Kun toimittaja soittaa – Näiden vinkkien avulla onnistut haastattelussa

Mediasta moi! Toimittaja ottaa yhteyttä, ja luvassa on yrityksellesi kaivattua medianäkyvyyttä. Oletko valmis haastatteluun? Lue vinkit, joiden avulla onnistut ja saat omat viestisi terävästi esille mediassa.

1. Vastaa toimittajan yhteydenottoon pikaisesti

Informatiiviset ja nopeasti asiaan palaavat asiantuntijat ovat toimittajille tärkeitä. Vastaa siis toimittajan yhteydenottoon pikaisesti. Jos et reagoi pyyntöihin, juttu voi jäädä suunniteltua pienemmäksi tai aihetta saattaa kommentoida joku muu haastateltava. Jos olet kokouksessa tai et muuten pysty vastaamaan, voit lähestyä toimittajaa viestitse ja sopia ajan haastattelulle. 

Yrityksesi tai organisaatiosi kannattaa myös nimetä etukäteen henkilöt, jotka vastaavat mediayhteydenottoihin. Yllättävissä haastattelupyynnöissä on syytä pohtia, kuka on paras henkilö kommentoimaan juuri kyseistä aihetta. Verkkosivuille kannattaa myös lisätä osio, josta toimittaja löytää helposti tarvittavat yhteystiedot ja kuvat.

2. Selvitä jutun taustatiedot – valmistaudu harjoittelemalla ydinviestejä

Ennen haastattelua voit selvittää, mihin mediaan ja juttukokonaisuuteen haastatteluasi käytetään sekä sen, onko jutussa mahdollisesti muita haastateltavia. 

Sen jälkeen kirkasta mieleenjäävät pääviestisi: mille asialle yrityksesi tai organisaatiosi toivoo medianäkyvyyttä? Mikä on se koukku, joka tekee sinun mielipiteistäsi tärkeitä tai kiinnostavia? Ydinviestejä ja haastattelutilannetta kannattaa harjoitella etukäteen esimerkiksi kollegan tai viestinnästä vastaavan kanssa. Punainen lanka löytyy helpommin myös haastattelutilanteessa, kun asioita puhuu etukäteen ääneen.

3. Kuuntele kysymykset tarkkaan ja unohda jargon vastatessa

Kuuntele, mitä sinulta kysytään, ja kiteytä vastauksesi selkokielisesti. Vältä ammattislangia ja liian monimutkaisia vastauksia. Mene vastatessa suoraan asiaan käyttäen apunasi konkreettisia esimerkkejä. Älä pelkää avainasioiden toistoa, sillä juttuun päätyy usein vain osa haastattelusta. 

Puhu ainoastaan asioista, joista tiedät ja jätä spekulointi muille. Vastaa vain kysymyksiin, joista sinulla on lupa puhua. Jos et voi vastata johonkin kysymykseen, voit myös kertoa miksi. Mahdollisuuksien mukaan vie keskustelu tämän jälkeen haluamaasi suuntaan.

4. Varaudu myös epämukaviin juttuaiheisiin

Jos toimittaja kaipaa lisätietoa vaikkapa koronaviruksen aiheuttamista haasteista tai tarttuu toiseen ikävään aiheeseen, voi mielessä käydä haastattelusta kieltäytyminen. Se ei kuitenkaan välttämättä estä jutun julkaisua. Uutinen voi olla seuraavan aamun lehdessä myös ilman kommenttejasi.

Älä siis kieltäydy haastattelumahdollisuudesta liian kevyin perustein. Jos voit tuoda jutun avulla esiin yrityksesi omaa näkökulmaa tai esimerkiksi vastuunkantoa vaikeassa tilanteessa, haastattelu saattaa olla paras ratkaisu. Haastavia tilanteita varten ota avuksi organisaationne kriisiviestintäsuunnitelma.

5. Auta toimittajaa ja pyydä juttu aina luettavaksi

Pyri auttamaan toimittajaa työssään: tarjoa lisätietoa, kuvia ja esimerkiksi infograafeja. Toimittajat muistavat avuliaat ja mukavat haastateltavat, ja ottavat heihin mielellään yhteyttä myös tulevaisuuden juttutarpeissa.

Muista aina pyytää juttu luettavaksi ennen julkaisua. Haastateltavalla on Journalistin ohjeiden mukaan oikeus tarkistaa sitaattinsa ennen jutun julkaisemista. Jos sitaateissasi on virheitä tai jutusta löytyy selviä asiavirheitä, pyydä niiden korjaamista. Lähetä kuittaus ja mahdolliset virheet pikaisesti takaisin toimittajalle, sillä julkaisemisella on usein kiire.

Ja lopuksi: kiitä aina toimittajaa jutusta. Rakentamalla hyvät suhteet toimittajiin kasvatat medianäkyvyyden mahdollisuutta myös tulevaisuudessa.

Janette Litmanen

Janette Litmanen

Viestintäkonsultti
janette@korner.fi
040 573 0181

 

Kaipaatko sparrausta haastatteluja varten?

Järjestämme mediavalmennuksia niin yksittäisille henkilöille kuin ryhmille. Jokainen valmennus räätälöidään organisaation tarpeiden ja tavoitteiden mukaan. Mediavalmennuksessa sinua sparraavat toimittajataustaiset konsulttimme, ja valmennus sisältää aina monipuolisia käytännön harjoituksia, joiden avulla välität viestisi haastavissakin haastattelutilanteissa.

Korona toi työmarkkinoille uuden työsuhde-edun – Työnantajat, valmistautukaa etätyöskentelyn pysyvään mahdollistamiseen

Valkokaulusväki on tehnyt töitä pian puoli vuotta etänä. Monessa paikkaa jatketaan ”poikkeusoloja” pidempäänkin. Korner ”palaa toimistolle” elokuun puolivälistä, mutta meille se tarkoittaa montaa uutta käytäntöä. Nämä käytännöt saanevat kysyntää muuallakin. Kannustammekin paitsi muita viestintätoimistoja, myös asiakkaitamme ja heidän kilpailijoitaan miettimään työskentelykäytäntöjään niin pitkällä aikavälillä, että puhutaan pysyvyydestä. 

Meillä palataan Rikhardinkadulle viikolla 34. Olemme kesäkuusta alkaen sallineet työskentelyn toimistolla puolelle porukkaa kerrallaan siten, että toimistolle pitää ilmoittautua edellisenä päivänä. Nyt käännämme tämän käytännön vain toisinpäin. Oletus on, että työskennellään toimistolla, mutta kotiin (tai mihin tahansa muualle) saa jäädä töihin ilmoittamalla. Lisäksi keskiviikosta tulee pysyvästi etäpäivä kaikille.

Moni muukin on varmasti huomannut kevään aikana, että tietyt hommat hoituvat tehokkaammin ja paremmin omassa rauhassa. Lisäksi päivästä on jäänyt työmatkojen aiheuttamat vartit tai jopa tunnit pois. Tämä tuo lisää pelivaraa yksittäisen arkipäivän käytettävissä oleviin 16:een tuntiin. Samalla moni on kaivannut työyhteisön sosiaalista ulottuvuutta sekä asioiden nopeaa hoitumista ja uusien avausten kimpassa ideointia.

Molemmissa on kyse ennen kaikkea käytettävissä olevien resurssien maksimoinnista – siis työnantajankin kannalta parhaan mahdollisen työpanoksen antamisesta. Työnantaja voi huonossa tilanteessa pakottaa työntekijänsä toimistolle. Tämä lisää tässä tilanteessa huolta, pelkoakin, turhautuneisuutta ja tyytymättömyyttä eikä työnantajakaan sitä kautta saa työntekijöidensä parasta työpanosta.

Etätyö on ollut monessa paikkaa mahdollista ja kannustettavaakin jo pitkään. Liian usein on kuitenkin tilanne, että työnantaja näkee perjantaisen etäpäivän tilanteena, jossa työntekijän jalka on jo puoliksi viikonloppu-nimisen oven välissä. Samalla taas työntekijä ottaessaan perjantain etäpäiväksi saattaa tuntea, että ”näinhän se käytännössä on” tai epäilee työnantajansa tai työkaveriensa ajattelevan näin. Näistä luuloista pitää päästä lopullisesti eroon.

Meillä on käytössä liukuva (tai miksi sitä ikinä haluaakaan kutsua) työaika. Jos työntekijä tekee perjantaina kello 13 matkaa mökilleen, niin hän on hoitanut perjantain työt jo tai hoitaa ne ensi viikolla. Lisäksi meillä on tiedossa, että kello 13–15 välillä on turha odottaa videon editointia auton ratin takaa tai ettei videopuhelu onnistu Kustavin laiturin nokasta.

Tästä päästään tärkeimpään asiaan, mitä koronan jälkeiseen työskentelyyn tulee, nimittäin viestintä. Mihin tahansa organisaationne sitten päätyy toimistolle pakottamisen tai etätyöskentelyn jatkamisen suhteen, on tiedon kulkemisen, tiedonhallinnan sekä avoimen ja osallistavan viestinnän oltava kunnossa. Nimittäin jos yksikin näistä on vajaa tai ylimielisesti sivuutettu, on varmaa, että työntekijät lähtevät etsimään näitä toimia hyvin toteutettuina jostain toisesta työpaikasta. Etätyön, tai siis paikkaan sitomattoman työn, mahdollistaminen ja ennen kaikkea onnistunut johtaminen tulee olemaan seuraavien vuosien ykköstrendi työmarkkinoilla. Palkan ja työsuhde-etujen lisäksi työntekijät haluavat joustoa ja luottamusta työn tekemiselleen. Jotkut ovat varmasti valmiita jopa tulemaan palkkapyynnössään alaspäin, jos työskentely on paikasta riippumatonta ja hyvin organisoitua.

Ja me täällä työsopimusten toisella puolella voidaan joko hyväksyä tämä tai ajaa päin seinää. Jos organisaationne tarvitsee apua tämän asian miettimisessä, toteuttamisessa tai kehittämisessä, niin luet oikean yrityksen blogia. Tulemme syksyllä starttaamaan palveluita organisaatioiden parhaan mahdollisen työskentelyn tueksi. Olemme rakentaneet ja hioneet palveluita jo kauan ennen koronaa. Mikäli kiinnostuit, voit olla yhteydessä suoraan allekirjoittaneeseen.

Mukavaa loppukesää kaikille – työn kuvasta, paikasta tai kauluksen väristä riippumatta.

Joel Häkämies

Joel Häkämies

Partneri
joel@korner.fi
045 1032 833

Kuusi helppoa askelta podcastin tekemiseen

Podcastien suosio on kasvanut räjähdysmäisesti viime vuosien aikana. Moni yritys tekee nyt matalalla kynnyksellä omia podcast-sarjojaan, joissa pureudutaan yrityksen toimialaan ja luodaan brändimielikuvaa. Hyvä podcast-sarja ei kuitenkaan synny pelkästään hyvän idean ja aiheen ympärille. Nämä seuraavat kuusi askelta kannattaa huomioida oman puheohjelman perustamisessa.

1. Mikä on podcastisi tarkoitus?

Mieti ensin kaksi kertaa, miksi haluat tehdä podcastin. Ketä ja ennen kaikkea mitä tavoittelet podcastillasi?

Onko päällimmäinen tavoitteesi saada ihmiset kiinnostumaan tuotteestasi tai siihen liittyvästä toimialasta? Haluatko rakentaa itsestäsi oman alasi asiantuntijaa tai kohottaa yrityksesi brändiä? Vai haluatko yksinkertaisesti antaa äänen jollekin, joka sitä ei normaalisti saa: esimerkiksi visionääriselle, mutta julkisia puheita kammoksuvalle työntekijällesi?

Podcastien onnistumista mitataan helposti pelkkien kuuntelijamäärien perusteella. Mutta mieti, onko sinulle tärkeämpää massojen vai oikean kohderyhmän tavoittaminen? Kolmekymmentä kuuntelukertaa voi näyttää häpeälliseltä, mutta jos niistä viidestä tulee sinulle tärkeä asiakas tai yhteistyökumppani, on podcast todennäköisesti täyttänyt tarkoituksensa.

Muista myös, että podcastin ei tarvitse olla pelkkää markkinointia tai ulkoista viestintää. Podcast voi nimittäin olla erinomainen tapa myös sisäiseen viestintään. Ehkäpä työntekijät osaavat mukautua paremmin yritystäsi kohtaavaan suureen muutokseen, jos he saavat kuunnella ensin itsekseen rauhassa toimitusjohtajalle tehdyn haastattelun, jossa toimitusjohtaja vastaa alaistensa esittämiin kysymyksiin?

2. Hyödynnä podcastin erityispiirteitä

Mieti myös ensin aina, onko podcast paras mahdollinen media tarkoitukseesi? Kaipaako asiasi sittenkin myös selkeyttäviä kuvia tai grafiikoita? Ja ennen kaikkea, ovatko ihmiset valmiita uhraamaan elämästään 45 minuuttia saadakseen kuulla asian, jonka he voisivat lukea blogista kymmenessä minuutissa?

Podcasteja kulutetaan monia muita mediakanavia huomattavasti sitoutuneemmin. Samalla kun kuluttajien keskittymiskyky somevideoihin lasketaan minuuttien sijaan sekunneissa, on yhä useampi suomalainen valmis uhraamaan viikoittaisesta huomiostaan jopa tunteja suosikkipodcastiensa kuuntelemiseen. Tämä johtuu pitkälti siitä, että podcast ei vaadi katsekontaktia. Sitä on mahdollista ja vieläpä helppoa kuluttaa jonkin muun toiminnan, kuten siivoamisen tai liikkumisen ohessa.

Mutta käytettävien – ja ennen kaikkea käyttämättömien – aistien lisäksi suosittujen podcastien suuri sitoutumiskerroin selittyy sillä, että niiden sisältö todella kiinnostaa ihmisiä. Jos sisältö ei kiinnosta, vaihtuu podcast helposti toiseen. Mieti siis vielä kerran tarkasti, kiinnostaako podcastisi varmasti myös muitakin kuin sinua. 

3. Käsikirjoitus on kaikki kaikessa

Kun podcastin tarkoitus on perusteltu, on aika ruveta miettimään sen tarkempaa sisältöä. Loppujen lopuksi on aivan se ja sama kuinka loistavat vieraat, äänimaailmat tai studiot sinulla on: jos podcastin sisältö on paskaa, ei sitä kukaan enää toista kertaa kuuntele.

Siksi tie hyvään sisältöön käy aina hyvän käsikirjoituksen kautta: mitä tarkempi, yksityiskohtaisempi sekä loppuun asti mietitympi käsikirjoitus, sitä parempi on myös lopputulos.

Kokemattomampi puheohjelman tekijä saattaa tosin harhaisesti kuvitella, että podcast on parhaimmillaan silloin, kun puiseva käsikirjoitus lentää roskakoriin ja ihmiset juttelevat luonnollisesti – aivan kuten vaikkapa radion aamuohjelmissa. Jokaisen leppoisan läpändeeroksen heittelyn taustalla on kuitenkin 99 prosenttisesti käsikirjoitus, joka asettelee raamit keskustelulle ja sen nokkelille punch lineille.

Hyvä podcastaaja osaa tietenkin soveltaa ja reagoida. Mutta juuri huolellinen käsikirjoitus ja puheenaiheeseen perehtyminen luovat keskustelulle pohjan, josta on helppo poiketa ja vielä helpompaa palata.

Eikä käsikirjoitusta pidä niin orjallisesti tehdä, että puhe muuttuu paperista lukemiseksi. Mutta etenkin aloittelevan podcastaajan kohdalla käsikirjoittamiseen soveltuu vanha sekakäyttäjän sananlasku: mieluummin överit kuin vajarit.

4. Mieti enempi missä kuin millä nauhoitat

Podcastin nauhoituskalustoon voi laittaa kiinni paljon rahaa, mutta suurikaan sijoitus ei takaa vielä kelvollista ääntä. Nyrkkisääntönä onkin miettiä mikrofonien tai äänikorttien sijaan paikkaa, jossa podcast nauhoitetaan.

Jo alle satasen pallomikrofonilla saa varsin hyvälaatuista audiota, mikäli äänityspaikassa ei kuulu ärsyttäviä, mutta usein myös nauhoitettaessa helposti unohtuvia häiriöääniä, kuten ilmanvaihto. Hiljaisuuden ohella huomiota kannattaa kiinnittää nauhoitustilan kokoon ja pintamateriaaleihin, jotta puhe kaikuisi mahdollisimman vähän. Mitään Finnvox-tason studiota ei silti tarvitse vuokrata tai rakentaa: usein nauhoitustilan akustiikassa saa ihmeitä aikaan jo parilla oikein sijoitetulla sohvatyynyllä.

Jos podcastin keskustelu käydään etänä esimerkiksi Skypen välityksellä, nousee nauhoituksen vaikeuskerroin heti useamman pykälän. Sillä tuolloin nauhoituskalusto ja -olosuhteet täytyy rakentaa useampaan paikkaan, minkä lisäksi haasteita syntyy paitsi tasaisen äänenlaadun, myös yhteyksien ja viiveen kanssa. Lisäksi etänä käydystä keskustelusta katoaa helposti se tietty vaivattomuus, joka on huomattavasti helpompaa saada aikaan kasvotusten juteltaessa.

Vaan eihän se aina sen nauhoituksen kanssa ole niin justiinsa. Sillä voihan niitä äänenlaadullisia ja käsikirjoituksellisia seikkoja katsoa sitten tarkemmin vielä siellä editissä. Paitsi että…

5. Editoitaessa ei tehdä enää ihmeitä

Podcastia editoitaessa voi tehdä paljon, muttei ihmeitä. Laajasta materiaalista on helppo tiivistää löysät pois, mutta jos haastateltavan avauspuheenvuoron aikana unohtui painaa recciä, on tilanne jo mutkikkaampi. Ja keskinkertaisesta äänenlaadusta on helpompi tehdä hyvää, kuin karmeasta välttävää.

Osaavissa käsissä ja hyvillä ohjelmilla editissä saa kuitenkin yllättävän paljon aikaan. Tekoäly osaa vähentää automaattisesti taustahälyä, kokemattomampikin editoija pystyy turvautumaan valmiiksi tehtyihin presetteihin ja pienellä kompressoinnilla typerältä kuulostava oma puhe muuttuu jo lähes Avaran luonnon kertojaääneksi.

Hyvällä editillä ja harkitulla äänimaisemalla on helppoa rakentaa podcastille laadukas vaikutelma, mikä on tärkeää etenkin mielikuvamarkkinoinnissa. Mutta silti samalla moni supersuosittukin podcast kuulostaa vähänkään hifistin vikaa omaavan korvaan aivan kauhealta. Tässäkin tapauksessa palataan askeleisiin 1 ja 2: jos sisältö on kunnossa, riittää että äänenlaatu on siedettävää.

6. Valitse oikea julkaisualusta

Kun podcast on valmis, tulee se vielä julkaista. Netistä löytyy monia ilmaisia tai puoli-ilmaisia alustoja, joihin voit ladata podcastisi. Näiden alustojen RSS-syötteitä hyödyntämällä pystyt kohtalaisen helposti lataamaan podcastisi myös esim. Spotifyhin tai iTunesiin, kunhan podcastisi täyttää tietyt kriteerit esimerkiksi jaksojen lukumäärän suhteen.

RadioPlay ja muut kaupalliset toimijat tarjoavat julkaisuun myös omia alustoja sekä etenkin niiden mahdollistamaa maksettua näkyvyyttä. Kannattaa kuitenkin harkita, tarjoavatko kyseiset alustat lopulta yhtä paljon mahdollisuutta yleisön löytämiseen kuin vaikkapa ilmainen ja laajasti käytetty Spotify?

Musiikin tavoin uusien ja pienten podcastien on kuitenkin todella haastavaa päästä Spotifyn top-listoille tai Discovery-osioon. Siksi pelkän julkaisun lisäksi tuleekin miettiä tarkoin, miten saat tavoittelemasi kohderyhmän löytämään podcastisi. Tämä korostuu entisestään, jos päätät tarjota podcastisi esimerkiksi vain yrityksesi verkkosivujen kautta.

———

Siinäpä se. Helppoa, eikö?

Lue myös Jussin toinen blogikirjoitus Älä-tee-se-itse: yrityspodcast.

Korner tarjoaa yrityspodcasteihin liittyvää konsultointia ja sisällöntuotantoa.

Jussi Kotila

Jussi Kotila

Viestintäkonsultti
jussi@korner.fi
044 090 1408

Kirjoittaja on entinen radiojuontaja, joka nykyään konseptoi ja tuottaa useita Kornerin asiakkaiden podcasteja.

Älä-tee-se-itse: yrityspodcast

“Jos kymmenen vuotta sitten ihminen luuli olevansa viihdyttävä, ryhtyi hän stand up -koomikoksi. Jos tänä päivänä kaksi ihmistä luulevat olevansa viihdyttäviä, ryhtyvät he tekemään podcastia.”

Osapuilleen edellä mainittuun kommenttiin törmäsin pari vuotta sitten internetin ihmeellisessä maailmassa. Ja vaikka minä tai Google emme enää kuollaksemmekaan muista, kuka noin kommentoi ja missä, jäi itse vitsi mieleen. Se kuvasi nimittäin oivaltavasti käynnissä ollutta podcast-trendiä, jossa jokaisella joka oli jotain, piti olla oma podcast. Ja yleensä konseptina oli kahden kaveruksen kepeä, strukturoimaton jutustelu lähes aiheesta kuin aiheesta.

Vaikka vitsi edelleenkin naurattaa, on moni pari vuotta sitten syntyneistä jutusteluista nykyään Suomen suosituimpia podcasteja. Näiden nonsense-podcastien jokainen jakso kerää noin 20 000 – 50 000 toistoa, mikä voittaa jo monien valtakunnallistenkin radiokanavien prime timen ulkopuolisten ohjelmien kuuntelukerrat.

Podcastien kirjo kasvaa

Viimeisen parin vuoden aikana suomalaisten podcastien kirjo on kuitenkin kasvanut myös aihepiirien osalta. Jos ennen podcastin reseptiin kuului kaksi bloggaria, yksi pallomikrofoni ja miljoona rönsyilevää puheenaihetta – tuntuu nykyinen podcast-trendi painottuvan enempi yhteen intohimoiseen harrastajaan, joka puhuu paatoksella ja kymmeniä tunteja jostain mahdollisimman nichestä aiheesta.

Esimerkiksi yksi tämän kevään ilmiö on ollut Wind of Change -podcast-sarja. Siinä pohditaan reilun 350 minuutin verran sitä, onko podcastin kanssa samanniminen the Scorpionsin kappale alunperin sittenkin CIA:n kirjoittama kylmän sodan propaganda-ase?

Vielä kohtalaisen tuore ilmiö suomalaisella podcast-kentällä on myös yritysten sekä muiden kaupallisten, ei radio-alan toimijoiden mukaantulo puheohjelmamarkkinoille. Osittain se on tapahtunut erilaisten podcast-yhteistöiden tai – tätä nykyä jo varsin katoavaa kansanperinnettä olevan vanhan kunnon – rehellisen mainostamisen kautta. Mutta kun huomioi podcastien suosion ja usein yllättävänkin hyvin segmentoitavan kuuntelijakunnan, on podcast-mainonta vielä yllättävänkin maltillista.

Kenties yksi selittävä tekijä podcast-mainonnan vähäisyydelle on kaupallisten toimijoiden rajusti kasvanut halu tarttua itse mikkiin: eli siis laittaa pystyyn kokonaan oma podcast.

Yritykselle oma podcast?

Tietyissä yhteyksissä yrityksen tai organisaation oma podcast on varsin luonnollinen konsepti puhuttelemaan kohderyhmää: osake- ja rahastovälittäjälle on luonnollista tehdä podcast sijoittamisesta, tietoturvapalveluita tarjoavan yrityksen on luonnollista tehdä podcast hakkeroinnista.

Usein toimialasta ei kuitenkaan saa luontaista – tai ainakaan asiakkaita kiinnostavaa – puheenaihetta podcastin pitämiseksi. Serlan Vessapaperitalk tai Kiinteistöviemäröinticast by Uponor olisivat tuskin suuria hittejä, vaikka jokainen meistä päivittäin saniteettitiloissa käykin. Siksi esimerkiksi Bauer Media sanoo suoraan, että: Mainostaja, älä tee podcastia.”

Tosin 17 radiokanavaa sekä omaa RadioPlay -podcastalustaa pyörittävän Bauer Median kainalosta saattaa löytyä ketun häntä, kun se neuvoo muita yrityksiä mieluummin ostamaan heiltä mainostilaa kuin kilpailemaan heitä vastaan sisällöntuottajana. Mutta suin päin podcast-viidakkoon ei ole syytä syöksyä. Joten jos haluat edelleen aloittaa oman podcastin, niin lue seuraavaksi kuusi helppoa askelta podcastin tekemiseen.

Jussi Kotila

Jussi Kotila

Viestintäkonsultti
jussi@korner.fi
044 090 1408

Case Aamu: Isännöintialan haastajan lanseeraus vahvalla erottautumisella

Lähtökohta

Emännöintitoimisto Aamu on tammikuussa 2020 aloittanut moderni isännöintialan yritys, joka haluaa nykyaikaistaa huonomaineisen alan datalla, nopeilla vasteajoilla ja tyytyväisyystakuulla. Vaikka isännöintiala koskettaa suurta ihmisjoukkoa, näkyvyyden hankkiminen perinteisten toimijoiden keskellä vaatii rohkeita kannanottoja, joilla herätetään kiinnostus potentiaalisissa asiakkaissa.

Ratkaisu

Sparrasimme Aamun johtoa markkinointiviestintään liittyvissä valinnoissa ja rakensimme lanseerauksen yhteyteen monivaiheisen mediaviestintäsuunnitelman. Mediatoimenpiteitä varten olemme etsineet yhtiön kanssa herättelevimpiä kulmia niin isännöintialasta kuin taloyhtiöiden taloudenpidosta. Systemaattisen mediaviestinnän tavoitteena on tukea yhtiön muuta kampanjointia monipuolisella medianäkyvyydellä, joka osaltaan rakentaa Aamun tunnettuutta ja uskottavuutta.

Lopputulos

Aamu on saanut mediapitchien, mielipidekirjoitusten ja tiedotteiden avulla medianäkyvyyttä yhtiön liiketoiminnan kannalta keskeisissä medioissa, kuten valtakunnallisissa päivälehdissä, talousmedioissa ja pk-seudun alueellisissa lehdissä. Aktiivisella mediaviestinnällä on tarkoitus tukea yhtiön asiakashankintaa myös jatkossa.

Vuokrattua tilaa mediasta – Mikä on natiiviartikkeli ja milloin sitä kannattaa käyttää?

Natiiviartikkeli on normaalia mediajuttua muistuttava teksti, jolle on ostettu tai ”vuokrattu” paikka sopivasta mediasta. Vaikka natiivisisällöillä on kaupallinen päämäärä, on välttämätöntä että tekstissä on mediaa kiinnostava kulma, joka palvelee lukijoita. 

Natiiviartikkelin sisältö ja kulmat ovat pitkälti ostajan valikoitavissa, jolloin oma viesti on mahdollista kertoa ulos päin haluamallaan tavalla. On silti tärkeää muistaa, että natiiviartikkeli ei ole sama kuin mainos, jollaisena se kääntyy itseään vastaan ja saattaa ärsyttää lukijaa. Natiiviartikkeli markkinointikeinona herättää epäluuloja, jos pelkona on, että maksettu sisältö on vaikea erottaa puhtaasti journalistisesta sisällöstä.

Julkaiseva media merkitsee ja erottaa artikkelin muusta sisällöstä selkeästi esimerkiksi kaupallinen yhteistyö -merkinnällä sekä yrityksen logolla ja erottuvalla värimaailmalla. Kun maksettu sisältö merkitään selkeästi, ei lukija koe itseään huijatuksi ja toisaalta artikkelin herättämä positiivinen vaikutus osataan yhdistää oikeaan kohteeseen.

Natiiviartikkelin on muun mediasisällön tapaan ansaittava lukijoiden kiinnostus, sillä vaikkapa suositun aikakauslehden verkkosivuilla se kilpailee huomiosta kaikkien muiden artikkeleiden kanssa. Artikkelia kirjoittaessa kannattaa siis pitää huolta siitä, että teksti informoi, viihdyttää tai tarttuu ajankohtaisuuteen.

Millaisia natiiviartikkelit voivat olla ja miten oikea media valitaan?

Natiiviartikkeleissa voi jakaa vinkkejä, opastaa lukijaa tuotteen tai palvelun käytössä, tarjota apua yleisiin ongelmiin, kertoa haluttu viesti henkilötarinan kautta, blogata tai liittää oma viesti osaksi ajankohtaista ilmiötä.

Kun puhutaan tuotteesta tai palvelusta, jolla on laaja kohderyhmä tai tavoitteena on ennen kaikkea tietoisuuden kasvattaminen, on kannattavaa valita alustaksi tunnettu yleismedia. Jos taas aihe on paikallinen, voi tutkia alueellisten medioiden mahdollisuuksia.

Jos organisaation toimiala ja artikkelin aihe ovat hyvin spesifejä, voi olla hyödyllistä sijoittaa se kyseisen alan mediaan, jolloin se tavoittaa ja palvelee aiheesta kiinnostuneita lukijoita ja sisällössä on mahdollista sukeltaa syvälle. Organisaation asiantuntijuutta, palveluita ja henkilöitä voi tuoda esiin esimerkiksi talous- tai bisnesmedian sivuilla julkaistavassa kumppaniblogissa, jossa näkökulma kerrotaan yksittäisen henkilön suulla.

Miksi natiiviartikkeli kannattaa?

Sen lisäksi että natiiviartikkelin kautta voi kohdentaa yleisölle yrityksen itse määrittelemää viestiä mediaympäristössä, pääsevät ne parhaimmillaan hyvin suuriin lukijamääriin ja ovat keino tuoda esiin yrityksen asiantuntijuutta aiheen ympäriltä.

Natiivisisällöt auttavat myös yrityksen löydettävyydessä. Kun natiiviartikkeli käsittelee ajankohtaista ja kiinnostavaa aihetta, lukijat löytävät sen hakukoneiden kautta, eivät pelkästään lukiessaan kyseistä mediaa.

Natiivit ovat apuna myös hakukoneoptimoinnissa. Natiivisisältöihin upotetaan usein linkkejä yrityksen sivuille. Kun markkinoiva yritys jättää näin jälkiä omasta sivustostaan toisille luetuille ja luotettaville sivustoille, se kasvattaa sekä liikennettä omille sivuille että sivujen löydettävyyttä hauissa.

Jos haluaisit kokeilla natiivisisältöjen tehoa, voimme hioa kanssasi oikeat kulmat, kirjoittaa tekstit ja valita sopivat foorumit. Lue lisää sisällöntuotannon paveluistamme.

Veera Tuhkala

Veera Tuhkala

Viestintäkonsultti
veera@korner.fi
044 342 1629

Aloitin viestintäharjoittelun etänä – Kahvin keittäminen epäonnistui, mutta mokat luovat yhteyttä muihin

Aloitin muutama viikko sitten viestintäharjoittelun etänä. Olen tavannut kornerlaisista ainoastaan Timon henkilökohtaisesti, kun kävimme tutustumassa Kornerin toimistoon. Toimisto oli viihtyisä, tyylikäs ja lämminhenkinen. Sellainen, missä tekisin mielelläni töitä yhdessä muiden kanssa. Toimistokäynnin jälkeen pohdin syvemmin, mistä jään paitsi, kun perehdyttäminen tapahtuu etänä. 

Onneksi etäyhteydet mahdollistavat tutustumisen myös virtuaalisesti. Muiden kasvot, ääni ja etätyöpisteet ovat tulleet tutuiksi etäyhteyden välityksellä. Jussilla on hieno kattolamppu, Veeralla kiva vaaterekki, ja Joel juo palavereissa paljon vettä. Timosta näkyy yleensä vaan silmät ja päälaki, hänellä taitaa olla vähän rennompi työskentelyasento kameran toisella puolella. Tilanne on kaikille uusi ja erilainen. Ensimmäisten viikkojen aikana on herännyt erilaisia tunteita työstä, perehdytyksestä, omista kyvyistä ja muihin tutustumisesta virtuaalisesti.

Minulle oli laadittu kalenteriin aikataulu kahdeksi viikoksi. Kalenterissa oli perehdyttämistä, tutustumista ja yhteisiä kahvitaukoja. Kaikki vaikutti hyvältä ja hyvin suunnitellulta. Minut perehdytettiin viestintätoimiston arkeen ja Kornerin asiakkuuksiin. Pikkuhiljaa sain erilaisia tehtäviä ja pääsin tekemisen makuun – mahtavaa! 

Osoitanko heikkouteni, jos totean, että ensimmäiset viikot ovat tuntuneet raskailta?

Ensimmäisten viikkojen jälkeen huomasin olevani hieman väsynyt, eikä ihmekään. Uutta tietoa tuli uuden perään. Seuraava palaveri alkoi, kun toinen loppui. En aina muistanut pitää kunnollisia taukoja, kun uppouduin esimerkiksi eri ohjelmistojen käyttöön.

Monet asiat ovat minulle uusia, mikä on aivan selvää tässä vaiheessa. Osoitanko heikkouteni, jos totean, että ensimmäiset viikot ovat tuntuneet raskailta? Tunnollisena ihmisenä koen, että minulla pitäisi olla heti paljon annettavaa. Nämä ajatukset ovat herättäneet riittämättömyyden tunnetta.

Riittämättömyyden tunne voi liittyä myös siihen, että tutustuminen tapahtuu etänä. En ole säästynyt ajatukselta, millaisen kuvan olen antanut itsestäni muille. Diginatiivina olen tottunut kommunikoimaan sosiaalisen median välityksellä. Pystyn olemaan oma itseni videolla ja viesteillä kommunikoiden. Uuden työn aloittaminen etänä nostaa kuitenkin aidon sosiaalisen vuorovaikutuksen omaan arvoonsa. Mutta tilanne on tämä, ja siihen on sopeuduttava. 

Olen saanut tutustua jokaisen kornerlaisen kanssa kahden kesken sekä perehdyttämisen, työtehtävien ja yhteisten kahvitaukojen ohessa. Minun ei ole tarvinnut jännittää monen harjoittelijan mieleen juolahtanutta kysymystä, kuinka toimiston kahvinkeitin toimii. Perinteestä poikkeamatta kahvin keittäminen nousi puheenaiheeksi, kun onnistuin jättämään tippalukon päälle omasta kahvinkeittimestäni, ja myöhästyin tyylikkäästi yhteisestä kahvitauosta. Tälle kömmähdykselle naurettiin hyväntahtoisesti yhdessä. Ensimmäisenä päivänä myös nettiyhteyteni katkesi, enkä päässyt heti takaisin palaveriin. Vilpittömät mokat kuuluvat asiaan, ja jollain kumman tavalla ne luovat yhteyttä muihin. Voin vain todeta, että minut on otettu hyvin vastaan – mokista huolimatta.

Harjoittelulta toivon oppivani lisää markkinointiviestinnästä, mediaviestinnästä ja sisällöntuotannosta

Perehdytys on kaikin puolin suunniteltu hyvin ja kattavasti. ”Aina saa kysyä apua”, kaikki sanovat, ja sellainen olo minulla myös on. Etätyöskentelyssä on hyviä puolia perehdytyksen ja tutustumisen näkökulmista. Uusien asioiden sisäistäminen rauhassa tutussa ympäristössä on jollain tavalla mukavaa. Tutustumiseen on varattu aikaa kalenterista, kun spontaanit kohtaamiset toimistolla eivät ole mahdollisia. Etätyöskentely antaa myös yksilöille eri tavalla vastuun omasta jaksamisesta ja työn tauottamisesta. Avoimuus, luottamus ja rehellisyys merkitsevät tässä vaiheessa paljon, sillä silloin taataan tehokas työpanos ja työssä jaksaminen.

Monella työn tai harjoittelun etänä aloittavalla on varmasti samoja tuntemuksia riittämättömyydestä. Tahdon sanoa niille, jotka aloittavat uuden työn etänä, että kaikkea ei tarvitse oppia viikossa tai kahdessa. Eikä sitä myöskään sinulta edellytetä. Sitä vaatii itseltään helposti liikaa. On tyypillistä laatia korkeat tavoitteet jo ensimmäisille viikoille. On tärkeää oppia antamaan itselle aikaa uusien asioiden sisäistämiselle.

Harjoittelulta toivon oppivani, minkälaista työ viestintätoimistossa on käytännössä. Yliopiston viestinnän opinnot ovat teoriapainotteisia, joten on innostavaa päästä oppimaan viestinnästä tekemisen kautta. Odotan, että pääsen osallistumaan monipuolisesti erilaisiin tehtäviin esimerkiksi markkinointiviestinnän, mediaviestinnän ja sisällöntuotannon parissa sekä hyödyntämään opittuja taitojani sosiaalisesta mediasta. Itseltäni toivon ennen kaikkea luottamista omiin kykyihini ja omien vahvuuksieni löytämistä. On mahtavaa päästä oppimaan ja kehittymään Kornerin osaavassa ja innostavassa joukossa.

Sonja Karosvuo

Sonja Karosvuo

Nuorempi viestintäkonsultti
sonja@korner.fi

Sonja aloitti toukokuussa Kornerin viestintäharjoittelijana. Vaasan yliopistossa opiskelevaa Sonjaa kiinnostavat erityisesti markkinointiviestintä, mediaviestintä ja sosiaalinen media, unohtamatta urheilua ja koiria.

WhatsApp on ylivoimainen sosiaalinen media, nyt kerron miksi

”Sosiaalisen median kanavien, kuten Facebookin, Instagramin ja WhatsAppin, käyttö on lisääntynyt.” Olenko ainoa, joka on ihmetellyt tämänkaltaisia listauksia jo pitkään? WhatsApphan on viestisovellus. Se korvasi tekstiviestit, ei statuspäivityksiä. 

Yhtäkkiä se valkeni, aamuyöstä. Osin koronakriisin ansiosta. WhatsApphan on mitä suurimmissa määrin sosiaalinen media. Ja itse asiassa täysin ylivoimainen sellainen.

Siinä missä Facebook, Instagram ja Twitter perustuvat pohjimmiltaan seuraaja- ja tykkäysmäärien kasvattamiseen ja kausaalisesti vähentävät avoimuutta, aitoutta ja spontaaniutta, WhatsAppiini on muodostunut lähivuosina juuri sen kokoisia ryhmiä kuin haluan. Ihmisistä, joiden kanssa haluan olla päivittäin tekemisissä. Tällä hetkellä minulla on kahdeksan aktiivista WhatsApp-ryhmää. Kullakin omat aihealueensa, huumorirajansa ja keskustelurytminsä. Jokainen ehtymätön asian ja kevennyksen lähde. 

WhatsAppissa jokainen ”päivitys” on riittävän hyvä. Facebookiin tai Instagramiin postaaminen tuntuu usein hetken pohdinnan jälkeen asiattomalta, nololta, rumalta, tai olisi muuten vain ”vähän liikaa”. WhatsAppissa itsesensuurin voi unohtaa. Vaikka Facebookin nostamat, 9 vuotta sitten tehdyt päivitykset vähän hävettävät, samalla niitä on vähän ikävä. 

WhatsAppissa mitään ei glorifioida. Päinvastoin, enemmän nauretaan välillä sille, kuinka surkeasti menee. Ja tykkäyksistä ei tarvitse välittää, nämä ihmiset kyllä pitävät minusta.

Meemit. Ah, meemit. WhatsApp tarjoilee minulle joka päivä valtavan määrän kuratoitua huumoria sen täydellisimmässä muodossa. Ihmisiltä, joiden kanssa huumorini osuu todistetusti yhteen. 

Ei kaupallisia yhteistöitä. Ei heikosti käsikirjoitettuja aasinsiltoja arjen tarinoista uutuustuotteisiin. Vain pyyteettömiä kaverin suosituksia. Ja parhaat Wishin tarjoukset. 

Ei haasteita. Jopa ne ainoat kiinnostavat eli musiikkiaiheiset haasteet on saatu pilattua Facebookissa ja Instagramissa. Vai innostutko sinä levynkansikuvista, joita tietää näkevänsä seuraavat 10 päivää, vailla tarinoita, joihin samaistua? Tai 30 biisinpätkästä kanavassa, jota selataan mutella? 

Kukaan ei puhu tai jaa kuvia säätilasta. Tai ruoki turhaa keskustelua paheksumalla sitä, kuinka kaikki jakavat kuvia säätilasta.

WhatsAppiin ei tunkeudu työasioita, ainakaan meillä. Etkä tahraa mainettasi aamuyön päivityksillä. 

Pointtini ei ole listata huonoja puolia ”perinteisistä” somekanavista. Olen itse niiden airut ja vanki siinä missä muutkin. Mutta nyt vasta ymmärrän, että WhatsAppista on vaivihkaa tullut se somekanava, jota olen pitkään kaivannut. Ja varsinkin näinä aikoina todellinen lifesaver.

Vellu Peltola

Vellu Peltola

Partneri
vellu@korner.fi
050 551 9199

Sisällöntuottajan ongelma: Onko kaikki korona-arjesta jo sanottu?

Ryhdistäydy. Suorista selkäsi, vie olkapäät taakse ja tarkista ergonomia. Valitse taustamusiikiksi Spotifyn Keskittymismusaa-soittolista. Tästä tulee hyvä iltapäivä. 

Päivän asiakastyöt on tehty ja on aika aloittaa firman oman blogikirjoituksen teko. Pöytälaatikkooni on kertynyt useita potentiaalisia aiheita, kuten ”miten kehität pienyrityksen somekanavia?” ja ”toimittaja soittaa – mitä teet?”

Ajatukseni harhailevat kuitenkin aivan jossain muualla, kiitos koronan. Mietitäänpä hetki ajankohtaista aihetta.

Miten olisi: “Kymmenen kikkaa, joiden avulla selviät korona-arjesta

Öö, hetkonen. Miten keksin kymmenen järkevää selviytymisvinkkiä? Kikkojen tulisi olla vielä sellaisia, että ne kehtaisi jakaa viestintätoimiston blogissa. Ei helvetti. 

No, tässä tulee yksi: leivo banoffee (helppo ohje Kinuskikissan sivuilla) ja syö sitä neljänä iltana peräkkäin katsellessasi Netflixistä Rahapajaa. Toimii. 

Jos sittenkin valitsen aiheeksi: ”Näin saat etäpalavereista suurimman hyödyn irti”

Haha, ei pysty. Kuudetta viikkoa Meet ja Teams -limbossa. Pieniä voittoja: Päällekkäin puhuminen on vähentynyt ja tässä vaiheessa on ihan ok, jos ei kytke kameraa päälle. 

Videopalavereissa voi jo keskittyä kuunteluun, oman viestin terävöittämiseen ja siihen tärkeimpään: miltä lopputulema ja seuraavat askeleet näyttävät?

Hei nyt keksin aiheen: “Nappaa tästä vinkit nopeaan taukojumppaan

 

Asettelin jo kameraani jumppavideon kuvausta varten. Havahduin siihen, että niska-hartiakipuni ovat tehneet minusta oman elämäni personal trainerin. 

Yhden vinkin voin kuitenkin antaa: Jos haluat pitää huolta niska-hartiaseudustasi tai aloittaa kuntoilun, pidä lupauksestasi kiinni. Useammin kuin kerran. Silloin siitä voi tulla tapa.

Kaiva esiin ideasi pöytälaatikosta ja tarkastele niitä uudessa valossa

Somekanavista huomaa, että yli miljoona suomalaista on siirtynyt etätöihin. Iso osa julkaisuista pui etätyökokemuksia ja korona-arkea. On tietysti tärkeää, että voimme lukea, samaistua ja parhaimmillaan nauraa oivaltaville kirjoituksille, kuten Laura Frimanin kolumnille etäpalavereista. Koronan ympärille rakennetut blogit, vlogit ja somenostot tuovat myös pienen helpotuksen tunteen: emme ole tässä tilanteessa yksin. 

Samalla julkaisut kamppailevat keskenään näkyvyydestä. Oma viesti hukkuu helposti muiden joukkoon, varsinkin jos keskusteluun ei tuo uutta ajatusta tai ideaa. Välillä tuntuukin siltä, että kaikki korona-arjesta on jo sanottu.

 

Tässä tilanteessa kannattaakin kaivaa esiin etukäteen suunnitellut, pöytälaatikossa olevat sisällöt, ja tarkastella niitä koronalasit päässä. Miten sisältö näyttäytyy uudessa kontekstissa ja voidaanko sillä palvella nykyisiä tai potentiaalisia asiakkaita? Entä löytyykö jo olemassa olevista sisällöistä kruununjalokiviä, joita voi jakaa uudelleen?

Jos organisaatiosi sisältökalenteri kaipaa koronan takia päivitystä, ota lukuun ainakin Veeran kirjoitus: Kymmenen vinkkiä: Näin kokoat organisaation sisältökalenterin

Myös Sakun blogikirjoitukseen vuorovaikutuksesta ja sen tärkeydestä kannattaa tutustua juuri nyt: Vuorovaikutus on uusi jooga – mutta mitä työelämän trendisana tarkoittaa?

Söpöt koirat ja kissat: GIPHY

Janette Litmanen

Janette Litmanen

Viestintäkonsultti
janette@korner.fi
040 573 0181

Kun etätyö menetti etuliitteensä

Koronaviruksen vaikutukset työelämään puhuttavat tällä hetkellä kaikkia, ja keskustelu etätyöstä on saanut myrskytuulta purjeisiinsa. Etätyöstä ollaan montaa mieltä: monet näkevät etätyön mahdollisuutena, jotkut taas työelämää eriarvoistavana tekijänä, osalle etätyö on jotain tältä väliltä. Itse tietotyötä tekevänä näen etätyön työnä, joka tehdään teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen avulla.

Etätyöstä puhutaan tällä hetkellä kaikkialla. Sosiaalisessa mediassa kysytään ja jaetaan vinkkejä etätöiden tekemiseen kotoa. Joidenkin mielestä kyseessä on paremman väen optio, jotkut taas näkevät, että korona-viruksen aiheuttama etätyöbuumi mullistaa työelämän. Omasta mielestäni tärkein kysymys on, millaisia merkityksiä liitämme sanaan etätyö yksilöinä ja ennen kaikkea työyhteisöinä.

Omassa sosiaalisessa mediassani olen törmännyt esimerkiksi ihmisiin, jotka iloitsevat siitä, että työpalaverin voi pitää omalla parvekkeella auringonvalossa. Tämä on hienoa, mutta mielestäni samaan aikaan kertoo etätyöpuheesta laajemmin: jokainen liittää yksilönä etätyöhön erilaisia merkityksiä, esimerkiksi juuri tietynlaista vapauden tunnetta tai eksoottisuutta. Vähemmän kuitenkaan puhutaan organisaatiotasolla yhteisistä merkityksistä liittyen etätyöhön tai niistä käytänteistä ja normeista, jotka mahdollistavat myös etätyössä rutiinit, toisteisuuden ja ennakoitavuuden. 

Siirryttäessä käsitteenä ”etätöistä” teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen avulla tehtävään työhön, päästään mielestäni eroon monista etätyöhön liitetyistä merkityksistä, jotka jollakin tavalla mystifioivat työntekoa muualla kuin toimistolla. Samalla voidaan analyyttisemmin alkaa tarkastella niitä tekijöitä, jotka mahdollistavat tehokkaan ja tarkoituksenmukaisen työnteon paikasta riippumatta teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen avulla.

Teknologiavälitteinen vuorovaikutus vaatii vuorovaikutusosaamista

Aiemmassa tekstissäni kirjoitin vuorovaikutusosaamisen eri tekijöistä, jossa myös korostin, että vuorovaikutusosaaminen on kontekstuaalista. Myös teknologiavälitteistä vuorovaikutusta voidaan tarkastella kontekstina, joka vaatii tietynlaista vuorovaikutusosaamista.

Teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen kontekstissa vaaditaan tietoa vuorovaikutuksen luonteesta, tietynlaisia vuorovaikutustaitoja, kykyä tarkkailla omaa vuorovaikutuskäyttäytymistä, tietynlaista suhtautumista ja asennetta teknologiavälitteistä vuorovaikutusta kohtaan sekä eettistä suhtautumista vuorovaikutuksen osapuolia kohtaan.

Käytännössä edellä mainitut tarkoittavat esimerkiksi tietoa siitä, millaiseen vuorovaikutukseen esimerkiksi ryhmä-chat tai konferenssipuhelu soveltuu, taitoja viestiä kyseisissä kanavissa tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti sekä positiivista suhtautumista kyseisten teknologioiden käyttöön ajoittaisista teknisistä ongelmista huolimatta.

Myös eettinen tekijä liittyy suhtautumiseen: vaikka oma suhtautumisesi olisi negatiivinen teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen avulla tehtävää työtä kohtaan, on syytä miettiä, kannattaako tätä suhtautumista aktiivisesti levittää työyhteisössä. Tämä voi vaikuttaa negatiivisesti tulevaan teknologiavälitteiseen vuorovaikutukseen.

Jotta teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen tehokkuus ja tarkoituksenmukaisuus voidaan mahdollistaa läpi työyhteisön, vaatii se vuorovaikutusosaamisen lisäksi yhteisiä pelisääntöjä liittyen teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen avulla tapahtuvaan työhön.

Teknologiavälitteinen vuorovaikutus vaatii yhteisiä sääntöjä ja normeja

Monessa työyhteisössä on käytössä erilaisia teknologisia ratkaisuja, jotka jossain määrin mahdollistavat teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen avulla tehtävän työn. Esimerkiksi erilaiset työpaikan Whatsapp-, tai Facebook Messenger -ryhmät ovat yleisiä monessa työyhteisössä. Myös perinteinen sähköposti sinkoilee paikasta toiseen.

Usein myös virallisempia ja tarkoitukseen sopivampia ratkaisuja, kuten Microsoft Teams tai Slack on hankittu työyhteisöihin, mutta usein myös näiden käyttöä hankaloittaa yhteisten pelisääntöjen puute. Voinko vielä illalla lähettää työhön liittyvän viestin? Mihin kellonaikaan näitä kanavia ei tarvitse enää tarkkailla? Tai kuinka usein esimerkiksi uutta työprojektia aloitettaessa projektin jäsenet neuvottelevat yhteisesti siitä, tarvitaanko projektia varten uutta Whatsapp-ryhmää tai Slack-kanavaa?

Ilman kunnollista suunnittelua ja pelisääntöjen laatimista uusien vuorovaikutusteknologioiden käyttöönotto on hakuammuntaa ja niiden käyttö voi olla kuormittavaa. Jos työyhteisössä on eritasoista vuorovaikutusosaamista liittyen teknologiavälitteiseen vuorovaikutukseen, esimerkiksi motivaatiota tai taitoja omaksua uusia teknologioita, voi käyttöönoton lopputulos olla kaikkea avoimen hyväksynnän ja hiljaisen kapinan väliltä. Ja vaikka käyttöönotto olisi alustavasti onnistunut, ilman tehokkaita ja tarkoituksenmukaisia ajassa päivittyviä käytänteitä ja normeja voi tyytymättömyys teknologiaa ja teknologiavälitteistä vuorovaikutusta kohtaan kasvaa.

Teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen avulla tapahtuvan työn tulisi olla vähintään yhtä tehokasta ja tarkoituksenmukaista kuin toimistolla tapahtuvan työn. Tälle ei ole mitään estettä. Monesti se on lopulta tehokkaampaa ja tarkoituksenmukaisempaa kuin toimistolla tapahtuva työ. Tähän tilanteeseen pääseminen vaatii kuitenkin käsitystä työyhteisön jäsenten tiedoista, taidoista ja asenteista teknologiavälitteistä vuorovaikutusta kohtaan, jonka pohjalta voidaan muodostaa yhteiset pelisäännöt teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen avulla tapahtuvan työn suhteen. Yhteiset pelisäännöt lisäävät rutiineja, toisteisuutta ja ennakoitavuutta, mikä vapauttaa energiaa itse työhön.

Paluu uuteen normaaliin poikkeustilan jälkeen

Itselläni ei ole lapsia, koiria, kissoja tai muitakaan arkielämän tekijöitä, jotka suuresti haittaavat työni tekemistä teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen avulla kotoa käsin. Silti voin kuvitella, millaista on tehdä kotoa töitä samalla kun lapset ovat kotikoulussa, puolison naama alkaa muistuttamaan Belsebubia kolmannen yhteisen kotiviikon jälkeen, ja kun kissa syö sohvatyynyt samalla kun koira karkaa kolmannen kerroksen ikkunasta. Ymmärrän siis hyvin, että tällä hetkellä kyseessä on poikkeustilanne, johon kukaan ei ole osannut täysin varautua. Olkaamme siis armollisia itsellemme.

Tämä poikkeustilanne tulee kuitenkin lopulta väistymään, ja tulemme jokainen oppimaan tästä paljon, niin yksilönä kuin työyhteisön edustajina. Jatkossa me kaikki joudumme miettimään omaa suhdettamme työnantajina ja työntekijöinä ”etätyöhön” – siis teknologiavälitteisen viestinnän ja vuorovaikutuksen avulla tehtävään työhön. 

Uskon, että koronakriisin jälkeen etätyöstä voidaan hiljalleen alkaa puhua ilman etuliitettä. Tällöin voimme alkaa keskittyä niihin teknologiavälitteisen viestinnän ja vuorovaikutuksen ominaispiirteisiin, jotka mahdollistavat tehokkaan ja tarkoituksenmukaisen työnteon: millaista viestintä- ja vuorovaikutusosaamista, millaisia käytänteitä ja prosesseja sekä millaisia teknisiä ratkaisuja teknologiavälitteinen viestintä ja vuorovaikutus vaatii kussakin työyhteisössä ja tilanteessa työn tekemiseksi.

Jos aihe herättää kysymyksiä, ota yhteyttä ja vaihdetaan ajatuksia teknologiavälitteisesti. 

Saku Uotila

Saku Uotila

Nuorempi viestintäkonsultti
saku@korner.fi
040 064 4928

Saku on tehnyt töitä Kornerilla lähes kaksi vuotta pääsääntöisesti ”etänä” teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen avulla. Teknologiavälitteinen vuorovaikutus on aina mahdollistanut sekä yhteisöllisyyden tunteen että tehokkaan työskentelyn vallitsevasta maailmantilanteesta huolimatta.

Kuvat: Getty Images