast voi nimittäin olla erinomainen tapa myös sisäiseen viestintään. Ehkäpä työntekijät osaavat mukautua paremmin yritystäsi kohtaavaan suureen muutokseen, jos he saavat kuunnella ensin itsekseen rauhassa toimitusjohtajalle tehdyn haastattelun, jossa toimitusjohtaja vastaa alaistensa esittämiin kysymyksiin?

2. Hyödynnä podcastin erityispiirteitä

Mieti myös ensin aina, onko podcast paras mahdollinen media tarkoitukseesi? Kaipaako asiasi sittenkin myös selkeyttäviä kuvia tai grafiikoita? Ja ennen kaikkea, ovatko ihmiset valmiita uhraamaan elämästään 45 minuuttia saadakseen kuulla asian, jonka he voisivat lukea blogista kymmenessä minuutissa?

Podcasteja kulutetaan monia muita mediakanavia huomattavasti sitoutuneemmin. Samalla kun kuluttajien keskittymiskyky somevideoihin lasketaan minuuttien sijaan sekunneissa, on yhä useampi suomalainen valmis uhraamaan viikoittaisesta huomiostaan jopa tunteja suosikkipodcastiensa kuuntelemiseen. Tämä johtuu pitkälti siitä, että podcast ei vaadi katsekontaktia. Sitä on mahdollista ja vieläpä helppoa kuluttaa jonkin muun toiminnan, kuten siivoamisen tai liikkumisen ohessa.

Mutta käytettävien – ja ennen kaikkea käyttämättömien – aistien lisäksi suosittujen podcastien suuri sitoutumiskerroin selittyy sillä, että niiden sisältö todella kiinnostaa ihmisiä. Jos sisältö ei kiinnosta, vaihtuu podcast helposti toiseen. Mieti siis vielä kerran tarkasti, kiinnostaako podcastisi varmasti myös muitakin kuin sinua. 

3. Käsikirjoitus on kaikki kaikessa

Kun podcastin tarkoitus on perusteltu, on aika ruveta miettimään sen tarkempaa sisältöä. Loppujen lopuksi on aivan se ja sama kuinka loistavat vieraat, äänimaailmat tai studiot sinulla on: jos podcastin sisältö on paskaa, ei sitä kukaan enää toista kertaa kuuntele.

Siksi tie hyvään sisältöön käy aina hyvän käsikirjoituksen kautta: mitä tarkempi, yksityiskohtaisempi sekä loppuun asti mietitympi käsikirjoitus, sitä parempi on myös lopputulos.

Kokemattomampi puheohjelman tekijä saattaa tosin harhaisesti kuvitella, että podcast on parhaimmillaan silloin, kun puiseva käsikirjoitus lentää roskakoriin ja ihmiset juttelevat luonnollisesti – aivan kuten vaikkapa radion aamuohjelmissa. Jokaisen leppoisan läpändeeroksen heittelyn taustalla on kuitenkin 99 prosenttisesti käsikirjoitus, joka asettelee raamit keskustelulle ja sen nokkelille punch lineille.

Hyvä podcastaaja osaa tietenkin soveltaa ja reagoida. Mutta juuri huolellinen käsikirjoitus ja puheenaiheeseen perehtyminen luovat keskustelulle pohjan, josta on helppo poiketa ja vielä helpompaa palata.

Eikä käsikirjoitusta pidä niin orjallisesti tehdä, että puhe muuttuu paperista lukemiseksi. Mutta etenkin aloittelevan podcastaajan kohdalla käsikirjoittamiseen soveltuu vanha sekakäyttäjän sananlasku: mieluummin överit kuin vajarit.

4. Mieti enempi missä kuin millä nauhoitat

Podcastin nauhoituskalustoon voi laittaa kiinni paljon rahaa, mutta suurikaan sijoitus ei takaa vielä kelvollista ääntä. Nyrkkisääntönä onkin miettiä mikrofonien tai äänikorttien sijaan paikkaa, jossa podcast nauhoitetaan.

Jo alle satasen pallomikrofonilla saa varsin hyvälaatuista audiota, mikäli äänityspaikassa ei kuulu ärsyttäviä, mutta usein myös nauhoitettaessa helposti unohtuvia häiriöääniä, kuten ilmanvaihto. Hiljaisuuden ohella huomiota kannattaa kiinnittää nauhoitustilan kokoon ja pintamateriaaleihin, jotta puhe kaikuisi mahdollisimman vähän. Mitään Finnvox-tason studiota ei silti tarvitse vuokrata tai rakentaa: usein nauhoitustilan akustiikassa saa ihmeitä aikaan jo parilla oikein sijoitetulla sohvatyynyllä.

Jos podcastin keskustelu käydään etänä esimerkiksi Skypen välityksellä, nousee nauhoituksen vaikeuskerroin heti useamman pykälän. Sillä tuolloin nauhoituskalusto ja -olosuhteet täytyy rakentaa useampaan paikkaan, minkä lisäksi haasteita syntyy paitsi tasaisen äänenlaadun, myös yhteyksien ja viiveen kanssa. Lisäksi etänä käydystä keskustelusta katoaa helposti se tietty vaivattomuus, joka on huomattavasti helpompaa saada aikaan kasvotusten juteltaessa.

Vaan eihän se aina sen nauhoituksen kanssa ole niin justiinsa. Sillä voihan niitä äänenlaadullisia ja käsikirjoituksellisia seikkoja katsoa sitten tarkemmin vielä siellä editissä. Paitsi että…

5. Editoitaessa ei tehdä enää ihmeitä

Podcastia editoitaessa voi tehdä paljon, muttei ihmeitä. Laajasta materiaalista on helppo tiivistää löysät pois, mutta jos haastateltavan avauspuheenvuoron aikana unohtui painaa recciä, on tilanne jo mutkikkaampi. Ja keskinkertaisesta äänenlaadusta on helpompi tehdä hyvää, kuin karmeasta välttävää.

Osaavissa käsissä ja hyvillä ohjelmilla editissä saa kuitenkin yllättävän paljon aikaan. Tekoäly osaa vähentää automaattisesti taustahälyä, kokemattomampikin editoija pystyy turvautumaan valmiiksi tehtyihin presetteihin ja pienellä kompressoinnilla typerältä kuulostava oma puhe muuttuu jo lähes Avaran luonnon kertojaääneksi.

Hyvällä editillä ja harkitulla äänimaisemalla on helppoa rakentaa podcastille laadukas vaikutelma, mikä on tärkeää etenkin mielikuvamarkkinoinnissa. Mutta silti samalla moni supersuosittukin podcast kuulostaa vähänkään hifistin vikaa omaavan korvaan aivan kauhealta. Tässäkin tapauksessa palataan askeleisiin 1 ja 2: jos sisältö on kunnossa, riittää että äänenlaatu on siedettävää.

6. Valitse oikea julkaisualusta

Kun podcast on valmis, tulee se vielä julkaista. Netistä löytyy monia ilmaisia tai puoli-ilmaisia alustoja, joihin voit ladata podcastisi. Näiden alustojen RSS-syötteitä hyödyntämällä pystyt kohtalaisen helposti lataamaan podcastisi myös esim. Spotifyhin tai iTunesiin, kunhan podcastisi täyttää tietyt kriteerit esimerkiksi jaksojen lukumäärän suhteen.

RadioPlay ja muut kaupalliset toimijat tarjoavat julkaisuun myös omia alustoja sekä etenkin niiden mahdollistamaa maksettua näkyvyyttä. Kannattaa kuitenkin harkita, tarjoavatko kyseiset alustat lopulta yhtä paljon mahdollisuutta yleisön löytämiseen kuin vaikkapa ilmainen ja laajasti käytetty Spotify?

Musiikin tavoin uusien ja pienten podcastien on kuitenkin todella haastavaa päästä Spotifyn top-listoille tai Discovery-osioon. Siksi pelkän julkaisun lisäksi tuleekin miettiä tarkoin, miten saat tavoittelemasi kohderyhmän löytämään podcastisi. Tämä korostuu entisestään, jos päätät tarjota podcastisi esimerkiksi vain yrityksesi verkkosivujen kautta.

———

Siinäpä se. Helppoa, eikö?

Lue myös Jussin toinen blogikirjoitus Älä-tee-se-itse: yrityspodcast.

Korner tarjoaa yrityspodcasteihin liittyvää konsultointia ja sisällöntuotantoa.

Jussi Kotila

Jussi Kotila

Viestintäkonsultti
jussi@korner.fi
044 090 1408

Kirjoittaja on entinen radiojuontaja, joka nykyään konseptoi ja tuottaa useita Kornerin asiakkaiden podcasteja.

Älä-tee-se-itse: yrityspodcast

“Jos kymmenen vuotta sitten ihminen luuli olevansa viihdyttävä, ryhtyi hän stand up -koomikoksi. Jos tänä päivänä kaksi ihmistä luulevat olevansa viihdyttäviä, ryhtyvät he tekemään podcastia.”

Osapuilleen edellä mainittuun kommenttiin törmäsin pari vuotta sitten internetin ihmeellisessä maailmassa. Ja vaikka minä tai Google emme enää kuollaksemmekaan muista, kuka noin kommentoi ja missä, jäi itse vitsi mieleen. Se kuvasi nimittäin oivaltavasti käynnissä ollutta podcast-trendiä, jossa jokaisella joka oli jotain, piti olla oma podcast. Ja yleensä konseptina oli kahden kaveruksen kepeä, strukturoimaton jutustelu lähes aiheesta kuin aiheesta.

Vaikka vitsi edelleenkin naurattaa, on moni pari vuotta sitten syntyneistä jutusteluista nykyään Suomen suosituimpia podcasteja. Näiden nonsense-podcastien jokainen jakso kerää noin 20 000 – 50 000 toistoa, mikä voittaa jo monien valtakunnallistenkin radiokanavien prime timen ulkopuolisten ohjelmien kuuntelukerrat.

Podcastien kirjo kasvaa

Viimeisen parin vuoden aikana suomalaisten podcastien kirjo on kuitenkin kasvanut myös aihepiirien osalta. Jos ennen podcastin reseptiin kuului kaksi bloggaria, yksi pallomikrofoni ja miljoona rönsyilevää puheenaihetta – tuntuu nykyinen podcast-trendi painottuvan enempi yhteen intohimoiseen harrastajaan, joka puhuu paatoksella ja kymmeniä tunteja jostain mahdollisimman nichestä aiheesta.

Esimerkiksi yksi tämän kevään ilmiö on ollut Wind of Change -podcast-sarja. Siinä pohditaan reilun 350 minuutin verran sitä, onko podcastin kanssa samanniminen the Scorpionsin kappale alunperin sittenkin CIA:n kirjoittama kylmän sodan propaganda-ase?

Vielä kohtalaisen tuore ilmiö suomalaisella podcast-kentällä on myös yritysten sekä muiden kaupallisten, ei radio-alan toimijoiden mukaantulo puheohjelmamarkkinoille. Osittain se on tapahtunut erilaisten podcast-yhteistöiden tai – tätä nykyä jo varsin katoavaa kansanperinnettä olevan vanhan kunnon – rehellisen mainostamisen kautta. Mutta kun huomioi podcastien suosion ja usein yllättävänkin hyvin segmentoitavan kuuntelijakunnan, on podcast-mainonta vielä yllättävänkin maltillista.

Kenties yksi selittävä tekijä podcast-mainonnan vähäisyydelle on kaupallisten toimijoiden rajusti kasvanut halu tarttua itse mikkiin: eli siis laittaa pystyyn kokonaan oma podcast.

Yritykselle oma podcast?

Tietyissä yhteyksissä yrityksen tai organisaation oma podcast on varsin luonnollinen konsepti puhuttelemaan kohderyhmää: osake- ja rahastovälittäjälle on luonnollista tehdä podcast sijoittamisesta, tietoturvapalveluita tarjoavan yrityksen on luonnollista tehdä podcast hakkeroinnista.

Usein toimialasta ei kuitenkaan saa luontaista – tai ainakaan asiakkaita kiinnostavaa – puheenaihetta podcastin pitämiseksi. Serlan Vessapaperitalk tai Kiinteistöviemäröinticast by Uponor olisivat tuskin suuria hittejä, vaikka jokainen meistä päivittäin saniteettitiloissa käykin. Siksi esimerkiksi Bauer Media sanoo suoraan, että: Mainostaja, älä tee podcastia.”

Tosin 17 radiokanavaa sekä omaa RadioPlay -podcastalustaa pyörittävän Bauer Median kainalosta saattaa löytyä ketun häntä, kun se neuvoo muita yrityksiä mieluummin ostamaan heiltä mainostilaa kuin kilpailemaan heitä vastaan sisällöntuottajana. Mutta suin päin podcast-viidakkoon ei ole syytä syöksyä. Joten jos haluat edelleen aloittaa oman podcastin, niin lue seuraavaksi kuusi helppoa askelta podcastin tekemiseen.

Jussi Kotila

Jussi Kotila

Viestintäkonsultti
jussi@korner.fi
044 090 1408