Kesätyömuistoista ikimuistoisimmat 35 vuoden haitarilla

Korkeavuorenkadun viestintätoimistoon on vuosien saatossa eksynyt osaajia niin eri toimialoilta kuin vuosikymmeniltä. Osa on päässyt aloittamaan työuransa suoraan viestinnän parissa, osa on hankkinut jännetuppitulehduksen kastelukannua kantamalla ja osa mennyt vahingossa pekkaspäivänä työmaalle. 

Elokuun alku on hyvä hetki muistella menneitä ja nostaa esiin ikimuistoisimpia kesätyökokemuksia sekä niistä kertyneitä oppeja. Ensimmäisenä mainittakoon Timo Palosteen käteen jäänyt pensselivarmuus, joka näkyy myös tämän päivän työnjäljessä.

Missä kaikkialla kornerlaiset ovat kesätöitään ahkeroineet?

Työyhteisön kasvuloikka 13-päiseksi tiimiksi tarkoittaa sitä, että kesätyömuistoja on kertynyt useita kymmeniä. Tuorein kesätyökokemus löytyy Saanalta, joka ensimmäisenä koronavuonna 2020 päätyi kesätöihin Helsingin kaupungin viestintään. Joitakin vuosia aikaisemmin Timo kartutti pensselivarmuuttaan maalausliikkeessä, jossa työt alkoivat aamuvarhain unihiekat silmillä. Vuosi oli 1985. Tästä ei mennyt kuin 14 vuotta eteenpäin, kun Vellun tie vei Kempeleen kunnalle. Seitsemän vuotta myöhemmin Joel löysi itsensä Kotkan satamasta, ja tuona samaisena vuonna konsulttimme Veera aloitti kesätyöt kotikuntansa kirjastossa.

Ninan ikimuistoisin kesätyömuisto sijoittuu Korpilahden mansikkatilalle, jossa tuntipalkka oli rapsakat 4 euroa. Jussi päätyi Oulun Torinrannassa sijaitsevaan kahvilaan, Nilla Turisti-Infolle reissubloggaajaksi, Janette Vilppulan hautausmaalle, Anni Stockmannin kassalle, Sonja K-Supermarketiin ja Kaisla kuntosalin asiakaspalveluun.

Onko jokin kesätyömuisto jäänyt erityisesti mieleen?

Saana: “Helsingin kaupungin viestinnässä tein aika paljon haastatteluja esimerkiksi katutöiden etenemisestä ja ympäristöasioista. Tuurasin kerran juttukeikalla kollegaa. Olin ymmärtänyt, että tehtäväni on tarkkailla erästä tilaisuutta ja kirjoittaa sitten siitä yleispätevä juttu. Johonkin oli hävinnyt tieto, että tehtäväni on myös haastatella Helsingin kaupungin silloista pormestaria. Vedin haastattelun siis lonkalta.”

Veera: “Ikimuistoisin hetki oli, kun joku sankari oli laittanut kirjaston ulkopuolella sijaitsevaan, seinässä olevaan kirjojen palautusboksiin koirankakkaa (toivottavasti koiran, I guess) ja jouduttiin tyhjentämään siellä killuneet kirjat ja lehdet.”

Vellu: “Kaavoitus- ja maankäyttötiimissä mittamiehen apulaisena tapahtui monta hauskaa hetkeä konkareiden takapenkillä istuessa. Yksi mieleenpainuvimmista oli, kun menimme kaavoittamaan yksityishenkilön uutta autotallia. Työkaverit mittailivat eri suunnista pitkään, ja tupakkia kului. Pitkän päänraapimisen jälkeen tiiminvetäjä huudahti, että ”ainiin tämä on se talo, joka me piirrettiin vinoon. Siksi nämä luvut ei täsmää.”

Jussi: “Ikimuistoisin työtilanne Oulun Torinrannan kahvilassa sattui Qstock-festivaalin aikaan, kun myin pienelle käkkäräpäiselle, mutta lauantai-illan asiakaskuntaan nähden poikkeuksellisen hyväkäytöksisille miehelle olutta muovituoppiin. Myöhemmin sain kuulla, että se käkkäräpäinen pikku-ukko oli Qstockin headlinerina esiintynyt.”

Nilla: “Työkseni kiersin Suomea ja kirjoitin reissublogia eri kohteista. Kun illalla painoi päänsä tyynyyn Puijonsarvessa, oli aamupalapöydässä otettava puhelin korvalle ja soitettava seuraavaan kohteeseen. Lempeähkön 20-vuotiaan Varpusen ääni kantoi yli puhelinlankojen, eikä kieltäviä vastauksia tullut kesän aikana eteen. Kesätöistä jäi kuitenkin käteen ylinopeussakko, joka napsahti kesätyön ensimmäisenä päivänä matkalla kohti Savonlinnaa.”

Janette: “Kukkien istuttaminen ja niistä huolehtiminen oli erittäin terapeuttista. Pidin työstä jopa niinkin paljon, että sain oikeaan käteeni jännetuppitulehduksen kastelukannun kantamisesta.”

Sonja: “Kerran olin itsepalvelukassalla ja näin, kun nuori poika asteli pelaamaan pelikoneita. Huikkasin, että tulee näyttämään paperit. Katsoin, että naama täsmää ja ikäkin riitti. Päästin hänet pelaamaan. Siinä hetken seisoin ja kävin mielessä vielä hänen syntymävuottaan ja tajusin, ettei hän ollutkaan vielä täysi-ikäinen. Yhdessä nauroimme tilanteelle, kun hänkin kertoi olleensa yllättynyt, että pääsikin hetkeksi pelaamaan.”

Mitä oppeja kesästä jäi käteen?

Saana: “Kunhan pysyy tyynenä ja ei mieti mokanneensa, niin yleensä kaikki menee lopulta hyvin. Kuuntelemalla toista ei lopulta ole kovin vaikea keksiä kysyttävää.”

Vellu: “Kokemuksen tuoma rentous työntekoon. Näillä vuosilla jo onneksi itsekin ymmärtää, ettei turha hötkyily johda mihinkään.”

Nina: “Kypsän mansikan tunnistaa yleensä väristä, ylikypsän koostumuksesta. Lisäksi joskus on ihan ok suhtautua omaan aikaan arvokkaampana asiana kuin 4€/h.”

Joel: “Tärkein oppi tuli kantapään kautta: oli Meripäivätorstai Kotkassa. Klo 5.15 ylös, nopea aamupala ja pyörän selkään muutaman kilometerin työmatkaa taittamaan. Perillä satamassa oli yllättävän autiota. Kun ketään ei näkynyt mailla eikä halmeilla puoli seiskaan mennessä soitin työnjohtajalle. Herätin hänet. “Niin joo, eipä kukaan halunnut muistaa Häkämiehelle kertoa, että Meripäivätorstaina otetaan aina pekkanen. (Googlaa “pekkanen”).  Mee sinäkin kotiisi sieltä.” En muistaakseni heti mennyt, vaan pesin muutaman koneen ihan vaan protestina, ennen kuin siirryin meripäivien viettoon.”

Kaisla: “Aina kannattaa avata suunsa ja hieroa tuttavuutta – olivat lähtökohdat keskustelulle mitkä tahansa. Uteliaisuus on sekä asenne että taito, joka kantaa elämässä pitkälle. Sitäkin on mahdollista treenata!”

Korner

+358 45 1032 833

firma@korner.fi

Communications Agency

Korkeavuorenkatu 30A 

00130 Helsinki

  • Palvelut
  • Strateginen viestintä
  • Mediaviestintä
  • Valmennukset
  • Sisällöntuotanto
  • Sosiaalinen media
  • Vaikuttajat
  • Työt
  • Tiimi
  • Rekry
  • Kulttuuri
  • Yhteys

Ota yhteyttä