Hyvä minä, uskalsin epäonnistua – yhteenveto viestintäharjoittelustani Kornerilla

Toimistollamme kuunnellaan paljon musiikkia töiden lomassa. Genrejä olen kuullut harjoitteluni aikana niin paljon kuin on kuuntelijoitakin: rento hip-hop on toimiston nuorimpien suosiossa ja Ninan Beyoncé-fanitus hakee vertaistaan. Välillä Timo huikkaa työpöytien takaa, kuinka tämä nykyjumputus ei vanhaa kunnon Duran Durania päihitä. 

Oma suosikkiartistini on yhdysvaltalainen laulaja-lauluntekijä John Mayer. Miehen Born and Raised -albumin sanoituksista inspiroituneena, käynkin läpi seuraavaksi ajatuksiani viestintäharjoitteluni päättymisestä tuon albumin kappaleiden kautta. Kaikkihan me pidämme musiikista, johon voimme samaistua, eikö vain. Joten napit korviin ja hyppää mukaan!

Walt Grace’s Submarine Test, January 1967 – Rohkeasti pinnan alle

Kappale kertoo fiktiivisen tarinan miehestä, joka nykyiseen elämäänsä kyllästyneenä päättää hypätä tuntemattomaan ja rakentaa itse itselleen sukellusveneen, jolla seilata pois ja kohdata jotain uutta. Uuden kohtaaminen ja tuntemattomaan hyppääminen ovat olleet myös itselleni kantavia teemoja harjoitteluni aikana. 

Yksi palkitsevimmista asioista viimeisen viiden kuukauden aikana on ollut se, kuinka paljon harjoittelu laajensi omaa näkökenttääni viestinnän alalla. Yhden päivän aikana saattoi oppia itselleen vieraasta toimialasta valtavasti asiakkaalle tehtävän taustatyön myötä. Se, että ensi kertaa sain tehdä viestintää asiakastyönä talon ulkopuolelle, auttoi hahmottamaan, millä eri tavoin viestintää voi hyödyntää. Samalla sain tilaisuuden haastaa itseäni.

Tämä toi myös työpäiviin mukavasti vaihtelua: välillä lähdin täysin takki auki oppimaan uutta alasta, josta en tiennyt mitään, välillä sain täysin vapaat kädet käpertyä omaan mukavuusalueeseeni ja suunnitella vaikkapa asiakkaan visuaalista ilmettä uusiksi. Toukokuussa taas heräsivät eloon sisäinen 10-vuotias ja lapsuuden katulätkämuistot, kun pääsin mukaan suunnittelemaan Jokereiden uutta nousua. Kuka olisi arvannut, tuli kieltämättä mieleeni. Ajan myötä opin asenteen, jossa jokaiseen päivään ja asiakkuuteen suhtautui odottavasti. Syntyi olo, että aina oli mahdollisuus oppia jotain uutta, kun sukeltaa rohkeasti sinne pinnan alle, kuten Mayerin kappaleessa ikään.

Nämä ajatukset ovat olleet oma sukellusvenematkani viimeisen viiden kuukauden aikana. Mutta toisin kuin kappaleessa, oma matkani ei vielä saavu päätepisteeseensä, vaan oppiminen jatkuu.

The Age of Worry – Hyvä minä, uskalsin epäonnistua

Harjoittelun alussa kirjoittamassani blogissa mainitsin, miten uskallus tehdä virheitä on toisinaan aliarvostettua. The Age of Worry heijastelee tätä ajatusta ja korostaa, miten rohkeus epäonnistua ja katseen suuntaaminen eteenpäin on tärkeintä - myös huolien ja epävarmuuden keskellä.

Harjoitteluni aikana sain ajan ja tilan onnistua, epäonnistua sekä esittää rohkeasti omia mielipiteitäni, niin sisäisissä palavereissa kuin vaikkapa mediavalmennuksissa asiakkaan toimistolla. Opin itsekritiikin sijaan olemaan armollisempi itselleni ja kykyni kohdata vastoinkäymisiä kehittyi. Tästä on kiittäminen myös Kornerin aktiivista palautekulttuuria.

Tuleville harjoittelijoille haluan sanoa seuraavaa: uskalla olla äänessä ja kysyä pienistäkin asioista. Mitä enemmän itsestäsi annat, sitä enemmän harjoittelultasi Kornerilla saat. Ja uskalla epäonnistua ja jättää liika huolehtiminen taka-alalle. Tai kuten Mayer asian muotoilee:

Go out in the age of worry

And say, "Worry, why should I care?"

Born and Raised – Havaitsemani kehitys ja “think twice” -ajattelu

Levyn nimikkokappale käsittelee kasvua ja kehitystä ihmisenä sekä sitä, kuinka nopeasti tuo kaikki välillä tapahtuu, välillä itsensä huomaamatta.

Korner on kasvattanut minusta ennen kaikkea rohkeamman viestijän ja ruokkinut määrätietoisuuttani, niin konkreettisten toimieni kuin ajatusten tasolla. Harjoitteluni alussa kirjoitettussa esittelytekstissä minua kuvaillaan viestijäksi, jonka mielenkiinto kohdistuu myös yhteiskunnan tuoreimpiin tapahtumiin ja käänteisiin. Nyt huomaan seuraavani noita samoja tapahtumia ja käänteitä tuoreella kulmalla, vaikkapa toimittajataustaiselta kollegaltani Jussilta saamieni vinkkien avulla. Olenkin harjoitteluni myötä ennen kaikkea oppinut haastamaan omaa tapaani ajatella ja kysymään itseltäni useammin, onko tekemäni päätös paras mahdollinen. Jonkinlaisesta “think twice” -ajattelusta voisi joku puhua. 

Koen tämän kehityksen äärimmäisen arvokkaana, etenkin huomioiden ympäröivän mediaympäristömme, jossa rohkeus ja saavutettavuus korostuvat. Työskentely Kornerilla onkin antanut myös ajateltavaa viestintäalasta itsessään ja siitä, mikä merkitys viestinnällä on siinä yhteiskunnassa, jossa elämme. Miten jättää jälki viestinnän keinoin? on muodostunut itselleni omaa toimintaani ohjaavaksi kysymykseksi.

A Face to Call Home – Kun jokaisella on tekemiseen oma kulmansa

Jussilta ja Vellulta sain parhaat kulmat herättää tiedotusvälineiden mielenkiinto. Mediamoguli Timolta tuloshakuisuuden ja aina tuoreimmat tiedot toimittajista. Eetun yhteistyötaidot tukivat päivittäin omaa tekemistä ja Ninan kanssa käydyt keskustelut ovat olleet korvaamattomia oman työn kehittämisessä. Joelin visionäärisyys ja Veeran tapa suhtautua rauhallisen ammattimaisesti asioihin jaksoivat inspiroida päivästä toiseen. Mukaan tarttui myös ripaukset Nillan energiaa, Sonjan ratkaisukeskeisyyttä, Annin visuaalista silmää, Emmin analyyttisuutta ja Iinan päämäärätietoisuutta.

Mayerin albumin päätöskappale on melankolisen levyn onnellinen loppu. Hetki, kun kertoja on löytänyt paikkansa ja saanut ajatuksena yhteen, vähän kuin minä nyt, tätä blogia kirjoittaessa. Katsellessa kesäkuun auringon säteiden heijastumia toimiston verhoista ja miettiessä kulunutta viittä kuukautta, on Kornerista muotoutunut itselleni Mayerin kappaleen veroinen kuva:

A Face to Call Home