Korner debatoi: Taylor Swift on parasta, mitä NFL:lle on tapahtunut – Päinvastoin: maailman hienoin urheilusarja unohti todelliset faninsa uusien seuraajien tähden

Ensi sunnuntaina on jälleen koko läntisen maailman aika kokoontua amerikkalaisen kulttuurin nuotiotulien ääreen, kun amerikkalaisen jalkapalloilun kruununjalokiven NFL:n kausi huipentuu Super Bowliin. Tänä vuonna Super Bowl on vielä normaaliakin enemmän jotain ihan muuta kuin kaksi urheilujoukkuetta ottamassa toisistaan mittaa, sillä koko kauden ylivoimainen puheenaihe on ollut hallitsevan mestarijoukkueen Kansas City Chiefsin toiseksi tunnetuimman pelaajan Travis Kelcen ja hänen mielitiettynsä, globaalin supertähden Taylor Swiftin rakkaustarina. 

Moni on katsonut tämän kentän ulkopuolisen mediamyrskyn vievän fokusta liikaa pois pääasiasta – jopa halventaen itse lajia. Koska Kornerilta löytyy aihetta käsittelemään paitsi urheilubisnestä ymmärtäviä myös lajiniilo, käydään Super Bowl -viikon toivottavasti kiihkein debatti julkisesti Kornerin blogissa. Hartiasuojat ja kypärät päässä toisiaan päin juoksemaan lähtevät urheilubisneksen ja -viihteen puolesta Joel (pro-Taylor) ja Super Bowlin paikan päällä nähneenä lajiromantikkona Vellu (pro-football).

Joel: Voisitko vielä Vellu alustaa laji-ihmisen näkökulmasta, mikä tässä nyt oikein on ongelma?

Vellu: No monella tapaa se ongelma kulminoituu siihen, että minä kirjoitan Super Bowl -viikolla blogia Taylor Swiftistä. Näen NFL-ottelulähetyksissä grafiikkaa siitä, miten Chiefs on pelannut, kun Swift on tai ei ole ollut katsomossa. Touchdownin hetkellä minulle tuputetaan pelaajien tuuletusten sijaan kuvaa Swiftistä juhlimassa aitiossaan. Vedonlyöntianalyytikot pohtivat, pitääkö Swiftin suosio ottaa huomioon NFL-pudotuspelien mahdollisesti puolueellisessa tuomaritoiminnassa. Suosikkipodcastissani puhutaan joka viikko Taylor Swiftistä. 

Olen jo kauan sitten pudonnut kärryiltä, mikä on ironiaa ja mikä ei. Maailman hienoin urheilusarja, jonka jokainen pelisunnuntai on erikoistapaus, ja jonka suosio oli jo ennen Swiftiä käsittämättömän suuri, on aivan liian hyvä liiga menemään näin sekaisin yhdestäkään pelin ulkopuolisesta henkilöstä. 

Joel: Eli kyse ei ole pelkästään siitä, että valkoisilta (kanan-)lihaa syöviltä ja kaljanjuonnin urheiluintohimoksi naamioivilta miehiltä viedään se viimeinenkin turvasatama nuorten naisten toimesta?

Vellu: Ihan kuin naiset olisivat varsinkaan Yhdysvalloissa kuulleet yhtäkkiä jenkkifutiksesta Swiftin myötä. Laji on siellä lähes uskonnon asemassa, ja jo college-pelit ovat puolillaan nuoria naisia. Isossa kuvassa sillä ei ole mitään vaikutusta, käännetäänkö skumppabrunssilla kanava Chiefsin peliin, jotta nähtäisiin vilaus Swiftistä aitiossa. Ja selvennettäköön, että olisin ihan yhtä turhautunut, jos kaikki tämä huomio keskittyisi jonkin pelaajan poikaystävään, veljeen tai äitiin. 

Ja sitä paitsi Joel turvasatamassahan on entistä mukavampi olla, jos puolisokin ymmärtää. 

Joel: Entäs jos väitän, että tässä on kyse valkoisen amerikan viimeisestä yhdentymisestä kaiken nykyisen polarisaation keskellä. Eli kantrilauluilla kuuluisuuteen noussut, mutta nykyisin enemmänkin city-liberaaliksi miellettävä, riittävän raamatullinen Taylor yhdistää voimansa – ei niinkään juuri poikaystävänsä – vaan amerikkalaisen jalkapallon ja sen seuraajakunnan kanssa. Eli kahtiajaon sijasta tässä yhdennytään? 

Vellu: Piirrät isolla liidulla kuten yleensä, mutta minä en ehkä näe mitään kovin uutta siinä, että kantritaustainen valkoinen naislaulaja yhdistetään jenkkifutista seuraaviin amerikkalaisiin. Ja jos minun somekuplaani on uskominen, juuri tämä perinteinen seuraajakunta on asiasta eniten näreissään. Tuntuisi olevan enemmän jakolinjoja ilmassa kuin we are the worldia, mutta mielelläni olen väärässä.      

Minulle tässä kaikessa on vain lisää sitä amerikkaa, jonka pyrin unohtamaan pelejä katsoessani. 

Joel: Okei, okei. No mutta NFL on ennen kaikkea amerikkalaisen kulttuurin megabisnestä. Etenkin Super Bowl on tapahtuma, jossa päähuomio on kaltaiseni neutraalin katsojan näkökulmasta aina puoliaikashow’ssa, mainoksissa ja kaikessa muussa kuin itse pelissä. Miksi Taylor Swiftin ja Travis Kelcen parisuhde on eri asia? Sehän vain lisää tuota kaikkea aiemmin mainittua sirkusta, joka puolestaan mahdollistaa ja rakentaa pohjaa yhä kalliimmille mainospaikoille ja sitä kautta lopulta lajin kehittymiselle.

Swift on Apex Marketing Groupin mukaan tuonut yli 300 miljoonaa brändiarvoa sekä NFL:lle että Kelcen Kansas City Chiefsille. Swiftillä on enemmän seuraajia Instagramissa kuin 32 NFL-joukkueella yhteensä. Miten tämä on huono asia NFL:lle?

Vellu: NFL kylpee rahassa jo ennestään. Tässä kohtaa on aivan turha iloita siitä, että nyt saamme 20 miljoonaa dollaria lisää juniorityöhön. Tavallaan iloitsisin, jos viihdemedioihin syntyisi Swiftin myötä juttuja, jotka jäisivät muuten toteutumatta. Mutta tällä hetkellä tuntuu, että Swift korvaa niin medioissa kuin NFL:n omissa kanavissa niitä sisältöjä, joita minä haluaisin nähdä ja lukea. Lajista mitään tietämättömälle tämä voi olla hauska sukellus uuteen maailmaan. Itselleni tämä on lähinnä huono läppä, joka on jatkunut jo aivan liian pitkään. 

Joel: Yksikään urheilulaji ei tule kasvamaan ilman nuorten naisten mediahuomiota ja sitä kautta lajin seuraamista. NFL on Swiftin ansiosta onnistunut ensimmäistä kertaa kasvattamaan yleisöään tässä kohderyhmässä. Joidenkin tilastojen mukaan Swift on kasvattanut 12–17-vuotiaiden tyttöjen NFL:n seuraamista yli 50 prosenttia, ikäluokassa 18-24 24 prosenttia ja yli 35-vuotiaissa 34 prosenttia. Kun NFL postaa sosiaalisen median kanaviinsa Swiftistä, sisältöjen näyttökerrat ovat omissa sfääreissään.

Vellu: Tuollaisten lukujen painoarvoon en kyllä usko hetkeäkään. Tilastot saadaan tunnetusti tukemaan vallitsevaa narratiivia, jos halutaan. Toki swiftiet ovat käsittääkseni hyvinkin intohimoista porukkaa, mutta “NFL:n seuraaminen” ei ole taatusti noussut noin paljoa. Ja jos on, niin määrä tippuu yhtä nopeasti, kun Kelce lopettaa tai unelmaparin liitto säröilee. 

Ja sanotaan nyt vielä se, että jenkkifutista Yhdysvalloissa vaivanneet mainehaasteet esimerkiksi aivovammoihin, kotiväkivaltaan tai rotukysymyksiin liittyen eivät millään Instagram-storyjen katselijamäärillä parane. Paljon isommat kysymykset ratkaisevat, päästävätkö tulevaisuuden äidit lapsensa lajin pariin. 

Joel: Eiköhän Super Bowl-mainoksetkin käsittele rakkaustarinoita teemana aiempaa enemmän. Ja ehkä nuorta paria nähdään jopa itse mainoksissa?

Vellu: Super Bowlin mainoskatkot ovat olleet jättifirmojen temmellyskenttä jo pitkään, ei tämä sitä ainakaan paremmaksi muuta? Joku toki laskee iloisena rahojaan. Itse varmaan koen ottelun aikana lisää pettymyksen hetkiä, koska “nämäkin lähtivät tähän mukaan”. 

Ja jos ihan inhimillisesti puhutaan, niin minähän näen ikuisena, joskin elämän koulimana, romantikkona tässä myös kahden ihmisen vasta orastavasti kukoistavan parisuhteen, jolle lasketaan jo rahallista arvoa joka suunnassa. 

Joel: Eli et vieläkään näe tässä mitään hyvää

Vellu: No mitään ja mitään. Pidän vain tätä kaikkea niin epäolennaisena, että petyn uudestaan ja uudestaan. 

Ja NFL-fanillehan tästä tekee tuplasti raskaampaa se, että Swift liitetään juuri Kansas City Chiefsiin. Joukkueeseen, jonka viime vuosien menestykseen neutraalit fanit ovat jo muutenkin hieman väsyneitä, ja jonka voittokulku olisi tietyllä tapaa pahinta, mitä sarjan kiinnostukselle voi tapahtua. Nyt tuota samaa joukkuetta ja sen ei niin kiinnostavia pelaajia joutuu katselemaan Swiftin johdosta vielä enemmän.

Mutta ehkä loppukaneettina se, että jos Travis Kelce pelaa hyvän Super Bowlin ja Chiefs on taas mestari, haluan hänestä kirjoitettavan pelipaikkansa kenties kaikkien aikojen parhaana pelaajana. Ei kenenkään poikaystävänä.

Toki samaa keskusteluahan me tällä blogilla myös ruokitaan. Vieläkö voi perua? 

Joel: Perutaan (Taylorin ja Travisin) häät?