Toimittajat kertovat: Näin median mielenkiinto herätetään

Haluatko saada asiallesi tai organisaatiollesi medianäkyvyyttä, mutta et tiedä miten toimittajia kannattaisi lähestyä? Pitäisikö soittaa suoraan vai laittaa ensin tiedote? Ja milloin on se kuuluisa ”hyvä hetki” lähestyä mediaa?

Kysyimme asiasta kolmelta kokeneelta, eri medioissa ja tehtävissä työskentelevältä journalistilta. He kertoivat, millainen on hyvä – ja millainen taas huono – tapa ottaa yhteyttä toimittajaan. Ja hyvä yhteydenotto vaatii tietenkin aina myös hyvän juttuidean. Lue alta, millaisista juttuvinkeistä toimittajat innostuvat, ja mitä muuta niihin kannattaa myös sisällyttää pelkän idean lisäksi.

Miten toimittajan mielenkiinto herätetään?

Aleksanteri Pikkarainen, kotimaan toimittaja, Iltalehti:
(Aiemmin uutis- ja digitoimittajana Oulu-lehdessä ja Koillissanomissa)

Uutisella. Henkilökohtainen, selvästi juuri minulle osoitettu lähestyminen herättää myös paremmin kiinnostukseni.

Jaana Kangas, uutistoimittaja, Ylen Aamu:
(Aiemmin Jylkkärin päätoimittaja sekä uutistoimittajana mm. Helsingin Sanomissa, Savon Sanomissa, Kalevassa ja Lapin Kansassa)

Ehdottomasti paras keino on tarjota uutista yksinoikeudella. Siitä tulee toimittajalle erityinen olo, ja tällä alalla on tärkeää päästä kertomaan asioista ensimmäisenä. 

Jos kyseessä ei ole uutinen vaan muu ajankohtainen aihe, kannattaa sitäkin tarjota vain yhdelle medialle kerrallaan. Sillä mikään ei tunnu niin ”hienolta”, kuin saada yleläisenä sähköposti, joka päättyy sanoihin ”toivottavasti Hesari tarttuu tähän aiheeseen.”

Suvi-Tuulia Palvaila, uutistuottaja, Länsi-Savo:
(Aiemmin toimittajana mm. Iltalehdessä, Keskisuomalaisessa sekä Sunnuntaisuomalaisessa)

Helpoiten se käy valmiiksi mietityillä, asiapitoisella ja vastaanottajalle oikein kohdennetulla sähköpostiviestillä. Myös hyvä otsikointi on tärkeää, jotta yhteydenotto erottuu niistä 300–400 muusta saman päivän aikana tulleesta sähköpostista.

Miten haluaisit juttuvinkkaajan olevan sinuun yhteydessä?

Pikkarainen:

Sähköpostitse. Silloin voin valita itse hetken, milloin tutustun ehdotukseen. Puhelut voivat tulla huonoon paikkaan, jolloin ne voivat helposti jäädä myös huonolle huomiolle. Ja usein soittaja tuntuu rakastavan juttuideaansa niin kovasti, että siitä selitetään aina ummet ja lammet. Sähköposteja tulee luettavakseni lähemmäs sata päivässä, joten helposti sinnekin voi hyväkin aihe hukkua. Mutta silloin aiheesta on kuitenkin aina jotain mustaa valkoisella, mihin voi paremmalla ajalla palata.

Myös kasvotusten saa tulla esittämään juttuvinkkejä ja otan nekin aina kiitollisena vastaan. Usein nämä tilanteet tapahtuvat varsinaisen työajan ulkopuolella, mutta se ei minua häiritse. Tähän ammattiin kuuluu se, että on aina valmis havainnoimaan ympäröivää maailmaa uutisia ja juttuja varten.

Kangas:

Puhelimitse. Sillon on helpompi käydä aihe heti läpi, ja esittää tarvittaessa jatkokysymyksiä. Muutenkin mielestäni on aina mukavampi jutella puhelimitse, kuin käydä raskasta ja monesti ajallisesti pitkäkestoista sähköpostivaihtoa. Siksi otan mieluummin vastaan myös vaikkapa WhatsApp-viestejä kuin sähköposteja.

Sähköposteja tulee toimitukselle niin paljon, että se on mielestäni epäedullinen viestintäkanava juttuehdotuksille. Kymmenien viestien lukeminen on toimittajalle raskasta, ja lähettäjän kannalta hyväkin yhteydenotto voi hukkua runsauteen. Sähköpostin sekä hyvä että huono puoli on se, kuinka helppoa sen kautta on sanoa ”kiitos ei.” 

Palvaila:

Sähköpostitse. Uutistuottajan työ on usein niin kiireistä, että aina puhelimeen ei yksinkertaisesti ehdi vastata. Ja muutenkin palloja on kerrallaan niin paljon ilmassa, että hätäinen puhelu voi helposti myös unohtua. Hyvä tapa on laittaa ensin sähköposti ja soittaa sitten noin kahden tunnin päästä perään.

Milloin on paras aika ottaa yhteyttä toimittajaan?

Pikkarainen:

Aamu, koska silloin työpäivän agendat ovat vielä auki. Uutispäivät ovat keskenään niin vaihtelevia, että tiettyä viikonpäivää on mahdotonta suositella. Viikonloppu on ehkä sikäli huono, että jos satun olemaan vapailla, on maanantaiaamuna yleensä sähköpostissa odottamassa toistasataa viestiä.

Kangas:

Aamulla, ennen kello kymmenen suunnittelupalaveria. Silloin saatu hyvä juttuvinkki voi ehtiä jopa seuraavan aamun lähetykseen. Maanantaiaamuisin uutismaailmassa on yleensä vähän käynnistymisvaikeuksia, joten silloin kaivataan hyviä ajankohtaisaiheita tiistaiaamulle. Perjantaisin taas tarvitaan viikonlopun yli kestäviä aiheita maanantain lähetykseen.

Palvaila:

Alkuviikosta, kello 10–14. Silloin on uutistuottajalla yleensä rauhallisinta työaikaa, ja viikon lehtiin ideoidaan sekä kaivataan yhä uusia aiheita. Huonoin aika on taas perjantai-iltapäivä, ellei vanhan vitsin mukaan halua tiedottaa huonoja uutisia.

Onko sillä merkitystä, kuka ottaa yhteyttä?

Pikkarainen:

Tuttu ihminen on aina vähän helpompi kuin tuntematon, mutta yhtä kriittisesti minä molempien juttuehdotuksiin suhtaudun. Ja toki vinkkaajaa voi olla myös negatiivisessa mielessä tuttu. Jos sama vinkkaaja antaa putkeen monta huonoa juttuehdotusta, kyllä niihin puheluihin jää tulevaisuudessa herkemmin vastaamatta.

Viestinnän ammattilaisten vinkkeihin suhtaudun yleensä positiivisesti, sillä useammin viestintäpäällikkö ymmärtää toimittajan tarpeet paremmin kuin toimitusjohtaja. Hyvin asiansa hoitavat ja aktiiviset pr-henkilöt voivat olla toimittajalle todella arvokkaita kontakteja esimerkiksi seurattaessa erilaisten hankkeiden tai produktioiden etenemistä.

Kangas:

Uutistyössä halutaan aina pyrkiä tasapuolisuuteen, mutta totta kai henkilökohtaiset välit vaikuttavat suhtautumiseen. Tutun ihmisen kanssa on lähtökohtaisesti aina helpompi jutella, ja liian useasti huonoja aiheita tyrkyttänyt saa toimituksessa helposti myös huonon maineen. Ja mitä kaupallisempi toimija, sitä kriittisemmin suhtaudun yhteydenottajaan.

Palvaila:

Ei hirveästi. Kaikki juttuvinkit kyllä kuunnellaan, ja itse pihvi on aina asia, ei yhteydenottaja. Viestintäihmisten yhteydenotot ovat ok, mutta haastateltavaksi olisi hyvä tarjota organisaation juuri kyseiseen aiheeseen liittyvää asiantuntijaa. Haluamme harvoin haastatella itse viestintäpäällikköä.

Millainen on hyvä juttuvinkki?

Pikkarainen:

Se on laajalevikkisen tiedotteen sijaan suoraan minulle kohdistettu, jolloin luen sen jo varmasti tarkemmin. Idea on esitetty tiiviisti, siinä kerrotaan keneltä saa lisätietoja ja mukana on tarvittaessa  valmis pääsy kuva- ja videopankkiin.

Kangas:

Uutismainen tai muuten laajasti kiinnostava aihe, jota tarjotaan henkilökohtasesti. Idea on muotoiltu selkeästi ja sitä on taustoitettu riittävästi. Mukana on valmiita ehdotuksia haastateltaviksi, mielellään myös muualta kuin vain vinkkaajan edustajamalta taholta.

Ajankohtaiset tilastot, kyselyt ja tutkimukset kiinnittävät myös aina paremmin huomiota: vaikkei tieteellinen edustavuus olisikaan aina niin hyvä, antavat ne aiheelle enemmän uskottavuutta kuin pelkkä mutuilu.

Palvaila:

Paikallisuutisointiin keskittyvää mediaa lähestyttäessä hyvässä juttuideassa on aina mietittynä selvä paikallinen kulma. Jutuntekoprosessia nopeuttaaksen mukana on myös ehdotuksia haastateltaviksi ja heidän yhteystietonsa. 

Asiantuntijoiden ja johtajien lisäksi haastateltavaksi olisi mahdollisuuksien mukaan hyvä ehdottaa myös ”tavallisia ihmisiä”, kuten vaikkapa yrityksen paikallisia asiakkaita tai työntekijöitä. Tuolloin lehtemme peruslukijat saavat juttuun helpomman tarttumapinnan. Ja yleensä juuri näiden tavallisten ihmisten etsiminen on kaikista haastavinta.

Entä millainen on puolestaan huono juttuvinkki?

Pikkarainen:

Sellainen, joka haisee jo kilometrin päähän mainokselta. Tai sitten ideaa on esitelty aivan liian pitkästi ja sekavasti. Oikea uutinen kyllä kantaa jo muutaman lauseen mittaisena tiivistelmänä, ilman ylenpalttista höttöä.

Kangas:

Sekava ja huonosti muotoiltu massasähköposti, jossa ei ajatella yhtään vastaanottajaa. Esimerkiksi Ylen Aamun lähetysaika on 6.30–9.30, joten mitä me teemme aiheella, jonka embargo on kello 13.00?

Liian tuputtavasti esitetty juttuidea voi helposti ärsyttää, kuten myös jatkuvat perään kyselyt. Ymmärrän, että juttuvinkkeihin toivotaan vastausta, ja toimitukselta olisi kohteliasta vastata. Mutta jos sellaista ei kuulu, kertoo se yleensä siitä, että aiheeseen ei tällä kertaa tartuta.

Palvaila:

Liian pitkästi ja epäselvästi alustettu juttuidea, johon on ängetty mukaan kaikki mahdollinen materiaali. Yleensä juttuidea on sitä parempi, mitä tiiviimmin sen voi esitellä. Myös omia lähestymiskulmia saa aina tarjota, mutta on tärkeätä ymmärtää ja kunnioittaa toimituksen päätäntävaltaa tehdä omat ratkaisunsa.

Hyväkin juttuidea voi olla myös huonosti kohdistettu. Vaikka lehtemme nimessä on Savo, ei meitä kiinnosta esimerkiksi Kuopio-kärjellä esitetyt juttuideat, koska ne eivät koske levikkialuettamme.

Mitä mieltä olet tiedotustilaisuuksista?

Pikkarainen:

Ne ovat varsin kaksipiippuinen juttu. Nykymaailmassa toimittajankin aika on niin kallista, ettei tiedotustilaisuuksiin enää kovin helpolla lähdetä. Tosin jos asia on oikeasti tärkeä tai mukana on lähtökohtaisesti kiinnostava henkilö, on tiedotustilaisuuksille paikkansa. Sillä kyllä kasvotusten kysymysten esittäminen on aina parempi vaihtoehto.

Nyt koronan myötä tiedotustilaisuuksia on pidetty verkon konfrenssipuheluina ja mielestäni ne ovat toimineet hyvin. Joten en tiedä, onko fyysisille tiedotustilaisuuksillle enää nykymaailmassa samanlaista tarvetta. Ja sitten on vielä nämä täysin turhat tiedotustilaisuudet, kuten aikoinaan Sinisen tulevaisuuden ”isona paljastuksena” markkinoitu uuden logon esittely. Tuollaisilla tiedotustilaisuuksilla järjestäjä ampuu vain itseään jalkaan.

Kangas:

Omasta mielestäni ne ovat ihan vihoviimeisiä tilaisuuksia. Ensin kuunnellaan kun joku puhuu, ja sitten kaikki saavat samoihin kysymyksiin samat vastaukset. Jos asiasi ei ole mittakaavaltaan valtava, niin älä järjestä siitä tiedotustilaisuutta. Tarjoa mieluummin mahdollisuutta syvällisempään haastatteluun. Niistä toimitukset tykkäävät, ja ne takaavat myös suuremman näkyvyyden.

Palvaila:

Massatiedotuksissa niille on oma tarpeensa. Ja itse asian lisäksi pidän tiedotustilaisuuksia tärkeinä tapahtumina, koska niiden myötä tiedottajat, asiantuntijat ja toimittajat tulevat toisilleen tutuiksi. Mutta jos haluaa ison näkyvyyden yhdessä mediassa, kannattaa mieluummin tarjota juttua yksinoikeudella.

Kaipaatko lisää vinkkejä? Kornerilla mediaviestintää hoitavat entiset toimittajat sekä kokeneet PR-ammattilaiset. Lue lisää mediaviestinnän palveluistamme.