It’s never too late to be what you might have been – Viestintäharjoittelu meillä voi olla elämäsi mahdollisuus

Korner etsii viestintäharjoittelijaa aloittamaan tammikuussa 2021. Valmiin paketin sijaan etsimme jälleen joukkoomme sopivaa persoonaa, jonka kiinnostus ympäröivään maailmaan on korkealla tasolla. Yksittäisistä taidoista arvostamme ongelmanratkaisukykyä.

Valmista ei tule koskaan, mutta aloittamalla pääsee pitkälle

Työelämää ei voi suunnitella alusta loppuun etukäteen, ellet ole lääkäri tai lakimies, jos silloinkaan. Viestintä on ala, joka muuttuu jatkuvasti. Erilaisia spesifejä taitoja ei tiedetä edes tarvittavan, ennen kuin kyseinen tarve tulee eteen. Ja se henkilö, joka pystyy hyödyntämään nuo mahdollisuudet pääsee pitkälle.

Oma matkani tähän pisteeseen on ollut monen sattuman, mahdollisuuksien, sellaisiin tarttumisten ja jopa väärinymmärysten viitoittama. En edes 22-vuotiaana oikeastaan tiennyt, mitä haluaisin opiskella saati sitten ”tehdä isona”. Monen erottavan taidon hankkiminen; itseopettelu, paneutuminen ja jatkuva kehittäminen ovat tarjonneet tilaisuuksia, jotka rohkeasti hyödyntämällä olen nyt yrittäjänä kirjoittamassa tällaista saatekirjettä Kornerin neljännelle harjoittelijalle. Nuo kolme aiempaa ovat muuten meillä töissä.

Tärkein viestini on, ettei valmiita paketteja ole. Tilaisuus tekee varkaan ja mahdollisuus menestyjän. Painotamme tällä kertaa harjoittelijan valinnassa visuaalisuutta, mutta se ei tarkoita, että sinun tulisi olla esimerkiksi valmis graafinen suunnittelija. Visuaalisuus on tänä päivänä paljon enemmän saavutettavissa ja sovellettavissa kuin kymmenen vuotta sitten, jolloin itse opettelin päivätyöni joutoajalla Photoshopin käyttöä.

Voit olla äärimmäisen visuaalinen ihminen, vaikket olisi koskaan käyttänyt piirtopöytää tai suunnittellut logoa lyijykynällä ruutuvihkoon. Me haluammekin tarjota mahdollisuuden oivaltaa, oppia, omaksua ja hyödyntää omia kiinnostuksen kohteita tekemällä niistä taidon, joka määrittää mahdollisesti sinunkin työurasi.

Victoria Concordia Crescit

Meillä porukka on tärkein. Henkilöstöetumme ovat Suomen parhaita. Huolehdimme kaikesta alkaen liukastumisista tammikuisessa kotipihan roskakatoksessa aina työssä jaksamiseen ja työhyvinvointiin. Meillä myös panostetaan porukan urasuunnitteluun: taitoihin, oivalluksiin ja erottautumistekijöihin. Hyödymme siitä toivottavasti itse, mutta tärkeintä on tehdä Kornerista Suomen halutuin ”kasvattajaseura”. Ei suurin, mutta merkittävin.

Kehitymme Timon ja Vellun kanssa esimiehinä muulta porukalta saadun palautteen perusteella. Meillä on joka kuukausi keskustelut työntekijöidemme kanssa, jolloin käymme läpi työhön liittyviä asioita, onnistumisia ja kehityskohteita niin henkilökohtaisella kuin koko porukan tasolla.

Jaettua johtajuutta edellytetään myös meidän muulta porukalta. Esimerkillä johtaminen on kaikkien vastuulla. Harjoittelijakin voi omalla toiminnallaan johtaa.

Miksi jaksaisit tehdä taas yhden videohakemuksen?

Koska harkka Kornerilla voi olla paras mahdollisuus urasi alussa. Älä jätä sitä käyttämättä. It’s never too late to be what you might have been.

Lue lisää viestintäharjoittelusta ja lähetä videohakemuksesi 23.11. mennessä.

Joel Häkämies

Joel Häkämies

Partneri
joel@korner.fi
045 1032 833

Asennetta ei voi oppia, asioita voi – Rehellisiä ajatuksia viestintäharjoittelusta

Joel: ”Mielikuva on bännätty sana.”

Sonja: ”Miksi?”

Joel: ”Koska ei ole mielikuvia, vaan asioita, jotka ovat mitä ne myös todellisuudessa ovat.”

On totta, että mielikuvien tulisi tukea todellisuutta ja kestää totuuksia. En kuitenkaan poissulkisi sitä näkemystä, että meillä jokaisella on erilaisia mielikuvia asioista. Tulkitsemme ympäröivää maailmaa omien kokemuksiemme ja mielipiteidemme kautta, eikä siinä ole oikeaa tai väärää. 

Esimerkiksi harjoitteluni on vahvistanut mielikuviani viestintätoimistoista, viestinnästä ja alalla työskentelevistä ihmisistä. Enempää kyseenalaistamatta käyn viestintäharjoitteluni fiilikset läpi aidosti, kuten asiat mielestäni ovat. Käytän apunani neljää löytämääni lausahdusta.

“My watch is ended”

Toimistomme kahvimukissa lukee Jon Snown lausuma: ”My watch is ended.” Myös harjoitteluni päättyy tällä viikolla. Tunnelma ei ole kuitenkaan totinen ja ankea, pikemminkin onnekas ja ehkä hieman haikea. 

Harjoitteluni aikana olen saanut osallistua monipuolisesti Kornerin asiakkuuksien kautta erilaisiin toimialoihin ja viestinnällisiin mahdollisuuksiin. Olen löytänyt uusia kiinnostuksen kohteita ja lisännyt yleissivistystä aiheista, joista en ennen harjoittelua tiennyt, kuten eSports-joukkueista ja tuulivoimahankkeista. Lisäksi olen saanut vastuuta – se jos jokin motivoi ja osoittaa, että Kornerilla harkkari on mukana tekemisessä siinä missä muutkin.

Harjoitteluni alussa odotin pääseväni oppimaan viestinnästä käytännön kautta, sillä yliopiston opinnot ovat hyvin teoriapainotteisia. Olen asiasta edelleen samaa mieltä, mutta opin samalla arvostamaan yliopiston tarjoamia oppeja. Kriittisyys ja tiedonhankintataidot pääsivät harjoittelussa omaan arvoonsa. Viestinnässä on hyvin tyypillistä, että asioita voi tehdä monella tavalla, jolloin myös oman näkemyksen perustelu on paikallaan. Kornerin avoin ilmapiiri antoi mahdollisuuden kriittiseen ajatteluun ja vapaaseen ajatusten vaihtoon.

Viestintäharjoittelu on vaatinut oma-aloitteellisuutta ja itseohjautuvuutta. Työ ei ole rutiininomaista,vaan työpäivän kulun saa kutakuinkin päättää itselleen sopivaksi. Tällainen työn luonne vaatii jämäkkyyttä ja suunnitelmallisuutta – sekä etätyöskentelyssä myös työmoraalia. 

Oman työrytmin löytäminen luovassa työssä on toisinaan haasteellista. Opin kuitenkin  jatkuvasti lisää itsestäni ja tavastani toimia eri tilanteissa: miten siedän stressiä, kuinka käyttäydyn kiireessä tai miten herättelen luovuuttani. Oman käyttäytymisen tarkkailu on ollut valaisevaa ja auttanut oman työn organisoinnissa.

”It does not matter how slowly you go as long as you do not stop”

Oppimisessa on tärkeää kokeilla avoimesti uusia asioita, uskaltaa epäonnistua ja iloita onnistumisista. Olen päässyt oivaltamaan itsenäisesti asioita, vaikka vastausten löytämiseen menisi hieman enemmän aikaa. Uskallan väittää, että etätyöskentely valmensi entisestään itsenäiseen työskentelyyn ja ongelmanratkaisuun.

Adobe-ohjelmat tulivat tutuiksi erilaisten YouTuben tutoriaalien avulla ja käyttämällä control + z -toimintoa (eli palaa takaisin toiminto). Uusien ohjelmien käyttö aiheutti kuitenkin jonkin verran hankaluuksia ja toisinaan myös turhautumista. Välillä olisi ollut helpompi kysyä yksinkertainen kysymys toimiston pöydän yli kuin selittää asia viestillä tai puhelimessa.

Viestintäharjoitteluni aikana opin olemaan armollisempi itselleni, kysymään apua ja seisomaan omien mielipiteideni takana. Alkuun tuntui hassulta sanoa omia näkemyksiä esimerkiksi sosiaalisen median strategioihin, saati kertoa asiakkaalle, miten heidän sosiaalisen median näkyvyyttä voisi parantaa – minähän olen vain harjoittelija. 

Oma kehittymisen kohtani on rohkaistua esittämään mielipiteitäni ja ideoitani. Huomaan usein ajattelevani paljon ja pyöritteleväni asioita omassa päässäni, mutta rohkeus sanoa asioita ääneen vaatii minulta enemmän ponnistelua. Tässä asiassa haluan kehittyä ja uskon, että itsevarmuus tulee ajan kanssa.

”People rarely succeed unless they have fun in what they are doing

Naurusta ja hyvästä tekemisen meiningistä ei ole ollut hetkeäkään pulaa. Kesän ja syksyn kiireistä huolimatta yhteisöllisyydestä ei ole tingitty. Kornerilla ollaan kiinnostuneita toisten kuulumista myös työasioiden ulkopuolelta. Ilmapiiri on alusta asti ollut avoin, läpinäkyvä ja rehellinen. Erilaiset persoonat täydentävät joukkoa. Jokainen kornerlainen on tehnyt harjoittelustani entistäkin paremman, lämmin kiitos siitä jokaiselle!

”Open different doors. You may find a you there that you never knew was yours”

Kiinnostuin entistä enemmän markkinointiviestinnästä, sillä siinä moni viestinnän palikka yhdistyy. Markkinointiviestintä ei esimerkiksi toimi ilman strategista sisällöntuotantoa, jossa kohderyhmä, ydinviesti ja viestintäkanavat on huomioitu.

Mielestäni viestinnässä parasta on lopputulosten näkeminen, esimerkiksi valmiina tiedotteena, mediaosumana tai podcast-jaksona. On myös kiinnostavaa analysoida tuloksia ja miettiä, missä onnistuttiin ja mitä voidaan kehittää.

Tärkein oppi, jonka harjoittelustani olen saanut, on oman alan valinnan arvostaminen. Ilman toimivaa viestintää ei ole toimivaa ja tuloksellista liiketoimintaa. Se mikä ulkopuolisille välittyy viestinnästä, on yleensä vain lopputulos, mutta ei prosessi ja strategiat tulosten takana. Viestinnän suunnittelussa ja toteutuksessa täytyy ottaa huomioon erilaiset yhteiskunnalliset käänteet ja mahdolliset skenaariot. 

Harjoitteluni Kornerilla on tuonut lisää näkemyksiä viestinnästä ja motivoinut minua eteenpäin. Näiden eväiden avulla on hyvä jatkaa viestinnän opintoja Vaasan yliopistossa. Oppiminen ei koskaan pääty, vaikka harjoittelu päättyisi.

Sonja Karosvuo

Sonja Karosvuo

Nuorempi viestintäkonsultti
sonja@korner.fi

 

Sonja Karosvuo jatkaa Kornerilla nuorempana viestintäkonsulttina

“Hyvin nopeasti Sonjan aloitettua oli selvää, ettei matka Kornerilla jäisi vain etä-harjoitteluun,  ainakaan meidän puolesta. Sekä työkavereiden että asiakkaidemme iloksi sovimmekin jo ajat sitten, että Sonja jatkaa nuorempana viesintäkonsulttina maisteriopintojensa ohessa”, kertoo Kornerin partneri Joel Häkämies.

Sonja tuo Kornerin porukkaan valtavasti lisää persoonana (joka tiiviissä porukassa korostuu merkittävästi) ja monipuolisena viestinnän tekijänä, jonka ongelmanratkaisukyky on korkeinta A-luokkaa. 

Aloitin viestintäharjoittelun etänä – Kahvin keittäminen epäonnistui, mutta mokat luovat yhteyttä muihin

Aloitin muutama viikko sitten viestintäharjoittelun etänä. Olen tavannut kornerlaisista ainoastaan Timon henkilökohtaisesti, kun kävimme tutustumassa Kornerin toimistoon. Toimisto oli viihtyisä, tyylikäs ja lämminhenkinen. Sellainen, missä tekisin mielelläni töitä yhdessä muiden kanssa. Toimistokäynnin jälkeen pohdin syvemmin, mistä jään paitsi, kun perehdyttäminen tapahtuu etänä. 

Onneksi etäyhteydet mahdollistavat tutustumisen myös virtuaalisesti. Muiden kasvot, ääni ja etätyöpisteet ovat tulleet tutuiksi etäyhteyden välityksellä. Jussilla on hieno kattolamppu, Veeralla kiva vaaterekki, ja Joel juo palavereissa paljon vettä. Timosta näkyy yleensä vaan silmät ja päälaki, hänellä taitaa olla vähän rennompi työskentelyasento kameran toisella puolella. Tilanne on kaikille uusi ja erilainen. Ensimmäisten viikkojen aikana on herännyt erilaisia tunteita työstä, perehdytyksestä, omista kyvyistä ja muihin tutustumisesta virtuaalisesti.

Minulle oli laadittu kalenteriin aikataulu kahdeksi viikoksi. Kalenterissa oli perehdyttämistä, tutustumista ja yhteisiä kahvitaukoja. Kaikki vaikutti hyvältä ja hyvin suunnitellulta. Minut perehdytettiin viestintätoimiston arkeen ja Kornerin asiakkuuksiin. Pikkuhiljaa sain erilaisia tehtäviä ja pääsin tekemisen makuun – mahtavaa! 

Osoitanko heikkouteni, jos totean, että ensimmäiset viikot ovat tuntuneet raskailta?

Ensimmäisten viikkojen jälkeen huomasin olevani hieman väsynyt, eikä ihmekään. Uutta tietoa tuli uuden perään. Seuraava palaveri alkoi, kun toinen loppui. En aina muistanut pitää kunnollisia taukoja, kun uppouduin esimerkiksi eri ohjelmistojen käyttöön.

Monet asiat ovat minulle uusia, mikä on aivan selvää tässä vaiheessa. Osoitanko heikkouteni, jos totean, että ensimmäiset viikot ovat tuntuneet raskailta? Tunnollisena ihmisenä koen, että minulla pitäisi olla heti paljon annettavaa. Nämä ajatukset ovat herättäneet riittämättömyyden tunnetta.

Riittämättömyyden tunne voi liittyä myös siihen, että tutustuminen tapahtuu etänä. En ole säästynyt ajatukselta, millaisen kuvan olen antanut itsestäni muille. Diginatiivina olen tottunut kommunikoimaan sosiaalisen median välityksellä. Pystyn olemaan oma itseni videolla ja viesteillä kommunikoiden. Uuden työn aloittaminen etänä nostaa kuitenkin aidon sosiaalisen vuorovaikutuksen omaan arvoonsa. Mutta tilanne on tämä, ja siihen on sopeuduttava. 

Olen saanut tutustua jokaisen kornerlaisen kanssa kahden kesken sekä perehdyttämisen, työtehtävien ja yhteisten kahvitaukojen ohessa. Minun ei ole tarvinnut jännittää monen harjoittelijan mieleen juolahtanutta kysymystä, kuinka toimiston kahvinkeitin toimii. Perinteestä poikkeamatta kahvin keittäminen nousi puheenaiheeksi, kun onnistuin jättämään tippalukon päälle omasta kahvinkeittimestäni, ja myöhästyin tyylikkäästi yhteisestä kahvitauosta. Tälle kömmähdykselle naurettiin hyväntahtoisesti yhdessä. Ensimmäisenä päivänä myös nettiyhteyteni katkesi, enkä päässyt heti takaisin palaveriin. Vilpittömät mokat kuuluvat asiaan, ja jollain kumman tavalla ne luovat yhteyttä muihin. Voin vain todeta, että minut on otettu hyvin vastaan – mokista huolimatta.

Harjoittelulta toivon oppivani lisää markkinointiviestinnästä, mediaviestinnästä ja sisällöntuotannosta

Perehdytys on kaikin puolin suunniteltu hyvin ja kattavasti. ”Aina saa kysyä apua”, kaikki sanovat, ja sellainen olo minulla myös on. Etätyöskentelyssä on hyviä puolia perehdytyksen ja tutustumisen näkökulmista. Uusien asioiden sisäistäminen rauhassa tutussa ympäristössä on jollain tavalla mukavaa. Tutustumiseen on varattu aikaa kalenterista, kun spontaanit kohtaamiset toimistolla eivät ole mahdollisia. Etätyöskentely antaa myös yksilöille eri tavalla vastuun omasta jaksamisesta ja työn tauottamisesta. Avoimuus, luottamus ja rehellisyys merkitsevät tässä vaiheessa paljon, sillä silloin taataan tehokas työpanos ja työssä jaksaminen.

Monella työn tai harjoittelun etänä aloittavalla on varmasti samoja tuntemuksia riittämättömyydestä. Tahdon sanoa niille, jotka aloittavat uuden työn etänä, että kaikkea ei tarvitse oppia viikossa tai kahdessa. Eikä sitä myöskään sinulta edellytetä. Sitä vaatii itseltään helposti liikaa. On tyypillistä laatia korkeat tavoitteet jo ensimmäisille viikoille. On tärkeää oppia antamaan itselle aikaa uusien asioiden sisäistämiselle.

Harjoittelulta toivon oppivani, minkälaista työ viestintätoimistossa on käytännössä. Yliopiston viestinnän opinnot ovat teoriapainotteisia, joten on innostavaa päästä oppimaan viestinnästä tekemisen kautta. Odotan, että pääsen osallistumaan monipuolisesti erilaisiin tehtäviin esimerkiksi markkinointiviestinnän, mediaviestinnän ja sisällöntuotannon parissa sekä hyödyntämään opittuja taitojani sosiaalisesta mediasta. Itseltäni toivon ennen kaikkea luottamista omiin kykyihini ja omien vahvuuksieni löytämistä. On mahtavaa päästä oppimaan ja kehittymään Kornerin osaavassa ja innostavassa joukossa.

Sonja Karosvuo

Sonja Karosvuo

Nuorempi viestintäkonsultti
sonja@korner.fi

Sonja aloitti toukokuussa Kornerin viestintäharjoittelijana. Vaasan yliopistossa opiskelevaa Sonjaa kiinnostavat erityisesti markkinointiviestintä, mediaviestintä ja sosiaalinen media, unohtamatta urheilua ja koiria.

Placeholder unohtui lauantailehden kanteen – ja muita mehukkaita työelämän mokia

Veeran ja Vellun virheet kolahtivat toimittajien postilaatikkoon ja Jussin placeholder lehden kanteen. Joel joutui pomojen puhutteluun ja Saku jäätyi Valtteri Bottaksen edessä. Virheitä sattuu kaikille, joten päätimme listata omistamme ne kaikkein mehukkaimmat töppäykset työuran varrelta.

Virheitä sattuu kaikille: jaa jokin työelämän mokasi?

Saku: Kenties mieleenpainuvin kömmähdykseni tapahtui, kun jouduin haastattelemaan Valtteri Bottasta televisioon Kartingin SM-sarjan tiedottajana Lahdessa. Aamulla minun käskettiin keksiä kysymykset ja niin tein. Ainakin melkein. Ajattelin, että tilannetta on turha jännittää, vaikka kyseessä olikin iso stara. Olin itsestäni jopa niin varma, että kirjoitin kysymyksistä ylös lähinnä otsikot ja ajattelin soveltaa loput tilanteen tullen. Kun kameroiden käydessä, puolessa välissä kysymystä unohdin mitä olin kysymässä, totesin, että seuraavalla kerralla otan hatun kouraan ja kirjoitan ja kysyn kysymykset sanasta sanaan.

Joel: Mieleenpainuvin mokani työelämässä ajoittuu edellisen työpaikan aikaan. Kyseessä ei niinkään ole työmoka vaan moka työyhteisössä. Tein pienelle porukalle ajattelemattomuuksissani vedonlyöntikertoimet siitä, kuka kollegamme olisi firman rapujuhlissa ”eniten perseet olalla”. Lista vuosi ennakkosuosikkien korviin.

Jussi: Kesällä 2012 työskentelin Lapin Kansan toimitussihteerinä. Eräänä perjantaiaamupäivänä suunnittelin lehden kantta. Kirjoitin pääkuvan yläpuolelle kansankielisen placeholder-tekstin liittyen viikonloppuna järjestettävään keskustan puoluekokoukseen. Tämä tietenkin päätyi lehteen ja lauantaiaamun Lapin Kansa kertoi ”KEPUN PUOLUEKOKOUS ALKAA”.

Veera: Mieleen jääneet mokat liittyvät usein sisällöntuotantoon. Puolisentoista vuotta sitten kirjoitin tiedotteen, jonka aihe käsitteli alkavaa tv-sarjaa. Tiedotteen jakeluajankohtaa mietittiin ja vaihdettiin monta kertaa. Päätimme kollegan kanssa jaella tiedotteen sarjan alkamispäivän aamuna ja kirjoitin otsikkoon ”Tänään tv:ssä…”. Viime tingassa päätimmekin vaihtaa jakeluajankohdan edelliseen päivään, joten muutin jakeluaikaa, mutta sanamuoto jäi epähuomiossa ennalleen eikä otsikko pitänytkään paikkansa.

Vellu: Isommilta mokilta onneksi välttynyt, johtuuko lie Kikka Korean opeista. Viestintätoimistotyön alkuaikoina olin sopinut ison asiakkaan kanssa, että yhteistyölanseerausta koskeva tiedote lähtee ulos tiettyyn aikaan. Ennen julkaisua yksi osapuoli pyysi itseään koskevia lisäyksiä tiedotteeseen, ja minähän otin ne ilolla vastaan ennen kuin laitoin tiedotteen maailmalle. Pian asiakas tuli lankoja pitkin ja kysyi, että ei kai tällainen versio ole mennyt monelle medialle – no sehän oli mennyt kutakuinkin jokaiselle Suomen medialle. 

Janette: Mieleenpainuvin moka tapahtui urani alkuvaiheessa, kun työskentelin kesätoimittajana paikallislehdessä. Eräänä kesäpäivänä lähdin Google Mapsin avustamana ajelemaan tiedotustilaisuuteen Ruovedelle. Noin 50 ajokilometrin jälkeen pääsin perille. Ihmettelin, miksei pihamaalla ollut muita autoja ja soitin hämmästyneenä tiedotteessa olleelle yhteyshenkilölle: ”Hei! Olen tulossa tiedotustilaisuuteen, mutta olenkohan oikeassa paikassa?” Yhteyshenkilö toisti osoitteen ja sanoi lopuksi: ”Keuruulla.” Olin 70 kilometrin päässä, täysin toisessa kunnassa, jossa sattui olemaan sama kadunnimi.

Mitä mokasta seurasi ja miten asia käsiteltiin?

Saku: Sinänsä mokasta ei seurannut mitään dramaattista, koska Bottas kaiketi huomasi kompurointini ja mukavana miehenä tulkitsi kysymykset suurin piirtein oikein ja vastasi kuin ammattilainen. Ja kysymykset toki editoitiin pois lähetyksestä. Haastattelun jälkeen toki vähän harmitti, etten ollutkaan synnynnäinen Ron Burgundy, mutta otin sen opettavaisena kokemuksena. Ei tullut tosin kukaan kiittelemään suorituksesta.

Joel: Päädyin saamaan vakavat puhuttelut asian tiimoilta useammaltakin esimieheltä. Keskustelin tapauksesta ja pyysin anteeksi ennakkosuosikeilta. Asia oli sitä myötä käsitelty. Itseäni jäi kuitenkin kaivelemaan listan vuotanut vasikka, jonka henkilöllisyyden kyllä selvitin.

Jussi: Maanantain aamupalaverissa kävimme läpi viikonlopun lehtiä ja tuijotimme koko toimituksen voimin KEPUN PUOLUEKOKOUS ALKAA -otsikkoa, jonka jälkeen lehden päätoimittaja totesi yllättävänkin säyseään sävyyn: ”Muistutuksena nyt kaikille, ettei sitten käytetä koskaan puolueista muita kuin niiden virallisia lyhenteitä.” Onneksi toimituksen rehdit lapinmiehet ja -naiset osasivat ottaa tapauksen huumorilla. 

Veera: Huomasin mokan vasta kun tiedote oli jaeltu medioille virheellisellä otsikolla. Virhe harmitti, sillä olen tarkka tuollaisten asioiden kanssa, luen ja tarkistan tekstit moneen kertaan. Mietin, jääkö tästä huolimaton kuva tai vaikuttaako virhe tiedotteen läpimenoon vaikka oikea tieto tulikin selville tiedotetekstistä. Menin tiedotepalveluun korjatakseni tekstin verkkojulkaisuun, mutta huomasin että kollegani oli jo korjannut sen. Se oli mielestäni kivasti toimittu. Hän huomasi mokan, korjasi sen, mutta ei ikinä huomauttanut asiasta. Virheiden käsittely myös yhdessä on tilanteesta riippuen tarpeen, mutta tässä tilanteessa moka ei mielestäni kaivannut syvällisempää puimista.

Vellu: Temperamenttinen asiakas oli varsin ärtynyt asiasta, ja minä tietysti myönsin virheeni pyyhkiessäni hikeä otsaltani. Kokemattomana juniorikonsulttina otin mokani aika raskaasti, mutta mitään suurempaa vahinkoa ei onneksi tapahtunut. Juttu unohtui lopulta nopeasti, ja opinpahan hyväksyttämään kaikki tekemiset asiakkaalta ennen julkaisua. 

Janette: Jutun tekeminen epäonnistui, sillä en ehtinyt tiedotustilaisuuteen. Asia korjattiin onneksi puhelinhaastattelulla, mutta olin siitä äärimmäisen nolostunut. Kollegani olivat onneksi ymmärtäväisiä ja lohduttivat kertomalla omia hauskoja mokiaan. Koko juttu unohtui nopeasti, mutta ajaessa minulla on edelleen tapana tuplatsekata, että menenhän varmasti oikeaan kuntaan tai kaupunkiin.

Miten suhtaudut virheisiin työelämässä? Miten työympäristön tulisi niihin suhtautua?

Saku: Virheitä sattuu aina, mutta huolimattomuudesta ja laiskuudesta johtuvat virheet ovat turhia virheitä. Jos vilpittömästi yrittää parhaansa, virheistä ei todellakaan tulisi antaa raippaa. Usein virheistä opitaan eniten. 

Joel: Se, miten virheet korjataan tai miten niihin reagoidaan on paljon merkittävämpää.

Jussi: Sanomalehtimaailmassa eräs vanhempi kollega lohdutti jonkin painetun virheen jälkeen, että ”Huomenna tuolla lehdellä sytytetään jo takka.” Ainakin pienempien mokien osalta on hyvä muistaa, että kyllä ne onneksi nopeasti unohtuvat.

Veera: Toivoisin että asioita ei jäisi kokeilematta virheiden pelossa. Viestintäalalla on harvoin yksiselitteistä oikeaa tai väärää vastausta, joten ideoita on pakko kokeilla huomatakseen toimivatko ne vai eivät. Uskon että kun virheiden mahdollisuus todetaan yhdessä ääneen, on helpompaa. Se taitaa olla tämänkin blogikirjoituksen yksi pointti.

Vellu: Viestinnän virheillä menetetään harvoin ihmishenkiä, mutta huomattavaa mainehaittaa niillä voi aiheuttaa. Siksi toivon työyhteisöltä tarkkuutta ja huolellisuutta kaikessa tekemisessä.

Janette: Virheiden ja elämän nolojen juttujen suuruutta liioittelee helposti itselleen. Kun asiasta puhuu rehellisesti toisen henkilön kanssa, ymmärtää mokan suuruusasteen ja häpeä voi vaihtua jopa nauruksi. Työympäristössä tulisi luoda ilmapiiri, jossa tiedostetaan että kaikki tekevät virheitä ja niistä uskalletaan myös puhua avoimesti. 

Tervetuloa mokailemaan meidän kanssa!

”Ensimmäinen viikko meni jännittäessä puku päällä” – Kornerlaiset paljastivat unohtumattomat harkkamuistonsa

Vellua hiillostettiin Ilkka Kanervan potkuista, Joelin harkkajakso kesti yli 18 kuukautta ja Jussi ehti lounaalle vasta loppukesästä. Kaikki kornerlaiset ovat suorittaneet viestinnän harjoittelun, mutta mitä niistä jäi käteen? 

Aloitetaan helpolla. Missä olet ollut työharjoittelussa?

Joel: Tein opintoihini kuuluvan työharjoittelujakson kesällä 2013 viestintätoimisto Pohjoisrannassa (silloinen lisäjatke nimen jälkeen oli Burson-Marsteller). Menin tuolloin public affairs -tiimiin. Ensimmäinen viikko meni jännittäessä puku päällä ja paidat silitettyinä, mutta aika nopeasti sitä oppi talon tavoille – lepsuksi ja rennoksi.

Vellu: Tein harjoittelun ulkoministeriön viestintäyksikössä. Tehtäviin kuului monenlaista sisällöntuottamista, raporttien koostamista, tiedonhankintaa ja uuden ideointia. 

Veera: Olen ollut harjoittelussa useampaankin kertaan, sekä tuottajaharjoittelijana että viestinnän ja markkinoinnin harjoittelijana. Yksi merkittävimmistä kokemuksista oli ihan ensimmäinen harjoittelupaikka Yläkaupungin Yö -nimisellä festivaalilla Jyväskylässä lähes kymmenen vuotta sitten. Vastuulleni kuului ennakkoklubin tuotanto, festivaalin lastenkulttuuriosuuden tuotanto ja viestinnälliset tehtävät, sekä kaikenlaiset muut festivaalituotantoon kuuluvat työtehtävät.

Timo: Vuonna 1999 kesätoimittajana Helsingin Sanomien urheilutoimituksessa ja sen jälkeen harjoittelijaksi Viestintätoimisto Pohjoisrantaan. Siellä vierähti 16 vuotta: harjoittelijasta Senior Advisoriksi.

Jussi: Olen ollut harjoittelussa Kalevassa, Lapin Kansassa ja Kornerilla. Kalevassa työskentelin toimittajana, Lapin Kansassa myös toimitussihteerinä ja Kornerilla viestintäkonsulttina. Harjoittelukokemukseni alkoivat vauhdikkaasti, sillä ensimmäisessä harjoittelussa tein parin ensimmäisen päivän jälkeen töitä siinä missä muutkin toimittajat.

Janette: Tein harjoittelun kesällä 2015 opetus- ja kulttuuriministeriössä. Työtehtäviini kuului ministeriön SuomiAreena-järjestelyt sekä tapahtuman viestintä. Osa päivistä kului myös sisäisen viestinnän parissa.

Saku: Suoritin oman yliopistoharjoitteluni Kornerilla Kruununhaan penthousessa kesällä 2018. Harjoittelun aikaiset työtehtävät vaihtelivat sometekstien laatimisesta kuvien, videoiden ja podcastien suunnitteluun ja editointiin. Tämän lisäksi aika kului muun muassa erilaisten asiakastapahtumien isännöintien parissa.

Mitä oppeja ja viisauksia harjoittelusta jäi käteen? Miten harjoittelusi on hyödyttänyt sinua urallasi?

Joel: Suurin oppi tuolta ajalta oli ettei huippuviestintätoimistossa työskentely ollutkaan mitään rakettitiedettä ja että omat eväät riittäisivät paremmin kuin hyvin. Merkittävintä mukaan tarttunutta oli kyseiseen toimistoon työllistymisen lisäksi alkuperäiset tiimikaverit ja nykyiset yhteistyökumppanit Veera ja Niilo Bliciltä.

Vellu: Harjoittelu antoi ensimmäisen kosketuspinnan siihen, millaista työ viestinnän parissa on. Merkittävin oppi 5. vuoden kansainvälisen politiikan opiskelijalle oli todennäköisesti se, että harjoittelun jälkeen päätin, etten pyri esimiehen kehoituksista huolimatta kansainvälisten asioiden valmennuskurssille. Ministeriö ja edustustoverkosto ei tuntunut oikealta paikalta.

Veera: Harjoittelu johti lopulta työpaikkaan tapahtuman tuottajana. Suuren 30 000 kävijän festivaalin tuottajana hyvin pienessä tiimissä työtehtävät tuppaavat kattamaan aikalailla 360 astetta. Tuossa työssä huomasin, että kaikkein mieluiten olisin käyttänyt työaikaani juuri viestinnän tekemiseen. Hyppäsin siis työtehtävien suppiloon, josta ulos tullessani olin onnistunut kirkastamaan kiinnostuksen kohteita ja tavoitteita. Hakeuduin viestinnän maisteriopintoihin ja sitä kautta kohti erikoistuneempaa osaamista tällä alalla.

Timo: Hesarissa kehittyi kirjoitustaito tiukoilla aikatauluilla, Pohjoisrannassa koko viestintäkonsultoinnin kirjo. Oppeja & viisauksia jäi käteen lukuisia mm. mediasuhteista, strategioista  ja kriisiviestinnästä.

Jussi: Sain ensimmäisen kunnon työkokemuksen vakavasti otettavasta journalistisesta julkaisusta. Harjoittelu Kalevassa helpotti varmasti Lapin Kansan kesätyön saamista, ja myöhemmin samaan lehteen palaamista. Lapin Kansan toimitussihteerinä opin lehden taittamisen ja esimerkiksi Adobe Illustratorin käytön. Vaativa ja stressaava tehtävä opetti minulle myös esimiestaitoja, kokonaisuuksien hallintaa ja paineiden sietämistä. Kornerilla taas opin pitkälti perusteet viestintätoimiston arjesta, koska vastaavia oppeja ei ollut tarttunut koulusta tai aiemmista työpaikoistani. Sain myös työpaikan.

Janette: Opin paljon tapahtumaviestinnästä ja siitä, kuinka suuren organisaation viestintärattaat pyörivät. Eniten sain kuitenkin rohkeutta sanoa omat mielipiteet ääneen, sillä SuomiAreenan järjestelyiden ansiosta löysin itseni monista kuumottavista kokouksista.

Saku: Koin omaksuneeni paljon uutta tietoa ja uusia taitoja. Harjoittelun suurin anti oli ehdottomasti kuitenkin se, että pääsin näkemään läheltä, kuinka kasvavan viestintätoimiston arkea pyöritetään. Aina työt eivät ole juhlaa, mutta kaikesta selviää, kun omaa myönteisen ja ratkaisukeskeisen asenteen. 

Kohtasitko haasteita harjoittelijana, jos kyllä mitä?

Joel: Suurin haaste harjoitteluaikana oli Microsoft-ympäristössä työskentely, joskin oma Macbook alkoi aika nopeasti kulkea salaa vastoin IT-osaston ohjeistusta mukana.

Veera: Suurimpina haasteina joidenkin harjoitteluiden kohdalla on ollut olematon tai työmäärään ja vastuuseen suhteutettuna liian pieni palkka. Tämä epäkohta yhdistyy pahimmillaan siihen, että harjoittelijalla paikataan resurssipulaa, mikä voi johtaa myös siihen että ohjausta ei ole suunniteltu eikä keretä antaa riittävissä määrin. Harjoittelupaikka on suunniteltava kuten mikä tahansa muukin positio: työnkuva, sopiva työmäärä, palkkaus ja työssä tarvittava tuki ja ohjaus.

Timo: Kyllä, kirjoitin Hesarissa yhden jutun minä-muodossa ja se meni lehteen. Toimituksen päällikkö totesi: sovitaanko Paloste, että minä-muodossa voi kirjoittaa kun on ollu talossa 20 vuotta.

Janette: Aluksi suurin haaste oli palkka. Työstä maksettiin 1 300 euroa kuussa, kun aikaisempina kesinä olin saanut toimittajan työstä yli tuplasti enemmän. Muutin kesäksi Vaasasta Helsinkiin ja sain onneksi majailla isoisäni yksiössä, sillä hän asui silloin muualla. Ilman tätä mahdollisuutta pienipalkkainen harjoittelu ei olisi välttämättä onnistunut ulkopaikkakuntalaiselle.

Jussi: Ensimmäisestä harjoittelusta maksettiin palkkaa yksi työpaikan ruokalan lounaslippu per työpäivä. Lapin Kansassa päädyin toimitussihteeriksi aika sattumalta. Jälkikäteen ajateltuna tehtävä oli todella haastava noin tuoreelle ja kokemattomalle kaverille, joten haasteita riitti etenkin alkuaikoina todella paljon. Ensimmäisen kerran pystyin kovien aikataulupaineiden myötä syömään työvuoroni aikana muualla kuin koneen ääressä vasta loppukesästä, kun olin kehittynyt nopeammaksi työssäni.

Aika on kullannut Vellun ja Sakun muistot. Heille ei tule mieleen haasteita.

Unohtumaton muisto tai hauska tarina harjoitteluajalta? 

Joel: Harjoittelun jälkeen jäin Pohjoisrantaan töihin ilman titteliä, siksi LinkedInissä näkyy varmaan maailman pisin harjoittelujakso, yli 18 kuukautta.

Vellu: Harjoittelukesän ympärille osui kaksi kiinnostavaa tapahtumaa. Ulkoministeri Ilkka Kanervan potkuista ilmoitettiin noin tuntia ennen ”työhaastatteluani”, ja ensimmäisenä kysyttiin, oliko erottaminen mielestäni oikea päätös. Viimeisenä työtehtäväni raportoin puolestaan ulkoministeriön 90-vuotisjuhlien kunniaksi järjestetystä kansalaistapahtumasta, joka kokosi Katajanokalle runsaasti kuuntelijoita ja arvovieraita. 

Veera:  Yläkaupungin Yön toimistokulttuuri oli rentoakin rennompi. Siinä missä monissa formaaleissa ympäristöissä vietetään casual fridayta ja heitetään solmiot nurkkaan, me lanseerasimme bisness perjantain. Mitä virallisempi ja sliipatumpi tyyli, sen parempi.

Timo: Hesarissa toimituspäällikkö lähetti minut Hanno Möttölän pressiin. Kysyin, että otanko mukaan kuvaajan. Totesi, että ei tarvitse, ei hän NBA-sopimusta ole saanut. Pääsin paikalle ja pöydälle nostettiin Atlanta Hawksin logo. Soitin toimitukseen, kuvaaja järjestyi nopeasti.

Jussi: Jouduin toimistosihteerinä kerran kunnolla vaikeuksiin yhden vanhemman toimittajan kanssa, kun en suostunut laittamaan lehden kanteen sanaa ”laukkuryssä.” Koko väittely tuntui helvetin absurdilta, ja lopulta jouduin tekemään kyseisen toimittajan otsikointityön uudestaan, koska hän ei itse suostunut vaihtamaan termiä pois.

Janette: Erityisavustaja liukastui suoraan eteeni. Ministeriön alakerran parketti oli juuri käsitelty, mutta mitään varoituskylttiä ei ollut. Tilanne oli erittäin vaivaannuttava ja hän ei todellakaan nauranut asialle. Itse taas yritin pidätellä naurua. Viimeinen työpäivä jäi myös pysyvästi mieleen. Kellokortissani oli 30 minuuttia miinusta ja palkanmaksussa oltiin kuulemma tarkkoja jokaisesta minuutista. Muut olivat jo lähteneet nauttimaan viikonlopusta, kun itse laskin minuutteja työhuoneessani.

Saku: Harjoittelu Kornerilla kaikinpuolin oli onnistunut. Tästä toki kielii myös se, että olen täällä edelleen. Itselleni sopi myös hyvin pienen toimiston mentaliteetti, jossa töitä tehdään joustavalla asenteella ja aikataululla. Työnteon kannalta hiljaisempina kesäpäivinä konttori saatettiin myös siirtää esimerkiksi Allas Sea Poolin terassille, jossa kahvitaukojen sijasta työntekoa rytmitti uimatauot.

Etsimme nyt viestintäharjoittelijaa!