Hyvä viestintäsuunnitelma ei unohdu pöytälaatikkoon

Viestintäsuunnitelma toimii viestinnän ohjekirjana läpi vuoden – ainakin teoriassa. Joskus suunnitelma voi hautautua kansioiden syövereihin ja unohtua aivan kokonaan. Nyt on aika kaivaa viestintäsuunnitelma esiin ja tarkastella sitä uudessa valossa.

Hyvä viestintäsuunnitelma toimii kuin urheilujoukkueen pelikirja – jokainen roolistaan riippumatta tietää taktiikan ja seuraavat peliliikkeet. Tiukan paikan tullen tai jos vastustaja yllättää, pelikirja vedetään esiin ja palataan perusasioiden äärelle. 

Viestinnän pelikirja, viestintäsuunnitelma, saattaa kuitenkin toisinaan jäädä johtoportaan hyväksymäksi pdf-tiedostoksi. Toisinaan edes kaikki joukkueen jäsenet, eli organisaation viestijät, eivät välttämättä tiedä tai muista sen olemassaoloa. Jos viestintää tehdään ilman suunnitelmallisuutta, sooloilun määrä pysyy vakiona, kokonaisuus voi jäädä epämääräiseksi ja kohderyhmät tavoittamatta. Näin viestinnän kehittäminenkin on hankalaa.

Arjessa mukana kulkeva viestintäsuunnitelma auttaa päivittäisessä viestinnässä, vähentää kiireestä johtuvia virheitä, helpottaa budjetointia ja vastuiden jakamista.

Kornerin logon kulmaosa vaaleanpunaisena.

Mitä viestintäsuunnitelma sisältää?

Toimivan viestintäsuunnitelman avulla varmistat, että strategian ja tavoitteiden mukainen viestintä toteutuu päivittäisellä tasolla. Viestinnän tekemisen apuna toimivat myös arvot, visio ja missio – ne ohjaavat oikeaan suuntaan. Konkreettiset toimenpiteet ja tavat tehdä viestintää kuvataan tarkemmin viestintäsuunnitelmassa. 

Viestintäsuunnitelman laajuus riippuu paljon sen käyttötarkoituksesta. Suunnitelman voi laatia esimerkiksi yksittäiselle hankkeelle tai koko organisaation ulkoiselle viestinnälle. Karkea viestintäsuunnitelma vastaa kysymyksiin kenelle, mitä ja miten. Hyvä viestintäsuunnitelma sisältää useimmiten ainakin nämä osa-alueet: 

  • Tilanneanalyysi
  • Tavoitteet ja mittarit
  • Kohderyhmät
  • Viestintäkanavat
  • Pääviestit
  • Roolit, vastuut ja resursointi
  • Seuranta
Kornerin logon kulmaosa vaaleanpunaisena.

Missä muodossa viestintäsuunnitelman tulisi olla?

Yksiselitteisin vastaus on: teille parhaassa muodossa. Pohdi, mikä on organisaatiollesi luonnollisin tapa jakaa ja omaksua tietoa. Älä kuitenkaan tyydy lauseeseen: “Näin meillä on aina tehty.” 

Johtoportaalle viestintäsuunnitelman voi esitellä tiivistetyssä esitys- tai pdf-muodossa, mutta suunnitelman tulee aina olla helposti saatavilla ja päivitettävissä. Varsinkin niille, jotka tarvitsevat sitä päivittäisessä työssään. Suunnitelman rakentaminen onnistuu esimerkiksi projektinhallintajärjestelmään tai perinteiseen Excel-tiedostoon. Mikä on teille paras? 

Teit suunnitelman missä muodossa tahansa, unohda sanahelinä ja keskity tarjoamaan tieto terävästi. Rakenna suunnitelman tueksi vielä viestinnän vuosikello ja sisältökalenterit, joilla varmistat sisällöntuotannon säännöllisyyden ja laadun. 

Kun viestinnän tehtävät jakautuvat monelle ihmiselle ja eri kanaviin, viestintäsuunnitelman ja kalentereiden noudattaminen nousevat entistäkin tärkeämpään rooliin. Viestintäpäällikön tai muun viestinnästä vastaavan vastuulla onkin suunnitelman jalkauttaminen osaksi arkea.

Kornerin logon kulmaosa vaaleanpunaisena.

Kuinka usein viestintäsuunnitelmaa päivitetään?

Tavallisesti viestintäsuunnitelmaa päivitetään vuosittain. Viestintäympäristö muuttuu kuitenkin jatkuvasti, joten suunnitelma voi vaatia tarkastelua vuoden aikana. Eteen voi tulla esimerkiksi yllättäviä käänteitä tai muutoksia, jotka vaativat suunnitelman pikaista päivittämistä. Jatkuvasti muuttuvassa maailmassa viestinnän seuraaminen, tulosten mittaaminen ja analysointi nousevatkin tärkeään rooliin. Organisaation on itse tunnistettava, kuinka usein viestintäsuunnitelman ajantasaisuus kannattaa tarkastaa. 

Vuoden aikana voit pitää kiinni valituista suuremmista linjoista, mutta jos löydät potentiaalisen uuden kohderyhmän tai sisältötyypin, testaa sitä rohkeasti. Vain kokeilemalla tietää, kannattiko vaiko ei. Tuloksellisessa viestinnässä näkyy sekä pitkäjänteinen suunnittelu että uusien mahdollisuuksien hyödyntäminen. 

Toisinaan tulee myös päästää irti viestintäsuunnitelmaan kirjatusta viestinnästä, joka ei siinä hetkessä toimikaan. Tässä jokainen meistä on jo mestari, kiitos viimeisen vuoden.

Kaipaako viestintäsuunnitelmasi päivittämistä? Tehdään yhdessä suunnitelmallista ja tuloksellista viestintää! 

Janette Litmanen

Janette Litmanen

Consultant
janette@korner.fi
+358 40 573 0181

Puhutko jo viestinnän kieltä? – Hallitse pitch, natiivi, engagement ja muut alan termit

Jatkuvasti kehittyvä ja moninainen viestinnän ala tarvitsee avukseen tehokasta termistöä. Työnteossa käytetty kieli on nippu markkinoinnin, viestinnän ja sosiaalisen median kentiltä omaksuttua termistöä. Tiedätkö sinä, mitä esimerkiksi pitch, natiivi tai engagement tarkoittavat?

Jokaisella alalla käytetään sille muodostunutta erikoiskieltä. Erikoiskieli koostuu termistöstä, joka tekee viestinnästä ja toiminnasta tehokasta. Termit eivät kuitenkaan aina yksiselitteisesti kuvaa niiden takana piilevää käsitettä, mikä tekee niiden tulkitsemisesta ajoittain haastavaa. 

Alati muuttuvan viestinnän alan kieleen ilmestyy ja vakiintuu jatkuvasti uusia termejä. Alan sanastoa pääsee tulkitsemaan viimeistään siinä vaiheessa, kun tulee alalle joko uutena tulokkaana, konsultointia tarvitsevana asiakkaana tai työnkuvan laajentuessa viestinnän tehtäviin.

Kun tiedät, mitä työtehtävien yhteydessä usein mainitut termit tarkoittavat, helpotat ja tehostat omaa työskentelyäsi sekä annat itsestäsi osaavan kuvan heti urasi alkutaipaleella tai yhteistyön aloituspalaverissa. 

Kornerin logon kulmaosa oranssina.

Pitch

Pitch tarkoittaa lyhyttä esitystä, jossa oma idea esitetään vastapuolelle tiiviisti ja vakuuttavasti. Viestinnän alalla pitchillä viitataan usein media pitchiin, joka tarkoittaa valitulle medialle lähetettävää tiivistä, mutta kattavaa juttuehdotusta. 

Englannin kielestä sellaisenaan vakiintuneeseen pitchin käsitteeseen liittyy ajatus tavoitteellisesta ja myyvästä kokonaisuudesta. Suomen kielestä puuttuu vastaavanlainen termi, juttuehdotuksen ollessa paljon säyseämpi käsite. Lue Vellun blogikirjoituksesta, milloin mediapitch voi olla tiedotetta parempi mediatoimenpide.

Kornerin logon kulmaosa oranssina.

Embargo

Embargo on järjestely, jota käytetään, kun tiedotteen lähettäjä haluaa antaa median edustajille aikaa tutustua tiedotettavaan aiheeseen. Tiedotteen lähettäjä kertoo julkaisuajankohdan, jota ennen tiedotetta ei saa julkaista medioissa. 

Ajan saatossa kehittynyt epämuodollinen sopimus palvelee molempia osapuolia: Toimittajat saavat lisäaikaa perehtymiseen, jolloin sisältö on yleensä kattavampaa, mikä puolestaan lisää tiedotettavan aiheen kiinnostavuutta ja siten tavoiteltua näkyvyyttä.

Kornerin logon kulmaosa oranssina.

Mediaosuma

Mediaosuma on yksittäinen uutinen, jonka media on julkaissut lähetetyn tiedotteen pohjalta. Se on konkreettinen mittari, jonka avulla arvioidaan tiedotteen läpimenoa eri medioissa. Mediaosuman sävyllä, laadulla ja vaikuttavuudella on kuitenkin hyvän medianäkyvyyden kannalta suurempi merkitys kuin mediaosumien määrällä. 

Monista uutismedioista voi myös ostaa juttutilaa artikkelille. Tällöin puhutaan natiivista.

Kornerin logon kulmaosa oranssina.

Natiivi

Natiivi on artikkeli tai muu teksti, jonka tilasta on maksettu sopivalle medialle. Vaikka sisällöllä on kaupallinen tarkoitus, tulee sen palvella lukijaa myös muulla ajankohtaisella ja mielenkiintoisella sisällöllä. 

Tekstille sopiva media-alusta valitaan mainostettavan tuotteen tai palvelun kohdeyleisön mukaan. Artikkelin sisältö kirjoitetaan siten, että se noudattaa valitun median muun sisällön tyyliä, mutta tekstistä tulee silti käydä ilmi, että sen tilasta on maksettu. Natiiviartikkelista puhutaankin usein myös sisältömarkkinointiartikkelina. Natiivin avulla organisaatio voi saavuttaa näkyvyyttä ja tehostaa asiantuntijuuttaan.

Kornerin logon kulmaosa oranssina.

Engagement rate

Sosiaalisessa mediassa sisällön saavuttamaa huomiota mitataan engagement raten avulla. Engagementilla tarkoitetaan lukua, joka ilmoittaa reaktioiden määrän tiettyyn sisältöön. Sosiaalisen median orgaanisen tai mainospostauksen yhteydessä tämä viittaa esimerkiksi tykkäysten, kommenttien, jakojen ja klikkausten määrään. 

Engagement rate, eli sitoutuneisuusaste, saadaan jakamalla julkaisuun sitoutuneiden (engagement) käyttäjätilien määrä kaikkien julkaisun nähneiden tilien määrällä. Luvun avulla voi seurata sitä, minkälaiset julkaisut sitouttavat eniten tilisi seuraajia.

Mediaviestinnän ja sosiaalisen median sisällöillä on yhteinen tavoite: saavuttaa näkyvyyttä, joka lopulta johtaa määriteltyihin tuloksiin tai tavoitteisiin. Tavoitteilla voidaan viitata esimerkiksi uusiin potentiaalisiin asiakkuuksiin, liideihin.

Kornerin logon kulmaosa oranssina.

Liidi

Liidi on käytännössä potentiaalinen asiakas, joka osoittaa kiinnostusta organisaatiota kohtaan ja välittää yhteystietonsa. Liidi on samalla mittari sille, mitä kautta organisaatio tavoittaa tehokkaimmin asiakaskuntansa. 

Hyvin kohdennettu Google- ja somemainonta sekä huomiota herättävä mediaviestintä ovat keinoja tavoittaa potentiaalista asiakaskuntaa. Toisaalta myös laadukkaasti tuotetut ja hakukoneoptimoidut orgaaniset sisällöt auttavat kasvattamaan näkyvyyttä ja siten liidien määrää. 

Kornerin logon kulmaosa oranssina.

Orgaaninen sisältö

Orgaanisesta puhutaan usein sisältöjen ja näkyvyyden yhteydessä. Orgaaninen sisältö viittaa niihin sisältöihin, joista ei ole tehty maksettua mainontaa. Esimerkiksi hakukoneoptimoitu blogiteksti on orgaanista sisältöä. Hyvä orgaaninen näkyvyys on sitä, kun esimerkiksi hakukoneoptimoitu teksti näkyy Googlen hakusivulla heti maksettujen osumien jälkeen.

Verkkosivujen hakukoneoptimoitu teksti ei koostu ainoastaan otsikkoon ja leipätekstiin upotetuista hakusanoista. Hakukonenäkyvyyteen ja saavutettavuuteen vaikuttavat monet pienet päätekstin ulkopuoliset lisäykset, kuten metakuvaus.

Kornerin logon kulmaosa oranssina.

Metakuvaus

Metakuvaus on verkkosivustoa yksittäistä sivua tai esimerkiksi sivun artikkelia kuvaava muutaman lauseen kappale, jonka tarkoitus on hakukonenäkyvyyden lisäksi houkutella lukija varsinaisen tekstin pariin. Se näkyy hakutuloksissa otsikon alapuolella. Hyvä metateksti parantaa tekstin ja koko sivun orgaanista näkyvyyttä sekä edesauttaa kasvattamaan liidien määrää.

Kornerin logon kulmaosa oranssina.

Ansaittu näkyvyys

Ansaittu näkyvyys on positiivista huomiota, joka ei ole itse tuotettua tai maksettua. Tällä tarkoitetaan median tekemiä uutisjuttuja, mutta myös esimerkiksi kuluttajien julkaisemia blogi- ja somemainintoja tai näkyvyyttä arviointisivustoilla. 

Organisaatio voi edesauttaa ansaitun näkyvyyden saavuttamista. Terävät haastattelut, innovatiiviset pitchit tai ajankohtainen ja aktiivinen somekeskustelu voi herättää median huomion toivotulla tavalla. Myös hyvistä mediasuhteista voi olla merkittävää hyötyä. Lue tarkemmin medianäkyvyydestä.

Yllä oleva listaus on vain raapaisu viestinnän työtehtävissä käytetyn termistön kirjoon. Toivottavasti siitä sai kuitenkin potkua viestinnän termistön omaksumiselle.

Saana Helmi

Saana Helmi

Junior Consultant
saana@korner.fi
+358 40 743 0890

Myytinmurtaja: Neljä oletusta viestinnästä ja tulkinnat niiden takana

Viestintä on montaa muuta ammattia abstraktimpi ala, joka kuitenkin koskettaa arkipäiväisellä tasolla jokaista ihmistä. Monelle viestinnän alan ammatillinen tekeminen on täysi mysteeri, jota olen pyrkinyt osaltani avaamaan niin perheillallisella kuin kaverin tupareissa.

Tästä innostuneena ja positiivisesti suivaantuneena tartuin neljään tavalla tai toisella kuulemaani viestintämyyttiin ja omaan kokemukseeni niiden taustalla.

Väite 1: Viestinnän ammattilaiset lähettelevät tiedotteita – koko ajan

Totta ja tarua

Viestinnän alaa leimaa usein mielikuva pölyttyneestä tiedotussihteeristä, joka kirjoittaa asiallisen ja kuivakan tekstin (koska niin on käsketty tehdä), painaa lähetä-nappia ja viivaa kohdan yli asialistalta. Ajatus juontaa juurensa ajoilta, jolloin tiedottaminen oli yksisuuntaista informaation jakamista ja onnistumista mitattiin pääasiassa tiedotteiden määrällä.

Laatu on kuitenkin tiedotteissa määrää tärkeämpää. Kaiken takana on ajatteluprosessi, joka kulkee asiakkaan tavoitteiden ja maailman jäsentämisen lähtöruudusta kohti ajankohtaisten ja ihmisiä (ja siksi mediaa) puhuttelevien asioiden tunnistamista sekä viestin muotoilemista kiinnostavaan muotoon. Organisaatiosta riippuen määrätyt asiat on pakko tiedottaa, mutta muussa tapauksessa tiedote lähetetään yleensä vain vankoin kiinnostavuusperustein, ei lähettämisen ilosta.

Väite 2: Somettelu on helppoa, minäkin teen sitä ja hauskaa on ollut

Lähes tarua

Jos edellisessä väitteessä viestintää katsotaan seepiansävyisen retrofiltterin läpi, tässä myytissä päästään pöhinäosastolle. Ja somettelun terminä olisin valmis poistamaan viestintätoimistojen sanastosta kokonaan. Sosiaalisen median tekeminen pienoiskoossa on osa monen arkipäivää, mutta kun organisaatio hakee toiminnallaan selkeitä tuloksia, sisällöksi ei riitä arkikuvahaaste tai lemmikkiselfie. Tai sitten lemmikkiselfie voi olla juuri oikea valinta. Tähän ei kuitenkaan päädytä arvalla, joten samoin kuin tiedotetapauksessa, taustalta löytyvät paljon pohditut tavoitteet, haluttu tunnelma, seuranta ja mittarit, eli ihan kylmästi myös luvut. Kaikesta huolimatta tämä on usein myös hauskaa!

Väite 3: Te teette niitä mainoksia, luovuus on sama asia kuin visuaalisuus

Tarua

Viestintä on ennen kaikkea luova ala, mutta luovuutta kaivataan kuvien, bannereiden ja videoiden lisäksi muissakin asioissa. Viestintätoimistossa luovuus on lisäksi kiinnostavien aiheiden tunnistamista, muiden ihmisten asemaan asettumista, ulkopuolelta katsomista, ongelmanratkaisua, hyvää sanojen käyttöä, merkitysten jakamista ja niiden eroja, samaistumista ja tunteisiin vetoamista sekä jäsentämistä ja yksinkertaistamista. Viestijä on parhaassa tapauksessa ajatuksissaan aina askeleen edellä.

Väite 4: Hyväksi viestijäksi synnytään

Tarua

Olisi liikaa vaadittu, että edellisessä kappaleessa mainittu luovuuden lista olisi hallussa ennen kuin asiat ovat asettuneet kontekstiin pikkuhiljaa. Eivätkä tietynlaiset persoonallisuuden piirteet korreloi viestintätaitojen kanssa. Kullanarvoista osaamista alalla voi olla uusi ja ajankohtainen tieto ja taito ajatella kuin nuori ihminen – olemalla nuori ihminen. Toisaalta työvuodet, vastaantulevat haasteet ja toimialat, sekä tunnit taloyhtiön kokouksessa ja vanhempainilloissa tuovat perspektiiviä ja samaistumispintaa moneen tilanteeseen. 

Hyvä uutinen on siis se, että viestintätyössä taitoja voi kerätä mistä tahansa: koulusta, terapiasta, kirjoista, harrastuksista, keskusteluista, lööpeistä ja somesta, sillä viestintäalan luovuudessa ykkösjuttu on tarkastella maailmaa uteliain silmin.

Veera Tuhkala

Veera Tuhkala

Consultant
veera@korner.fi
+358 44 342 1629

Valmistuin filosofian maisteriksi – Mitä yliopisto-opinnot opettivat työelämää varten?

Kuusi ja puoli vuotta, 313 opintopistettä. Pitkiä iltoja ja vielä pidempiä aamuluentoja. Paljon onnistumisia, mutta paljon myös epävarmuutta. Aika yliopistossa kasvatti ihmisenä, mutta millaisia eväitä se tarjosi työuralle?

Viime syksynä se viimein tapahtui: tutkintotodistus kolahti postiluukkuuni. Valmistuin filosofian maisteriksi viestinnän oppiaineesta. Kuuden ja puolen vuoden urakka oli paketissa.

Koska kyseessä on generalistisen alan opinnot, oman osaamisen pohdinta ja tulevat työllistymismahdollisuudet mietityttivät itseäni ja opiskelukavereitani moneen otteeseen opintojen aikana. Yksi syy epävarmuuteen omasta osaamisesta on yliopisto-opintojen teoriapainotteisuus. Opintojeni aikani kuulin monesti kanssaopiskelijoiden murehtivan, kuinka opinnot opettavat hyvin vähän konkreettisia taitoja työelämää varten. Itse usein liityin kuoroon.

Valmistumisen jälkeen aloin todella pohtia, mitä kaikkea opin yliopistossa. Seuraavassa muutama yliopisto-opintojen tuottama oivallus.

Epävarmuus on hyvä renki, mutta huono isäntä

Ehkäpä suurin oppi yliopisto-opinnoissa liittyy epävarmuuteen ja sen kanssa elämiseen. Epävarmuus on monelle ihmiselle kirosana: varmat mielipiteet ja vahva esiintyminen on osaavan ja kykenevän ihmisen merkki. Itse kuitenkin tajusin opintojen aikana, että tietynlainen epävarmuus omasta osaamisesta kuuluu olennaisena osana opintoihin ja ammatilliseen kehittymiseen. Asia on vain vahvistunut siirryttyäni työelämään.

Epävarmuudesta on tullut itselleni tietynlainen työelämän liiketunnistin: kun alan kyseenalaistamaan omaa osaamistani, silloin tiedän olevani itselleni merkityksellisten asioiden äärellä. Epävarmuuden tunne toimii myös henkilökohtaisena laatutakuuna: epävarmuus omasta osaamista saa minut kyseenalaistamaan omaa ajatteluani ja johtopäätöksiäni. Epävarmuus toimii siis ohjaavana työkaluna, joka pakottaa olemaan huolellinen, tarkastamaan omat mielipiteeni ja perustelemaan ne itselleni, ennen kuin alan neuvoa muita asian tiimoilta.

Ajattelen siis, että rengin roolissa epävarmuus on työkalu, joka pakottaa pohtimaan asioita monelta kantilta ja monen ihmisen näkökulmasta. Sopiva määrä epävarmuutta estää hyväksymästä ensimmäisen ja ilmeisimmän vastausvaihtoehdon visaiseen kysymykseen. On kuitenkin tärkeää, että epävarmuudesta ei tule isäntää omassa ajattelussa. Epävarmuuden tunne ei saa estää asettamasta tavoitteita ja tavoittelemasta niitä. Usein kuitenkin tuntuu, että epävarmuuden kohdalla rengin ja isännän välinen raja on häilyvä. Juuri tämän takia epävarmuuden kanssa painiminen on harvoin miellyttävää.

Isossa kuvassa asioista epävarmana oleminen ei siis tarkoita, että minun tulisi esiintyä työelämässä epävarmasti. Epävarmuus on henkilökohtainen päänsisäinen prosessi, jolla luon omaa näkökantaani, varmistan ja uudelleen varmistan sen teoreettista ja käytännöllistä vedenpitävyyttä. Tämän henkilökohtaisen ajatustyön ansiosta voin lopulta itsevarmasti luottaa asiantuntemukseeni tietäen, että ajatukseni ovat loogisia, hyvin perusteltuja ja kestävät kriittisen tarkastelun.

Teoria ja käytäntö kulkevat käsi kädessä

Toinen iso oppi liittyy teorioiden ja teoretisoinnin merkitykseen työelämässä. Samaan tapaan kuin epävarmuus, monille myös teoria voi olla kirosana. Teoriat ja teoretisointi näyttäytyy monelle arkisesta elämästä irrottautuneena taivaanrannan maalailuna ja ajan hukkana. Työelämässä täytyy saada aikaan tuloksia, ei teorioita.

Usein tuntuu siltä, että työelämässä teoria ja käytäntö asetetaan vastakkain, jolloin kyseessä on joko tai -asetelma: joko pohditaan asioita teoreettisella tasolla tai tehdään asioita käytännössä. On totta, että työelämässä teorian muodostaminen sen itsensä vuoksi voi olla turhaa. Toimiva käytäntö vaatii kuitenkin aina kehyksekseen jonkinlaisen teoreettisen näkemyksen käsiteltävästä ilmiöstä. Ilman perusteltua teoreettista näkemystä kyse on arvailusta, ja arvailusta ei voi hyvällä omallatunnolla laskuttaa.

Itse jaan teoriat kahteen kategoriaan. Ensimmäinen kategoria on tieteellisten konventioiden mukaan muodostetut teoriat, joita löytää esimerkiksi yliopiston oppikirjoista. Toinen on teoriat, joita ihmiset jatkuvasti muodostavat arkisessa toiminnassaan tarkkaillessaan ympäristöään. Jälkimmäisessä kategoriassa ei siis ole kyse julkilausutuista tai välttämättä edes täysin tiedostetuista teorioista, vaan ainakin osittain alitajuntaisesti muodostetuista ajattelua ja toimintaa ohjaavista teoreettisista kehyksistä.

Oli kyse sitten kirjoihin painetuista tai oman ajattelun muodostamista teorioista, pohjimmiltaan erilaisten ilmiöiden teoretisointi on tapa jäsentää havaittua maailmaa siten, että nämä ilmiöt asettuvat järjelliseen yhteyteen suhteessa toisiinsa. Teoretisointi on siis erilaisten sosiaalisten ilmiöiden tekemistä ymmärrettäviksi sekä jossain määrin ennustettaviksi. Ilman minkäänlaisia teorioita ihmiselämä olisi jatkumo satunnaisia tapahtumia tilanteesta toiseen.

Työelämässä ammattitaitoni punnitaan siinä, miten hyvin osaan paketoida teorian ja käytännön kokonaisuudeksi, joka palvelee asiakkaitamme parhaalla mahdollisella tavalla. Mielestäni paras lopputulos syntyy, kun onnistun jäsentämään asiakkaan käytännön tarpeita ja ongelmia omaan teoreettiseen näkemykseeni perustuen. Tällä tapaa on mahdollisuus luoda uusia näkökulmia ja käytännön ratkaisuja, jotka ovat tehokkaita ja tarkoituksenmukaisia juuri tietyn asiakkaan tarpeet huomioiden. Juuri tästä esimerkiksi työyhteisöviestinnän ja organisaatioiden sisäisen viestinnän kehittämisessä on parhaimmillaan kysymys.

Aika ajoin on siis tärkeää pysähtyä miettimään ja jäsentämään jo opittua. Näin jälkikäteen katsottuna yliopisto-opintojen teoriapainotteisuus oli lopulta enemmän siunaus kuin kirous. Voi kuulostaa kliseiseltä, mutta yliopistossa kertynyt osaaminen ei ole niinkään yksittäisiä taitoja, vaan kokonaisvaltaisempaa ajattelun kehittymistä, jonka uskon ja toivon kantavan yli suhdanteiden ja vuosikymmenten.

Saku Uotila

Saku Uotila

Consultant

Mitä siitä kertoisin, kysyjille vastaisin? Viestintätoimiston arjen kuvailua lukiolaisille

Laudat eessä ovien voisivat kertoa kaipuustani Sörnäisten bailukompleksin tanssilattioille, mutta puhun nyt kömpelöin aasinsilloin viestinnästä. Jouduin kuoppamäkeläisten kysymysten äärelle, kun ystäväni pyysi minut puhumaan Helsingin medialukiolaisille työstä viestintätoimistossa.

Ensimmäinen ajatukseni oli tietysti, että viestintätyö pitää saada kuulostamaan hauskanpidolta päivästä toiseen. Ja minun pitää vaikuttaa juttuineni nuorekkaan siistiltä tyypiltä. Mutta epäonnistuisin varmaan ainakin jälkimmäisessä nolosti – viittasinhan juuri johdannossakin Jukka Kuoppamäkeen – joten päätin pysyä asiassa.

Jos medialukiolaiset ymmärtäisivät tunnin jälkeen äitiäni kirkkaammin, mitä teen työkseni, olisin onnistunut.

Mutta minkälaiset asiat nuoria kiinnostavat, ja mikä heille jäisi oikeasti mieleen? Itse en tiennyt vielä ensimmäistä työpäivääni aloittaessanikaan kovin hyvin, mitä viestintätoimistossa päivittäin tehdään. Vaikka yleisönä onkin nyt mediapainotteisia kursseja käyneitä opiskelijoita, niin turhan yksityiskohtainen asiakasprojektien kuvailu tai viestinnän merkityksen avaaminen tuntuisivat todennäköisesti liian kaukaisilta vasta vuosien päästä työuraansa aloitteleville.

Päätinkin alkuun keventää nuorten mahdollisia huolia tulevaisuuttaan koskevista valinnoista kertomalla oman taustani: alalle voi päätyä hyvin erilaisia polkuja pitkin, ja vielä mahdollisten korkeakouluopintojenkin aikana on ihan ok harhailla ilman urasuunnitelmia. Mediaviestintää voi tehdä tuloksellisesti, vaikka ei lukisikaan Talouselämää jo 17-vuotiaana. Ja parhaat tuntemani Adobe-ohjelmien käyttäjät ovat itseoppineita.   

Tai sen kaiken rikkauden?

Julkkiksethan ovat varmaan siistejä, ehkä kerron vaikuttajayhteistöistä. Mutta onko JVG ihan passé? Katsovatko nuoret temppareita, ovatko tubettajat noloja? Ja pilaako kaupallisuus muutenkin somen? Yritin valita töistämme ja yhteistyökumppaneistamme ne lukioikäisille vähiten nolot esimerkit, ja varoin ainakaan pohjustamasta ketään tyylillä ”hänet te varmasti tiedätte”. 

Käytännön esimerkkityöpäivää hahmotellessani mietin viimeisintä harjoittelijaamme Sonjaa. 7,5 tuntia täyttyivät monipuolisista tehtävistä: tiedotteen kirjoittamisesta, asiakaspalaverista, hyvästä lounaasta, somepostauksen tekemisestä, asiakastarjoukseen liittyvästä ideoinnista ja taustaselvityksistä. Tuollaistahan se oli, ja kuulostaa aidosti tosi monipuoliselta! 

Tärkein asia, jota halusin korostaa – ja minulle se ylivoimaisesti paras puoli viestintäkonsultin ammatissa – on juuri työn monipuolisuus. Kymmenet toimialat, joiden kanssa en ikinä kuvitellut tekeväni töitä. Kiinnostavat ihmiset ja osaajat, joiden kanssa saan miettiä käytännönläheisiä ratkaisuja ihan oikeisiin liiketoiminnan haasteisiin ja mahdollisuuksiin. 

Eikä yksikään työpäivä ole samanlainen. Toivottavasti se kuulosti muuten hyvältä asialta eikä superstressaavalta.

Ydin on ihmisissä

Esiintymisessäni painotin, että pohjimmiltaan konsultointi on ihmisten kuuntelemista, ymmärtämistä ja auttamista. Pitää osata myös avata suunsa tilanteessa kuin tilanteessa. Jotkut kutsuvat sitä tyhjänpuhumisen jaloksi taidoksi. Kymmenen vuoden jälkeen minä kutsun sitä kokemuksen tuomaksi itsevarmuudeksi ja kyvyksi soveltaa aiemmin näkemäänsä. 

Itse sain tulokaskasteeni heti ensimmäisenä työpäivänäni, kun istuin päivän päätteeksi kriisipalaverissa suuryrityksen tanskalaisen viestintäjohtajan kanssa. En tiennyt mitään toimialasta saatikka yt-neuvottelujen kriisiviestinnästä, mutta silti huomasin olevani äänessä enemmän kuin kollegani. 

Sitä pyrin korostamaan myös lukiolaisille: en voi suoraan kertoa, mitä teidän pitää osata tai opiskella pärjätäksenne tällä alalla. Pilkkusäännöistä, Photoshop-osaamisesta tai viestinnän teoriatiedoista ei ole haittaa. Ydin on kuitenkin jotain muuta. 

Mustat kameraruudut ja hiljennetyt mikit jättivät arvoitukseksi, upposiko esitys lukiolaisille. Toivotaan, että ainakin joku sai kipinän. 

Vellu Peltola

Vellu Peltola

Partner
vellu@korner.fi
+358 50 551 9199

2021 – Sinusta tulee upea vuosi

Niputetaanpa yhteen vuosi 2020. Tai mitäpä jos ei? Eiköhän jokainen ole nähnyt riittävästi vuoden yhteen summaavia LinkedIn-pätkiä tai blogeja. Me katsomme Kornerilla eteenpäin. Peräpeilit eivät kuuluneet autojemme vakiovarusteisiin.

Siispä heitetään tässä ennusteita ja tavoitteita Kornerin vuodelle 2021:

Tammikuussa meillä aloittaa kaksi harjoittelijaa, Saana ja Line. Molemmat pistäytyivät tutustumassa porukkaan etäpikkujouluissamme. Tammikuussa järjestellään myös tiimejä vähän uusiksi. Vaihtelu virkistää aina paitsi työntekijöitä, myös asiakkaita. 

Lopputalvesta tai alkukeväästä tiedetään paljon enemmän, missä koronan kanssa mennään. Monella meistä on jo kova halu työskennellä toimistolla, mutta ei auta kuin odottaa. Peukut pystyssä rokotteiden pikaiselle saatavuudelle.

Toimistosta puheen ollen: muutamme pari taloa vasemmalle osoitteeseen Korkeavuorenkatu 30. Alakerran Pub Ludvig onkin tullut jo tutuksi. Josko sinne saisi nimikkojuoman? Vähintään ostamme firmalle viskipullon Ludvigin hienoon viskihyllyyn.

Kesäkuussa juhlitaan Kornerin 5-vuotistaivalta. Juhlimistavasta päättää Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri. Jossain kohtaa synttäreitä kuitenkin juhlitaan ihan oikeasti. 

Kesästä tulee pitkä ja kuuma. Juhannuksena kukaan ei huku ja kaikkien yllätykseksi Kotkan Työväen Palloilijat johtaa Veikkausliigaa. Huuhkajat voittaa Venäjän 3–0 Kotkan pojan hattutempulla.

Lomilta palattaessa syksy käynnistyy vauhdilla, ja kaikki halukkaat ovat saaneet kaksi rokotetta koko Euroopan laajuisesti. Korner viettää syyspäiviä Janeten kotikaupungissa Manchesterissa.

Asiakasmäärämme jatkaa kasvuaan, ja vuoden aikana tulleet useat uudet asiakkuudet sekä tapahtumien jatkuminen palauttavat Kornerin liikevaihdon kehityksen koronaa edeltäneeseen aikaan. Korner on vuoden 2021 lopussa jo perinteiseen tapaan yksi Suomen kannattavimmista viestintätoimistoista, ellei jopa se kannattavin.

Kiitokset erityisesti kaikille asiakkaillemme vuodesta 2020. Ilman teitä meillä ei olisi näin optimistiset ajatukset tulevasta vuodesta.

Joel Häkämies

Joel Häkämies

Partner
joel@korner.fi
+358 45 1032 833

Yksinkertainen on kaunista: 39-vuotias teksti-tv on massaviestintää puhtaimmillaan

7. lokakuuta 1981 oli merkittävä päivä suomalaisessa viestintäkentässä. Tuona päivänä Yleisradio aloitti vakituiset teksti-tv-lähetykset.

Ylen ensimmäiset testilähetykset tehtiin tosin jo 1977 BBC:ltä lainatulla laitteistolla, mutta uuden ja mystisen teletekstiteknologian käyttöönotto otti aikansa – aivan kuten tuon ajan viestintä ylipäätään. Elettiinhän vielä aikaa, jolloin uutiset luettiin seuraavan päivän lehdestä, väritelevisiot tekivät vasta tuloaan ja kaupalliset radiokanavat olivat Ylen monopolin myötä kiellettyjä.

Teksti-tv:n yleistyminen Suomessa kestikin vielä seuraavat kymmenen vuotta. 1990-luvulle mentäessä televisiokanta kuitenkin vähitellen päivittyi, ja pian palvelu löytyikin jo useimmista suomalaiskodeista. Sen jälkeen teksti-tv:n käyttäjämäärät kasvoivat nopeasti, ja vuosikymmenen lopussa teksti-tv:n omistavista suomalaisista jo 70 prosenttia käytti palvelua säännöllisesti.

Köyhän miehen internet

Myös oma ensikosketukseni teksti-tv:hen sijoittuu 1990-luvulle. Vanhempani hankkivat tuolloin uuden tv:n, josta löytyi myös tuo mystinen teksti-tv. Vaikka sen sivut latautuivat hitaasti, eikä alasivuja pystynyt itse selaamaan, mullisti teknologia pienen mieleni täysin.

Nykyajan nuorelle on mahdotonta selittää, miltä tuntui saada ensimmäinen kokemus internet-ajan tiedonvälityksestä. Yhtäkkiä pystyin itse päättämään, mitä tietoa halusin seurata lähes reaaliajassa. Muistan edelleen hyvin, kuinka kaivoin lähes päivittäin esimerkiksi Music TV:n teksti-tv:ltä Suomen virallisen sinkkulistan – vaikka lähes kaikkien Euroopan maiden listat kattaneen 24 alasivun vaihtumisen odottaminen kesti useita minuutteja. Eikä se lista minua edes niin paljoa varmaan kiinnostanut, mutta katsoin sen, koska se oli mahdollista.

Nykyään tuon tiedon löytää helpomminkin, mutta tuolloin teksti-tv oli vähän kuin köyhän miehen internet.

Sittemmin suomalaisten arkeen tuli se oikea netti. Ensin pöytätietokonelle, sitten läppärille ja lopulta matkapuhelimeen. Yhtäkkiä tietoa oli saatavilla nopeasti paljon enemmän kuin mitä teksti-tv:hen ikinä mahtuisi. Ja tekstin lisäksi internetissä välittyi myös kuvat, audiot ja videot. Viimeistään vuonna 2005, kun teksti-tv:n käyttäjämäärät lähtivät ensimmäistä kertaa laskuun, alettiin kysyä milloin koko media kuolisi. 

Ruutukaappaukset HS:n, IS:n ja teksti-tv:n mobiilisovellusten etusivuista.

Mitä teksti-tv on?

Silti vielä vuonna 2020 aloitan jokaisen aamuni kuin 20 vuotta sitten: avaamalla Ylen teksti-tv:n (tosin television sijaan puhelimeni ruudulle). Miksi? No koska se on edelleen nopein tapa saada käsitys siitä, mitä maailmassa tapahtuu.

Aloitetaan palvelun etusivusta, joka kertoo jo yhdellä vilkaisulla päivän tärkeimmät uutisotsikot. Kaikki on tehokkaasti yhdessä ja samassa näkymässä, ilman skrollausta tai kuuden rivin megaotsikoita. Jos jossain alkaa ydinsota, tai Suomi voittaa olympiakultaa, saatetaan otsikolle antaa ehkä huomioväri.

Myös itse uutiset ovat nopeita, ytimekkäitä ja helppolukuisia. Eikä jaaritteluun ole edes mahdollisuutta, koska yhdelle sivunäkymälle mahtuu maksimissaan 5–6 virkettä. Muutenkin journalistiikan lehtorien rakastama uutispyramidi on teksti-tv:ssä kunnossa: yleensä tärkeimmän asian sisäistämiseen riittää, että lukee uutisen ensimmäisen kappaleen – usein jopa pelkän otsikon.

Ehkä suurin teksti-tv:n vahvuus on minulle kuitenkin erinomaisesti kuratoitu sisältö. Eli se, että joku valitsee puolestani, mitä minun tulisi tietää. Vanhan sanonnan mukaan internetistä ei lopu tila. Mutta teksti-tv:stä se loppuu 799 pääsivun jälkeen. Joten kun uutinen käy vanhaksi, sen paikan vie uusi uutinen. Nykypäivän loputtomassa informaatiotulvassa se on helpottavaa. Nettiä illalla selatessani havahdun usein siihen, että kello onkin yhtäkkiä puoli kaksi yöllä, ja minä luen 228-sivuista tutkintaraporttia Estonian uppoamisesta. Sen sijaan jos luen ennen nukkumaanmenoa läpi Ylen teksti-tv:tä, menee hommaan harvoin varttia pitempää.

Ja onhan teksti-tv toki paljon muutakin. Se on edelleen lähes reaaliaikainen urheilutulosten tai vaikkapa merisään live-seuranta. Se on taidenäyttely. Se on vankien ja omaisten välinen pikaviestin. Se on ajatus päivälle

Teksti-tv:n viikkomakasiini: Moni digitaalinen palvelu perustuu sille harhalle, että kaikki ihmiset olisivat yhtä kykeneviä. Se ei ole niin. Ulla Buchert.

Mitä teksti-tv ei ole?

Mutta ennen kaikkea teksti-tv on massaviestintää puhtaimmillaan. Siksi lopulta minulle tärkeintä on se, mitä teksti-tv ei ole.

Teksti-tv ei ole klikkiotsikoita. Se ei ole turhaa jaarittelua tai ylipitkiä juttuja. Periaatteessa teksti-tv onnistuu sitä paremmin, mitä vähemmän lukija siellä aikaansa viettää.

Teksti-tv ei ole uutisia siitä, millaisen kuvan somen kohukaunotar julkaisi Instagramiin. Eikä jatkouutista siitä, mitä Teemu Selänteen somekanavia hallinnoiva henkilö kyseiseen kuvaan kommentoi. Viihdeuutisille on toki oma kysyntänsä ja paikkansa, mutta minä en kaipaa niitä silloin, kun haluan tietää nopeasti mitä maailmassa tapahtuu.

Teksti-tv ei ole mielipiteitä. Kun nykypäivän journalismissa rakennetaan toimittajista brändejä, ei teksti-tv:ssä edes kerrota, kuka uutisen on kirjoittanut. Teksti-tv:ssä ei ole tilaa kolumneille, kommenteille tai näkökulmille, vaan palvelussa pyritään aina kliiniseen objektiivisuuteen. Tietenkään täyttä objektiivisuutta se ei voi koskaan saavuttaa, mutta harvemmin teksti-tv:tä kuulee moitittavan puolueelliseksi – jos nyt ei lasketa aivan kaikista pahimpia foliohattupäitä ja nettitrolleja.

Ja edelliseen viitaten, teksti-tv ei ole valeuutisia. Tämän pitäisi tietenkin olla itsestäänselvyys kaikille (valta-)medioille, mutta nykypäivän kiivaassa uutiskilvassa julki pääsee välillä varsin huolimattomasti tarkastettuja faktoja. Teksti-tv:n rajattu tila ja äärimmilleen viety objektiivisuus on kuitenkin tehnyt siitä hyvin luotettavan reaaliaikaisen median. Kärjistäen: jos jokin asia on teksti-tv:ssä, on se myös totta.

Mutta ennen kaikkea teksti-tv ei yritä olla kaikkea. Se ei ole häiritsevästi vilkkuvia mainosbannereita tai pyytämättä ja yllättäen käynnistyviä videoita. Se ei ole sivun täytteeksi laitettuja kuvapankkikuvia tai irrallisia someupotuksia. Itseasiassa siinä ei ole mitään sosiaalista, mikä tuntuu tänä päivänä jo virkistävältä poikkeukselta.

Joskus vähemmän on enemmän

Viestintää tehtäessä näkee usein tilanteita, joissa pyörää yritetään keksiä väkisin uudelleen. Eli tehdään jotain uutta, vain koska se on uutta.

Noissa tilanteissa on hyvä hetki kaivaa esiin teksti-tv ja miettiä, miksi viestinnässä vähemmän on monesti enemmän?

Bannereissa, videoissa tai somen hyödyntämisessä ei itsessään ole mitään vikaa. Hyvin ja harkitusti toteutettuina ne tukevat viestiä ja vahvistavat sen vaikutusta. Mutta joskus viesti on voimakkain silloin, kun se kerrotaan koruttomasti kuin teksti-tv:n uutinen.

Ylen teksti-tv täyttää ensi syksynä 40 vuotta. 15 vuotta sitten moni ei uskonut vanhentuneen teknologian elävän niin pitkään. Viimeistään mobiilin internetin piti tappaa teksti-tv, mutta lopulta kävikin juuri päinvastoin. Nykyään iso osa teksti-tv:n käyttäjistä selaakin palvelua television sijaan mobiilisovellusten tai Ylen nettisivujen kautta. 

Entä käyttäjämäärät? Ne ovat toki hiipuneet 2000-luvun taitteen huippuvuosista, mutta pitkään odotettua romahdusta ei ole vieläkään nähty. Vuoden 2019 kanavamielikuvatutkimuksen mukaan Ylen teksti-tv:llä oli yhä 1,3 miljoonaa viikoittaista käyttäjää.

Toisin sanottuna lähes joka neljäs suomalainen avaa joka viikko teksti-tv:n. Ehkä he minun tavoin kaipaavat silloin sosiaalisten monimediakokemusten sijaan tietoa äärimmäisyyksiin pelkistetyllä käyttöliittymällä, ilman mitään ylimääräistä.

Koska toisinaan yksinkertainen on kaunista, myös viestinnässä.

Jussi Kotila

Jussi Kotila

Consultant
jussi@korner.fi
+358 44 090 1408

 

Lähteet:

Riihentupa R. 2020. Suuri Suomalainen. Urheilulehti 17/2020. 8–13.

Turtiainen, R. 2010. ”Tulos ei päässyt edes teksti-tv:lle” – Miksi vanhanaikainen teknologia on säilyttänyt asemansa digitalisoituneessa mediaurheiluympäristössä? Tekniikan Waiheita 4/2010 32–48.

WhatsApp on ylivoimainen sosiaalinen media, nyt kerron miksi

”Sosiaalisen median kanavien, kuten Facebookin, Instagramin ja WhatsAppin, käyttö on lisääntynyt.” Olenko ainoa, joka on ihmetellyt tämänkaltaisia listauksia jo pitkään? WhatsApphan on viestisovellus. Se korvasi tekstiviestit, ei statuspäivityksiä. 

Yhtäkkiä se valkeni, aamuyöstä. Osin koronakriisin ansiosta. WhatsApphan on mitä suurimmissa määrin sosiaalinen media. Ja itse asiassa täysin ylivoimainen sellainen.

Siinä missä Facebook, Instagram ja Twitter perustuvat pohjimmiltaan seuraaja- ja tykkäysmäärien kasvattamiseen ja kausaalisesti vähentävät avoimuutta, aitoutta ja spontaaniutta, WhatsAppiini on muodostunut lähivuosina juuri sen kokoisia ryhmiä kuin haluan. Ihmisistä, joiden kanssa haluan olla päivittäin tekemisissä. Tällä hetkellä minulla on kahdeksan aktiivista WhatsApp-ryhmää. Kullakin omat aihealueensa, huumorirajansa ja keskustelurytminsä. Jokainen ehtymätön asian ja kevennyksen lähde. 

WhatsAppissa jokainen ”päivitys” on riittävän hyvä. Facebookiin tai Instagramiin postaaminen tuntuu usein hetken pohdinnan jälkeen asiattomalta, nololta, rumalta, tai olisi muuten vain ”vähän liikaa”. WhatsAppissa itsesensuurin voi unohtaa. Vaikka Facebookin nostamat, 9 vuotta sitten tehdyt päivitykset vähän hävettävät, samalla niitä on vähän ikävä. 

WhatsAppissa mitään ei glorifioida. Päinvastoin, enemmän nauretaan välillä sille, kuinka surkeasti menee. Ja tykkäyksistä ei tarvitse välittää, nämä ihmiset kyllä pitävät minusta.

Meemit. Ah, meemit. WhatsApp tarjoilee minulle joka päivä valtavan määrän kuratoitua huumoria sen täydellisimmässä muodossa. Ihmisiltä, joiden kanssa huumorini osuu todistetusti yhteen. 

Ei kaupallisia yhteistöitä. Ei heikosti käsikirjoitettuja aasinsiltoja arjen tarinoista uutuustuotteisiin. Vain pyyteettömiä kaverin suosituksia. Ja parhaat Wishin tarjoukset. 

Ei haasteita. Jopa ne ainoat kiinnostavat eli musiikkiaiheiset haasteet on saatu pilattua Facebookissa ja Instagramissa. Vai innostutko sinä levynkansikuvista, joita tietää näkevänsä seuraavat 10 päivää, vailla tarinoita, joihin samaistua? Tai 30 biisinpätkästä kanavassa, jota selataan mutella? 

Kukaan ei puhu tai jaa kuvia säätilasta. Tai ruoki turhaa keskustelua paheksumalla sitä, kuinka kaikki jakavat kuvia säätilasta.

WhatsAppiin ei tunkeudu työasioita, ainakaan meillä. Etkä tahraa mainettasi aamuyön päivityksillä. 

Pointtini ei ole listata huonoja puolia ”perinteisistä” somekanavista. Olen itse niiden airut ja vanki siinä missä muutkin. Mutta nyt vasta ymmärrän, että WhatsAppista on vaivihkaa tullut se somekanava, jota olen pitkään kaivannut. Ja varsinkin näinä aikoina todellinen lifesaver.

Vellu Peltola

Vellu Peltola

Partner
vellu@korner.fi
+358 50 551 9199

Viestintäkonsulttina 24/7: onko kaveria pakko auttaa?

”Voitaisko joululomalla sitten vähän katsoa tätä meidän Instaa?”

Kännykkä piippaa ja mietin sopivaa vastausta. Vastaavia tilanteita on viime aikoina ollut enenevissä määrin. 

Ystävät tai tuttavat tarvitsevat apua Linkedin-profiilin hiomisessa, työhakemuksen ja uusien nettisivujen oikoluvussa, työhaastatteluun valmistautumisessa, somepäivityksen muotoilussa, tapahtuman kutsutekstin kirjoittamisessa ja Instagram-sisältöjen tuloksellisessa tekemisessä. Lista on pitkä. Ja teen jo edellä mainittuja asioita työkseni sen 37,5 tuntia viikossa.

Ystävän palvelus vai rahanarvoinen neuvo?

Tavallaan kyseessä ovat arkipäiväiset kaveripalvelukset, jotka liittyvät joskus aloittelevan yrityksen toimintaan, mutta usein myös ihan tavallisiin henkilökohtaisen elämän asioihin. Ja kyllähän minä näistä asioista innostun. Ihan ilokseni jauhan ajankohtaisesta viestinnällisestä ilmiöstä, mutta käsitykseni rattoisasta lauantai-illasta ei kiteydy gradun oikolukuun tai algoritmeistä luennoimiseen.

Omalla ammattitaidolla auttaminen koskee monia ammattiryhmiä ja tuttavapiirissäni on paljon ammattilaisia, joiden osaaminen ujuttautuu kiinteäksi osaksi vapaa-aikaa – on muusikoita, tapahtumatuottajia ja psykologeja. Milloin mielenkiintoinen keskustelu valuu työnteon puolelle?

Viestintäosaamisen erityispiirteeksi koen sen, että ala sekoitetaan usein yleistietoon tai aihe koetaan viihteelliseksi ja hauskaksi. Viestijän ammatillinen osaaminen ei ole yhtä helposti tunnistettavissa kuin vaikkapa lääkärin. Lääketiedettä ei noin vaan harrastella, mutta jokainen meistä viestii. Siksi rajanveto on monimutkaista.

Perusteltu ratkaisu vaatii penkomista

Yhden kuvatekstin keksiminen kaverin harrastusporukan kuvaan ei tietenkään vie ajallisesti kauan. Ammattiviestijälle parin virkkeen muotoilu on silti paljon muutakin ja yksittäinen asia liittyy osaksi monimutkaisempaa ajatusketjua. Tekee mieli penkoa kyselijän yrityksen tarinaa ja somekanavien visuaalista linjaa aina ostajapersooniin saakka.

Haluaisin tiedustella, onko kanavalle tehty sisältösuunnitelma ja millaisella äänensävyllä he oikeastaan haluavat siellä puhua. Pikkusormen vilautus vie helposti koko käden eikä ammattiylpeys anna periksi ehdottaa vain parasta arvausta sohvan nurkassa makoillen, sillä silloin viitekehys jää liian heppoiseksi. Sisustusarkkitehtiystäväni sanoin:

”Kyllä mä voin jonkun maalisävyn hatusta heittää, mut sit se saattaa oikeasti päätyä sen seinään eikä sovi sinne yhtään.”

”Se olis sitten satasen tunti”

Missä menee vapaa-ajan konsultoinnin raja ja miten se asetetaan? En suoraan sanottuna tiedä.

Alanko laskuttaa siinä vaiheessa kun huomaan, että tuttavan päässä alkaa surista ja hän alkaa kirjata ylös vähintäänkin henkisiä muistiinpanoja? Ehkä vinkkaan, että keskustelun hinta on tästä hetkestä eteenpäin satasen tunti.

Hyvä puoli näissä tilanteissa on oman osaamisen tarkastelu. Jos oman ammattitaidon tunnistaminen on haastavaa opiskellessa tai uran alkuvaiheessa, on se sitä myöhemminkin kun vauhtisokeus iskee.

Kun viettää kahdeksan tuntia päivässä ammatillisesti samanmielisten ihmisten seurassa, luulee helposti, että asiat ovat muillekin selviä. Kupla kuitenkin puhkeaa, kun näkee tuttavien kirkastuneet (tai kysyvät) kasvot pienen konsultaatiohetken jälkeen.

Kun pysähtyy miettimään edellä mainittuja hihannykimistilanteita, voidaan päätellä että viestintää työkseen tekevän osaamiskirjo on laaja. Se ulottuu ainakin onnistuneisiin vuorovaikutustilanteisiin, kirjoittamiseen, asiakokonaisuuksien selkeyttämiseen, viestinnän visuaalisuuteen, oikeanlaisten tunnelmien välittämiseen sekä viestinnän tuloksellisuuteen euroja ajattelen.

Kun oma osaaminen kirkastuu itselle, täytyy se teroittaa myös muille. Keskustelun valuessa yleiseltä tasolta kohti rahanarvoista tekemistä, on asiantuntijan vastuulla määritellä rajat ja hinta työlle ja vapaa-ajalle. Itse olen jo avannut keskustelun lähipiirissäni, toistaiseksi kavereita menettämättä.

Veera Tuhkala

Veera Tuhkala

Consultant
veera@korner.fi
+358 44 342 1629