Placeholder unohtui lauantailehden kanteen – ja muita mehukkaita työelämän mokia

Veeran ja Vellun virheet kolahtivat toimittajien postilaatikkoon ja Jussin placeholder lehden kanteen. Joel joutui pomojen puhutteluun ja Saku jäätyi Valtteri Bottaksen edessä. Virheitä sattuu kaikille, joten päätimme listata omistamme ne kaikkein mehukkaimmat töppäykset työuran varrelta.

Virheitä sattuu kaikille: jaa jokin työelämän mokasi?

Saku: Kenties mieleenpainuvin kömmähdykseni tapahtui, kun jouduin haastattelemaan Valtteri Bottasta televisioon Kartingin SM-sarjan tiedottajana Lahdessa. Aamulla minun käskettiin keksiä kysymykset ja niin tein. Ainakin melkein. Ajattelin, että tilannetta on turha jännittää, vaikka kyseessä olikin iso stara. Olin itsestäni jopa niin varma, että kirjoitin kysymyksistä ylös lähinnä otsikot ja ajattelin soveltaa loput tilanteen tullen. Kun kameroiden käydessä, puolessa välissä kysymystä unohdin mitä olin kysymässä, totesin, että seuraavalla kerralla otan hatun kouraan ja kirjoitan ja kysyn kysymykset sanasta sanaan.

Joel: Mieleenpainuvin mokani työelämässä ajoittuu edellisen työpaikan aikaan. Kyseessä ei niinkään ole työmoka vaan moka työyhteisössä. Tein pienelle porukalle ajattelemattomuuksissani vedonlyöntikertoimet siitä, kuka kollegamme olisi firman rapujuhlissa ”eniten perseet olalla”. Lista vuosi ennakkosuosikkien korviin.

Jussi: Kesällä 2012 työskentelin Lapin Kansan toimitussihteerinä. Eräänä perjantaiaamupäivänä suunnittelin lehden kantta. Kirjoitin pääkuvan yläpuolelle kansankielisen placeholder-tekstin liittyen viikonloppuna järjestettävään keskustan puoluekokoukseen. Tämä tietenkin päätyi lehteen ja lauantaiaamun Lapin Kansa kertoi ”KEPUN PUOLUEKOKOUS ALKAA”.

Veera: Mieleen jääneet mokat liittyvät usein sisällöntuotantoon. Puolisentoista vuotta sitten kirjoitin tiedotteen, jonka aihe käsitteli alkavaa tv-sarjaa. Tiedotteen jakeluajankohtaa mietittiin ja vaihdettiin monta kertaa. Päätimme kollegan kanssa jaella tiedotteen sarjan alkamispäivän aamuna ja kirjoitin otsikkoon ”Tänään tv:ssä…”. Viime tingassa päätimmekin vaihtaa jakeluajankohdan edelliseen päivään, joten muutin jakeluaikaa, mutta sanamuoto jäi epähuomiossa ennalleen eikä otsikko pitänytkään paikkansa.

Vellu: Isommilta mokilta onneksi välttynyt, johtuuko lie Kikka Korean opeista. Viestintätoimistotyön alkuaikoina olin sopinut ison asiakkaan kanssa, että yhteistyölanseerausta koskeva tiedote lähtee ulos tiettyyn aikaan. Ennen julkaisua yksi osapuoli pyysi itseään koskevia lisäyksiä tiedotteeseen, ja minähän otin ne ilolla vastaan ennen kuin laitoin tiedotteen maailmalle. Pian asiakas tuli lankoja pitkin ja kysyi, että ei kai tällainen versio ole mennyt monelle medialle – no sehän oli mennyt kutakuinkin jokaiselle Suomen medialle. 

Janette: Mieleenpainuvin moka tapahtui urani alkuvaiheessa, kun työskentelin kesätoimittajana paikallislehdessä. Eräänä kesäpäivänä lähdin Google Mapsin avustamana ajelemaan tiedotustilaisuuteen Ruovedelle. Noin 50 ajokilometrin jälkeen pääsin perille. Ihmettelin, miksei pihamaalla ollut muita autoja ja soitin hämmästyneenä tiedotteessa olleelle yhteyshenkilölle: ”Hei! Olen tulossa tiedotustilaisuuteen, mutta olenkohan oikeassa paikassa?” Yhteyshenkilö toisti osoitteen ja sanoi lopuksi: ”Keuruulla.” Olin 70 kilometrin päässä, täysin toisessa kunnassa, jossa sattui olemaan sama kadunnimi.

Mitä mokasta seurasi ja miten asia käsiteltiin?

Saku: Sinänsä mokasta ei seurannut mitään dramaattista, koska Bottas kaiketi huomasi kompurointini ja mukavana miehenä tulkitsi kysymykset suurin piirtein oikein ja vastasi kuin ammattilainen. Ja kysymykset toki editoitiin pois lähetyksestä. Haastattelun jälkeen toki vähän harmitti, etten ollutkaan synnynnäinen Ron Burgundy, mutta otin sen opettavaisena kokemuksena. Ei tullut tosin kukaan kiittelemään suorituksesta.

Joel: Päädyin saamaan vakavat puhuttelut asian tiimoilta useammaltakin esimieheltä. Keskustelin tapauksesta ja pyysin anteeksi ennakkosuosikeilta. Asia oli sitä myötä käsitelty. Itseäni jäi kuitenkin kaivelemaan listan vuotanut vasikka, jonka henkilöllisyyden kyllä selvitin.

Jussi: Maanantain aamupalaverissa kävimme läpi viikonlopun lehtiä ja tuijotimme koko toimituksen voimin KEPUN PUOLUEKOKOUS ALKAA -otsikkoa, jonka jälkeen lehden päätoimittaja totesi yllättävänkin säyseään sävyyn: ”Muistutuksena nyt kaikille, ettei sitten käytetä koskaan puolueista muita kuin niiden virallisia lyhenteitä.” Onneksi toimituksen rehdit lapinmiehet ja -naiset osasivat ottaa tapauksen huumorilla. 

Veera: Huomasin mokan vasta kun tiedote oli jaeltu medioille virheellisellä otsikolla. Virhe harmitti, sillä olen tarkka tuollaisten asioiden kanssa, luen ja tarkistan tekstit moneen kertaan. Mietin, jääkö tästä huolimaton kuva tai vaikuttaako virhe tiedotteen läpimenoon vaikka oikea tieto tulikin selville tiedotetekstistä. Menin tiedotepalveluun korjatakseni tekstin verkkojulkaisuun, mutta huomasin että kollegani oli jo korjannut sen. Se oli mielestäni kivasti toimittu. Hän huomasi mokan, korjasi sen, mutta ei ikinä huomauttanut asiasta. Virheiden käsittely myös yhdessä on tilanteesta riippuen tarpeen, mutta tässä tilanteessa moka ei mielestäni kaivannut syvällisempää puimista.

Vellu: Temperamenttinen asiakas oli varsin ärtynyt asiasta, ja minä tietysti myönsin virheeni pyyhkiessäni hikeä otsaltani. Kokemattomana juniorikonsulttina otin mokani aika raskaasti, mutta mitään suurempaa vahinkoa ei onneksi tapahtunut. Juttu unohtui lopulta nopeasti, ja opinpahan hyväksyttämään kaikki tekemiset asiakkaalta ennen julkaisua. 

Janette: Jutun tekeminen epäonnistui, sillä en ehtinyt tiedotustilaisuuteen. Asia korjattiin onneksi puhelinhaastattelulla, mutta olin siitä äärimmäisen nolostunut. Kollegani olivat onneksi ymmärtäväisiä ja lohduttivat kertomalla omia hauskoja mokiaan. Koko juttu unohtui nopeasti, mutta ajaessa minulla on edelleen tapana tuplatsekata, että menenhän varmasti oikeaan kuntaan tai kaupunkiin.

Miten suhtaudut virheisiin työelämässä? Miten työympäristön tulisi niihin suhtautua?

Saku: Virheitä sattuu aina, mutta huolimattomuudesta ja laiskuudesta johtuvat virheet ovat turhia virheitä. Jos vilpittömästi yrittää parhaansa, virheistä ei todellakaan tulisi antaa raippaa. Usein virheistä opitaan eniten. 

Joel: Se, miten virheet korjataan tai miten niihin reagoidaan on paljon merkittävämpää.

Jussi: Sanomalehtimaailmassa eräs vanhempi kollega lohdutti jonkin painetun virheen jälkeen, että ”Huomenna tuolla lehdellä sytytetään jo takka.” Ainakin pienempien mokien osalta on hyvä muistaa, että kyllä ne onneksi nopeasti unohtuvat.

Veera: Toivoisin että asioita ei jäisi kokeilematta virheiden pelossa. Viestintäalalla on harvoin yksiselitteistä oikeaa tai väärää vastausta, joten ideoita on pakko kokeilla huomatakseen toimivatko ne vai eivät. Uskon että kun virheiden mahdollisuus todetaan yhdessä ääneen, on helpompaa. Se taitaa olla tämänkin blogikirjoituksen yksi pointti.

Vellu: Viestinnän virheillä menetetään harvoin ihmishenkiä, mutta huomattavaa mainehaittaa niillä voi aiheuttaa. Siksi toivon työyhteisöltä tarkkuutta ja huolellisuutta kaikessa tekemisessä.

Janette: Virheiden ja elämän nolojen juttujen suuruutta liioittelee helposti itselleen. Kun asiasta puhuu rehellisesti toisen henkilön kanssa, ymmärtää mokan suuruusasteen ja häpeä voi vaihtua jopa nauruksi. Työympäristössä tulisi luoda ilmapiiri, jossa tiedostetaan että kaikki tekevät virheitä ja niistä uskalletaan myös puhua avoimesti.