Korner arvioi presidenttiehdokkaiden kampanjat: meemejä, sinimaalausta ja pop-Alex
Presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen ennakkoäänestys käynnistyy ensi viikolla ja ehdokkaiden kampanjoissa laitetaan isompaa vaihdetta silmään. Onko ennakkosuosikki Haavistolla vielä aikaa toistaa vuoden 2012 vaalien “Haavisto-ilmiö” vai onko vuosi 2024 Stubb-ilmiön aikakautta? Ehdokkaiden joukossa on myös muutamia muita yllättäjiä, joiden kampanjat ovat harvinaisen onnistuneita.
Kovaa vauhtia lähestyvien presidentinvaalien kunniaksi Nea ja Joel päättivät tehdä pikaisen analyysin jokaisen ehdokkaan kampanjasta. Alla on eriteltynä jokaisen kampanjan lähtökohta, tehtävä sekä arvio onnistumisesta. Sen pidemmittä puheitta, siirrytään suoraan analyysiin.
Alexander Stubb – Yhdistävä tekijä
Lähtökohta: Kansainvälisellä tasolla asiantuntija ja omaa vahvat verkostot, Suomessa mielipiteitä jakava ja pääministerinä epäonnistunut
Tehtävä: Siirretään huomio muualle aiemmista virheistä ja esitellään suomalaisille uusi kypsempi Stubb, joka yrittää yhdistää polarisoitunutta kansakuntaa. Korostetaan myös presidentin roolia Natossa.
Arvio:
Joel: “Visuaalisesti presidentillisin. Oma ilme, ei pyri näyttämään Niinistöltä. Väreissä ja visuaalisessa ilmeessä yhdistyy pop-Alex rauhallisen konservatiivisiin väreihin. Ei pidä aliarvioida myöskään sinisen ja kultaisen yhdistelmää etenkin, kun RKP ei asettanut omaa ehdokasta. Huomaa, että taustalla on kovimmat ammattilaiset ja fyrket finns.”
Nea: “Iltalehden Lauri Nurmen sanoin aikamoinen ‘kehujakettu’ etenkin Urpilaisen suhteen. Muuten esiintyy niin TikTokissa kuin vaalikeskusteluissakin lähes isämäisen rauhallisesti. Hyvää vuorovaikutusta oman yleisön kanssa, mutta sosiaalinen media muuten hieman tekemällä tehtyä.”
Joel: “Mutta sitä ‘tekemällä tehtyä’ on reippaasti!”
Pekka Haavisto – Yhteinen Suomi
Lähtökohta: Kaikissa mahdollisissa poliittisissa liemissä keitetty ennakkosuosikki ja varma toiselle kierrokselle menijä. (Viimein) Pekka presidentiksi?
Tehtävä: Sinimaalataan Haavisto toista kierrosta varten, jotta hän voi vihdoin toteuttaa oman kohtalonsa presidenttinä. Peitetään punavihreys ja korostetaan sen sijaan kokemusta.
Arvio:
Joel: “Visuaalisesti enemmän Olli Rehn kuin Olli Rehn itse. Väsähtänyttä sinivalkoisuuden korostamista. Joku mainosvideo näytti ensin Jukka Kuoppamäen karaokevideolta. Ennen viimeistä kuukautta näyttää siltä, ettei kampanjaa edes ole. Kokonaisuus vaikuttaa toisen kierroksen pelaamiselta ensimmäisen kustannuksella. Ei mitään narratiivia?”
Nea: “Tulee presidentillisen vakaa olo, mutta ehkä jopa liiankin vakaa? Ei uskalla erottautua joukosta ja liiallinen varovaisuus alkaa jo kostautua. Haaviston paikka toisella kierroksella vaikuttaa epävarmemmalta kuin ennen kampanjaa eivätkä korjausliikkeet ole tepsineet.”
Olli Rehn – Vakaa kuin kallio
Lähtökohta: Oli joskus ennakkosuosikki. Sitten ihmiset muistivat, että presidentillä pitäisi olla karismaa. Pankkimies, joka ei oikein sano mitään. “The president we deserve, but not the one we need right now.”
Tehtävä: Vaikuta joltain muulta kuin itseltäsi. Tavoitellaan vanhan koulukunnan ideaalia kivikasvoisesta ja vakaasta presidentistä.
Arvio:
Joel: “Uskalsi muuttaa loka-marraskuussa kampanjaansa, kun meinasi jäädä lähtöruutuun. Visuaalisesti puolestaan enemmän Pekka Haavisto kuin Haavisto itse. Ehkä Haaviston olisi pitänyt näyttää tältä?”
Nea: “Vaikka ajat ovat tuulisia (tai ehkä juuri sen takia), presidentiltä vaaditaan nyt paljon muutakin kuin pelkkää vakautta. Rehnin ydinviestit ovat jääneet peittoon ja puheaika vaalikeskusteluissa jää vähäiseksi. Hänellä vaikuttaa olevan todellisia vaikeuksia saada kampanja käyntiin kovasta yrityksestä huolimatta. Kampanjavideo näyttää hieman Vattenfallin mainokselta.”
Jutta Urpilainen – Jotta ketään ei jätetä
Lähtökohta: Myöhässä kisaan ilmestyvä EU-komissaari, joka tuntuu tavallisesta suomalaisesta hieman kaukaiselta. Kuitenkin ainoa mahdollinen naisehdokas 60-vuotiaiden miesten keskellä.
Tehtävä: Luodaan punainen vastavoima porvarimiehille. Siinä missä muut ehdokkaat paasaavat vakaudesta, Jutta yrittää korostaa toivon ja kansainvälisen yhteistyön merkitystä. Positiivista mimmienergiaa?
Arvio:
Joel: “Menee SDP:n ilmeellä, ei mitään omaa. SDP on kuitenkin Urpilaisen suurin valttikortti, joten ihan luonnollista. Sekä hyvässä että huonossa ‘mutsi taloyhtiön puheenjohtajaksi’ -fiilis. Kokonaisuudessaan vaillinaisen oloinen kampanja. Jotenkin kaikesta tulee väistämättä fiilis, ettei ole missään vaiheessa itsekään uskonut itseensä.”
Nea: “Media uskoi Urpilaisen mahdollisuuksiin alussa enemmän kuin hän itse missään vaiheessa. Helsingin Sanomien viimeisimmän gallupin mukaan jopa oma puolue on kuitenkin nyt kääntänyt selkänsä Urpilaiselle eikä hän oikein enää edes osaa (tai uskalla) perustella, miksi häntä pitäisi äänestää. Jos ei muuta, hän on ainakin onnistunut toistelemaan iskulausettaan joka paikassa.”
Joel: “Demarinuoret käyttävät Urpilaisen kampanjassa Barbie-tematiikkaa. Ehkä niinkin paljon, että jokin tavaramerkkirikoksen kriteeristö täyttyy. Hyvä haku tosin!”
Jussi Halla-aho – Suomen pitää olla turvallinen tila
Lähtökohta: Mielipiteitä jakava, mutta suosittu. Eihän perussuomalaisesta voi kuitenkaan tulla presidenttiä.
Tehtävä: Osoittaa, että perussuomalaisten ehdokas voi päästä toiselle kierrokselle.
Arvio:
Joel: “Halla-aho nostaa profiiliaan merkittävänä mielipidevaikuttajana (yhtenä Suomen merkittävimmistä). Venäjä-Ukraina kysymyksessä hän onnistuu olemaan monen mielissä positiivisin (vrt. perinteinen halla-ahous). Visuaalisesti ei mitään merkittävää. Halla-ahon profiiliin sopii ei kenenkään kalastelu.”
Nea: “Onnistuu erottautumaan muista ehdokkaista mielipiteillään ja uskaltaa ottaa itselleen tilaa lavalla, mikä näkyy puheajoissa ja medianäkyvyydessä. Vihjaako Rydmanin esiintyminen kampanjavideossa, että perinteinen kokoomuslainenkin voi ylpeästi seistä Halla-ahon takana? Videossa vaikuttaa myös olevan sama kallio kuin Olli Rehnillä.”
Li Andersson – Seuraava koko kansan presidentti
Lähtökohta: Ei todellista mahdollisuutta tulla valituksi, lähtee kampanjoimaan kuin pienpuolueen ehdokas konsanaan
Tehtävä: Jatkaa vasemmistoliiton ryöstöä vihreiden punaisiin äänestäjiin ja puhua ydinaseita vastaan niin paljon kuin voi.
Arvio:
Joel: “Anderssonin kampanja on yhdistelmä Essayahia ja Urpilaista. Hän tiedostaa, ettei hänellä ole oikeasti mahdollisuuksia tulla valituksi, joten hän on vain aidosti oma itsensä. Ja sitä punaista mimmienergiaa?”
Nea: “Kun muut presidenttiehdokkaat poseeraavat kampanjakuvissaan tummissa puvuissa ja pönöttävät vakavailmeisinä, Andersson istuu graffitin täyttämässä katoksessa olallaan iso kestokassi ja kertoo olevansa parantumaton kahviaddikti. Hänestä on siis onnistuttu tekemään helposti lähestyttävä, mutta koko kansan presidentiksi hän ei silti pääse alhaisilla kannatuslukemillaan.”
Mika Aaltola – Viisautta nähdä – rohkeutta toimia
Lähtökohta: Vuosi sitten kaivattu, nyt egotripillä. Jää poliittisen kokemuksen suhteen muiden ehdokkaiden jalkoihin.
Tehtävä: Henkilökohtaisen uskottavuuden palauttaminen.
Arvio:
Joel: “Aaltola on jo varmasti itsekin ymmärtänyt, ettei presidenttikisaan olisi koskaan pitänyt lähteä. Viestinnässä näkyy ristiriita sen suhteen, että pitäisikö yrittää nostaa yhdellä prosentilla kannatusta aina seuraavan gallupiin vai myöntää tilanne ja yrittää palauttaa takaisin uskottavuus UPIn johtotehtävissä. Visuaalisesti Aaltola onnistuu näyttämään sopivan kotikutoiselta - siis lähestyttävältä. Perhettä, halkojen hakkaamista ja muuta meemi-kuvastoa käyttäessä kerää sekä plussia että nauruja.”
Nea: “Viisas kuva hieman karisi, kun Aaltola alkoi puhua medialle henkilökohtaisista mielipiteistään ja suusta alkoi pomppia ties mitä nykyään meemeiksi ikuistettuja sammakkoja. Kaikille vaikuttaa olevan selvää, että hän haukkasi liian ison palan ja vaikuttaa nykyään lähinnä ylimieliseltä.”
Harry “Hjallis” Harkimo – Johdan. En selitä
Lähtökohta: Henkilökohtainen kokeilu, voiko Hjallis yksin saada enemmän kannatusta kuin Liike Nyt vaaleissa kokonaisuudessaan?
Tehtävä: Olla sopivasti Hjallis ja olla sopivasti olematta Hjallis. Ajetaan vaihtoehtoista, yritysmäisempää mallia politiikasta.
Arvio:
Joel: “Kampanjasivusto ja look on viimeisen päälle. Ehdokkaiden sivuista täällä tekee mieli selkeästi lukea sisältöjä eniten. Nuorisoa kosiskelevat kampanjatuotteet eivät kuitenkaan aukea edes kolmekymppiselle, joten voi olla, että kampanjassa mentiin sen suhteen metsään. Tai sitten tulee vaalipäivänä iso yllätys!”
Nea: “Harkimon iskulause ei oikein toimi demokratiassa. Jos Mika Aaltola on Suomen Marie Antoinette, niin Hjallis voisi olla Trump. Kampanjapaidalla on potentiaalia muodostua keräilytuotteeksi.”
Sari Essayah – Parasta Suomelle
Lähtökohta: Ei mahdollisuuksia voittoon, melko rajattu kannattajakunta.
Tehtävä: Rakennetaan Essayahin henkilöbrändiä.
Arvio:
Joel: “Essayah on vaaleista toiseen paneeleissa aina edukseen. Nyt kun hän on viimein saanut ministerisalkun uransa kruunuksi on luonnollista jatkaa ainakin kristillisdemokraattien wikipedia-artikkelin osiota hänestä puheenjohtajana myös presidenttiehdokkaana. Kaikki kampanjassa näyttää mielestäni tältä.”
Nea: “Essayahilla on asiantuntevaa ja rauhallista esiintymistä, mutta hän ei siitä huolimatta ole onnistunut levittämään kannatustaan yli puoluerajojen. Kampanja ei vaalikeskustelujen ja -tenttien ulkopuolella oikein näy missään.”
