fbpx

Kun etätyö menetti etuliitteensä

Koronaviruksen vaikutukset työelämään puhuttavat tällä hetkellä kaikkia, ja keskustelu etätyöstä on saanut myrskytuulta purjeisiinsa. Etätyöstä ollaan montaa mieltä: monet näkevät etätyön mahdollisuutena, jotkut taas työelämää eriarvoistavana tekijänä, osalle etätyö on jotain tältä väliltä. Itse tietotyötä tekevänä näen etätyön työnä, joka tehdään teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen avulla.

Etätyöstä puhutaan tällä hetkellä kaikkialla. Sosiaalisessa mediassa kysytään ja jaetaan vinkkejä etätöiden tekemiseen kotoa. Joidenkin mielestä kyseessä on paremman väen optio, jotkut taas näkevät, että korona-viruksen aiheuttama etätyöbuumi mullistaa työelämän. Omasta mielestäni tärkein kysymys on, millaisia merkityksiä liitämme sanaan etätyö yksilöinä ja ennen kaikkea työyhteisöinä.

Omassa sosiaalisessa mediassani olen törmännyt esimerkiksi ihmisiin, jotka iloitsevat siitä, että työpalaverin voi pitää omalla parvekkeella auringonvalossa. Tämä on hienoa, mutta mielestäni samaan aikaan kertoo etätyöpuheesta laajemmin: jokainen liittää yksilönä etätyöhön erilaisia merkityksiä, esimerkiksi juuri tietynlaista vapauden tunnetta tai eksoottisuutta. Vähemmän kuitenkaan puhutaan organisaatiotasolla yhteisistä merkityksistä liittyen etätyöhön tai niistä käytänteistä ja normeista, jotka mahdollistavat myös etätyössä rutiinit, toisteisuuden ja ennakoitavuuden. 

Siirryttäessä käsitteenä ”etätöistä” teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen avulla tehtävään työhön, päästään mielestäni eroon monista etätyöhön liitetyistä merkityksistä, jotka jollakin tavalla mystifioivat työntekoa muualla kuin toimistolla. Samalla voidaan analyyttisemmin alkaa tarkastella niitä tekijöitä, jotka mahdollistavat tehokkaan ja tarkoituksenmukaisen työnteon paikasta riippumatta teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen avulla.

Teknologiavälitteinen vuorovaikutus vaatii vuorovaikutusosaamista

Aiemmassa tekstissäni kirjoitin vuorovaikutusosaamisen eri tekijöistä, jossa myös korostin, että vuorovaikutusosaaminen on kontekstuaalista. Myös teknologiavälitteistä vuorovaikutusta voidaan tarkastella kontekstina, joka vaatii tietynlaista vuorovaikutusosaamista.

Teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen kontekstissa vaaditaan tietoa vuorovaikutuksen luonteesta, tietynlaisia vuorovaikutustaitoja, kykyä tarkkailla omaa vuorovaikutuskäyttäytymistä, tietynlaista suhtautumista ja asennetta teknologiavälitteistä vuorovaikutusta kohtaan sekä eettistä suhtautumista vuorovaikutuksen osapuolia kohtaan.

Käytännössä edellä mainitut tarkoittavat esimerkiksi tietoa siitä, millaiseen vuorovaikutukseen esimerkiksi ryhmä-chat tai konferenssipuhelu soveltuu, taitoja viestiä kyseisissä kanavissa tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti sekä positiivista suhtautumista kyseisten teknologioiden käyttöön ajoittaisista teknisistä ongelmista huolimatta.

Myös eettinen tekijä liittyy suhtautumiseen: vaikka oma suhtautumisesi olisi negatiivinen teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen avulla tehtävää työtä kohtaan, on syytä miettiä, kannattaako tätä suhtautumista aktiivisesti levittää työyhteisössä. Tämä voi vaikuttaa negatiivisesti tulevaan teknologiavälitteiseen vuorovaikutukseen.

Jotta teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen tehokkuus ja tarkoituksenmukaisuus voidaan mahdollistaa läpi työyhteisön, vaatii se vuorovaikutusosaamisen lisäksi yhteisiä pelisääntöjä liittyen teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen avulla tapahtuvaan työhön.

Teknologiavälitteinen vuorovaikutus vaatii yhteisiä sääntöjä ja normeja

Monessa työyhteisössä on käytössä erilaisia teknologisia ratkaisuja, jotka jossain määrin mahdollistavat teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen avulla tehtävän työn. Esimerkiksi erilaiset työpaikan Whatsapp-, tai Facebook Messenger -ryhmät ovat yleisiä monessa työyhteisössä. Myös perinteinen sähköposti sinkoilee paikasta toiseen.

Usein myös virallisempia ja tarkoitukseen sopivampia ratkaisuja, kuten Microsoft Teams tai Slack on hankittu työyhteisöihin, mutta usein myös näiden käyttöä hankaloittaa yhteisten pelisääntöjen puute. Voinko vielä illalla lähettää työhön liittyvän viestin? Mihin kellonaikaan näitä kanavia ei tarvitse enää tarkkailla? Tai kuinka usein esimerkiksi uutta työprojektia aloitettaessa projektin jäsenet neuvottelevat yhteisesti siitä, tarvitaanko projektia varten uutta Whatsapp-ryhmää tai Slack-kanavaa?

Ilman kunnollista suunnittelua ja pelisääntöjen laatimista uusien vuorovaikutusteknologioiden käyttöönotto on hakuammuntaa ja niiden käyttö voi olla kuormittavaa. Jos työyhteisössä on eritasoista vuorovaikutusosaamista liittyen teknologiavälitteiseen vuorovaikutukseen, esimerkiksi motivaatiota tai taitoja omaksua uusia teknologioita, voi käyttöönoton lopputulos olla kaikkea avoimen hyväksynnän ja hiljaisen kapinan väliltä. Ja vaikka käyttöönotto olisi alustavasti onnistunut, ilman tehokkaita ja tarkoituksenmukaisia ajassa päivittyviä käytänteitä ja normeja voi tyytymättömyys teknologiaa ja teknologiavälitteistä vuorovaikutusta kohtaan kasvaa.

Teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen avulla tapahtuvan työn tulisi olla vähintään yhtä tehokasta ja tarkoituksenmukaista kuin toimistolla tapahtuvan työn. Tälle ei ole mitään estettä. Monesti se on lopulta tehokkaampaa ja tarkoituksenmukaisempaa kuin toimistolla tapahtuva työ. Tähän tilanteeseen pääseminen vaatii kuitenkin käsitystä työyhteisön jäsenten tiedoista, taidoista ja asenteista teknologiavälitteistä vuorovaikutusta kohtaan, jonka pohjalta voidaan muodostaa yhteiset pelisäännöt teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen avulla tapahtuvan työn suhteen. Yhteiset pelisäännöt lisäävät rutiineja, toisteisuutta ja ennakoitavuutta, mikä vapauttaa energiaa itse työhön.

Paluu uuteen normaaliin poikkeustilan jälkeen

Itselläni ei ole lapsia, koiria, kissoja tai muitakaan arkielämän tekijöitä, jotka suuresti haittaavat työni tekemistä teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen avulla kotoa käsin. Silti voin kuvitella, millaista on tehdä kotoa töitä samalla kun lapset ovat kotikoulussa, puolison naama alkaa muistuttamaan Belsebubia kolmannen yhteisen kotiviikon jälkeen, ja kun kissa syö sohvatyynyt samalla kun koira karkaa kolmannen kerroksen ikkunasta. Ymmärrän siis hyvin, että tällä hetkellä kyseessä on poikkeustilanne, johon kukaan ei ole osannut täysin varautua. Olkaamme siis armollisia itsellemme.

Tämä poikkeustilanne tulee kuitenkin lopulta väistymään, ja tulemme jokainen oppimaan tästä paljon, niin yksilönä kuin työyhteisön edustajina. Jatkossa me kaikki joudumme miettimään omaa suhdettamme työnantajina ja työntekijöinä ”etätyöhön” – siis teknologiavälitteisen viestinnän ja vuorovaikutuksen avulla tehtävään työhön. 

Uskon, että koronakriisin jälkeen etätyöstä voidaan hiljalleen alkaa puhua ilman etuliitettä. Tällöin voimme alkaa keskittyä niihin teknologiavälitteisen viestinnän ja vuorovaikutuksen ominaispiirteisiin, jotka mahdollistavat tehokkaan ja tarkoituksenmukaisen työnteon: millaista viestintä- ja vuorovaikutusosaamista, millaisia käytänteitä ja prosesseja sekä millaisia teknisiä ratkaisuja teknologiavälitteinen viestintä ja vuorovaikutus vaatii kussakin työyhteisössä ja tilanteessa työn tekemiseksi.

Jos aihe herättää kysymyksiä, ota yhteyttä ja vaihdetaan ajatuksia teknologiavälitteisesti. 

Saku Uotila

Saku Uotila

Nuorempi viestintäkonsultti
saku@korner.fi
040 064 4928

Saku on tehnyt töitä Kornerilla lähes kaksi vuotta pääsääntöisesti ”etänä” teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen avulla. Teknologiavälitteinen vuorovaikutus on aina mahdollistanut sekä yhteisöllisyyden tunteen että tehokkaan työskentelyn vallitsevasta maailmantilanteesta huolimatta.

Kuvat: Getty Images

korner

Näkemyksellinen viestintätoimisto.

firma@korner.fi
Rikhardinkatu 2, 4. krs
00130 Helsinki

Tietosuojaseloste