”Ensimmäinen viikko meni jännittäessä puku päällä” – Kornerlaiset paljastivat unohtumattomat harkkamuistonsa

Vellua hiillostettiin Ilkka Kanervan potkuista, Joelin harkkajakso kesti yli 18 kuukautta ja Jussi ehti lounaalle vasta loppukesästä. Kaikki kornerlaiset ovat suorittaneet viestinnän harjoittelun, mutta mitä niistä jäi käteen? 

Aloitetaan helpolla. Missä olet ollut työharjoittelussa?

Joel: Tein opintoihini kuuluvan työharjoittelujakson kesällä 2013 viestintätoimisto Pohjoisrannassa (silloinen lisäjatke nimen jälkeen oli Burson-Marsteller). Menin tuolloin public affairs -tiimiin. Ensimmäinen viikko meni jännittäessä puku päällä ja paidat silitettyinä, mutta aika nopeasti sitä oppi talon tavoille – lepsuksi ja rennoksi.

Vellu: Tein harjoittelun ulkoministeriön viestintäyksikössä. Tehtäviin kuului monenlaista sisällöntuottamista, raporttien koostamista, tiedonhankintaa ja uuden ideointia. 

Veera: Olen ollut harjoittelussa useampaankin kertaan, sekä tuottajaharjoittelijana että viestinnän ja markkinoinnin harjoittelijana. Yksi merkittävimmistä kokemuksista oli ihan ensimmäinen harjoittelupaikka Yläkaupungin Yö -nimisellä festivaalilla Jyväskylässä lähes kymmenen vuotta sitten. Vastuulleni kuului ennakkoklubin tuotanto, festivaalin lastenkulttuuriosuuden tuotanto ja viestinnälliset tehtävät, sekä kaikenlaiset muut festivaalituotantoon kuuluvat työtehtävät.

Timo: Vuonna 1999 kesätoimittajana Helsingin Sanomien urheilutoimituksessa ja sen jälkeen harjoittelijaksi Viestintätoimisto Pohjoisrantaan. Siellä vierähti 16 vuotta: harjoittelijasta Senior Advisoriksi.

Jussi: Olen ollut harjoittelussa Kalevassa, Lapin Kansassa ja Kornerilla. Kalevassa työskentelin toimittajana, Lapin Kansassa myös toimitussihteerinä ja Kornerilla viestintäkonsulttina. Harjoittelukokemukseni alkoivat vauhdikkaasti, sillä ensimmäisessä harjoittelussa tein parin ensimmäisen päivän jälkeen töitä siinä missä muutkin toimittajat.

Janette: Tein harjoittelun kesällä 2015 opetus- ja kulttuuriministeriössä. Työtehtäviini kuului ministeriön SuomiAreena-järjestelyt sekä tapahtuman viestintä. Osa päivistä kului myös sisäisen viestinnän parissa.

Saku: Suoritin oman yliopistoharjoitteluni Kornerilla Kruununhaan penthousessa kesällä 2018. Harjoittelun aikaiset työtehtävät vaihtelivat sometekstien laatimisesta kuvien, videoiden ja podcastien suunnitteluun ja editointiin. Tämän lisäksi aika kului muun muassa erilaisten asiakastapahtumien isännöintien parissa.

Mitä oppeja ja viisauksia harjoittelusta jäi käteen? Miten harjoittelusi on hyödyttänyt sinua urallasi?

Joel: Suurin oppi tuolta ajalta oli ettei huippuviestintätoimistossa työskentely ollutkaan mitään rakettitiedettä ja että omat eväät riittäisivät paremmin kuin hyvin. Merkittävintä mukaan tarttunutta oli kyseiseen toimistoon työllistymisen lisäksi alkuperäiset tiimikaverit ja nykyiset yhteistyökumppanit Veera ja Niilo Bliciltä.

Vellu: Harjoittelu antoi ensimmäisen kosketuspinnan siihen, millaista työ viestinnän parissa on. Merkittävin oppi 5. vuoden kansainvälisen politiikan opiskelijalle oli todennäköisesti se, että harjoittelun jälkeen päätin, etten pyri esimiehen kehoituksista huolimatta kansainvälisten asioiden valmennuskurssille. Ministeriö ja edustustoverkosto ei tuntunut oikealta paikalta.

Veera: Harjoittelu johti lopulta työpaikkaan tapahtuman tuottajana. Suuren 30 000 kävijän festivaalin tuottajana hyvin pienessä tiimissä työtehtävät tuppaavat kattamaan aikalailla 360 astetta. Tuossa työssä huomasin, että kaikkein mieluiten olisin käyttänyt työaikaani juuri viestinnän tekemiseen. Hyppäsin siis työtehtävien suppiloon, josta ulos tullessani olin onnistunut kirkastamaan kiinnostuksen kohteita ja tavoitteita. Hakeuduin viestinnän maisteriopintoihin ja sitä kautta kohti erikoistuneempaa osaamista tällä alalla.

Timo: Hesarissa kehittyi kirjoitustaito tiukoilla aikatauluilla, Pohjoisrannassa koko viestintäkonsultoinnin kirjo. Oppeja & viisauksia jäi käteen lukuisia mm. mediasuhteista, strategioista  ja kriisiviestinnästä.

Jussi: Sain ensimmäisen kunnon työkokemuksen vakavasti otettavasta journalistisesta julkaisusta. Harjoittelu Kalevassa helpotti varmasti Lapin Kansan kesätyön saamista, ja myöhemmin samaan lehteen palaamista. Lapin Kansan toimitussihteerinä opin lehden taittamisen ja esimerkiksi Adobe Illustratorin käytön. Vaativa ja stressaava tehtävä opetti minulle myös esimiestaitoja, kokonaisuuksien hallintaa ja paineiden sietämistä. Kornerilla taas opin pitkälti perusteet viestintätoimiston arjesta, koska vastaavia oppeja ei ollut tarttunut koulusta tai aiemmista työpaikoistani. Sain myös työpaikan.

Janette: Opin paljon tapahtumaviestinnästä ja siitä, kuinka suuren organisaation viestintärattaat pyörivät. Eniten sain kuitenkin rohkeutta sanoa omat mielipiteet ääneen, sillä SuomiAreenan järjestelyiden ansiosta löysin itseni monista kuumottavista kokouksista.

Saku: Koin omaksuneeni paljon uutta tietoa ja uusia taitoja. Harjoittelun suurin anti oli ehdottomasti kuitenkin se, että pääsin näkemään läheltä, kuinka kasvavan viestintätoimiston arkea pyöritetään. Aina työt eivät ole juhlaa, mutta kaikesta selviää, kun omaa myönteisen ja ratkaisukeskeisen asenteen. 

Kohtasitko haasteita harjoittelijana, jos kyllä mitä?

Joel: Suurin haaste harjoitteluaikana oli Microsoft-ympäristössä työskentely, joskin oma Macbook alkoi aika nopeasti kulkea salaa vastoin IT-osaston ohjeistusta mukana.

Veera: Suurimpina haasteina joidenkin harjoitteluiden kohdalla on ollut olematon tai työmäärään ja vastuuseen suhteutettuna liian pieni palkka. Tämä epäkohta yhdistyy pahimmillaan siihen, että harjoittelijalla paikataan resurssipulaa, mikä voi johtaa myös siihen että ohjausta ei ole suunniteltu eikä keretä antaa riittävissä määrin. Harjoittelupaikka on suunniteltava kuten mikä tahansa muukin positio: työnkuva, sopiva työmäärä, palkkaus ja työssä tarvittava tuki ja ohjaus.

Timo: Kyllä, kirjoitin Hesarissa yhden jutun minä-muodossa ja se meni lehteen. Toimituksen päällikkö totesi: sovitaanko Paloste, että minä-muodossa voi kirjoittaa kun on ollu talossa 20 vuotta.

Janette: Aluksi suurin haaste oli palkka. Työstä maksettiin 1 300 euroa kuussa, kun aikaisempina kesinä olin saanut toimittajan työstä yli tuplasti enemmän. Muutin kesäksi Vaasasta Helsinkiin ja sain onneksi majailla isoisäni yksiössä, sillä hän asui silloin muualla. Ilman tätä mahdollisuutta pienipalkkainen harjoittelu ei olisi välttämättä onnistunut ulkopaikkakuntalaiselle.

Jussi: Ensimmäisestä harjoittelusta maksettiin palkkaa yksi työpaikan ruokalan lounaslippu per työpäivä. Lapin Kansassa päädyin toimitussihteeriksi aika sattumalta. Jälkikäteen ajateltuna tehtävä oli todella haastava noin tuoreelle ja kokemattomalle kaverille, joten haasteita riitti etenkin alkuaikoina todella paljon. Ensimmäisen kerran pystyin kovien aikataulupaineiden myötä syömään työvuoroni aikana muualla kuin koneen ääressä vasta loppukesästä, kun olin kehittynyt nopeammaksi työssäni.

Aika on kullannut Vellun ja Sakun muistot. Heille ei tule mieleen haasteita.

Unohtumaton muisto tai hauska tarina harjoitteluajalta? 

Joel: Harjoittelun jälkeen jäin Pohjoisrantaan töihin ilman titteliä, siksi LinkedInissä näkyy varmaan maailman pisin harjoittelujakso, yli 18 kuukautta.

Vellu: Harjoittelukesän ympärille osui kaksi kiinnostavaa tapahtumaa. Ulkoministeri Ilkka Kanervan potkuista ilmoitettiin noin tuntia ennen ”työhaastatteluani”, ja ensimmäisenä kysyttiin, oliko erottaminen mielestäni oikea päätös. Viimeisenä työtehtäväni raportoin puolestaan ulkoministeriön 90-vuotisjuhlien kunniaksi järjestetystä kansalaistapahtumasta, joka kokosi Katajanokalle runsaasti kuuntelijoita ja arvovieraita. 

Veera:  Yläkaupungin Yön toimistokulttuuri oli rentoakin rennompi. Siinä missä monissa formaaleissa ympäristöissä vietetään casual fridayta ja heitetään solmiot nurkkaan, me lanseerasimme bisness perjantain. Mitä virallisempi ja sliipatumpi tyyli, sen parempi.

Timo: Hesarissa toimituspäällikkö lähetti minut Hanno Möttölän pressiin. Kysyin, että otanko mukaan kuvaajan. Totesi, että ei tarvitse, ei hän NBA-sopimusta ole saanut. Pääsin paikalle ja pöydälle nostettiin Atlanta Hawksin logo. Soitin toimitukseen, kuvaaja järjestyi nopeasti.

Jussi: Jouduin toimistosihteerinä kerran kunnolla vaikeuksiin yhden vanhemman toimittajan kanssa, kun en suostunut laittamaan lehden kanteen sanaa ”laukkuryssä.” Koko väittely tuntui helvetin absurdilta, ja lopulta jouduin tekemään kyseisen toimittajan otsikointityön uudestaan, koska hän ei itse suostunut vaihtamaan termiä pois.

Janette: Erityisavustaja liukastui suoraan eteeni. Ministeriön alakerran parketti oli juuri käsitelty, mutta mitään varoituskylttiä ei ollut. Tilanne oli erittäin vaivaannuttava ja hän ei todellakaan nauranut asialle. Itse taas yritin pidätellä naurua. Viimeinen työpäivä jäi myös pysyvästi mieleen. Kellokortissani oli 30 minuuttia miinusta ja palkanmaksussa oltiin kuulemma tarkkoja jokaisesta minuutista. Muut olivat jo lähteneet nauttimaan viikonlopusta, kun itse laskin minuutteja työhuoneessani.

Saku: Harjoittelu Kornerilla kaikinpuolin oli onnistunut. Tästä toki kielii myös se, että olen täällä edelleen. Itselleni sopi myös hyvin pienen toimiston mentaliteetti, jossa töitä tehdään joustavalla asenteella ja aikataululla. Työnteon kannalta hiljaisempina kesäpäivinä konttori saatettiin myös siirtää esimerkiksi Allas Sea Poolin terassille, jossa kahvitaukojen sijasta työntekoa rytmitti uimatauot.

korner

Näkemyksellinen viestintätoimisto.

firma@korner.fi
Rikhardinkatu 2, 4. krs
00130 Helsinki