Myytinmurtaja: Neljä oletusta viestinnästä ja tulkinnat niiden takana

Viestintä on montaa muuta ammattia abstraktimpi ala, joka kuitenkin koskettaa arkipäiväisellä tasolla jokaista ihmistä. Monelle viestinnän alan ammatillinen tekeminen on täysi mysteeri, jota olen pyrkinyt osaltani avaamaan niin perheillallisella kuin kaverin tupareissa.

Tästä innostuneena ja positiivisesti suivaantuneena tartuin neljään tavalla tai toisella kuulemaani viestintämyyttiin ja omaan kokemukseeni niiden taustalla.

Väite 1: Viestinnän ammattilaiset lähettelevät tiedotteita - koko ajan

Totta ja tarua

Viestinnän alaa leimaa usein mielikuva pölyttyneestä tiedotussihteeristä, joka kirjoittaa asiallisen ja kuivakan tekstin (koska niin on käsketty tehdä), painaa lähetä-nappia ja viivaa kohdan yli asialistalta. Ajatus juontaa juurensa ajoilta, jolloin tiedottaminen oli yksisuuntaista informaation jakamista ja onnistumista mitattiin pääasiassa tiedotteiden määrällä.

Laatu on kuitenkin tiedotteissa määrää tärkeämpää. Kaiken takana on ajatteluprosessi, joka kulkee asiakkaan tavoitteiden ja maailman jäsentämisen lähtöruudusta kohti ajankohtaisten ja ihmisiä (ja siksi mediaa) puhuttelevien asioiden tunnistamista sekä viestin muotoilemista kiinnostavaan muotoon. Organisaatiosta riippuen määrätyt asiat on pakko tiedottaa, mutta muussa tapauksessa tiedote lähetetään yleensä vain vankoin kiinnostavuusperustein, ei lähettämisen ilosta.

Väite 2: Somettelu on helppoa, minäkin teen sitä ja hauskaa on ollut

Lähes tarua

Jos edellisessä väitteessä viestintää katsotaan seepiansävyisen retrofiltterin läpi, tässä myytissä päästään pöhinäosastolle. Ja somettelun terminä olisin valmis poistamaan viestintätoimistojen sanastosta kokonaan. Sosiaalisen median tekeminen pienoiskoossa on osa monen arkipäivää, mutta kun organisaatio hakee toiminnallaan selkeitä tuloksia, sisällöksi ei riitä arkikuvahaaste tai lemmikkiselfie. Tai sitten lemmikkiselfie voi olla juuri oikea valinta. Tähän ei kuitenkaan päädytä arvalla, joten samoin kuin tiedotetapauksessa, taustalta löytyvät paljon pohditut tavoitteet, haluttu tunnelma, seuranta ja mittarit, eli ihan kylmästi myös luvut. Kaikesta huolimatta tämä on usein myös hauskaa!

Väite 3: Te teette niitä mainoksia, luovuus on sama asia kuin visuaalisuus

Tarua

Viestintä on ennen kaikkea luova ala, mutta luovuutta kaivataan kuvien, bannereiden ja videoiden lisäksi muissakin asioissa. Viestintätoimistossa luovuus on lisäksi kiinnostavien aiheiden tunnistamista, muiden ihmisten asemaan asettumista, ulkopuolelta katsomista, ongelmanratkaisua, hyvää sanojen käyttöä, merkitysten jakamista ja niiden eroja, samaistumista ja tunteisiin vetoamista sekä jäsentämistä ja yksinkertaistamista. Viestijä on parhaassa tapauksessa ajatuksissaan aina askeleen edellä.

Väite 4: Hyväksi viestijäksi synnytään

Tarua

Olisi liikaa vaadittu, että edellisessä kappaleessa mainittu luovuuden lista olisi hallussa ennen kuin asiat ovat asettuneet kontekstiin pikkuhiljaa. Eivätkä tietynlaiset persoonallisuuden piirteet korreloi viestintätaitojen kanssa. Kullanarvoista osaamista alalla voi olla uusi ja ajankohtainen tieto ja taito ajatella kuin nuori ihminen - olemalla nuori ihminen. Toisaalta työvuodet, vastaantulevat haasteet ja toimialat, sekä tunnit taloyhtiön kokouksessa ja vanhempainilloissa tuovat perspektiiviä ja samaistumispintaa moneen tilanteeseen. 

Hyvä uutinen on siis se, että viestintätyössä taitoja voi kerätä mistä tahansa: koulusta, terapiasta, kirjoista, harrastuksista, keskusteluista, lööpeistä ja somesta, sillä viestintäalan luovuudessa ykkösjuttu on tarkastella maailmaa uteliain silmin.