Näin presidenttiehdokkaat onnistuivat Ylen vaalitentissä – Kornerin mediavalmentajat jakoivat osallistujille kouluarvosanat
Suomen presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen viimeinen televisiotentti käytiin torstai-iltana, vain kolme yötä ennen vaalipäivää. Kornerin mediavalmennuksia vetävät Emmi Paajanen ja Jussi Kotila analysoivat ehdokkaiden esiintymiset, viestit ja ulosannin, antaen heille kouluarvosanat asteikolla 4–10.
Mika Aaltola
Emmi Paajanen: 5
Vielä kampanjansa alussa Aaltolasta huokui kova palo presidenttiyteen, mutta nyt tuo liekki näyttää sammuneen. Vaalitentin esiintyminen viesti ulospäin luovuttamista ja välinpitämättömyyttä: Aaltola ei vastannut kysymyksiin ja hänen puheenvuoroista tuntui puuttuvan punainen lanka. Äänenkäyttäjänä Aaltola on hyvin selkeä, mutta se ei auta, jos vastaukset poukkoilevat päämäärättömästi.
Aaltolan substanssiosaaminen tuntui uupuvan kaikesta muusta, paitsi puolustuspolitiikasta. Kun häneltä kysyttiin työmarkkinatilanteesta, hän puhui armeijasta. Ja kun häneltä kysyttiin talouspolitiikasta, hän puhui muurin rakentamisesta Venäjän rajalle.
Jussi Kotila: 4
Aivan hukassa koko tentin ajan. Ei pyytänyt kertaakaan puheenvuoroa, ja kun joutui puhumaan, vaikutti ettei hän edes kuunnellut kysymyksiä. En tiedä, pyörikö Aaltolan päässä Pohjolan linnakkeen vallihautasuunnitelmat vaiko hybrispäissään presidenttikisaan lähtemistä seuraavat laulujen lunnaat, mutta matalaan pöytään nojaillut pitkä mies vaikutti tentissä täysin poissaolevalta.
Turvallisuuspoliittisen osaamisensa lisäksi Aaltola yritti korostaa myös sitä, kuinka hän tulee poliittisten puolueiden ulkopuolelta, vailla menneisyyden rasitteita etenkään Venäjään liittyen. Taktiikka on varsin ymmärrettävä, mutta nyt se realisoitui lähinnä nolona piikittelynä ja Harkimon haukkumiseen. Aaltolan piti olla karismaattinen johtaja, mutta nähtävästi karisma karisee heti, kun hän joutuu epämukavuusalueelleen – eli puhumaan muusta kuin geo- ja puolustuspolitiikasta.
Li Andersson
Emmi Paajanen: 8
Pidin Anderssonin faktapohjaista vastauksista ja kattavista perusteluista. Hän esiintyi rauhallisesti ja vakuutti laajalla substanssiosaamisellaan lähes aiheesta kuin aiheesta. Esimerkiksi työmarkkinakysymyksissä Andersson avasi näkemyksiään ymmärrettävästi ja konkreettisin esimerkein – pysyen samalla korostetun rauhallisena, vaikka asia on hänen puolueelleen erityisen kuuma ja tärkeä.
Toisaalta Anderssonin esiintymisestä jäi kuitenkin vähän vaisu fiilis. Oliko hän tällä kertaa tarkoituksenmukaisesti korostetun rauhallinen, minkä moni mieltää presidentilliseksi? Tuntui, että Andersson lähti käyntiin kunnolla vasta tentin loppupuolella, kun hän alkoi haastaa enemmän muita. Etenkin vieressä seissyt Sari Essayah sai tuta Anderssonin nokkelat ja asiapitoiset kuittailut.
Jussi Kotila: 7
Aiemmissa tenteissä vahvasti esiintynyt Andersson jäi tällä kertaa Jutta Urpilaisen varjoon. Andersson on erinomainen ottamaan kiinni muiden ehdokkaiden puheista sekä ennen kaikkea lipsautuksista, mutta tällä kertaa hän vetosi vastaväitteissään enempi järkeen ja empatiaan – samalla kun Urpilainen löi näyttävästi nyrkkiä pöytään. Siksi Anderssonin sinänsä hyvin esitetyt viestit jäivät isossa kuvassa Urpilaisen uhon varjoon.
Omaan uskolliseen äänestäjäkuntaansa Anderssonin esiintyminen vetosi varmasti, mutta epäilen ettei empatia tuo empiviä vasemmistoäänestäjiä hänen taakseen. Joten vaikka Andersson oli odotetun hyvä, hävisi hän tällä kertaa selkeimmälle kilpakumppanilleen.
Sari Essayah
Emmi Paajanen: 6
Essayah on selkeä esiintyjä, mutta tässä tentissä hänen olemuksensa oli kaikkea muuta kuin presidentillinen. Yleensä Essayah keskittyy yleensä korostamaan kristillisiä ja inhimillisiä arvoja, mutta nyt ne unohtuivat suurimman osan ajasta. Tärkeämpää Essayahille oli esiintyä hallituksen uskollisena soturina ja puolustajana. Vetoaako tällainen räyhäys edes kristillisdemokraattien äänestäjiin?
Jussi Kotila: 5
Hallituksen ministerinä Essayah joutui heti tentin alussa puolustuskannalle. Muut ehdokkaat käyttivät tilaisuuden hyväkseen, eivätkä päästäneet häntä helpolla. Nurkkaan ahdistettu Essayah ei tuntunut pääsevän sieltä millään pois, ja puolustautuessa myös omat viestit unohtuivat täysin. Esimerkiksi kristilliset arvot Essayah mainitsi ensimmäistä kertaa vasta kun tenttiä oli jäljellä enää vartti. Myös olemus oli jatkuvasti hermostunut, mistä kertoi esimerkiksi jatkuva muistivihon räplääminen omien puheenvuorojen aikana.
Pekka Haavisto
Emmi Paajanen: 9
Arvokas esiintyminen. Haaviston vastaukset olivat selkeitä ja johdonmukaisia, eikä hän juuri jaaritellut turhia. Haavisto on hyvä korostamaan vaikeiden asioiden monikerroksisuuksia ja erilaisia puolia, mikä luo mielikuvaa diplomaattisesta sillanrakentajasta.
Tässä tentissä Haavisto uskalsi myös ottaa enemmän kantaa kuin aiemmin, mikä jätti hänestä rohkeamman ja dynaamisemman kuvan. Etenkin hänelle tärkeissä arvokysymyksissä Haavisto pääsi myös viimein erottumaan muista ehdokkaista. Palasi vihreille juurilleen.
Jussi Kotila: 8
Ilmeisesti tuoreet, Haavistolle epäedulliset gallup-tulokset pakottivat Pekan ottamaan asioihin myös jotain kantaa. Ja hyvä niin, sillä rohkeampi linja toi jo häivähdyksiä 12 vuoden takaisesta Haavisto-ilmiöstä.
Kantaaottavuus ja rohkeus ei ole sama asia, kuin väkisin äänessä oleminen. Haavisto ymmärsi tämän, ja osasi tiivistää vastauksensa niin, että ne jäivät myös mieleen. Tästä kertoo myös ehdokkaista kolmanneksi pienin, vain reilun yhdeksän minuutin puheaika (vain Aaltola ja Harkimo olivat tentissä Haavistoa vähemmän äänessä). Haastavissa ja mielipiteitä jakavissa kysymyksissä Haavisto osasi myös mestarillisesti ottaa keskustelun päättävän puheenvuoron, jossa hän kantaa ottamisen sijaan korosti rooliaan erimielisten osapuolien välisenä sopijana ja rauhanrakentajana. Eli hän ei edes vastannut kysymykseen, mutta tuli siitä ulos voittajana.
Jussi Halla-aho
Emmi Paajanen: 7
Halla-aho esiintyi paneelin alkupuolella jopa yllättävän sovittelevasti ja rauhallisesti, eli oikein korostetun valtiomiesmäisesti. Esimerkiksi normaalisti hänen brändiinsä kuuluvat kuivat kuittailut poliittisille vastustajilleen puuttuivat nyt kokonaan. Perinteisempää Halla-ahoa nähtiin vasta tentin loppupuolella, Venäjän rajan push back -kysymyksessä.
Vaikka Halla-ahon ulosanti on vähän monotoninen, on hän silti hyvin selkeä puhuja. Hän osaa yleensä asetella ensimmäiset sanansa niin, että kuulija kiinnostuu kuuntelemaan tarkasti koko puheenvuoron. Tentin loppupuolella Halla-aholle tuli kuitenkin muutamia selkeitä kompasteluja, joissa hän joutui hakemaan sanojaan. Ne söivät vähän hohtoa muuten varsin hyvältä esiintymiseltä.
Jussi Kotila: 8
Perussuomalaisten Venn-diagrammin alkuperäisen pilaversion mukaan puolueen kärkipoliitikkojen hyveet ovat “tyhmyys, ilkeys sekä super jäine mega autismi”, joista Jussi Halla-ahossa yhdistyvät kaksi jälkimmäistä. Ylen vaalitentissä Halla-aho oli kuitenkin paitsi varsin hyvä esiintyjä myös yllättävänkin lämminhenkinen ja rakentava keskustelija. Ilkeilyn sijaan hän korosti heti tentin alussa useampaan kertaan, ettei kukaan tee ilkeyttään tietynlaista politiikkaa esimerkiksi leikkauksien suhteen, vaan vaikeina aikoina on pakon edessä tehtävä kirveleviäkin päätöksiä.
Horisontissa siintävät vaikeudet ja uhkakuvat ovatkin Halla-ahon puheenvuorojen liha ja peruna. Ne jäävät myös hyvin äänestäjien mieleen, ja Halla-aho osaakin luoda mestarillisesti mielikuvan, jossa Suomen tulevaisuuden voi pelastaa vain hänelle annettu ääni. Halla-ahon kannattajat ovatkin uskollisia, sanoipa mies tenteissä mitä vain. Mutta lämpimämpi ja sovittelevampi linja voi hyvinkin vedota vielä empiviin äänestäjiin. Halla-aho olikin yksi tentin voittajista, onnistuen olemaan salonkikelpoinen maahanmuuttokriitikko.
Harry Harkimo
Emmi Paajanen: 6
Yksinkertaistaa monimutkaisia asioita, mutta tekeekö hän sen tarkoituksella? Vastaukset ovat usein kyllä viihdyttäviä, mutta niiden sisältö ja substanssi jäävät puolitiehen. Ei anna kovin presidentillistä vaikutelmaa – tai ylipäätään edes vaikutelmaa, että olisi tosissaan.
Toisaalta tämäkin tentti olisi paljon tylsempi ilman Harkimoa, joka tuo kuiviin väittelyihin tuulahduksen porilaista toriparlamenttia. Harkimon yllätyksellisyys, erilaisuus ja huumori vetoavat varmasti osaan äänestäjistä. Itse kaipaan poliitikolta kuitenkin laaja substanssiosaamista ja monimutkaisten asioiden kattavaa analysointia. Harkimon vastauksista jäi päällimmäisenä mieleen vain kysymys: miksi se vihaa junia niin paljon?
Jussi Kotila: 6
Hjallis on Instagram-storyn mittaan typistetty, hauskan Snapchat-filtterin läpi vedetty versio presidenttiehdokkaasta. Hän antaa TL;DR-vastauksia monimutkaisiin kysymyksiin ja puhuu välillä kuin lapselle. Ehkä tämän TikTok-presidentin tarkoitus onkin vedota juuri nuoriin, ja siksi Harkimo puhui nytkin paljon some- ja koulukiusaamisesta.
Mutta realisoituuko meemi myös poliittiseksi kannatukseksi siinä vaiheessa, kun nuoret pääsevät äänestysikään? No ainakin yhden miehen eduskuntapuolue yrittää jotain uutta.
Olli Rehn
Emmi Paajanen: 7
Substanssiosaamista ja sisältöä löytyy, mutta esiintymisessä on parantamisen varaaa. Rehn puhuu liian tasaisesti ja pitkään, ja usein kuulijan mielenkiinto herpaantuu kesken lauseen. Silti kenties suurin ongelma on se, ettei Rehn osaa lopettaa puheenvuorojaan napakasti.
Onkin paradoksaalista, että Rehnin nopea tilannetaju on erinomainen. Hän osaa heittää napakoita kuitteja muille ehdokkaille, ja hänen vitseissään on usein myös terävä ja mieleen jäävä poliittinen sanoma. Tähänkin tenttiin mahtui muutamia helmiä, mutta yleisilme oli silti vähän harmaa.
Jussi Kotila: 6
On vaikeata antaa Harry Harkimolle ja Olli Rehnille sama tenttiarvosana. Mutta jos Harkimon katto on kutonen, on se Rehnillä paljon korkeammalla. Siksi Rehnin väittely oli pettymys.
Rehnin laajaa asiaosaamista on vaikea kiistää, mutta hänen vastukset ovat unohdettavia. Vaikka Ylen kellon mukaan Rehn puhui tentissä vain 27 sekuntia pidempään kuin Haavisto, oli mielikuva täysin toinen – vähemmän puhuneen Haaviston eduksi. Puhuessa Rehnin pää heiluu myös poikkeuksellisen paljon, minkä moni voi (tiedostamattaan) tulkita torjuvaksi eleeksi.
Alexander Stubb
Emmi Paajanen: 8
Pääsääntöisesti varsin solidi esiintyminen, mutta ei erityisen mieleenjäävä. Gallup-johtajan asema on haastava, joten todennäköisesti Stubbin päätavoite oli välttää riskejä. Siitäkin huolimatta Stubb osasi tuoda keskusteluihin hyvin myös uusia kulmia – jotka ovat toisaalta hyvä tapa ohjata keskustelua riskialttiista aiheista hänen kannaltaan edullisempaan suuntaan.
Esiintyjänä Stubb puhuu selkeästi, ja hänen preesenssinsä huokuu sovittelevaa ja valtiomiesmäistä roolia. Tuohon rooliin kuuluu myös pesäeron tekeminen kokoomukseen ja päivänpolitiikkaan, ja Stubb korostikin edustavansa puolueensa sijaan “ihan vain itseään.” Gallup-kärkenä Stubbia myös haastettiin ja piikiteltiin selvästi eniten, mutta nekin kuitit hän otti pitkälti hymyssä suin vastaan – lukuun ottamatta yllättävää hiiltymistä puhuttaessa hänen kaksoiskansalaisuuskommenteistaan. Nähtiinkö silloin häivähdys todellisesta Stubbista?
Jussi Kotila: 7
Torjuntatasapeli gallup-ykköselle. Stubb väisteli kysymyksiä kuin Matrix-miehet luoteja, ja pyrki ohjaamaan keskustelua lähinnä niihin turvallisiin ja ulkoa opeteltuihin asioihin, joista hän on puhunut jokaisessa aiemmassa tentissä. Ensimmäisen kierroksen viimeisenä presidenttitenttaajana Yle halusi varsin ymmärrettävästi nostaa keskusteluun kuitenkin myös muita, presidentin rooliin sinänsä kuulumattomia, poliittiisia puheenaiheita. Se häiritsi selvästi Stubbia, mistä hän myös nillitti tentin vetäjälle.
Puhujana Stubb luo itsestään kuuntelevaa ja diplomaattista kuvaa, mitä hän korostaa puhuttelemalla muita ehdokkaita kunniakkaasti ja muistelemalla hallitusyhteistyön aikaansaannoksiaan Olli Rehnin ja Jutta Urpilaisen kanssa. Mielenkiintoisinta Stubbin tentissä oli se, että hän uskalsi antaa nyt myös poikkipuisia kommentteja kokoomusjohtoisen nykyhallituksen toimista. Vanhan sanonnan mukaan kokoomuksen kannattajat äänestävät presidentiksi vaikka Aku Ankkaa, jos se on puolueen presidenttiehdokas. Stubb luottaneekin sekä sanontaan että pääsyynsä toiselle kierrokselle, kosiskellen jo nyt kakkoskierroksen ääniä myös muista puolueista.
Jutta Urpilainen
Emmi Paajanen: 9
Tentin voittaja, mikä yllätti ainakin minut. Tämän esiintymisen perusteella ihmettelen, miksei Urpilaisen kannatus ole korkeampaa, ja miksei tätä savage-Urpilaista olla nähty aiemmin.
Urpilainen oli rohkea, jopa ärhäkkä. Hän toi tenttiin vauhtia heti ensimmäisillä puheenvuoroillaan sekä uskalsi haastaa ja jopa roastata kilpakumppaneitaan. Puheenvuoroissaan Urpilaisen äänenkäyttö oli selkeää, ja etenkin intonaatiot loivat painoarvoa hänen sanoilleen. Hän uskalsi myös vastata kysymyksiin, ja vastaukset olivat myös selkeitä ja todella napakoita. Todennäköisesti moni äänestäjä piti Urpilaisen esiintymistä jopa liian hyökkäävänä presidentin arvolle. Mutta toisaalta, mitä hävittävääkään Urpilaisella enää tässä vaiheessa on?
Jussi Kotila: 9
Tentin alun työmarkkina- ja leikkausaiheet saivat Urpilaisen sellaisen aatten palon valtaan, että Ranskassa olisi tehty Jutan johdolla jo kaksi vallankumousta. Aiemmin väitteyissä lähinnä kampanjansa alkumetrit hoitaneen pahvi–Jutan veroiseksi statistiksi jäänyt Urpilainen nosti kertaheitolla profiiliaan, ja näytti puhuvan nyt ensi kertaa vahvuuksiensa kautta. Urpilaisen ärhäkkä esiintyminen ja äänenpainot toivat vahvasti mieleen myös Sanna Marinin, mikä oli tuskin ihan pelkkää sattumaa.
Sinänsä Urpilaisen oli helppo tykitellä, koska tuskin hän uskoi itsekään missään vaiheessa pääsevänsä toiselle kierrokselle. Mutta tällä nyrkkiä pöytään -asenteella hän sai varmasti monen vasemmistoäänestäjän taakseen. Onkin hämmentävää, miksi mustaan bleiseriin pukeutunut kovis-Jutta kaivettiin naftaliinista vasta nyt? Ja olisiko nykyhallituksen toimia haastavalla Urpilaisella sittenkin vielä paloa palata kotimaiseen puoluepolitiikkaan? Kuka Antti Lindtman?
