”Minusta ei koskaan tule yrittäjää”

Kauppalehdessä kerrottiin 8. toukokuuta tutkimuksesta, jonka mukaan yrittäjien palautuminen ja työkyky ovat hälyttävällä tasolla. Juttu sai pohtimaan omaa tilannetta – yrittäjänä, joka ei sellaiseksi koskaan halunnut. 

Yrittäjätarinoitahan on monenlaisia. Ryysyistä nopeisiin rikkauksiin, konkurssista toiseen, pakenevasta hiusrajasta vatsahaavaan. Olen varmaan kuullut liikaa noita jälkimmäisiä, koska yrittäjyys ei ollut koskaan käynyt edes mielessä. ”Ei sovi minun ylitunnolliselle ja puolivarovaiselle luonteelleni”, ajattelin aina.

Tunnelmat nyt, Kornerin kolmivuotisjuhlien alla? Aika hemmetin hauskaahan tämä on ollut. Ja väittäisin, että työkyky ja palautuminen ovat paremmalla tasolla kuin vaikkapa viisi vuotta sitten. 

Yrittäjän hyvät fiilikset syntyvät monesta asiasta.

Osaajien työllistämisestä. Kuten tutkimusjutussakin todetaan, alle kymmenen hengen yritykset ovat paikkoja, joissa uudet työpaikat tähän maahan syntyvät. Rekrytointiin liittyy monia haasteita, mutta erittäin mielellään sitä silti tekee. 

Tietynlaisesta vapaudesta. Vastaat itsellesi ja parille kaverille, joiden välillä on hyvä luottamus. Asiat voi hoitaa monella tavalla, mutta kaikki tietävät, että lopulta ne hoidetaan. 

Visioista ja suunnittelusta. Päätetään yhdessä isoista linjoista ja vuoden päästä huomataan, että monet asiat ovat toteutuneet. 

Koko porukan onnistumisista. Siitä, kun asioita tapahtuu ja ilmassa on sopivaa värinää. Ja tietysti yrityskulttuurista, joka parhaimmillaan ruokkii itse itseään ja lähtee ihmisten kautta suuntiin, joita partnerit eivät ole edes ajatelleet. 

Uskottavuuden nimissä: on niitä huoliakin. Kauppalehdessä nostetaan esiin, kuinka yrittäjiä rassaavat monet yrittäjyyteen liittyvät pakolliset asiat, joita ei koeta tärkeäksi yritystoiminnan kannalta. Harvalla mikro- tai pienyrityksellä kun on varaa hallinto- ja talouspäällikköön. Byrokratiassa riittää opeteltavaa, ja välillä tuntuu, että voisivat nämä asiat helpomminkin yrittäjien kannalta hoitua. 

”Ylimääräiset” huolehdittavat asiat ja ajankäytön hallinta. Olen aina viihtynyt asiakastyön parissa, mutta yrittäjälle se on vasta puolet urakasta. Esimerkiksi markkinointi, esimiestyö ja yrityksen kehittäminen vaativat paljon enemmän aikaa, kuin olin ehkä aluksi valmis hyväksymään.

Ja sitten on myyjiä. Moni palveluntarjoaja muistuttaa aktiivisesti siitä, millaiseksi myyjäksi en koskaan halua. Vaikka toisinaan varmaan kannattaisikin. 

Suosittelisinko yrittäjyyttä oman lyhyen kokemukseni perusteella? Jos tulee paikka kokeilla, niin miksipä ei. Ei tämä niin vakavaa ole, ja töitä pitää kumminkin tehdä. 

Saadaan kuulemma kohta kylttikin tuohon Rikhardinkadun ulkoseinälle. Kyllä sen vieressä kelpaa kuvan ottaa.